Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, miten tässäkin keskustelussa moni vl on sanonut, ettei voi nähdä toisen ihmisen sydämen tilaa ja hänen uskoaan. Silti tehdään melkoisia mutkat suoriksi oletuksia, tuomitaan liikkeeseen kuulumattomien usko vääräksi.

A) Hilkka, 85 v, on ev. lut. rouvashenkilö. Hilkka käy joka sunnuntai kirkossa, lukee Raamattua monta kertaa viikossa ja rukoilee päivittäin. Hilkka kertoo uskon olleen tärkeä asia jo pikkutytöstä asti. Lapsensa hän on myös kasvattanut kristillisesti: vienyt pyhäkouluun, opettanut iltarukouksen ja lukenut Raamattua. Hilkka sanoo, että turvaa Jumalaan jokaisena päivänä ja uskoo, että taivaassa odottaa iankaikkinen elämä.

B) Maria, 30 v, on vl-perheenäiti. Mariaa eivät uskonasiat oikeastaan kiinnosta. Hänelle syy kuulua vl-liikkeeseen on pitkälti tapa, ulkoiset asiat ja suhteet painavat liikkeeseen kuulumisen syynä. Maria käy harvakseltaan seuroissa ja kesäisin matkustaa suviksiin, mutta siellä sanan sijaan kiinnostaa tuttujen näkeminen. Maria ei rukoile, eikä lue Raamattua. Maria elää näennäisesti vl-oppien mukaista elämää: Maria ei meikkaa, ei värjää hiuksia, eikä käytä korvakoruja. 

 

Vl-logiikalla mukaan pelastus ei kosketa Hilkkaa, mutta ulkoisten seikkojen perusteella katsottuna Mariaa odottaa paikka taivaassa, kun elää vl-opin mukaan. Ja kun joku sanoo, että Maria on kuollut kala, niin eipä sitä kukaan tiedä, kun Maria elää "ulkoisesti oikein". Kummasti kuitenkin ajatellaan, että Maria "on uskossa" ja Hilkka "ei ole uskossa".

Tämä.

Minusta on käsittämättömän väärin, että liikkeeseen kuulumattomien uskoa ei pidetä minään ja sitten kuvitellaan, että liikkeen sääntöjen mukaan eläminen merkitsee uskoa. Vaikka noissa säännöissä on kyse puhtaasti tavoista, eivätkä ne sellaisenaan kerro uskosta yhtikäs mitään. 

Kyllä, moni vl uskoo Jumalaan, josta Raamatussa puhutaan. Mutta sitten liikkeessä on heitäkin, joille usko ei ole ollenkaan tärkeä asia. Silti ne liikkeeseen kuulumattomat teilataan epäuskoisiksi, vaikka kannattaisi etsiä epäuskoisia sieltä omien joukosta.

Ei noin. Etsi uskoa omasta sisimmästäsi, älä etsi vikoja muista.

Älä etsi vikoja muista, kunhan ne muut vaan ovat vl. Paitsi jos joku vl vaikka alkaa meikkaamaan, niin silloin voit alkaa etsimään vikoja hänestäkin. Mutta esim joku pedoilu ei vielä laisinkaan merkitse sitä, että veljessä tai hänen uskossaan olisi mitään vikaa. Hän vain lankesi syntiin 🤷

Hyvä kirjoitus:

”Muutos on todellinen. Silti muutoksen synnyttämästä konfliktista tehdään niiden vika, jotka eivät ole muuttaneet kantaansa. Tämä koskee myös naispappeutta. Perinteisen kannan puolustaminen ei itsessään osoita kannan jyrkentyneen.”

https://uusitie.com/milloin-paikallaan-pysymisesta-tuli-jyrkentymista/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala tahtoo että sinä

- tunnistat syntisyytesi

- teet parannuksen

- etsit Jumalan lasten lauman, jossa sinua hoidetaan evankeliumilla ja siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Yksin et pärjää.

1. Taivaan pieni muuttolintu
siipensä kerran kohotti.
Pesästään se haurain siivin
lentoonsa lähteä uskalsi.
Kotipesän rakkaus kantoi,
lähtijää matkalle rohkaisi.

