Kannattaako muuttaa isommalle paikkakunnalle, jos on ujo ja vaikea saada ystäviä?

Ei sinänsä auta yhtään, jos olet siellä isommallakin paikkakunnalla yhtä syrjäänvetäytyvä.

Opiskelupaikkakunnalla pitää mennä kaikenlaisiin ainejärjestöihin ja sählyporukoihin ja mihin tahansa mitä sieltä oppilaitoksen ilmoitustaululta löytyy. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinänsä auta yhtään, jos olet siellä isommallakin paikkakunnalla yhtä syrjäänvetäytyvä.

Niin sitä juuri tarkoitin, että pelkään muuttaa, kun en varmaan tutustu keneenkään, vaikka muualla olisi kiinnostavampia opiskelumahdollisuuksia. Jos olen sitten vaan yksin siellä enkä viihdy. Täällä minulla on kuitenkin läheisiä sentään.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelupaikkakunnalla pitää mennä kaikenlaisiin ainejärjestöihin ja sählyporukoihin ja mihin tahansa mitä sieltä oppilaitoksen ilmoitustaululta löytyy. Siitä se lähtee.

Ei nuokaan tunnu ujolle kovin luontevalta. En sitä paitsi ole yhtään urheilullinen, mikä hankaloittaa myös.

On paradoksi, että tutkitusti eniten yksinäsiä omn paikoissa, joissa on suhteessa eniten ihmisiä. Mutta toisaalta, jos sinulla on mahdollsiuus aloittaa opinnot itseäsi kiinnnostavaa alaa, niin se on myös mahdollsiuus saada uudempia kavereita ja jopa niitä ystäviä ja ylipäätään tutustua ihmisiin, joita mahd- kiinnostaa edes osittain samat asiat kuin sinua Ap

Toisaalta hyviä kaveruus ja ystävyys suhteita voi yrittää vaalia ja ylläpitää vaikka muuttaisikin toisaalle opiskelemaan.  

Yliopisto-opiskelija

Onhan sinun aina mahdollista palata kotipaikkakunnallesi, jos et viihdykään.  

Asun miljoonakaupungissa ja täällä on huomattavasti helpompaa saada ystäviä kuin pikkukaupungissa, koska koko ajan on vaikka minkälaisia sosiaalisia tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia missä tapaa ihmisiä. Toki kyllä sitten itsekin pitää olla aktiivinen. Esim. eilen oli paikallisen naisten ryhmän ravintolailta ja huomenna lähden patikointiryhmän kanssa päivävaellukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelupaikkakunnalla pitää mennä kaikenlaisiin ainejärjestöihin ja sählyporukoihin ja mihin tahansa mitä sieltä oppilaitoksen ilmoitustaululta löytyy. Siitä se lähtee.

Ei nuokaan tunnu ujolle kovin luontevalta. En sitä paitsi ole yhtään urheilullinen, mikä hankaloittaa myös.

On niitä aloittelijoillekin tarkoitettuja liikuntaharrastuksia. Menet vaikka zumbaan tai joogaan. 

Mä lähdin isoon kaupunkiin opiskelemaan ajatellen, että varmasti saan paljon ystäviä. Ehkä ujouteni ja huonon itsetuntoni takia jäin kumminkin koulussa aikalailla ihan yksin.

Kuitenkin sain koulun käytyä ja työllistyin, ja siellä töissä tekemisen lomassa hiljaksiin tutustuin työkavereihin joista sain ystäviä. 

Isossa paikassa oli minusta tärkeintä se, että siellä sain olla ihan oma itseni. Kukaan ei tiennyt, että tuo on se Sanna, no se Jantusen Kaitsun ja Merjan tyttö, no se hirveän ujo joka siinä luokkakuvassa hymyili kerran oudosti ja jota koira puri leikkipuistossa. Isossa paikassa on minusta helpompaa kasvaa omaksi itsekseen, kun ei tarvitse samalla tavalla täyttää kenenkään odotuksia. 

Ei isoon välttämättä kannata. Etäopinnot tai paluu myöhemmin. Oma yrittäjyys voi olla ok. Isossa kaupungissa on todella petollisiakin ihmisiä ja manipuloivia, riskejä tietyillä alueilla ja keskustat. Sinisilmäinen ei kannata olla, oli kyseessä virkailija joka puhuu kökköä tai kuka tavis hyvänsä. Aina huijaus monella takana tai joku outo bisnes, siinä voi mennä puoli elämää hukkaan väärien kanssa painiessa. Kannattaa pitää turvana jotkut, jos on hyviä ihmisiä.