Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Jos suuri lapsimäärä itsessään olisi syy huonoon kasvatukseen ja laiminlyöntiin, se näkyisi suoraan THL:n ja lastensuojelun kansallisissa kriteereissä. Mutta se ei näy. Laiminlyönti johtuu aikuisten kyvyttömyydestä toimia aikuisina (päihteet, väkivalta, sairaudet), ei sisarusten määrästä. Tee uusi tutkimus aiheesta, jos vanha näyttö ei vakuuta sinua.

Vl-perheet ei kovin herkästi vaivaa lastensuojelua. Katsotaan, että pitää vaan selvitä vaikka se tarkottaisi moraalin laskua lasten kohtelussa. Ikävä sanoa näin, mutta usein oon todistanut. Näissä perheissä kasvaa niitä hiljaisia lapsia, jotka oppii ohittamaan omat tarpeensa, oppii varomaan ettei lisää vanhempien taakkaa, oppii olemaan vaivaamatta vanhempia omilla huolillaan. Vanhemmilla ei riitä resurssit/jaksaminen kohdata yksilöllisesti. Sitten näitä juttuja itketään aikuisena terapiassa tai toistetaan oman perheen kohdalla.

Mun mies on juuri tuollainen. T. Se äsken kirjoittanut

Aloitusviestissä pohditaan, miksi keskustelu tästä aiheesta on niin sensu.roitua. 

Harva liikkeeseen kuulumaton ymmärtää, miten laajat lonkerot liikkeellä on suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei vl ole vain mikään omassa porukassa oleva sakki. Heitä on paljon päättävässä asemassa, johtotehtävissä, yrittäjinä, kunnissa, seurakuntaneuvostoissa, paikkakuntien merkittävissä henkilöissä jne. Tämä tekee sen, että pidetään omien puolta, suositaan omien yrityksiä ja huolehditaan siitä, että päätökset eivät ole oman liikkeen jäsenten kannalta epäedullisia. Monia asioita vaiennetaan sen sijaan, että niistä haluttaisiin avointa keskustelua. Miettikääpä 2010-luvun alkupuolella liikettä ravistellutta skandaalia. Eipä tuota aihepiiriä enää käsitellä, vaan se on taas lakaistu maton alle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä täällä viljeltyä epätotuutta siitä, että vl-vakaumus tai suuri perhe johtaisi piittaamattomuuteen lasten hyvinvoinnista. Väitteet ovat täysin vastoin tutkimustietoa. Tässä on tieteelliseen näyttöön ja lastensuojelun dataan perustuva listaus niistä tekijöistä, jotka todellisuudessa korreloivat huonon kasvatuksen ja lasten oireilun kanssa. Olkaapa hyvät!

*Vanhempien päihdeongelmat: Tämä on Suomessa yksi ylivoimaisesti suurimmista syistä lasten turvattomuuteen ja lastensuojelun asiakkuuksiin. Päihteet vievät vanhemman läsnäolon, sumentavat arviointikyvyn, tekevät arjesta ennalta-arvaamatonta ja altistavat usein muille ongelmille.

*Hoitamattomat mielenterveyden häiriöt: Esimerkiksi vanhemman vakava masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt voivat estää häntä tunnistamasta ja vastaamasta lapsen emotionaalisiin tai fyysisiin tarpeisiin. Vanhempi voi olla fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa.

*Perheväkivalta ja jatkuvat konfliktit: Ympäristö, jossa vanhemmat riitelevät jatkuvasti, mitätöivät toisiaan tai käyttävät väkivaltaa (myös henkistä), tuhoaa lapsen turvallisuuden tunteen. Lapsi oppii mallioppimisen kautta, että aggressio on tapa ratkaista ongelmia, mikä näkyy usein suoraan lapsen omana huonona käytöksenä kodin ulkopuolella.

*Kasvatustyylin epäjohdonmukaisuus tai ääripäät:

Laiminlyövä ja rajaton kasvatus: Vanhempia ei kiinnosta, missä lapsi liikkuu, tai he haluavat olla lapsen kavereita asettamatta rajoja.