2. Muuttolintuin suureen parveen
liittyi se pieni lintunen.
Hetket kauniit, päivät kirkkaat
lensivät lintuset parven sen.
Määränpään ja yhteisen toivon
tunsivat ystävät riemuiten.

3. Suojaa toinen toisellensa
antoivat linnut parvessaan.
Lähteen luona puhdistuivat
siipien tahroista kokonaan.
Nöyrin mielin armoa Luojan
kiittivät lintuset laulullaan.

4. Isä taivaan, voimaa anna
matkalle muuttolintujen.
Ohjaa matka kotiin taivaan,
sielläkin laulu soi yhteinen,
kiitoslaulu täydellisesti
valossa taivaisen kirkkauden.
San. Johanna Saartoalan runon pohjalta Niilo Rauhala

Tuo runo (ja laulu) on ihana. Se on hyvin raamatullinen, ei uskovainen laumaeläimenä selviä irrallisena maailmassa.

Toivottavasti Hilkka-mummokin käsittää, että tarvitsee matkaystäviä ja evankeliumia, ei omien tekojen varassa selviä taivaaseen.

Marian kohdalta Jeesus on itse ohjeistanut, että rikkaviljaa ei saa nyhtää irti.

Rikkaviljapedoa ei saa nyhtää irti mutta rikkavilja laulajattareksi ryhtynyt revitään kappaleiksi ja heitetään pellolle?????!?!!???????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, miten tässäkin keskustelussa moni vl on sanonut, ettei voi nähdä toisen ihmisen sydämen tilaa ja hänen uskoaan. Silti tehdään melkoisia mutkat suoriksi oletuksia, tuomitaan liikkeeseen kuulumattomien usko vääräksi.

A) Hilkka, 85 v, on ev. lut. rouvashenkilö. Hilkka käy joka sunnuntai kirkossa, lukee Raamattua monta kertaa viikossa ja rukoilee päivittäin. Hilkka kertoo uskon olleen tärkeä asia jo pikkutytöstä asti. Lapsensa hän on myös kasvattanut kristillisesti: vienyt pyhäkouluun, opettanut iltarukouksen ja lukenut Raamattua. Hilkka sanoo, että turvaa Jumalaan jokaisena päivänä ja uskoo, että taivaassa odottaa iankaikkinen elämä.

B) Maria, 30 v, on vl-perheenäiti. Mariaa eivät uskonasiat oikeastaan kiinnosta. Hänelle syy kuulua vl-liikkeeseen on pitkälti tapa, ulkoiset asiat ja suhteet painavat liikkeeseen kuulumisen syynä. Maria käy harvakseltaan seuroissa ja kesäisin matkustaa suviksiin, mutta siellä sanan sijaan kiinnostaa tuttujen näkeminen. Maria ei rukoile, eikä lue Raamattua. Maria elää näennäisesti vl-oppien mukaista elämää: Maria ei meikkaa, ei värjää hiuksia, eikä käytä korvakoruja. 

 

Vl-logiikalla mukaan pelastus ei kosketa Hilkkaa, mutta ulkoisten seikkojen perusteella katsottuna Mariaa odottaa paikka taivaassa, kun elää vl-opin mukaan. Ja kun joku sanoo, että Maria on kuollut kala, niin eipä sitä kukaan tiedä, kun Maria elää "ulkoisesti oikein". Kummasti kuitenkin ajatellaan, että Maria "on uskossa" ja Hilkka "ei ole uskossa".

Tämä.

Minusta on käsittämättömän väärin, että liikkeeseen kuulumattomien uskoa ei pidetä minään ja sitten kuvitellaan, että liikkeen sääntöjen mukaan eläminen merkitsee uskoa. Vaikka noissa säännöissä on kyse puhtaasti tavoista, eivätkä ne sellaisenaan kerro uskosta yhtikäs mitään. 

