Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Jokainen normaali ihminen tietää että jokaiseen yhteisöön mahtuu niin hyvinvoivia ja onnellisia ihmisiä, mutta myös huoltensa ja murheidensa kanssa kamppailevia.

En ole missään kohdin sanonut etteikö jälkimmäisestä saa keskustella, mutta eipä tuo tulkinta tunnu muutenkaan vahvinta alaasi olevan että sikäli viestisi sisältö ei millään tavoin yllätä.

En jaksa rautalangasta alkaa vääntää, jokainen  varmaan ymmärtää vähemmälläkin tuon viestin sisällön ja idean.

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Aika absurdi oletus, mutta sopii hyvin ketjuun 😅. 
Jos vl-opiskelija tekee gradun vanhoillislestadiolaisuudesta, mistä ulkopuolinen edes tietää hänen olevan vl? Uskonnollinen vakaumus on GDPR:n tarkoittamaa erityisen suojattua henkilötietoa, eikä sitä voi noin vain tietää tai päätellä.

Myös väite “Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia” on täysin vailla todistusarvoa. Eihän sellaiseen voi törmätä, jos opiskelijan uskonnollinen vakaumus ei ole tiedossa! Miten voisi tunnistaa vl-opiskelijan tekemän gradun, joka käsittelee jotain muuta vähemmistöä? Kyseessä ei siis ole edes havainto vaan täysin perusteeton mutu-oletus.

Yritä keksiä vähän parempi juttu.

Mistä muusta "omat kokemukset lestadiolaisuudesta" voisi edes kummuta kuin lestadiolaisuudesta? Yhden ihmisen (huono) kokemus siitä on toki vain yhden ihmisen (huono) kokemus, mutta yhtä lailla yhden (hyvä) kokemus on vain yhden (hyvä) kokemus. 

Ja ne huonotkin vl kokemukset ovat nimenomaan jonkun omia vl kokemuksia (tai ex vl) joten toivottavasti kuuntelisitte ilman puolustuskannalle asettumista. Ettekö haluaisi, että liikkeen riskikohdat ikävien kokemusten synnyssä tunnettaisiin mahdollisimman hyvin, jotta asiat korjaantuisivat niiltä osin?

Vai onko tällaiseen pyrkiminenkin "oikean opin" vastaista vai mistä ihmeestä oikein on kyse? 

”Yhden ihmisen (huono) kokemus siitä on toki vain yhden ihmisen (huono) kokemus, mutta yhtä lailla yhden (hyvä) kokemus on vain yhden (hyvä) kokemus. ”

Noinhan se normaalissa keskustelussa menee. Mutta tässä ketjussa vain huono kokemus = tosi kokemus, ja sen voi ilman muuta yleistää. 
Tässä ketjussa hyvä kokemus = valhe tai korkeintaan pelkkä yksittäistapaus.

Pienikin ripaus itsekritiikkiä ja objektiivisuutta nostaisi ketjun tasoa hurjasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Niin kuin toinen keskustelija sanoi, et voi tietää pelkästä nimestä gradun kannessa kuka kuuluu liikkeeseen. Ettet nyt päättelisi että vain vanhoillislestadiolaiset tutkii vanhoillislestadiolaisuutta. Tuo on virhepäätelmä.

Sitä paitsi tutkimusaihe voi olla mitä tahansa. Minun vuosikurssini lestadiolaisista kukaan ei tutkinut mitään uskontoon liittyvää. Opiskeltiin historiaa.

Kaikki vl-ihmiset ei tutki vl-liikettä, mutta yleensä vl-liikkeestä tehdyt tukimukset on liikkeessä kasvaneiden tekemiä. ( Esim. toi yks gradun tekijä on avioliittojen kautta mun sukulainen.) Olipa liikkeessä mukana tai ei. Kummassakin tapauksessa pitäisi pyrkiä objektiivisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Jokainen normaali ihminen tietää että jokaiseen yhteisöön mahtuu niin hyvinvoivia ja onnellisia ihmisiä, mutta myös huoltensa ja murheidensa kanssa kamppailevia.

