Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vl:t lukevat vähemmän Raamattua kuin muut suomalaiset? Vai lukevatko? Luin Kotimaa-lehdestä tutkimuksesta aiheesta. Eikö se ole ristiriidassa sen kanssa, että korostetaan Raamattua?

Kun olin lapsi, alettiin vl yhteisöissä järjestämään peruskouluikäisille tilaisuuksia nimeltä Raamattuluokka. Meillä piti olla aina Raamattu mukana noissa tilaisuuksissa, ja sitä aina luettiin siellä. Jokainen vuorollaan luki lyhyen pätkän ääneen. Näistä Raamatun kertomuksista sitten keskusteltiin. 

Kun oma esikoinen tuli 2000 -luvun alussa "raamattuluokkaikään", ostin hänelle Raamatun, ja annoin sen hänelle mukaan, kun hän lähti Raamattuluokkaan. Toisella kerralla hän ei enää ottanutkaan Raamattua mukaansa. Kysyin, miksi. Hän selitti, että ei Raamattuluokassa lueta Raamattua, vaan SRK:n julkaisemia kirjoja. Siis ei edes opettaja lue siellä Raamattua!

Olen myös huomannut, että lestadiolaiset usein perustelevat uskonnollisen kantansa mieluummin SRK:n kannanotoilla kuin Raamatulla. Mutta minähän en olekaan "oikealla tavalla uskomassa", joten pystykään sitä ymmärtämään. Jos vaan uskoisin "oikein", niin ymmärrys avautuisi.

Erikoista. Minä muistan, että joku vuosi sitten Päivämiehessä oli gallup: "Mistä saat apua uskonkysymyksiin?" Vastausvaihtoehtoina oli ainakin ystävien kanssa keskustelua ja srk:n kirjoja mutta ei Raamattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vl:t lukevat vähemmän Raamattua kuin muut suomalaiset? Vai lukevatko? Luin Kotimaa-lehdestä tutkimuksesta aiheesta. Eikö se ole ristiriidassa sen kanssa, että korostetaan Raamattua?

Kun olin lapsi, alettiin vl yhteisöissä järjestämään peruskouluikäisille tilaisuuksia nimeltä Raamattuluokka. Meillä piti olla aina Raamattu mukana noissa tilaisuuksissa, ja sitä aina luettiin siellä. Jokainen vuorollaan luki lyhyen pätkän ääneen. Näistä Raamatun kertomuksista sitten keskusteltiin. 

Kun oma esikoinen tuli 2000 -luvun alussa "raamattuluokkaikään", ostin hänelle Raamatun, ja annoin sen hänelle mukaan, kun hän lähti Raamattuluokkaan. Toisella kerralla hän ei enää ottanutkaan Raamattua mukaansa. Kysyin, miksi. Hän selitti, että ei Raamattuluokassa lueta Raamattua, vaan SRK:n julkaisemia kirjoja. Siis ei edes opettaja lue siellä Raamattua!

Olen myös huomannut, että lestadiolaiset usein perustelevat uskonnollisen kantansa mieluummin SRK:n kannanotoilla kuin Raamatulla. Mutta minähän en olekaan "oikealla tavalla uskomassa", joten pystykään sitä ymmärtämään. Jos vaan uskoisin "oikein", niin ymmärrys avautuisi.

Erikoista. Minä muistan, että joku vuosi sitten Päivämiehessä oli gallup: "Mistä saat apua uskonkysymyksiin?" Vastausvaihtoehtoina oli ainakin ystävien kanssa keskustelua ja srk:n kirjoja mutta ei Raamattua.

Toisaalta, tuohon kyselyyn oli kommentoitu kyllä Raamattua. Tiedän myös että toimitus sai palautetta.

se kysymys, mihin ei ole vastausta tullut, on se, miksi vl:t ajattelevat, ettei muut uskovat pääse taivaaseen. Täällä on vedottu siihen, että pelastuvat on pieni joukko, mikä on erikoinen perustelu. Miten sillä perusteella juuri vl:t olisi se ainoa oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se kysymys, mihin ei ole vastausta tullut, on se, miksi vl:t ajattelevat, ettei muut uskovat pääse taivaaseen. Täällä on vedottu siihen, että pelastuvat on pieni joukko, mikä on erikoinen perustelu. Miten sillä perusteella juuri vl:t olisi se ainoa oikea?

Perustelu on ”musta tuntuu”. Eli tismalleen sama kuin jehovilla, muslimeilla, körteillä, katolisilla, ortodokseilla, mormoneilla, babtisteilla. :))))))

Sori, vääristelin, ei näillä muilla ole niin ehdotonta.