Autoritaarinen ja kylmä kasvatus: Lasta rangaistaan ankarasti, mutta hänelle ei osoiteta lämpöä, kehuja tai ehdotonta rakkautta.

*Sosioekonominen stressi ja näköalattomuus: Pitkittynyt köyhyys, työttömyys ja huoli perustoimeentulosta syövät vanhempien voimavaroja. Jatkuva stressi kaventaa kykyä asettua lapsen asemaan ja heikentää vanhemman pinnaa arjen vastoinkäymisissä.

*Ylisukupolviset traumat: Vanhemmat toistavat (usein tiedostamattaan) omassa lapsuudessaan oppimiaan vahingollisia malleja. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta tai tukea katkaista tunnekylmyyden, laiminlyönnin tai väkivallan ketjua.

*Sosiaalinen eristäytyneisyys: Perheellä ei ole turvaverkkoa (isovanhempia, ystäviä, kummeja), jolta pyytää apua silloin, kun omat voimavarat ovat loppu. Kun apua ei ole saatavilla, pienetkin kriisit voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Kiistät siis minun ja monen muun omat havainnot? Tuota siilipuolustautumista juuri tarkoitin, kun aiemmin viittasin sitkeään vltabuun. Siitä, että joissain vlperheissä lapset eivät saa tarvitsemaansa huolenpitoa, ei saa puhua. Vaikka sanoisi, että tämä koskee vain joitain perheitä.   Eikä missään tapauksessa saa puhua samassa yhteydessä suuresta lapsimäärästä., ei. Vaikka nyt jossain perheessä menisikin vähän huonosti, niin lasten lukumäärällä ei koskaan, missään olosuhteissa,  ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.  Muut ihmiset voivat uupua arkensa alle, mutta vl ei koskaan. 

 

Huomaan, että kirjoitin aika kärkevästi ja pahoittelen. Se johtuu siitä, että minua suututtaa niiden lasten puolesta. 

En kiistänyt havaintoasi siitä, että jossain perheessä voi mennä huonosti. Luitko viestini? Totesin juuri, että asiat kuten uupumus, mielenterveyshaasteet tai sosiaalinen stressi altistavat laiminlyönnille – aivan kaikissa väestöryhmissä. Ei lestadiolaisuus tee kenestäkään yli-ihmistä, joka ei koskaan väsyisi myös suuren perheen arjessa. Minun oma empiirinen kokemukseni on täysin päinvastainen kuin sinun (en silti edes kirjoittanut sitä tänne, saatikka yleistänyt). Jos haluamme oikeasti ymmärtää ilmiötä, emme voi huudella vain omia yksittäisiä havaintojamme, vaan meidän on katsottava tutkimusnäyttöä. Tutkitun tiedon sivuuttaminen vain siksi, ettei se tue omia havaintoja, on aika heikko pohja keskustelulle.

Tuo "aivan kaikissa väestöryhmissä" on aika ontto  argumentti, jos puhutaan lapsimäärän vaikutuksesta siihen, miten perhe-elämä sujuu.  Minun tiedossani ainakaan ei ole toista väestöryhmää, jossa perheet olisivat yhtä suuria ja joissa tilanne voi olla vaikkapa sen kaltainen, että perheessä on kuusi alle kymmenvuotiasta lasta. 

Jos suuri lapsimäärä itsessään olisi syy huonoon kasvatukseen ja laiminlyöntiin, se näkyisi suoraan THL:n ja lastensuojelun kansallisissa kriteereissä. Mutta se ei näy. Laiminlyönti johtuu aikuisten kyvyttömyydestä toimia aikuisina (päihteet, väkivalta, sairaudet), ei sisarusten määrästä. Tee uusi tutkimus aiheesta, jos vanha näyttö ei vakuuta sinua.

Pitäisikin tehdä tutkimus aiheesta "Lapsuus lestadiolaisessa perheessä" tms. Joku voi keksiä paremman otsikon..  