En ole missään kohdin sanonut etteikö jälkimmäisestä saa keskustella, mutta eipä tuo tulkinta tunnu muutenkaan vahvinta alaasi olevan että sikäli viestisi sisältö ei millään tavoin yllätä.

En jaksa rautalangasta alkaa vääntää, jokainen  varmaan ymmärtää vähemmälläkin tuon viestin sisällön ja idean.

Okei. Mua kiinnostaisi tietää miksi mun toisen vanhemman ei lestadiolainen suku on kaikinpuolin normaalimpaa ja ennen kaikkea moraalisempaa kuin mun toisen vanhemman lestadiolainen suku? Kummasti näyttää yleiskristillisyys tuottavan parempaa hedelmää. Kyse ei ole huolista ja murheista, kyse on VALINNOISTA. Kyse on MORAALISTA. 

”Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.”

Lestadiolaisuus  = kokemukset lestadiolaisuuden sisällä. Jos yhteisö aiheuttaa sen, että osa porukasta traumatisoituu, se ihan yhtä lailla lestadiolaisuutta. Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Jokainen normaali ihminen tietää että jokaiseen yhteisöön mahtuu niin hyvinvoivia ja onnellisia ihmisiä, mutta myös huoltensa ja murheidensa kanssa kamppailevia.

En ole missään kohdin sanonut etteikö jälkimmäisestä saa keskustella, mutta eipä tuo tulkinta tunnu muutenkaan vahvinta alaasi olevan että sikäli viestisi sisältö ei millään tavoin yllätä.

En jaksa rautalangasta alkaa vääntää, jokainen  varmaan ymmärtää vähemmälläkin tuon viestin sisällön ja idean.

Okei. Mua kiinnostaisi tietää miksi mun toisen vanhemman ei lestadiolainen suku on kaikinpuolin normaalimpaa ja ennen kaikkea moraalisempaa kuin mun toisen vanhemman lestadiolainen suku? Kummasti näyttää yleiskristillisyys tuottavan parempaa hedelmää. Kyse ei ole huolista ja murheista, kyse on VALINNOISTA. Kyse on MORAALISTA. 

Tuota noin, minun molempien vanhempien suvut on lestadiolaisia ja ovat keskenään erilaisia siitä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Aika absurdi oletus, mutta sopii hyvin ketjuun 😅. 
Jos vl-opiskelija tekee gradun vanhoillislestadiolaisuudesta, mistä ulkopuolinen edes tietää hänen olevan vl? Uskonnollinen vakaumus on GDPR:n tarkoittamaa erityisen suojattua henkilötietoa, eikä sitä voi noin vain tietää tai päätellä.

Myös väite “Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia” on täysin vailla todistusarvoa. Eihän sellaiseen voi törmätä, jos opiskelijan uskonnollinen vakaumus ei ole tiedossa! Miten voisi tunnistaa vl-opiskelijan tekemän gradun, joka käsittelee jotain muuta vähemmistöä? Kyseessä ei siis ole edes havainto vaan täysin perusteeton mutu-oletus.

Yritä keksiä vähän parempi juttu.

Miksi, eikö totuus riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Jokainen normaali ihminen tietää että jokaiseen yhteisöön mahtuu niin hyvinvoivia ja onnellisia ihmisiä, mutta myös huoltensa ja murheidensa kanssa kamppailevia.

En ole missään kohdin sanonut etteikö jälkimmäisestä saa keskustella, mutta eipä tuo tulkinta tunnu muutenkaan vahvinta alaasi olevan että sikäli viestisi sisältö ei millään tavoin yllätä.

En jaksa rautalangasta alkaa vääntää, jokainen  varmaan ymmärtää vähemmälläkin tuon viestin sisällön ja idean.

Okei. Mua kiinnostaisi tietää miksi mun toisen vanhemman ei lestadiolainen suku on kaikinpuolin normaalimpaa ja ennen kaikkea moraalisempaa kuin mun toisen vanhemman lestadiolainen suku? Kummasti näyttää yleiskristillisyys tuottavan parempaa hedelmää. Kyse ei ole huolista ja murheista, kyse on VALINNOISTA. Kyse on MORAALISTA. 