Vierailija kirjoitti:

se kysymys, mihin ei ole vastausta tullut, on se, miksi vl:t ajattelevat, ettei muut uskovat pääse taivaaseen. Täällä on vedottu siihen, että pelastuvat on pieni joukko, mikä on erikoinen perustelu. Miten sillä perusteella juuri vl:t olisi se ainoa oikea?

Muistaakseni Oulun kokous vuonna 1906 laittoi alkuun tuon ajatuksen. Ja sitten 1960- luvulla meno meni hurjaksi. Maallikot valtasivat liikkeen. Hoitokokouksia alettiin järjestää ja eri laisia henkiä löydettiin mm laki henki, hempeyden henki jne. Tavallinen rivi-vl ei ollut kuullut noista henkistä. Niistä piti tehdä parannus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Jännä ajatus ettei uskosta voisi keskustella. Miksei?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan rikosilmoitus ois ihan paikallaan. 

Entä joukkokanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Jännä ajatus ettei uskosta voisi keskustella. Miksei?

-ohis

Päin vastoin:

1. Piet. 3:15:
”Olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä, mihin teidän toivonne perustuu.”
Tämä edellyttää, että uskosta voidaan kysyä ja siihen voidaan vastata. Usko on henkilökohtainen, mutta sitä ei ole tarkoitettu keskustelulta suojatuksi yksityisasiaksi.

Room. 10:9–10: Paavali yhdistää sydämen uskon ja suun tunnustuksen:
”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustamisella pelastutaan.”

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”

^koskee myös lestadiolaisia. 

Vierailija kirjoitti:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”

^koskee myös lestadiolaisia. 

Todellakin! Tuo on oikein hyvä kohta. Tuntuu että nykyään monet uskovaisena itseään pitävät eivät yritäkään noudattaa Jumalan tahtoa. Raamatustahan ne ohjeet löytyy, ei omalla ”järkeilyllä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Jännä ajatus ettei uskosta voisi keskustella. Miksei?

-ohis

Miksi keskustella uskosta ?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Jännä ajatus ettei uskosta voisi keskustella. Miksei?

-ohis

Miksi keskustella uskosta ?? 

Koska se on elämän tärkein asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Raamatun perusteella maan päällä on vain yksi, opissaan yhtenäinenJumalan valtakunta.”

^puhtaasti tulkintakysymys, varsinkin siinä merkityksessä kuin se lestadiolaisuudessa ymmärretään.



”Kysymys siitä, onko maan päällä Raamatun mukaan vain yksi ja opillisesti yhtenäinen Jumalan valtakunta, on teologinen tulkintakysymys, johon eri kristilliset suuntaukset vastaavat eri tavoilla. Raamatun tekstejä voidaan lukea ja painottaa eri tavoin, minkä vuoksi kristikunnassa ei ole tästä asiasta yhtä ainoaa yhtenäistä käsitystä.

Tässä on katsaus siihen, miten tätä kysymystä lähestytään eri näkökulmista:

 

Tietyt kristilliset kirkot ja yhteisöt (esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko sekä jotkin herätysliikkeet, kuten vanhoillislestadiolaisuus) korostavat perinteisesti sitä, että Jumalan valtakunta on maan päällä näkyvä, opillisesti yhtenäinen ja selkeästi tunnistettava yhteisö.

Laajemmat ja näkymättömän valtakunnan näkökulmat

Suuri osa kristikunnasta (erityisesti protestanttiset kirkot, kuten luterilaiset, reformoidut ja monet vapaat suunnat) ajattelee, että Jumalan valtakunta ei rajoitu vain yhteen tiettyyn maanpäälliseen kirkkoon tai organisaatioon.

Tätä näkemystä perustellaan seuraavasti:

Näkymätön ja sisäinen luonne: Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla... Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [tai teidän keskellänne]” (Luuk. 17:20–21). Valtakunta ymmärretään Jumalan hengelliseksi hallinnaksi ihmisten sydämissä, ei niinkään ulkoisena organisaationa.

Uskovien yhteys yli kirkkokuntarajojen: Ajatellaan, että kaikissa kristillisissä kirkoissa, joissa julistetaan evankeliumia, on todellisia Kristuksen seuraajia. Jumalan valtakunnan ykseys on siis hengellistä ykseyttä, vaikka opillisissa tai käytännön asioissa (kuten kirkkojärjestyksessä) olisikin eroja.