 

Mutta väitätkö nyt aivan kirkkain silmin, että lapsimäärällä ei koskaan ole mitään vaikutusta  "huonoon kasvatukseen  ja laiminlyöntiin"?  

 

En muuten ole lainkaan varma, että THL on erityisesti tätä asiaa pohtinut miettiessään noita kriteerejä, nehän ovat  tosiaan vain yleisiä, kansallisia kriteerejä koskien koko maan väestöä.  Niiden ulkopuolelle jää moni asia. Yhtä hyvin voisi argumentoida, että tiukka islamilainen tulkinta tyttöjen roolista ja asemasta ei aiheuta maahanmuuttajaperheissä mitään ongelmia, sillä eihän sellaista asiaa  erikseen mainita THL:n  kriteereissä. 

Mutta kun siitä ei ole sitä tutkimusnäyttöäkään.

Nyt tarvittaisiin sitä koulutusta

Vierailija kirjoitti:

Noista tutkimuksista: 

Tutkimusten tulisi olla neutraaleja lähtökohdiltaan. Sellaista tutkimusta tuskin katsottaisiin hyvällä, missä esimerkiksi selvitettäisiin, liittyykö suuressa vl-perheessä kasvamiseen erilaisia ongelmia (henkistä v-valtaa, lapsen tarpeiden sivuuttamista jne). Aika äkkiä todettaisiin, että ei ole sopiva tutkimusaihe. Toisekseen epäilen vahvasti, että vl-taustaiset professorit yms torppaisivat tällaisen negatiivisen tutkimusaiheen nopeasti.

Päivämiehessä näkee sen sijaan säännöllisesti juttuja vl-nuorten tekemistä opinnäytetöistä/graduista, joissa on tutkittu laadullisesti haastatellen vl-ihmisiä johonkin asiaan liittyen. Kas kummaa, tutkimustulos on aina se, että ovatpa asiat liikkeen parissa hyvin.

😅

https://helda.helsinki.fi/items/a0593c01-348b-4964-85a0-f03782d7746f
 

Tässä gradussa tais tulla ikäviäkin asioita esille,  niin heti oltiin arvostelemassa, että otanta liian pieni. Jos tutkimus olisi ollut ylistävä niin heti olisi kelvannut. 😅 En ole siis lukenut, lukekoon ken tahtoo. Muistan vaan jotain juttuja.

Vierailija kirjoitti:

https://helda.helsinki.fi/items/a0593c01-348b-4964-85a0-f03782d7746f
 

Tässä gradussa tais tulla ikäviäkin asioita esille,  niin heti oltiin arvostelemassa, että otanta liian pieni. Jos tutkimus olisi ollut ylistävä niin heti olisi kelvannut. 😅 En ole siis lukenut, lukekoon ken tahtoo. Muistan vaan jotain juttuja.

Kiitos, pitääkin lukea! Gradu siis aiheesta: Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä

Yritin minäkin etsiä tutkimuksia, mutta vain graduja löytyy.

”Aiheesta on tehty tutkimusta, muun muassa pro gradu -tutkielmassa, mutta vahvemman tutkimusnäytön arvioinnissa on syytä tarkastella myös vertaisarvioituja tutkimuksia”

Laittakaa vain tänne, jos löydätte 👍

Joku kommentoi vasta ketjun peukutusta. Nyt kun olen kiinnittänyt siihen huomiota, niin en voi olla näkemättä sitä: vain vl-viesteihin alapeukutetaan. Vaikka kyseessä olisi jonkun kertoma oma kokemus tai ihan neutraali viesti. 
Camoon siskot, ette ole oikeest noin lapsellisia!

Vierailija kirjoitti:

Aloitusviestissä pohditaan, miksi keskustelu tästä aiheesta on niin sensu.roitua. 