Tuota noin, minun molempien vanhempien suvut on lestadiolaisia ja ovat keskenään erilaisia siitä huolimatta. 

Kiva sulle. Itteä kaihistuttaa millaista jälkeä tää ”ainoa oikea usko” näyttää tuottavan välillä ympäri maata. 

Vierailija kirjoitti:

”Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.”

Lestadiolaisuus  = kokemukset lestadiolaisuuden sisällä. Jos yhteisö aiheuttaa sen, että osa porukasta traumatisoituu, se ihan yhtä lailla lestadiolaisuutta. Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.

”Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.”

Miksi sitten teet niin? Miksi ei riitä että puhut vain omalla suullasi ja et hyväky muiden erilaisia kokemuksia yhtä aitoina?

Jos lestadiolaisuus määritellään ”kaikiksi kokemuksiksi lestadiolaisuuden sisällä”, määritelmään kuuluvat aivan yhtä lailla myönteiset, neutraalit ja uskovaisten omat kokemukset. Niitä ei voi johdonmukaisesti ottaa mukaan vain silloin, kun ne tukevat haluttua kuvaa.

Kokemusten kuunteleminen on eri asia kuin yhden kokemustyypin käyttäminen koko ilmiön määritelmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Aika absurdi oletus, mutta sopii hyvin ketjuun 😅. 
Jos vl-opiskelija tekee gradun vanhoillislestadiolaisuudesta, mistä ulkopuolinen edes tietää hänen olevan vl? Uskonnollinen vakaumus on GDPR:n tarkoittamaa erityisen suojattua henkilötietoa, eikä sitä voi noin vain tietää tai päätellä.

Myös väite “Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia” on täysin vailla todistusarvoa. Eihän sellaiseen voi törmätä, jos opiskelijan uskonnollinen vakaumus ei ole tiedossa! Miten voisi tunnistaa vl-opiskelijan tekemän gradun, joka käsittelee jotain muuta vähemmistöä? Kyseessä ei siis ole edes havainto vaan täysin perusteeton mutu-oletus.

Yritä keksiä vähän parempi juttu.

Miksi, eikö totuus riitä?

Nyt et ymmärrä lukemaasi, lue uudestaan. 
Kannattaa pyrkiä rehelliseen ja keskustelijoita muita kunnioittavaan viestintään.

Jos yrittää teräviä heittoja, on vähän noloa kysyä ”eikö totuus riitä”, kun nimenomaan sitä totuutta ei löytynyt tuosta vl-opiskelijoiden gradunaiheita olettavasta viestistä 😅
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.”

Lestadiolaisuus  = kokemukset lestadiolaisuuden sisällä. Jos yhteisö aiheuttaa sen, että osa porukasta traumatisoituu, se ihan yhtä lailla lestadiolaisuutta. Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.

”Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.”

Miksi sitten teet niin? Miksi ei riitä että puhut vain omalla suullasi ja et hyväky muiden erilaisia kokemuksia yhtä aitoina?

 

Jos lestadiolaisuus määritellään ”kaikiksi kokemuksiksi lestadiolaisuuden sisällä”, määritelmään kuuluvat aivan yhtä lailla myönteiset, neutraalit ja uskovaisten omat kokemukset. Niitä ei voi johdonmukaisesti ottaa mukaan vain silloin, kun ne tukevat haluttua kuvaa.

Kokemusten kuunteleminen on eri asia kuin yhden kokemustyypin käyttäminen koko ilmiön määritelmänä.

Totta kai hyväksyn. Oon vaan niin totaalisen väsynyt siihen, että kaikki vahingollinen pyritään ohittamaan ja selittelemään parhain päin, ”ei se oikeasti noin, ei tuo ole totta, ei tuo kuvaa sitä ja sitä”. Jne. Surullinen fakta on, että olisin saanut huomattavasti paremman lapsuuden vähemmillä vaurioilla tavallisessa suomalaisessa perheessä, ilman vl-yhteisöä.  Mutta en jaksa kinata, ihmiset ei yleensä näe sitä mitä ei halua nähdä. Joskus yhteisö muuttaa ”rauhan, vapauden ja ilon”, turvattomuudeksi, kahleiksi ja suruksi. Muuten, ehdoton anteeksianto käytäntö johtaa välillä siihen, että vääriä asioita katsotaan läpi sormien, moraali vinoutuu kun kaiken saa aina anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

Suurin osa noista mainituista tutkimuksista on opinäytetöitä. Niitä ei suinkaan tehdä omin nokkineen vaan työlle nimetään yliopiston henkilökunnasta ohjaaja. Työn pitää täyttää tieteelliset kriteerit, että menisi läpi. Tämä on yksi syy miksi työllä on ohjaaja.

