Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

LESTADIUKSET KIROAA IHMISIÄ JOTKA EI KUULU HEIDÄN LAHKOON.  

Eikä kiroa. 

EIHÄN AATAMI JA EVA OLLUT MUUTA KUIN SYNTIIN LANKEEVIA .  

Vierailija kirjoitti:

Helkarivaparitkin kiroaa jotka ei kuulu heihin samoin kuin noidat ja muut uskonnot.  Kirotkaa vaan itse itsenne. 

Ei ole tarkoitus mitätöidä vaan antaa vinkki. Nyt kuulostaa niin erikoiselta, että kannattaa mennä päivystykseen jos oikeasti uskot tuohon.

Pois ihmisten kodeista jotka ei kuulu teidän eriseuraan ! Heti. Eikä teidän uskontoon. Hellarit myös . Pois heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helkarivaparitkin kiroaa jotka ei kuulu heihin samoin kuin noidat ja muut uskonnot.  Kirotkaa vaan itse itsenne. 

Ei ole tarkoitus mitätöidä vaan antaa vinkki. Nyt kuulostaa niin erikoiselta, että kannattaa mennä päivystykseen jos oikeasti uskot tuohon.

Ja äkkiä.

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Tämähän on täyttä höpöä koko juttu!

Miten ihmeessä olet tämmöisiä saanut päähäsi?

Puhujat valitaan aina kotiseurakunnan ihmisten ehdotuksesta, SRK EI LIITY NIIHIN MITENKÄÄN. Samoin alustukset valmistelee tasan tarkkaan pitäjä itse, olen sitä ihan vierestä seurannut.

Vai tehtävän menettämisen pelko. Tietäisitpä. Joka ikinen puhuja vaihtaisi saarnavuoronsa vessanpesuvuoroon.

Olen ihan tyrmistynyt, miten ihmeessä joku voi tuollaista kuvitella mitä kirjoitit. Tuossa ei ole päätä eikä häntää.
Näetkö salaliittoja joka paikassa?😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Tämähän on täyttä höpöä koko juttu!

Miten ihmeessä olet tämmöisiä saanut päähäsi?

Puhujat valitaan aina kotiseurakunnan ihmisten ehdotuksesta, SRK EI LIITY NIIHIN MITENKÄÄN. Samoin alustukset valmistelee tasan tarkkaan pitäjä itse, olen sitä ihan vierestä seurannut.

Vai tehtävän menettämisen pelko. Tietäisitpä. Joka ikinen puhuja vaihtaisi saarnavuoronsa vessanpesuvuoroon.

Olen ihan tyrmistynyt, miten ihmeessä joku voi tuollaista kuvitella mitä kirjoitit. Tuossa ei ole päätä eikä häntää.
Näetkö salaliittoja joka paikassa?😅

Sinun naiivius jaksaa yllättää aina kerta kerran jälkeen. Eli kysyn jälleen, miksi juuri vl on se joka tietää kaikista vähiten vanhoillislestadiolaisuudesta. Sinun kohdalla SRK on epäonnistunut, oppi ei ole jäänyt päähän.

Tai sitten sinä olet osa SRK:n valkopesukampanjaa😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Tämä taitaa olla koko jutun ainoa tosi lause:

”opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien”

Se on tietysti siksi totta, että opetus on aina perustunut ja tulee aina perustumaan Jumalan sanaan, Raamattuun.

Samasta syystä tietenkään puhuja ei voi olla vastaan raamatun sanaa, kuten esim. kannattaa naispappeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Tämä taitaa olla koko jutun ainoa tosi lause:

”opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien”

Se on tietysti siksi totta, että opetus on aina perustunut ja tulee aina perustumaan Jumalan sanaan, Raamattuun.

 

Samasta syystä tietenkään puhuja ei voi olla vastaan raamatun sanaa, kuten esim. kannattaa naispappeutta.

Jos opetus perustuu Raamattuin, miksi on niin paljon sääntöjä, mitkä ei perustu Raamattuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kertoo paljon, millaisen vastauksen vl-nuori saa, jos menee kysymään liikkeen johdolta onko joku nuoren valinta ok. Ei varmasti sanota, että toki voit kuunnella maallista musaa, meikata tai ryhtyä kilpaurheilijaksi. Asiat, jotka näennäisesti ovat ehdonvallan asioita, eivät sitä liikkeen johdon ja virallisen kannan mukaan ole.