Kyllä, moni vl uskoo Jumalaan, josta Raamatussa puhutaan. Mutta sitten liikkeessä on heitäkin, joille usko ei ole ollenkaan tärkeä asia. Silti ne liikkeeseen kuulumattomat teilataan epäuskoisiksi, vaikka kannattaisi etsiä epäuskoisia sieltä omien joukosta.

Ei noin. Etsi uskoa omasta sisimmästäsi, älä etsi vikoja muista.

Älä etsi vikoja muista, kunhan ne muut vaan ovat vl. Paitsi jos joku vl vaikka alkaa meikkaamaan, niin silloin voit alkaa etsimään vikoja hänestäkin. Mutta esim joku pedoilu ei vielä laisinkaan merkitse sitä, että veljessä tai hänen uskossaan olisi mitään vikaa. Hän vain lankesi syntiin 🤷

Vertaatko nyt meikkaamista pedofiliaan ja toisinpäin? 

Ei saa nyhtää rikkaviljaa. Ei saa, ja ei ihmiset tunne toisten sydämen tilaa. Se heijastuu ulos rakkautena, lempeytenä, pitkämielisyytenä jne. 

Oli aika jolloin johto nyhti rikkaviljana pitämiänsä taimia väkivaltaisesti. Toimittaja Hannu Karpon muistelmat uraltaan:

"Yleisradion palveluksessa Karpo teki reportaaseja uutis- ja ajankohtaistoimitukseen.

Hän kertoo haastattelussa, että juuri siltä ajalta hänellä on  mieleenpainuvin ja surullisin kokemus elämän nurjan puolen kuvaajana, kokemus joka järkytti toimittajaa aivan henkilökohtaisesti.

”Pohjois-Suomessa tavatut onnettomat lestadiolaiskohtalot saivat mielen mustaksi pitkäksi aikaa.

– Tapasin perheitä, joissa lapset kantelivat rauhanyhdistykselle isästään ja vaimot miehistään. Suvut hylkäsivät omiaan.”

Monenlaista vuosikymmenien mittaan nähnyt toimittaja järkyttyi siitä, miten kollektiivin valta rikkoi yksilön ydinihmissuhteet. Miten valta ja pelko mursivat kauneimman ja arvokkaimman mitä ihmisellä on:  perheen sisäisen rakkauden ja  huolenpidon.

Ihmiset heitettiin yksinäisyyteen vailla turvaa toisistaan"

Otetaanpa taas kertaus ettei täällä leviäisi väärää käsitystä:

Vl-seuroihin on ihan jokainen ihminen tervetullut, aina. Riippumatta syntien ”suuruudesta”. Uskovainen ihminen ei tarkkaile toisten ulkonäköä eikä arvuuttele sielun tilaa. Uskovainen tervehtii Jumalan terveellä, mikäli toinenkin osapuoli niin tervehtii. Ei ole tarpeen miettiä toisen uskon aitoutta (Matt. 10:12–13:

”Kun tulette johonkin taloon, lausukaa sille tervehdys. Jos talo on sen arvoinen, tulkoon teidän rauhanne sen ylle; mutta jos se ei ole sen arvoinen, palatkoon rauhanne teille takaisin.)

Uskovainen ihminen huolehtii ennen kaikkea oman sielunsa tilasta, mutta on velvollinen toimimaan Kristuksen kirkkolain mukaan, jos huoli herää lähimmäisen osalta.

Jos uskovainen toimii toisin kuin yllä on kerrottu, hän tekee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Tähän kysyn sivusta, että kumpi on tärkeämpää noudattaa seurakunnan eli esim lestadiolaisliikkeen sääntöjä vai oikeasti uskoa sydämessään. Sinulle näyttää olevan se tärkeämpää, että ihminen pysyy samassa muotissa kuin muut liikkeen jäsenet ja jos ei pysy niin sitten sinä tuomitset tämän ihmisen ja päätät hänen puolestaan, että hänen uskonsa on kuollut. Näin et voi toisen puolesta tälläistä tulkintaa tehdä toisen uskon tilasta. Liikkeen parissa voi olla ihmisiä, jotka tuomivat eri tavoin ja silti heidän pitäisi mahtua sen liikkeen muottiin kuitenkin. Samoin jokainen liikkeestä lähtenyt ei todellakaan ole menettänyt uskoon vaan uskoo eri tavoin tai on vaikka kokenut liikkeessä vääryyttä ja näin jättää sen muttei uskoaan silti menetä. 