Hyvin harvoin sattuu niin että gradun ohjaaja kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin gradun tekijä. Eikä se ole yleistä väitöskirjojenkaan kohdalla. Vanhoillislestadiolaiset eivät valitse opiskelupaikkojaan sillä perusteella mihin henkilökunta uskoo tai on uskomatta. 

Aika vapaasti saa tutkimusaiheen valita, jos jotenkin omaan alaan liittyy. Moni vl valitsee aiheen, joka liittyy omaan liikkeeseen. Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia ko. yhteisöstä.

Aika absurdi oletus, mutta sopii hyvin ketjuun 😅. 
Jos vl-opiskelija tekee gradun vanhoillislestadiolaisuudesta, mistä ulkopuolinen edes tietää hänen olevan vl? Uskonnollinen vakaumus on GDPR:n tarkoittamaa erityisen suojattua henkilötietoa, eikä sitä voi noin vain tietää tai päätellä.

Myös väite “Enpä ole törmännyt siihen, että vl-opiskelija ottaisi tutkimusaiheeksi jonkin toisen vähemmistön ja löytäisi samalla tavalla hyviä puolia” on täysin vailla todistusarvoa. Eihän sellaiseen voi törmätä, jos opiskelijan uskonnollinen vakaumus ei ole tiedossa! Miten voisi tunnistaa vl-opiskelijan tekemän gradun, joka käsittelee jotain muuta vähemmistöä? Kyseessä ei siis ole edes havainto vaan täysin perusteeton mutu-oletus.

Yritä keksiä vähän parempi juttu.

Miksi, eikö totuus riitä?

Nyt et ymmärrä lukemaasi, lue uudestaan. 
Kannattaa pyrkiä rehelliseen ja keskustelijoita muita kunnioittavaan viestintään.

Jos yrittää teräviä heittoja, on vähän noloa kysyä ”eikö totuus riitä”, kun nimenomaan sitä totuutta ei löytynyt tuosta vl-opiskelijoiden gradunaiheita olettavasta viestistä 😅
 

Niin, uskonnollinen vakaumus on tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.”

Lestadiolaisuus  = kokemukset lestadiolaisuuden sisällä. Jos yhteisö aiheuttaa sen, että osa porukasta traumatisoituu, se ihan yhtä lailla lestadiolaisuutta. Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.

”Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.”

Miksi sitten teet niin? Miksi ei riitä että puhut vain omalla suullasi ja et hyväky muiden erilaisia kokemuksia yhtä aitoina?

 

Jos lestadiolaisuus määritellään ”kaikiksi kokemuksiksi lestadiolaisuuden sisällä”, määritelmään kuuluvat aivan yhtä lailla myönteiset, neutraalit ja uskovaisten omat kokemukset. Niitä ei voi johdonmukaisesti ottaa mukaan vain silloin, kun ne tukevat haluttua kuvaa.

Kokemusten kuunteleminen on eri asia kuin yhden kokemustyypin käyttäminen koko ilmiön määritelmänä.

Totta kai hyväksyn. Oon vaan niin totaalisen väsynyt siihen, että kaikki vahingollinen pyritään ohittamaan ja selittelemään parhain päin, ”ei se oikeasti noin, ei tuo ole totta, ei tuo kuvaa sitä ja sitä”. Jne. Surullinen fakta on, että olisin saanut huomattavasti paremman lapsuuden vähemmillä vaurioilla tavallisessa suomalaisessa perheessä, ilman vl-yhteisöä.  Mutta en jaksa kinata, ihmiset ei yleensä näe sitä mitä ei halua nähdä. Joskus yhteisö muuttaa ”rauhan, vapauden ja ilon”, turvattomuudeksi, kahleiksi ja suruksi. Muuten, ehdoton anteeksianto käytäntö johtaa välillä siihen, että vääriä asioita katsotaan läpi sormien, moraali vinoutuu kun kaiken saa aina anteeksi. 

