Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään lestadiolaisia ja heidän uskoaan vastaan yleisesti. Minulle on ihan sama meikkaavatko he vai haluavatko synnyttää 10 lasta tai kokevatko uskonsa olevan oikeampi kuin muiden (en usko Jumalalle olevan oikeasti väliä oletko muslimi, hellari, lesta vai luterilainen). Nämä asiat eivät vahingoita muita ihmisiä ja esimerkiksi työkavereina he ovat olleet oikein mukavia.

Se mikä minusta on kurjaa, on se, että asumme vahvasti lestadiolaisten alueella (uudehko okt-alue, jossa isoja taloja ja tontteja) ja he eivät pidä lapsistaan huolta! Tai siis toki lapset saavat ruokaa ja varmaan sinällään turvallisen kodin jne. Mutta lapset pyörivät jo 3vuotiaana yksin täysin ilman aikuisen valvontaa. Heti, kun oppivat pyöräilemään, niin menevät isojen joukkojen jatkona jääden välillä jälkeen ja eksyen. Ei ole järkeviä nukkumaanmenoaikoja ja en ymmärrä miten lapset jaksavat esimerkiksi koulussa, kun valvovat yömyöhään. Pojat(osa) ovat järkyttäviä koulukiusaajia ja ei saada kuriin, kun vanhemmat eivät tee mitään. Vielä siinä vaiheessa, kun omilla lapsillani on kotiintuloaika, niin nämä lähtevät toisille kavereille tai ulos pyörimään. Kukaan vanhempi ei yksinkertaisesti katso lasten perään ja tämä alkaa jo tosi pienenä. 

Myös turvaistuimien käyttö lopetetaan todella aikaisin ja pyöräilevät aina ilman kypärää. Vaatteet saattavat myös talvipakkasilla olla vain t-paita, kun kukaan ei katso miten ulos lähdetään. Telkkaria ei saa katsoa, mutta pleikkaa pelataan niin, että siitä on jo koulussa ongelmia.

Ihan turha tulla sanomaan, että tämä ei pidä paikkaansa, kun näen tätä todella useiden perheiden taholta joka ikinen päivä!

No juuri tämä. Ei se äitiys ja vanhemmuus lopu synnytykseen, se vasta alkaa siitä! Ei ole oikein, että lapsia tulee niin paljon, että niistä ei pystytä pitämään kunnolla huolta.  Ja en usko, että ihan sattumoisin asuisin samalla paikkakunnalla ja alueella kuin edellinen kirjoittaja, mutta sama havainto täälläkin. Ihan sydän särkyy, kun sitä touhua katselee ja pienten taaperoiden menoa isompien perässä.  

En jotenkin uskonut, että meno on oikeasti tämä ennen tälle alueelle muuttoa. Ahdistaa myös putoaako lapseni pois kaveriporukoista, koska ei ole lestadiolainen ja koska hänellä on selkeät säännöt ja esimerkiksi ne kotiintuloajat.

Lapsesi putoaa viimeistään yläkouluiässä porukoista siksi, että hän ei ole lestadiolainen. Vl-nuoria kehotetaan karttamaan maallisten nuorten seuraa, etteivät altistuisi ikäville asioille.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä SRK:n johtokunnassa pitäisi olla kiintiöidysti puolet naisia. Mitään estettä ei pitäisi olla, jos kerta kyseessä on vaan maallinen organisaatio. Yhteisön sisältä löytyy älyttömän paljon pitkälle koulutettuja naisia, potentiaalia olisi. 

Mikä se este sitten käytännössä on ? Miten johtokunta valitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä sellaistakin, että joillekin naisille tulee synnytyksistä pahoja repeämiä, todella isoja raskausarpia raskaudesta, suonikohjuja ja vaikka mitä vaivoja. Ei se ole mun mielestä mitenkään reilu ajatus, että nainen joutuu aina vaan uhraamaan sekä ulkonäkönsä että ottamaan terveydelliset ongelmat ja miehille ei tuu mitään seurauksia seksistä. Ei mitään. En todellakaan suostuisi. Kyllä noi jutut vaikuttais omaan oloon. 