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa taas kertaus ettei täällä leviäisi väärää käsitystä:

 

Vl-seuroihin on ihan jokainen ihminen tervetullut, aina. Riippumatta syntien ”suuruudesta”. Uskovainen ihminen ei tarkkaile toisten ulkonäköä eikä arvuuttele sielun tilaa. Uskovainen tervehtii Jumalan terveellä, mikäli toinenkin osapuoli niin tervehtii. Ei ole tarpeen miettiä toisen uskon aitoutta (Matt. 10:12–13:

”Kun tulette johonkin taloon, lausukaa sille tervehdys. Jos talo on sen arvoinen, tulkoon teidän rauhanne sen ylle; mutta jos se ei ole sen arvoinen, palatkoon rauhanne teille takaisin.)

Uskovainen ihminen huolehtii ennen kaikkea oman sielunsa tilasta, mutta on velvollinen toimimaan Kristuksen kirkkolain mukaan, jos huoli herää lähimmäisen osalta.

Jos uskovainen toimii toisin kuin yllä on kerrottu, hän tekee väärin.

Kiitos tästä 🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Tähän kysyn sivusta, että kumpi on tärkeämpää noudattaa seurakunnan eli esim lestadiolaisliikkeen sääntöjä vai oikeasti uskoa sydämessään. Sinulle näyttää olevan se tärkeämpää, että ihminen pysyy samassa muotissa kuin muut liikkeen jäsenet ja jos ei pysy niin sitten sinä tuomitset tämän ihmisen ja päätät hänen puolestaan, että hänen uskonsa on kuollut. Näin et voi toisen puolesta tälläistä tulkintaa tehdä toisen uskon tilasta. Liikkeen parissa voi olla ihmisiä, jotka tuomivat eri tavoin ja silti heidän pitäisi mahtua sen liikkeen muottiin kuitenkin. Samoin jokainen liikkeestä lähtenyt ei todellakaan ole menettänyt uskoon vaan uskoo eri tavoin tai on vaikka kokenut liikkeessä vääryyttä ja näin jättää sen muttei uskoaan silti menetä. 

Tämän pitäisi olla sopiva vastaus sinullekin:

Vl-seuroihin on ihan jokainen ihminen tervetullut, aina. Riippumatta syntien ”suuruudesta”. Uskovainen ihminen ei tarkkaile toisten ulkonäköä eikä arvuuttele sielun tilaa. Uskovainen tervehtii Jumalan terveellä, mikäli toinenkin osapuoli niin tervehtii. Ei ole tarpeen miettiä toisen uskon aitoutta (Matt. 10:12–13: ”Kun tulette johonkin taloon, lausukaa sille tervehdys. Jos talo on sen arvoinen, tulkoon teidän rauhanne sen ylle; mutta jos se ei ole sen arvoinen, palatkoon rauhanne teille takaisin.)

Uskovainen ihminen huolehtii ennen kaikkea oman sielunsa tilasta, mutta on velvollinen toimimaan Kristuksen kirkkolain mukaan, jos huoli herää lähimmäisen osalta.

Jos uskovainen toimii toisin kuin yllä on kerrottu, hän tekee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala tahtoo että sinä

- tunnistat syntisyytesi

- teet parannuksen

- etsit Jumalan lasten lauman, jossa sinua hoidetaan evankeliumilla ja siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Yksin et pärjää.

1. Taivaan pieni muuttolintu
siipensä kerran kohotti.
Pesästään se haurain siivin
lentoonsa lähteä uskalsi.
Kotipesän rakkaus kantoi,
lähtijää matkalle rohkaisi.