Harva liikkeeseen kuulumaton ymmärtää, miten laajat lonkerot liikkeellä on suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei vl ole vain mikään omassa porukassa oleva sakki. Heitä on paljon päättävässä asemassa, johtotehtävissä, yrittäjinä, kunnissa, seurakuntaneuvostoissa, paikkakuntien merkittävissä henkilöissä jne. Tämä tekee sen, että pidetään omien puolta, suositaan omien yrityksiä ja huolehditaan siitä, että päätökset eivät ole oman liikkeen jäsenten kannalta epäedullisia. Monia asioita vaiennetaan sen sijaan, että niistä haluttaisiin avointa keskustelua. Miettikääpä 2010-luvun alkupuolella liikettä ravistellutta skandaalia. Eipä tuota aihepiiriä enää käsitellä, vaan se on taas lakaistu maton alle. 

Älä nyt vaan sotke normi kristittyjä luterilaisia näihin eriseuroihin .  

Kabbalistien eksytyksiin kuuluu vapaamuurareiden sekoitus että kaikki sekoitetaan kuin Babylon. 

Rahan ahneus ajaa budhankin tai hellarin huijaamaan . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin täysin ulkopuolisena tuo liike on kuin oppikirjasta "näin hajoitat ja hallitset". En tiedä, mitä kaikkia metodeja tässä asiassa on vuosien saatossa käytetty, mutta lopputulos nähdään tälläkin palstalla: 

 

naiset keskustelevat keskenään kynsilakan käytöstä. Kun heidän pitäisi keskustella siitä, miksi SRK:n johtokunnassa, joka on väitetysti hallinnollinen elin, ei vieläkään ole yhtään naista.  Ja vaikkapa  siitä, minkä takia esimerkiksi ehkäisyasiassa oppi nyt on aivan erilainen verrattuna vaikka 1970-lukuun, mutta esimerkiksi puhujakysymyksessä oppi näyttää olevan betonoitu niin, että vieläkään yksikään nainen, ei vaikka olisi teologian tohtori, voi edes saarnoissa puhua. 

 

Mutta jatkakaa ihmeessä, seuraavaksi käsittelyyn vaikka peitepuikko vai meikkivoide, puolesta vai vastaan. 

Täällä ei ole pelkkiä lestadiolaisia keskustelemassa ja Raamatusta ei ole vaikeaa löytää tulkintaa joka kieltää naispappeuden.

Juuri näin. Tätä olin tulossa sanomaan, siis että eikö juurikin tämän kynsilakkakeskustelun aloittanut joku muu kuin vl. Kukahan se siis näiden asioiden ympärillä askarteleekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään lestadiolaisia ja heidän uskoaan vastaan yleisesti. Minulle on ihan sama meikkaavatko he vai haluavatko synnyttää 10 lasta tai kokevatko uskonsa olevan oikeampi kuin muiden (en usko Jumalalle olevan oikeasti väliä oletko muslimi, hellari, lesta vai luterilainen). Nämä asiat eivät vahingoita muita ihmisiä ja esimerkiksi työkavereina he ovat olleet oikein mukavia.

Se mikä minusta on kurjaa, on se, että asumme vahvasti lestadiolaisten alueella (uudehko okt-alue, jossa isoja taloja ja tontteja) ja he eivät pidä lapsistaan huolta! Tai siis toki lapset saavat ruokaa ja varmaan sinällään turvallisen kodin jne. Mutta lapset pyörivät jo 3vuotiaana yksin täysin ilman aikuisen valvontaa. Heti, kun oppivat pyöräilemään, niin menevät isojen joukkojen jatkona jääden välillä jälkeen ja eksyen. Ei ole järkeviä nukkumaanmenoaikoja ja en ymmärrä miten lapset jaksavat esimerkiksi koulussa, kun valvovat yömyöhään. Pojat(osa) ovat järkyttäviä koulukiusaajia ja ei saada kuriin, kun vanhemmat eivät tee mitään. Vielä siinä vaiheessa, kun omilla lapsillani on kotiintuloaika, niin nämä lähtevät toisille kavereille tai ulos pyörimään. Kukaan vanhempi ei yksinkertaisesti katso lasten perään ja tämä alkaa jo tosi pienenä. 