Pakko sanoa. Ne repeämät, raskausarvet, suonikohjut ja pysyvät raskauden jättämät vaivat voi saada ihan yhdestäkin raskaudesta.
T. Itselläni yksi lapsi ja raskaus laukaisi pysyvän sairauden

Totta. Mutta ymmärrät varmasti mikä ero on laittaa nainen pakolla käymään tuo läpi kymmenen kertaa. Kuvittele, jos keho on sitä tyyppiä, että repeilee ja vaivat vaan lisääntyy. Ei ole kovin mukava tunne kun alapää on revennyt 10 kertaa. Iho löystyy, kohtu ei palaudu, peräsuoli-/viertsaaamisvaivoja, suonikohjuja, veripaikan laittoa, munuaisvaivoja raskausmyrkytyksestä, sektiohaava, joka ei vaan tahdo parantua, krooninen unettomuus, mt-ongelmat. Tähän se pahimmillaan johtaa. Tuo argumentointi, että 1 raskaus voi aiheuttaa sitä ja tätä ei auta ketään. 

Se, kun sanotaan, että yksikin raskaus voi aiheuttaa vaivoja. Sehän juuri kuvastaa sitä, että ihan yksittäinenkin raskaus altistaa naisen monille vaivoille. Ei vain niin, että x lasta saatuasi kroppa ei kestä. Joillakin se pettää jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä SRK:n johtokunnassa pitäisi olla kiintiöidysti puolet naisia. Mitään estettä ei pitäisi olla, jos kerta kyseessä on vaan maallinen organisaatio. Yhteisön sisältä löytyy älyttömän paljon pitkälle koulutettuja naisia, potentiaalia olisi. 

Mikä se este sitten käytännössä on ? Miten johtokunta valitaan?

Siinä taitaa olla vain pappeja. Voisi hyvin muuttaa käytäntöä minunkin mielestä. -vl

Täällä kun kommentoitiin, miten "rajatonta" joissakin vl-perheissä on. Yksi syy tälle rajattomuudelle (olipa perhe vl tai ei) on kouluttautumattomuus. Ei yksinkertaisesti tiedetä monista asioista. Kuvitellaan, että ei se haittaa, että syö lapsen kanssa samalla lusikalla (koulutettu tietää, että siitä lapsi voi saada karieksen). Tai ajatellaan, että mitä sitten jos lapsi kukkuu myöhään hereillä (koulutettu tietää, miten valvominen on haitallista lapsen kehitykselle). En ole kertaakaan törmännyt korkeakoulutettuihin vl-vanhempiin, jotka olisivat antaneet lapsensa elää kuin pellossa.

Hämmästyisitte, jos tietäisitte, miten monet koulutetuille ihmisille itsestään selvät asiat ovat ihan hepreaa ihmisille, jotka eivät kouluttaudu ja/tai sivistä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun kommentoitiin, miten "rajatonta" joissakin vl-perheissä on. Yksi syy tälle rajattomuudelle (olipa perhe vl tai ei) on kouluttautumattomuus. Ei yksinkertaisesti tiedetä monista asioista. Kuvitellaan, että ei se haittaa, että syö lapsen kanssa samalla lusikalla (koulutettu tietää, että siitä lapsi voi saada karieksen). Tai ajatellaan, että mitä sitten jos lapsi kukkuu myöhään hereillä (koulutettu tietää, miten valvominen on haitallista lapsen kehitykselle). En ole kertaakaan törmännyt korkeakoulutettuihin vl-vanhempiin, jotka olisivat antaneet lapsensa elää kuin pellossa.