2. Muuttolintuin suureen parveen
liittyi se pieni lintunen.
Hetket kauniit, päivät kirkkaat
lensivät lintuset parven sen.
Määränpään ja yhteisen toivon
tunsivat ystävät riemuiten.

3. Suojaa toinen toisellensa
antoivat linnut parvessaan.
Lähteen luona puhdistuivat
siipien tahroista kokonaan.
Nöyrin mielin armoa Luojan
kiittivät lintuset laulullaan.

4. Isä taivaan, voimaa anna
matkalle muuttolintujen.
Ohjaa matka kotiin taivaan,
sielläkin laulu soi yhteinen,
kiitoslaulu täydellisesti
valossa taivaisen kirkkauden.
San. Johanna Saartoalan runon pohjalta Niilo Rauhala

Tuo runo (ja laulu) on ihana. Se on hyvin raamatullinen, ei uskovainen laumaeläimenä selviä irrallisena maailmassa.

Toivottavasti Hilkka-mummokin käsittää, että tarvitsee matkaystäviä ja evankeliumia, ei omien tekojen varassa selviä taivaaseen.

Marian kohdalta Jeesus on itse ohjeistanut, että rikkaviljaa ei saa nyhtää irti.

Mitä ihmettä nyt taas? Jos Hilkka-mummo kuuluu seurakuntaan, hänellä on sekä matkaystäviä, että evankeliumi. Ei Hilkka ajattele omien tekojensa kautta pelastavansa. 

"Jumala tahtoo että sinä

- tunnistat syntisyytesi

- teet parannuksen

- etsit Jumalan lasten lauman, jossa sinua hoidetaan evankeliumilla ja siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Yksin et pärjää." 

Kyllä usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja jos mietitään ihmistä niin tuollainen "laumautuminen" on juuri sitä, että ulkoistetaan omat päätökset muille ja toimitaan niin kuin muut. Uskonnossa ei tarvita tuollaista, vaan jokaisen oma usko riittää. Et tarvitse mitään laumaa tai ihmisiä ympärillesi, että olet oikea uskova. Joku yksinäinen uskovainen ihminen jolla ei ole ketään ympärillään on uskossaan ihan yhtä arvonsa kuin se joka esim kuuluu liikkeeseen ja elää yhteisössä. Samoin monen täytyy tässä elämässä pärjätä yksin ja yksinäisyyttä on paljon. Näin se on kuule pakko selvitä vain. Tämä itseenikin liittyen. Silti liittyisinkö minä esim johonkin liikkeeseen vain ihmisten vuoksi. Vastaus on ei. Joku toinen taas voi valita toisin ja haluaa kuulua liikkeeseen myös ihmisten vuoksi, että saa ihmisiä elämäänsä. Se on ok, mutta samalla kertoo sen, että moni voi kuulua liikkeeseen vain sen elämäntavan yms vuoksi. Ei niinkään uskonsa takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vertaisin vl liikettä ja tätä keskustelua vaikka partioon. Kuvitellaan, että olen intohimoinen partiolainen ja partio on iso osa identiteettiäni ja minulla on partiosta vain ihania kokemuksia; minulle muut partiolaiset ovat rakas ja turvallinen yhteisö.

Kuitenkin korviini alkaa kantautua enenevässä määrin myös erilaisia ikäviä kokemuksia toisilta partiolaisilta. Kaikille partio ei olekaan turvallinen ja ihana paikka, vaan kuulen, että moni kokee partioliikkeen jopa suoranaisesti traumatisoineen itsensä.

 Kauhukseni huomaan myös, että on perustettu "Harrastusten uhrien tuki ry," ja saan selville, että iso osa kävijöistä on partiotaustaisia.

Tämä kaikki totta kai järkyttää minua ja vaadin johdolta pikaisia ja perusteellisia toimia ja selvitystä siitä, mistä nämä kielteiset kokemukset kumpuavat. Voiko olla totta -kuten jotkut sanovat- että partio on terve ja täysin turvallinen harrastus ja kaikki kielteisiksi väitetyt asiat johtuvat ainoastaan yksilöistä itsestään; he ovat yksinkertaisesti liian herkkiä, jotenkin omituisia, tai heidän perheensä ja kotikasvatuksensa ovat vinksallaan.