Myös turvaistuimien käyttö lopetetaan todella aikaisin ja pyöräilevät aina ilman kypärää. Vaatteet saattavat myös talvipakkasilla olla vain t-paita, kun kukaan ei katso miten ulos lähdetään. Telkkaria ei saa katsoa, mutta pleikkaa pelataan niin, että siitä on jo koulussa ongelmia.

Ihan turha tulla sanomaan, että tämä ei pidä paikkaansa, kun näen tätä todella useiden perheiden taholta joka ikinen päivä!

En aio tulla sanomaan, ettei tämä pidä paikkaansa. Meidän lapsilla on "serkkuperheitä" yli 15 perhettä ja tuossa joukossa on tasan 2 perhettä, joissa toimitaan kuvaamallasi tavalla. Yksi on oman sisarukseni perhe ja yksi puolisoni sisaruksen perhe. Muut huolehtivat pilkuntarkasti turvaistuimet, kypärät, kotiintuloajat, eivät päästä lapsia valvomatta pihalle. 

Haluan tällä siis sanoa, ettei tuo johdu vakaumuksesta eikä vanhempien omasta kasvatuksesta minun mielestäni. Se johtuu siitä, että juuri noissa perheissä vanhemmat eivät syystä tai toisesta kanna tarpeeksi vastuuta lapsistaan, onko se luonnekysymys vai mikä, en tiedä. Noissa perheissä ei ole muista poikkeavaa kuormitusta lasten osalta.

Yhtä lailla on pieniä perheitä (meillä naapurustossa ja lasten luokkatovereita), joissa saattaa olla vanhemmuus hukassa. En tiedä mitä noiden kanssa tekisi. Kerran olen lasun tehnyt (oli vl-perheestä), mutta enpä tiedä oliko siitä apua.

t. vl siis itsekin

Kyllä tämä ihan selkeästi vl-perheisiin rajoittuu tällä alueella. Ja ihan kaikkiin lasteni kavereiden vl-perheisiin, joita on siis USEITA. Samoin naapuruston vl-perheisiin. Tässä on myös helluntalaisia ja heillä on ihan ns.normaali kasvatusperiaate, eikä heidän lapsensa hillu 2vuotiaana vaipoissa pitkin naapureiden pihoja tai liiku valvomatta ympäriinsä ilman kotiintuloaikoja.

Tottakai tälläisiä perheitä voi olla muissakin kuin lestadiolaisissa, mutta jostain syystä tämä on todella yleistä vl-perheissä. Myös niissä, joissa ei ole kymmentä lasta.

Täällä päin vanhoillislestadiolaiset ei taas hillu miten lystäävät, ihan perusperheitä keskimääräistä suuresta koosta huolimatta. 

Hyvä juttu. Mutta yksikin perhe, jossa lapset ovat vailla riittävää huolenpitoa, on erittäin huono asia. 

Tästä ollaan samaa mieltä. 

Ootko muuten ajatellut että mainitset vanhemmille, jos näet jotain oikeita vaaratilanteita? Jos samalla alueella asuisin, naapurina ihan, niin saattaisin herkällä kynnyksellä sanoa. Tietysti se valvonta pitäisi hoksata muutenkin, mutta jos siitä sitten tajuaisi. 

Kynsilakka keskustelu taisi lähteä päivämiehen vanhasta kolumnista ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä että tämmöiset asiatko on uskon kannalta niin olennaisia että kirjoitetaan kolumni. Ihmettelijöinä sekä vl että ei-vl. 

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kynsilakka keskustelu taisi lähteä päivämiehen vanhasta kolumnista ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä että tämmöiset asiatko on uskon kannalta niin olennaisia että kirjoitetaan kolumni. Ihmettelijöinä sekä vl että ei-vl. 

Näinhän se oli. En oo tuota kolumnia lukenut mutta tuntuu että aika monikin itsensä uskovaiseksi mieltävä (myös ei-vl) voi jossain kohden pohtia ulkonäöllisiä asioita, niiden merkitystä omassa elämässään ja omaa tapaansa toimia. Sehän on sinänsä ihan tervettä, ja hyvä jos sitten löytää oman tiensä.