Miksi "johdon" näkemys olisi oikeampi kuin jonkun muun uskovaisen? Kaikki ollaan tasa-arvoisesti omantunnon liitossa ja lain alta vapautettuja. Katsokaa ettei kenkään paina takaisin lain alle, vai miten se meni raamatussa.

 Sitäpaitsi olen kuullut useastikin seuroissa kun  varoitetaan tapakulttuurista ja lakihengen synnistä. Ja tuomitsemasta toisia. Varmaan puhujillakin on keskenään erilaisia mielipiteitä joistakin tapakulttuuri asioista koska he on tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on eri ajatuksia. Se mikä yhdistää on yhteinen usko. Enemmän ne on rivijäsenet jotka käyttää valtaa toisiin paheksumalla tai juoruilemalla. Tuskin puhujiksi nimetyt saasti koulutetut teologit.

Valtaa käyttää SRK.

Ehdokkaaksi puhujaksi valitaan miehiä, jotka ovat jo vuosien ajan osoittaneet ehdotonta lojaalisuutta liikkeen yhteisille linjauksille, normeille ja perinteille. Jos henkilö on osoittanut laajempaa kritiikkiä tai liian liberaaleja näkemyksiä (esimerkiksi naispappeuteen tai herätysliikkeen sisäisiin normeihin liittyen), häntä ei koskaan kutsuta puhujaksi. Kontrolli alkaa jo ennen kuin kukaan astuu puhujapönttöön. Puhujan tehtävä on perinteisesti elinikäinen luottamusvirka. Nuoria miehiä valitaan puhujiksi suhteellisen harvoin, ja silloinkin heidän on täytynyt osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä ja sopeutumista traditioon. Vanhimmilla miehillä on takanaan vuosikymmenten kokemus yhteisöstä. Heidän näkemyksensä ovat vakiintuneet ja muovautuneet aiempien vuosikymmenten puhujienkokousten ja oppikeskustelujen kautta. Tämä takaa sen, että opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien. SRK:n suorat määräykset ja alustusten ennakkotarkastus, SRK ohjaa julkista opetusta ja keskustelua hyvin suoraviivaisesti virallisten rakenteiden kautta. SRK:n järjestämissä valtakunnallisissa tilaisuuksissa ja puhujienkokouksissa pidettävät alustukset eivät ole puhujan omia vapaita pohdintoja. SRK:n johtokunta päättää aiheet, valitsee alustajat ja hyväksyy alustusten sisällön etukäteen. Puhujienkokouksissa hyväksytyt alustukset ja linjaukset toimivat suorina ohjeina paikallisiin rauhanyhdistyksiin. Paikallisten puhujien odotetaan vievän nämä "yhteisesti sovitut" näkemykset omiin puheisiinsa ja kotiseuroihinsa. Koska liike opettaa, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttavat nimenomaan seurakunnan (eli organisaation) kautta, yhteisön linjasta poikkeamista pidetään vakavana hengellisenä lankeemuksena. Jos puhuja alkaisi saarnata liikkeen virallisen linjan vastaisesti, seurauksena olisi nopeasti puhujanoikeuksien hyllyttäminen tai "puhuttelu" rauhanyhdistyksen johtokunnan toimesta. Sosiaalinen paine, pelko tehtävän menettämisestä ja halu säilyttää hyvä maine yhteisössä pitävät huolen siitä, että puhujat mukauttavat sanomansa SRK:n odotuksiin. Yhtenäinen puhetapa ei synny sattumalta, vaan se on erittäin tehokkaasti johdetun, tarkkaan valikoidun ja hierarkkisen järjestelmän lopputulos.

Tämä taitaa olla koko jutun ainoa tosi lause:

”opetus pysyy muuttumattomana yli sukupolvien”

Se on tietysti siksi totta, että opetus on aina perustunut ja tulee aina perustumaan Jumalan sanaan, Raamattuun.

 

Samasta syystä tietenkään puhuja ei voi olla vastaan raamatun sanaa, kuten esim. kannattaa naispappeutta.