Onko tämä siis totta, vai voiko sittenkin olla niin, että partiossa tapahtuu minun tietämättäni myös joitakin ikäviä asioita? Entä ovatko kaikki toimintatapamme sittenkään niin turvallisia ja rakkaudellisia kuin olen tähän asti luullut?

En halua luopua rakkaasta harrastuksestani siltä istumalta, mutta totta mooses alan pitää äläkkää ja vaatia, että asiaa aletaan selvittää. Haluan ehdottomasti, että kielteisiä kokemuksia saaneita kuullaan ja kootaan dataa siitä, mitä nämä kokemukset ovat, ja mitä tekemistä partiolla on näiden kokemusten kanssa, vai onko mitään. Ja jos huomataan että on, niin sitten kiitetään kokemuksistaan kertoneita rohkeita ja muutetaan toimintatapoja tai poistetaan niitä kenties kokonaan käytöstä, että saadaan ikävät kokemukset niin minimiin kuin vain mahdollista.

(mutta näinhän ei voi vl liike toimia??) 

Entä jos kielteisten kokemuksen esiintuomisesta muut katsoo ettet ole enää partiolainen? Se voisi tuottaa sinulle vaikeuksia, kuten ei oteta enää tapahtumiin mukaan tai kiilataan ohi ilmoittautumislistalta. Koska eihän sinua kiinnosta partio tarpeeksi kun tuollaista puhut.

 

Uskonnolla ja harrastuksella on kuitenkin se ero, että uskontoon turvaamalla saa toivottavasti ikuisen elämän, harrastuksella mukavaa ajanvietettä. Lestadiolainen kokee siis että pelissä on suuremmat asiat kuin partiolainen.

Kyllä usko on jo kuollut siinä vaiheessa, jos kääntyy kaikkia muita uskovaisia= seurakuntaa vastaan. Toki on silti toivottu ja tervetullut edelleen. Kukaan ei ole koskaan lähtenyt pois Jumalan valtakunnasta puhtaalla omallatunnolla.

Tähän kysyn sivusta, että kumpi on tärkeämpää noudattaa seurakunnan eli esim lestadiolaisliikkeen sääntöjä vai oikeasti uskoa sydämessään. Sinulle näyttää olevan se tärkeämpää, että ihminen pysyy samassa muotissa kuin muut liikkeen jäsenet ja jos ei pysy niin sitten sinä tuomitset tämän ihmisen ja päätät hänen puolestaan, että hänen uskonsa on kuollut. Näin et voi toisen puolesta tälläistä tulkintaa tehdä toisen uskon tilasta. Liikkeen parissa voi olla ihmisiä, jotka tuomivat eri tavoin ja silti heidän pitäisi mahtua sen liikkeen muottiin kuitenkin. Samoin jokainen liikkeestä lähtenyt ei todellakaan ole menettänyt uskoon vaan uskoo eri tavoin tai on vaikka kokenut liikkeessä vääryyttä ja näin jättää sen muttei uskoaan silti menetä. 

Tämän pitäisi olla sopiva vastaus sinullekin:

Vl-seuroihin on ihan jokainen ihminen tervetullut, aina. Riippumatta syntien ”suuruudesta”. Uskovainen ihminen ei tarkkaile toisten ulkonäköä eikä arvuuttele sielun tilaa. Uskovainen tervehtii Jumalan terveellä, mikäli toinenkin osapuoli niin tervehtii. Ei ole tarpeen miettiä toisen uskon aitoutta (Matt. 10:12–13: ”Kun tulette johonkin taloon, lausukaa sille tervehdys. Jos talo on sen arvoinen, tulkoon teidän rauhanne sen ylle; mutta jos se ei ole sen arvoinen, palatkoon rauhanne teille takaisin.)

Uskovainen ihminen huolehtii ennen kaikkea oman sielunsa tilasta, mutta on velvollinen toimimaan Kristuksen kirkkolain mukaan, jos huoli herää lähimmäisen osalta.