Hämmästyisitte, jos tietäisitte, miten monet koulutetuille ihmisille itsestään selvät asiat ovat ihan hepreaa ihmisille, jotka eivät kouluttaudu ja/tai sivistä itseään.

Joo, sen huomaa tässäkin ketjussa, kun tutkimusnäyttö lentää tunkiolle oman mielipiteen ajaessa ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun kommentoitiin, miten "rajatonta" joissakin vl-perheissä on. Yksi syy tälle rajattomuudelle (olipa perhe vl tai ei) on kouluttautumattomuus. Ei yksinkertaisesti tiedetä monista asioista. Kuvitellaan, että ei se haittaa, että syö lapsen kanssa samalla lusikalla (koulutettu tietää, että siitä lapsi voi saada karieksen). Tai ajatellaan, että mitä sitten jos lapsi kukkuu myöhään hereillä (koulutettu tietää, miten valvominen on haitallista lapsen kehitykselle). En ole kertaakaan törmännyt korkeakoulutettuihin vl-vanhempiin, jotka olisivat antaneet lapsensa elää kuin pellossa.

Hämmästyisitte, jos tietäisitte, miten monet koulutetuille ihmisille itsestään selvät asiat ovat ihan hepreaa ihmisille, jotka eivät kouluttaudu ja/tai sivistä itseään.

Joo, sen huomaa tässäkin ketjussa, kun tutkimusnäyttö lentää tunkiolle oman mielipiteen ajaessa ohi.

Täällä joku kirjoitti, että sen yhdenkin perheen lapsilla on väliä, mutta joillekin ilmeisesti ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään lestadiolaisia ja heidän uskoaan vastaan yleisesti. Minulle on ihan sama meikkaavatko he vai haluavatko synnyttää 10 lasta tai kokevatko uskonsa olevan oikeampi kuin muiden (en usko Jumalalle olevan oikeasti väliä oletko muslimi, hellari, lesta vai luterilainen). Nämä asiat eivät vahingoita muita ihmisiä ja esimerkiksi työkavereina he ovat olleet oikein mukavia.

Se mikä minusta on kurjaa, on se, että asumme vahvasti lestadiolaisten alueella (uudehko okt-alue, jossa isoja taloja ja tontteja) ja he eivät pidä lapsistaan huolta! Tai siis toki lapset saavat ruokaa ja varmaan sinällään turvallisen kodin jne. Mutta lapset pyörivät jo 3vuotiaana yksin täysin ilman aikuisen valvontaa. Heti, kun oppivat pyöräilemään, niin menevät isojen joukkojen jatkona jääden välillä jälkeen ja eksyen. Ei ole järkeviä nukkumaanmenoaikoja ja en ymmärrä miten lapset jaksavat esimerkiksi koulussa, kun valvovat yömyöhään. Pojat(osa) ovat järkyttäviä koulukiusaajia ja ei saada kuriin, kun vanhemmat eivät tee mitään. Vielä siinä vaiheessa, kun omilla lapsillani on kotiintuloaika, niin nämä lähtevät toisille kavereille tai ulos pyörimään. Kukaan vanhempi ei yksinkertaisesti katso lasten perään ja tämä alkaa jo tosi pienenä. 

Myös turvaistuimien käyttö lopetetaan todella aikaisin ja pyöräilevät aina ilman kypärää. Vaatteet saattavat myös talvipakkasilla olla vain t-paita, kun kukaan ei katso miten ulos lähdetään. Telkkaria ei saa katsoa, mutta pleikkaa pelataan niin, että siitä on jo koulussa ongelmia.

Ihan turha tulla sanomaan, että tämä ei pidä paikkaansa, kun näen tätä todella useiden perheiden taholta joka ikinen päivä!

En aio tulla sanomaan, ettei tämä pidä paikkaansa. Meidän lapsilla on "serkkuperheitä" yli 15 perhettä ja tuossa joukossa on tasan 2 perhettä, joissa toimitaan kuvaamallasi tavalla. Yksi on oman sisarukseni perhe ja yksi puolisoni sisaruksen perhe. Muut huolehtivat pilkuntarkasti turvaistuimet, kypärät, kotiintuloajat, eivät päästä lapsia valvomatta pihalle. 

