Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
30.03.2026 |
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (79)
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällö keskiluokkainen kupla. Halveksin niitä ihmisiä.
Katsot peruutuspeiliin koko ajan ja katkeroidut ja samaan tahtiin jatkuu elämäsi koooko ajan?
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole mitään velkaa kenellekään AP. Ei ihme, että niitä miehiäkään ei löytynyt, kun olet noin katkera.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Kyllä niitä sähköasennuksia voi tehdä ilman pippeliäkin. Ammattikoulutuksen vaatii toki.
Katkera olet siis omista valinnoistasi? Nyt katsot eteen päin ja teet uudet valinnat ja elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Oikein hyvä neuvo nimenomaan naiselle, mutta pitää omata vähän kiinnostusta tekniseen.
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Ei ole mahdollista tänä päivänä. Korkeat ensikertalaiskiintiöt + ei mitään tukimuotoa alanvaihtajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän paras itkuvirsi .tähän Asti 🏆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun ja sympatiseeraan.
Mutta samoja asioita ei nyt sitten varmaankaan enää saa neljästäkymmenestä ikävuodesta eteenpäin kuin olisi ollut mahdollista saada nuorempana. Mutta aina voi koittaa parantaa elämäänsä tästä eteenpäin tai aloittaa asiat alusta, ettei se elämän jälkipuoliskokin menisi penkin alle. Koska elämää on hyvässä lykyssä vielä puolet jäljellä.
Tämä on nyt vähän sellinen lasi puoliksi tyhjä vai lasi puoliksi täynnä -asia, jonka vain sinä voit ratkaista, kumpi asenne voittaa.
Mistä ap tiedät, että se keskiluokkainen kupla on sitä oikeaa ja "täydellistä" elämää? Ja 40 vuotiaalla on vielä saman verran elämää edessä kun on takanakin. Jos olet tyytymätön työhösi, niin hakeudu muualle töihin ja jos tuntuu, että haluat tehdä ihan jotain muuta, niin ota selvää miten pääset sellaiseen mihin haluaisit.
Ja se aviomies, lapset ja uraputki ei ole välttämättä ollenkaan niin upeeta ja ihanaa miltä se somessa näyttää, useimmiten kaikkea muuta. Ja voi kuinka monta tuollaista tiedän eroavan (ja eronneen) kun lapset tulevat isoiksi.
Ei kannata pilata elämäänsä katkeruudella. Ajattele, että sulla ei ainakaan ole pelkkää surua aiheuttavaa narkkarilasta eikä tylsää tai juoppoa väkivaltaista miestä. Työtkin ovat vaihtelevia, et ole jumiutunut yhteen työpaikkaan. Olet vapaa tekemään mitä haluat, voit muuttaa paikkakuntaa vaihtelun halusta, voit harrastaa villiä seksiä lomamatkalla ulkomailla ja muutenkin elää ilman, että täytyy huomioida muita. Nauti niistä asioista mitä sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Ei niitä johtimia kiinnosta millä sukupuolivälineillä niitä asennetaan.
Myös se rauta nousee salilla samalla tavalla välittämättä nostajan sukupuolesta.
Sen katkeruuden saa poistettua sillä että kouluttautuu uuteen ammattiin, akateeminen alla on tietysti oma haasteensa, eikä välttämättä avaa sen parempia työmahdollisuuksia.
Sulla on onneksi vielä puolet elämästä jäljellä. On helppoa katkeroitua, mutta se vie sut vain syvemmälle tuohon suohon.
Oliko sinulla lyhyt vai pitkä matikka?