”ei se oikeasti noin, ei tuo ole totta, ei tuo kuvaa sitä ja sitä”

Nyt et ole rehellinen. Ei ole kiistetty kokemuksia, on vain tuotu esille MYÖS erilaisia kokemuksia. Sitä tässä ketjussa ei siedetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.”

Lestadiolaisuus  = kokemukset lestadiolaisuuden sisällä. Jos yhteisö aiheuttaa sen, että osa porukasta traumatisoituu, se ihan yhtä lailla lestadiolaisuutta. Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.

”Ei ole rehellistä valikoida kokemuksia oman mielen mukaan ja väittää, että ne omat valinnat on lestadiolaisuutta.”

Miksi sitten teet niin? Miksi ei riitä että puhut vain omalla suullasi ja et hyväky muiden erilaisia kokemuksia yhtä aitoina?

 

Jos lestadiolaisuus määritellään ”kaikiksi kokemuksiksi lestadiolaisuuden sisällä”, määritelmään kuuluvat aivan yhtä lailla myönteiset, neutraalit ja uskovaisten omat kokemukset. Niitä ei voi johdonmukaisesti ottaa mukaan vain silloin, kun ne tukevat haluttua kuvaa.

Kokemusten kuunteleminen on eri asia kuin yhden kokemustyypin käyttäminen koko ilmiön määritelmänä.

Totta kai hyväksyn. Oon vaan niin totaalisen väsynyt siihen, että kaikki vahingollinen pyritään ohittamaan ja selittelemään parhain päin, ”ei se oikeasti noin, ei tuo ole totta, ei tuo kuvaa sitä ja sitä”. Jne. Surullinen fakta on, että olisin saanut huomattavasti paremman lapsuuden vähemmillä vaurioilla tavallisessa suomalaisessa perheessä, ilman vl-yhteisöä.  Mutta en jaksa kinata, ihmiset ei yleensä näe sitä mitä ei halua nähdä. Joskus yhteisö muuttaa ”rauhan, vapauden ja ilon”, turvattomuudeksi, kahleiksi ja suruksi. Muuten, ehdoton anteeksianto käytäntö johtaa välillä siihen, että vääriä asioita katsotaan läpi sormien, moraali vinoutuu kun kaiken saa aina anteeksi. 

Näin olen minäkin kokenut. Siis aina vähätellään niitä kielteisiä, traumatisoivia kokemuksia.  Silloin on kyse siitä yksittäisestä ihmisestä, yksittäisestä perheestä, outoja ovat, ehkä liian herkkiä tai jotain.  Yhteisössä ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa, se on ihana rakkaudellisten ihmisten joukko. Ja joo, voi joillekin tosiaan ollakin, mutta aika monelle ei.  Koskaan, ja painotan, että ei todellakaan koskaan, kukaan liikkeen sisällä pysähdy miettimään, että mikä yhteisössä voisi aiheuttaa näitä tälläkin palstalla moneen kertaan kerrottuja liikkeen opin seurauksia. Ei. Siis. Koskaan. 

Jos yrittää puhua  yhteisön rakenteista, niin vastaus on: meillä ei ole rakenteita!  Jos yrittää puhua lasten  huolenpidon puutteesta joissain perheissä, niin vastaus on, että isompia ongelmia on muissa perheissä,  katso vaikka THL:n kansallisia kriteerejä! Jos yrittää puhua äitien väsymisestä, niin sanotaan, että väsytään sitä muissakin perheissä ja moni äiti on lapsistaan onnellinen!  Minäkin olen! (tietysti olet, se ei ollut se pointti) Tai jotain muuta, se on aina tuollainen "katso, orava!" tyyppinen vastaus. 

Jos ihminen kertoo vaikeista asioista, niin se ei yleensä tunnu kovin mukavalta, jos ohitetaan ja ruvetaan ylistämään trauman lähdettä.