Haluan tällä siis sanoa, ettei tuo johdu vakaumuksesta eikä vanhempien omasta kasvatuksesta minun mielestäni. Se johtuu siitä, että juuri noissa perheissä vanhemmat eivät syystä tai toisesta kanna tarpeeksi vastuuta lapsistaan, onko se luonnekysymys vai mikä, en tiedä. Noissa perheissä ei ole muista poikkeavaa kuormitusta lasten osalta.

Yhtä lailla on pieniä perheitä (meillä naapurustossa ja lasten luokkatovereita), joissa saattaa olla vanhemmuus hukassa. En tiedä mitä noiden kanssa tekisi. Kerran olen lasun tehnyt (oli vl-perheestä), mutta enpä tiedä oliko siitä apua.

t. vl siis itsekin

Osuit kuules miestäni asian ytimeen. On ihmisiä, jotka ovat aina haaveilleet suuresta perheestä ja ovat siitä onnellisia, ovat lapsirakkaita, soveltuvat hyvin vanhemmiksi, huolehtivat lapsistaan hyvin. He ovat lestadiolaisia tai sitten eivät ole.  

 

Ja sitten on niitä toisia. Heitä, joiden osan ei pitäisi olla suurperheen vanhempi kuin he eivät ole sitä osaa koskaan itselleen halunneet. Mutta kun he ovat lestadiolaisia, niin heillekin on se osa sitten kuitenkin langennut.  Lapsia tulee ja tulee, mutta eivät he ole vanhempiensa kiinnostuksen kohteita. 

 

Ja se on väärin, ennen kaikkea niitä lapsia kohtaan. 

Tämä asia on yksi sitkeimmistä vltabuista. Kukaan ei koskaan kommentoi sitä, että miten ehkäisykielto suhtautuu siihen, että kaikkia ihmisiä nyt ei vaan yksinkertaisesti ole tarkoitettu suurperheen vanhemmiksi. He eivät sitä halua, eikä heillä ole siihen voimia eikä resursseja. 

Ehkä näissäkin tilanteissa ajatellaan, että "Jumala antaa voimat". Että kyllä siitä adhd-Annasta tulee varmasti hyvä, jaksava ja huolehtivainen äiti kymmenelle lapselle ja peruspersoonaltaan nopeasti tulistuvasta ja aggressiivisesti Antista tulee jaksava isä, jolla ei pala pinna lasten kanssa. Jokainen varmaan arvaa, käykö näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Löysin tuosta listasta aika monta kohtaa, jotka osuu mun lapsuuden vl-perheeseen. Päihteet ei, se on selvä.

Jos vanhemmilla on muutenkin ongelmia, niin jatkuvasti kasvava perhe ja lapsimäärä saattaa olla se vika niitti. Kyllä mun vanhemmat olisi paremmin selvinneet velvollisuuksistaan, jos heillä olisi ollut vaikka se 2 lasta vaan. 

Minä taas puolestani olen naimisissa vltaustaisen, 12-lapsisessa perheessä kasvaneen miehen kanssa ja täytyy sanoa, että sen sylittömän lapsuuden jäljet näkyvät vieläkin ja tuskinpa koskaan häipyvätkään. 