Jos uskovainen toimii toisin kuin yllä on kerrottu, hän tekee väärin.

Urheiluharrastus herättää huolen, pedoilu ei.

Pitäisi olla huomattavan paljon tärkeämpää julistaa Kristusta kuin oman yhteisön hurskautta. 

”Omana huomiona sanoisin, että kolmen kyynärän opissa on kaikki ainekset siihen horisontaaliseen uskoon, jossa sosiologian klassikon Emile Durkheimin sanoin uskonnollinen yhteisö palvoo itseään.”

https://www.kotimaa.fi/blogit/lestadiolaisuudesta-lihaa-saastamatta-jou…

Kuinka monta kertaa seuroihin voi mennä ihan sen näköisenä kuin on, ilman että ulkonäöstä herääkin yhtäkkiä 'huoli' ja siitä on ruvettava tekemään parannusta?

Mun lapsuuden paikkakunnalla oli niin, että parempien (vl)perheiden lasten urheiluharrastuksia katsottiin läpi sormien. Kahden kerroksen väkeä. 😅

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa seuroihin voi mennä ihan sen näköisenä kuin on, ilman että ulkonäöstä herääkin yhtäkkiä 'huoli' ja siitä on ruvettava tekemään parannusta?

Jos menet vahvasti meikattuna, mutta olet uusi ja ”epäuskoinen”, sun tulosta ollaan iloisia. Jos olet vl ja menet vahvasti meikattuna, kaikki miettii sun sieluntilaa.

"Toivottavasti Hilkka-mummokin käsittää, että tarvitsee matkaystäviä ja evankeliumia, ei omien tekojen varassa selviä taivaaseen" 

Kyllä Jumala pelastaa ihmisen hänen itsensä tekojen yms kautta. Ei toisten ihmisten kautta. Ei se ole mikään ihmisen mitta onko hänellä elämässään läsnä toisia uskovia ihmisiä vai ei. Te tulkitsette Raamattua ihan oman mielenne mukaan. Ihminen pelastaa yksin armosta ja omien tekojensa kautta. Siihen ei tarvita uskonnollista yhteisöä tai liikettä ihmisineen. Oma usko riittää. Jumala pelastaa jokaisen ihmisen tämän tekojen ja elämänsä mukaan. Ei sen perusteella mihin yhteisöön hän kuuluu. 

Mutta hei totta kai te tulkitsette näin, kun te olette ainoina menossa taivaaseen ja vain teidän liike ja kaikki muut ihmiset uskonnoissaan saavat joutua helvettiin, kuten kirkon palveluksessa ollut harras uskova tätini. Hänen meni helvettiin sitten, kun ei kuulunut teihin. Minä en vaan usko siihen ikinä. Uskokaa te jos haluatte. Sitten kysytte, että miksi joku ihmettelee. Minä vastaan, että jos teidän mielestä esim paavi menee helvettiin, kun ei ole lestadiolainen niin siinä vaiheessa moni sanoo, että mikä oikeus teillä on ylentää itsenne paremmiksi kuin jokaisen muun uskovan koko maailmassa. Että vaan te pelastutte ja vain teillä on oikeus taivaaseen. Melko itsekästä ja ylpeää julistaa tuollaista opeissanne. 

Vierailija kirjoitti:

"Jumala tahtoo että sinä

- tunnistat syntisyytesi

- teet parannuksen

- etsit Jumalan lasten lauman, jossa sinua hoidetaan evankeliumilla ja siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Yksin et pärjää." 