Vihanvilja ja vehnä: Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohosta (Matt. 13:24–30) osoittaa, että hyvät ja huonot (sekä tosi uskovat että nimikristityt) kasvavat yhdessä maailmassa aina maailmanloppuun saakka, eikä täydellisen puhdasta tai yhtenäistä näkyvää joukkoa ole mahdollista erottaa ennen viimeistä tuomiota.

Tiivistelmä

Raamatusta löytyy kohtia, jotka korostavat ykseyden ja oikean opin tärkeyttä, mutta myös kohtia, joiden mukaan Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen ja näkymätön. Se, tarkoittaako tämä yhtä tiettyä opillisesti yhtenäistä organisaatiota maan päällä, riippuu täysin siitä, minkä kristillisen perinteen silmin tekstejä tulkitaan.”

Jumalan valtakunta on myös meidän mielestämme hengellinen ja näkymätön:

”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”

Jos Jumalan seurakuntia olisi vain yksi, niin miksi juuri lestadiolaiset olisivat se valittu seurakunta? Mikä tekee teistä erinomaisempia Jumalan silmissä verrattuna lukuisiin maailman kristittyihin seurakuntiin? Miksi olisitte parempia? Oletteko edes tutustuneet toisiin kristittyihin ryhmiin?

Jos olisi? Raamatussahan se juuri noin ilmaistaan, että on vain yksi lauma.

Sen sijaan emme ole millään tasolla parempia tai erinomaisempia kuin muut.

Pyrimme perustamaan uskomme vain Raamatun sanomaan, ei ”omia järkeilyjä” sekaan.

Mutta siellä sanotaan myös, että sen lauman rajoja ei pysty ihminen määrittelemään eikä hahmottamaan.

Siihen, millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko. Mm. se, mihin yhteisöön omat vanhemmat tai muut läheiset ihmiset kuuluvat, millaisia yhteisöjä oman asuinpaikan lähellä on, millainen luonne ja sosiaaliset ominaisuudet ihmisellä itsellään on verrattuna paikallisten yhteisöjen muihin jäseniin. Jne. Mihin muuhun yhteisössä uskotaan, kuin kristinuskon ydinsanomaan, ja kuinka hyvin nämä uskomukset kohtaavat omien uskomusten kanssa.

Kristityt yhteisöt eivät ole vain hengellisiä yhteisöjä, vaan ne ovat myös sosiaalisia yhteisöjä.

Hyvin pohdiskeltu. Olen lähes kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ainoastaan tältä osin:

”millaiseen kristilliseen ryhmään kukakin kristitty identifioituu, vaikuttaa moni muukin asia kuin usko” toivoisin, että ihmiset näkisivät selkeästi sen uskon tärkeimpänä.

-vl

Kaikenlaista sitä voi tietenkin toivoa. Tiedän, siis oikeasti tiedän, että uskonnollisiin yhteisöihin, myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen alaisiin Rauhanyhdistyksiin, kuuluu jopa aktiivijäseninä ihmisiä, joiden tärkein motiivi kuulua yhteisöön, on kaverit ja sosiaalinen elämä. Näitä on kaiken ikäisissä, lapsia lukuun ottamatta.

Toisaalta, monilla usko on kyllä syy kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, mutta siihen, mikä on se yhteisö, vaikuttaa muutkin asiat.

Minäkin tiedän että meikäläisten joukossa kulkee monia ”elämäntapa-vl:iä”. Siksi aina sanotaankin ettei mihinkään joukkoon kuuluminen pelasta.

Mitä mieltä olet siitä, että erästä henkilöä alettiin pitämään ei-vl:na, koska hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia suhteita vl piireissä? Oliko tämä ihminen mielestäsi "elämäntapa-vl", kun hän kuitenkin kävi seuroissa ja muissa vl tilaisuuksissa? Hän ei itse tiennyt, mitä hänestä puhuttiin.

Olen sitä mieltä että kenenkään sieluntilasta ei voi tehdä päätelmiä, jos ei keskustele tuon henkilön kanssa.

Sieluntila-päätelmiä ei pitäisi tehdä ollenkaan . 

En teekään. Tässä vain kysyttiin mistä voisi tietää onko joku vl uskomassa vai ei. Siihen vastasin, että vain keskustelun kautta.

Ei edes keskustelun kautta. Usko on henkilökohtainen asia

Jännä ajatus ettei uskosta voisi keskustella. Miksei?

-ohis

Miksi keskustella uskosta ?? 

Koska se on elämän tärkein asia. 

elämän kannalta tärkeämpää on vesi ja ravinto