Mutta mitäpäs näistä, yksittäistapauksia vain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Jos suuri lapsimäärä itsessään olisi syy huonoon kasvatukseen ja laiminlyöntiin, se näkyisi suoraan THL:n ja lastensuojelun kansallisissa kriteereissä. Mutta se ei näy. Laiminlyönti johtuu aikuisten kyvyttömyydestä toimia aikuisina (päihteet, väkivalta, sairaudet), ei sisarusten määrästä. Tee uusi tutkimus aiheesta, jos vanha näyttö ei vakuuta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin täysin ulkopuolisena tuo liike on kuin oppikirjasta "näin hajoitat ja hallitset". En tiedä, mitä kaikkia metodeja tässä asiassa on vuosien saatossa käytetty, mutta lopputulos nähdään tälläkin palstalla: 

 

naiset keskustelevat keskenään kynsilakan käytöstä. Kun heidän pitäisi keskustella siitä, miksi SRK:n johtokunnassa, joka on väitetysti hallinnollinen elin, ei vieläkään ole yhtään naista.  Ja vaikkapa  siitä, minkä takia esimerkiksi ehkäisyasiassa oppi nyt on aivan erilainen verrattuna vaikka 1970-lukuun, mutta esimerkiksi puhujakysymyksessä oppi näyttää olevan betonoitu niin, että vieläkään yksikään nainen, ei vaikka olisi teologian tohtori, voi edes saarnoissa puhua. 

 

Mutta jatkakaa ihmeessä, seuraavaksi käsittelyyn vaikka peitepuikko vai meikkivoide, puolesta vai vastaan. 

Täällä ei ole pelkkiä lestadiolaisia keskustelemassa ja Raamatusta ei ole vaikeaa löytää tulkintaa joka kieltää naispappeuden.

Kielsikö Jeesus naispppeuden? Vai Paavali ja Paavalin nimissä kirjoittaneet? Muistutan, että samainen Raamattu kertoo useista naisprofeetoista. 

”Kielsikö Jeesus naispappeuden?

Ei suoraan sanallisesti. Jeesus ei ottanut kantaa "pappeuteen" tai kirkon virkarakenteisiin nykyisessä mielessä, sillä sellaista instituutiota ei hänen elinaikanaan vielä ollut. Jeesuksen suhtautuminen naisiin oli hänen aikansa kulttuuriin nähden poikkeuksellisen radikaalia ja arvostavaa: [1, 2, 3]

Naiset kulkivat opetuslapsijoukon mukana ja tukivat toimintaa varoillaan (Luukas 8:1–3).

Jeesus asetti naiset (kuten Magdalan Marian) ylösnousemuksensen ensimmäisiksi todistajiksi ja käski heidän viedä viestin miespuolisille opetuslapsille.[1, 2, 3, 4]”

Sekin on hyvä muistaa, kun vedotaan Raamatun kirjoituksiin:

Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja se on kirjoitettu sen ajan arvojen vallitessa. Naisten ja lasten arvo oli tuon ajan yhteiskunnassa vähäinen. Siispä Raamatussakin on vain vähän kertomuksia naisista ja lapsista suhteessa siihen, minkä verran miehistä kirjoitetaan. Miksi? No sen takia, kun naisiin ja lapsiin liittyviä asioita ei katsottu tarpeelliseksi kirjata ylös.

Ja tällaista ajattelua on ollut pitkään. Suomesta löytyy 1700-luvulta vielä kirkonkirjoista mainintoja lasten syntymästä, johon lapsen kohdalle on kirjattu ylös isä nimi, mutta äidin nimi on jätetty kirjoittamatta, "kun on niin vähäpätöinen tieto". Vaikka tasan on ollut tiedossa, kuka lapsen synnytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Vanhempien päihdeongelmia lukuun ottamatta nuo kaikki asiat voivat olla totta myös lestadiolaisissa perheissä. 

Sivusta: kyllä voi päihdeongelma olla myös vl-perheessä. Harvinaista se toki on, mutta tämä on vielä suurempi tabu, kun juomista peitellään kahta kauheammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Vanhempien päihdeongelmia lukuun ottamatta nuo kaikki asiat voivat olla totta myös lestadiolaisissa perheissä. 

Sivusta: kyllä voi päihdeongelma olla myös vl-perheessä. Harvinaista se toki on, mutta tämä on vielä suurempi tabu, kun juomista peitellään kahta kauheammin.