Se on vähiten paikkansa pitävä kohta. Siihen kyllä pyritään, mutta ihan väkisin ympäröivän maailman vaikutus muovaa käsityksiä. Kuten vaikka monet kiellot, tässä maailmanajassa oinakin osa on täysin kestämättömiä.

En usko hetkeäkään, että suurin osa tai edes huomattava osa puhujista olisi tehtävässä vastentahtoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

En usko hetkeäkään, että suurin osa tai edes huomattava osa puhujista olisi tehtävässä vastentahtoisesti. 

Sinä et ookkaan vierestä kuuntelemassa miten ne valvoo yöt ja lähes itkua vääntää sekä ennen että jälkeen vuoroa.

Vierailija kirjoitti:

En usko hetkeäkään, että suurin osa tai edes huomattava osa puhujista olisi tehtävässä vastentahtoisesti. 

Ehkä heidän todelliset intohimot on sitten vessanpesussa, jota mieluimmin tekisivät🤔

Puhujan tehtävä on sitten varmaan sijalla kaksi😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko hetkeäkään, että suurin osa tai edes huomattava osa puhujista olisi tehtävässä vastentahtoisesti. 

Sinä et ookkaan vierestä kuuntelemassa miten ne valvoo yöt ja lähes itkua vääntää sekä ennen että jälkeen vuoroa.

Aseella uhatenko heidät pakotetaan puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko hetkeäkään, että suurin osa tai edes huomattava osa puhujista olisi tehtävässä vastentahtoisesti. 

Sinä et ookkaan vierestä kuuntelemassa miten ne valvoo yöt ja lähes itkua vääntää sekä ennen että jälkeen vuoroa.

Miksi? Sosiaalisten tilanteiden tai esillä olemisen pelostako?

Vierailija kirjoitti:

Nuo ehdonvallan asiat (meikkaaminen, kirjaliisuus, musiikki, harrastukset jne. jotka srki:n julkaisussa nimettiin ehdonvallan asioiksi) joita ei raamatussa sanota synniksi ja jotka ei sitä ole. Jotkut sanoo että oppi muuttuu ja on muuttunut lapsuudesta. Ydinoppi anteeksiantamuksesta ei muutu mutta ulkoiset asiat ei kuulu ydinoppiin ja on omantunnon asia ja muuttuu kuten koko yhteiskunta. Kaikki laki on siinä että rakastaa jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Se ei muutu. Ulkoa tulevat asiat voi tulla liian tärkeäksi ja uhata uskoa mutta mitkä ne ulkoiset asiat on, ne ei ole kaikille samoja. Yhteiskuntakin on muuttunut. Sata vuotta sitten kaikilla naisilla piti olla hame ja huivi ja meikkiä paheksuttiin yleisesti koska se oli "huonon naisen" merkki. Enää sillä ei ole samaa stigmaa joten perustetta sen käyttämättömyydelle ei ole. Joissakin ammateissa nykysin jopa edellytetään naiselta siistiä ehostautumista. Jollekin toiselle hienot autot ja kalliiit vaatteet voi olla uhka joka nousee uskoa tärkeämmäksi. Tai harrastukset kuten hiihto tai maantiepyöräiy. Tai musiikki. Mikä vain. Ei kannata tuomita toisille tärkeitä juttuja ja unohtaa se mikä itsellä onkaan tärkeä asia. Kaikessa tärkeintä on olla loukkaamatta muita ja se pitää minun mielestä sisällä myös sen että ei tuomita muita. Tuomitseminen esimerkiksi kynsilakasta on loukkaava kun käyttäjän omatunto ja arvio kyseenalaistetaan. Eikä samalla huomata miten omassa kodissa materian arvostus näkyy hienona sistuksena ja lasten merkkivaatteina vaikka juuri kynsilakka ei kiinnostaisikkaan itseä. 

"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:11). 

Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmisen moraalinen ja hengellinen puhtaus ei riipu ulkoisista asioista. Todellinen pahuus, epäpuhtaus ja saastuttavat asiat (kuten viha, valheet ja pahat teot) kumpuavat ihmisen omasta sydämestä ja sisimmistä ajatuksista. 

aivoista ne ajatukset tulevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

ei vaan paikalllisen rauhanyhdistyksen miesten kanssa. Lukekaa Johannes Alarannan tapaus ja samoin Erkki Hurtigin tapaus