Kyllä usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja jos mietitään ihmistä niin tuollainen "laumautuminen" on juuri sitä, että ulkoistetaan omat päätökset muille ja toimitaan niin kuin muut. Uskonnossa ei tarvita tuollaista, vaan jokaisen oma usko riittää. Et tarvitse mitään laumaa tai ihmisiä ympärillesi, että olet oikea uskova. Joku yksinäinen uskovainen ihminen jolla ei ole ketään ympärillään on uskossaan ihan yhtä arvonsa kuin se joka esim kuuluu liikkeeseen ja elää yhteisössä. Samoin monen täytyy tässä elämässä pärjätä yksin ja yksinäisyyttä on paljon. Näin se on kuule pakko selvitä vain. Tämä itseenikin liittyen. Silti liittyisinkö minä esim johonkin liikkeeseen vain ihmisten vuoksi. Vastaus on ei. Joku toinen taas voi valita toisin ja haluaa kuulua liikkeeseen myös ihmisten vuoksi, että saa ihmisiä elämäänsä. Se on ok, mutta samalla kertoo sen, että moni voi kuulua liikkeeseen vain sen elämäntavan yms vuoksi. Ei niinkään uskonsa takia. 

Meillä on Suomessa jokaisella oikeus uskoa miten haluaa. Sinun uskontosi on viestisi perusteella jotain muuta kuin raamatullista. 
Raamatun mukaan uskova ei ole hengellisesti yksinäinen yksilö vaan kuuluu toisten uskovien yhteyteen, siihen löytyy erittäin vahva raamatullinen perusta. Erityisen suoria ovat ”yksi lauma” (Joh. 10:16), ”Jumalan lauma” (1. Piet. 5:2) ja Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:27).

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa seuroihin voi mennä ihan sen näköisenä kuin on, ilman että ulkonäöstä herääkin yhtäkkiä 'huoli' ja siitä on ruvettava tekemään parannusta?

Minä menen aina sen näköisenä kuin olen. 
Itse huolestuisin ystävästä, jos hänen ulkonäkönsä muuttuisi kovasti. Kysyisin haluaako hän viestiä tuolla ulkonäön muutoksella jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jumala tahtoo että sinä

- tunnistat syntisyytesi

- teet parannuksen

- etsit Jumalan lasten lauman, jossa sinua hoidetaan evankeliumilla ja siellä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Yksin et pärjää." 

Kyllä usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja jos mietitään ihmistä niin tuollainen "laumautuminen" on juuri sitä, että ulkoistetaan omat päätökset muille ja toimitaan niin kuin muut. Uskonnossa ei tarvita tuollaista, vaan jokaisen oma usko riittää. Et tarvitse mitään laumaa tai ihmisiä ympärillesi, että olet oikea uskova. Joku yksinäinen uskovainen ihminen jolla ei ole ketään ympärillään on uskossaan ihan yhtä arvonsa kuin se joka esim kuuluu liikkeeseen ja elää yhteisössä. Samoin monen täytyy tässä elämässä pärjätä yksin ja yksinäisyyttä on paljon. Näin se on kuule pakko selvitä vain. Tämä itseenikin liittyen. Silti liittyisinkö minä esim johonkin liikkeeseen vain ihmisten vuoksi. Vastaus on ei. Joku toinen taas voi valita toisin ja haluaa kuulua liikkeeseen myös ihmisten vuoksi, että saa ihmisiä elämäänsä. Se on ok, mutta samalla kertoo sen, että moni voi kuulua liikkeeseen vain sen elämäntavan yms vuoksi. Ei niinkään uskonsa takia. 

Meillä on Suomessa jokaisella oikeus uskoa miten haluaa. Sinun uskontosi on viestisi perusteella jotain muuta kuin raamatullista. 
Raamatun mukaan uskova ei ole hengellisesti yksinäinen yksilö vaan kuuluu toisten uskovien yhteyteen, siihen löytyy erittäin vahva raamatullinen perusta. Erityisen suoria ovat ”yksi lauma” (Joh. 10:16), ”Jumalan lauma” (1. Piet. 5:2) ja Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:27).

Se on hengellistä todellisuutta. Jeesus rukoili, että kaikki hänen seuraajansa olisivat yhtä. Vl-ihmiset luo keinotekoisia raja-aitoja. Jumalan lauma, Kristuksen ruumis, nämä on kaikki viime kädessä hengellisiä ryhmiä, ei näkyvä ajallinen seurakunta. Sepä se olisikin helppoa, että olisi vain tietyssä porukassa ja sillä kelpaisi. Viis siitä miten elää.