Totta kai. Minä tunnen kyllä parikin tuon ongelman kanssa painivaa vl-perhettä. Kaikenlaisia ongelmia voi olla kaikenlaisissa perheissä. Jospa siis lopetettaisiin pelkästään vl-perheiden syyllistäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Vanhempien päihdeongelmia lukuun ottamatta nuo kaikki asiat voivat olla totta myös lestadiolaisissa perheissä. 

Sivusta: kyllä voi päihdeongelma olla myös vl-perheessä. Harvinaista se toki on, mutta tämä on vielä suurempi tabu, kun juomista peitellään kahta kauheammin.

Totta kai. Minä tunnen kyllä parikin tuon ongelman kanssa painivaa vl-perhettä. Kaikenlaisia ongelmia voi olla kaikenlaisissa perheissä. Jospa siis lopetettaisiin pelkästään vl-perheiden syyllistäminen. 

Kaikenlaisissa perheissä on ongelmia. Tässä ketjussa nyt vain satutaan keskustelemaan vl-liikkeestä ja siihen liittyvistä asioista. Siksi emme esim. pui romaniperheitä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Jos suuri lapsimäärä itsessään olisi syy huonoon kasvatukseen ja laiminlyöntiin, se näkyisi suoraan THL:n ja lastensuojelun kansallisissa kriteereissä. Mutta se ei näy. Laiminlyönti johtuu aikuisten kyvyttömyydestä toimia aikuisina (päihteet, väkivalta, sairaudet), ei sisarusten määrästä. Tee uusi tutkimus aiheesta, jos vanha näyttö ei vakuuta sinua.

Pitäisikin tehdä tutkimus aiheesta "Lapsuus lestadiolaisessa perheessä" tms. Joku voi keksiä paremman otsikon..  

Mutta väitätkö nyt aivan kirkkain silmin, että lapsimäärällä ei koskaan ole mitään vaikutusta  "huonoon kasvatukseen  ja laiminlyöntiin"?  

En muuten ole lainkaan varma, että THL on erityisesti tätä asiaa pohtinut miettiessään noita kriteerejä, nehän ovat  tosiaan vain yleisiä, kansallisia kriteerejä koskien koko maan väestöä.  Niiden ulkopuolelle jää moni asia. Yhtä hyvin voisi argumentoida, että tiukka islamilainen tulkinta tyttöjen roolista ja asemasta ei aiheuta maahanmuuttajaperheissä mitään ongelmia, sillä eihän sellaista asiaa  erikseen mainita THL:n  kriteereissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Jos suuri lapsimäärä itsessään olisi syy huonoon kasvatukseen ja laiminlyöntiin, se näkyisi suoraan THL:n ja lastensuojelun kansallisissa kriteereissä. Mutta se ei näy. Laiminlyönti johtuu aikuisten kyvyttömyydestä toimia aikuisina (päihteet, väkivalta, sairaudet), ei sisarusten määrästä. Tee uusi tutkimus aiheesta, jos vanha näyttö ei vakuuta sinua.

Vl-perheet ei kovin herkästi vaivaa lastensuojelua. Katsotaan, että pitää vaan selvitä vaikka se tarkottaisi moraalin laskua lasten kohtelussa. Ikävä sanoa näin, mutta usein oon todistanut. Näissä perheissä kasvaa niitä hiljaisia lapsia, jotka oppii ohittamaan omat tarpeensa, oppii varomaan ettei lisää vanhempien taakkaa, oppii olemaan vaivaamatta vanhempia omilla huolillaan. Vanhemmilla ei riitä resurssit/jaksaminen kohdata yksilöllisesti. Sitten näitä juttuja itketään aikuisena terapiassa tai toistetaan oman perheen kohdalla.

Tai sitten tulee väkivaltaa, koska vanhemmat on niin loppuunpalaneita.

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.