Sitäkin mietin että jollekinhan tuo kynsilakka voi olla kipeä kohta. Yleensä on totuttu siihen ettei sitä laiteta, ajatellaan että sen laittaminen voi kertoa sydämen tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Paljon on myös vl-keskustelijoita ketkä ihmettelee esim elämäntapa sääntöjen olemassa oloa. Tai entisiä keille on jäänyt traumoja. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Mikä tän viestin idea on? Kyllähän nyt jokainen normaali ihminen tietää, että vl-yhteisössä on Myös hyvinvoivia onnellisia ihmisiä. Haluatko, että keskustellaan vaan heistä ja lakaistaan muiden murheet maton alle? Rapatessa roiskuu ja viis siitä, jos opit ja käytännöt on haavoittaneet monia lapsia ja aikuisia? 

Sivusta: ihan vakaumuksesta riippumatta myös onnellisilla ihmisillä on omat vaikeutensa. Isot ja pienet.

Joku viiden lapsen äiti voi olla onnensa kukkuloilla uudesta vauvasta, mutta samaan aikaan aivan äärimmäisen väsynyt.

Vl-perheen 15-vuotias teinityttö haluaisi meikata kevyesti, mutta vanhemmat suhtautuvat asiaan jyrkän kielteisesti ja sanovat, että meikki on merkki uskon kieltämisestä.

Joku laulamisesta ja musiikista innostunut vl-nainen voi kipuilla kovasti sen kanssa, että haluaisi kanttorin uran sijaan olla muusikko ja esittää kevyttä(kin) musiikkia.

Jollakulla on ollut lapsuudenperheessä äiti kotona ja perheen talous kohdillaan, mutta isä on ollut arvaamaton ja aggressiivinen.

Saman perheen sisaruksista toiselle eksklusiivinen seurakuntaoppi on ihan neutraali ajatus ja toinen sisaruksista itkee öisin, että joutuvatko "epäuskoiset" ystävät ja liikkeestä lähteneet sisarukset h'lvettiin.

Ei se tarkoita, että elämä olisi pelkkää onnea tai pelkkää surua. Suurimmalla osalla ihmisistä on kumpaakin ihan kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mielenkiintoista se, että hyvin paljon pohdiskellaan ja kysellään vanhoillislestadiolaisten uskosta ja seurakuntaopista, tapakulttuuristakin joka heijastelee uskoa. Samalla saatetaan ihmetellä vaikkapa että miten joku elää näin. Kun johonkin sitten vastataan ja kerrotaan omia mahdollisia positiivisia kokemuksia, ne eivät ikään kuin kelpaa. Hyvästä tehdään huonoa, kauniista rumaa jne. Antakaa muiden uskoa tavallaan. 

Tämä on terapiaketju. Ei täällä ole tarkoituskaan keskustella lestadiolaisuudesta monipuolisesti tai objektiivisesti. Ketjun tarkoitus näyttää olevan löytää mahdollisimman paljon lokaa – ja jos sitä ei löydy riittävästi, sitä voidaan aina vähän täydentää tulkinnoilla ja oletuksilla. Mitä enemmän sontaa saadaan kasaan, sitä tyytyväisempiä terapoitavat tuntuvat olevan.

Hyvät, neutraalit tai uskovaisten omat kokemukset eivät tähän narratiiviin oikein sovi, joten ne jätetään sivuun.

Harmi vain, että jos terapiassa opetellaan käsittelemään kokemuksia, tässä ketjussa näyttää välillä käyvän päinvastoin: kokemuksia käsitellään niin kauan, että koko maailma alkaa näyttää samalta kuralta kuin käsiteltävä kokemus.

Ehkä jossain vaiheessa voisi olla terveellistä huomata, ettei lestadiolaisuus ole sama asia kuin omat kokemukset lestadiolaisuudesta.