Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Nuo ehdonvallan asiat (meikkaaminen, kirjaliisuus, musiikki, harrastukset jne. jotka srki:n julkaisussa nimettiin ehdonvallan asioiksi) joita ei raamatussa sanota synniksi ja jotka ei sitä ole. Jotkut sanoo että oppi muuttuu ja on muuttunut lapsuudesta. Ydinoppi anteeksiantamuksesta ei muutu mutta ulkoiset asiat ei kuulu ydinoppiin ja on omantunnon asia ja muuttuu kuten koko yhteiskunta. Kaikki laki on siinä että rakastaa jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Se ei muutu. Ulkoa tulevat asiat voi tulla liian tärkeäksi ja uhata uskoa mutta mitkä ne ulkoiset asiat on, ne ei ole kaikille samoja. Yhteiskuntakin on muuttunut. Sata vuotta sitten kaikilla naisilla piti olla hame ja huivi ja meikkiä paheksuttiin yleisesti koska se oli "huonon naisen" merkki. Enää sillä ei ole samaa stigmaa joten perustetta sen käyttämättömyydelle ei ole. Joissakin ammateissa nykysin jopa edellytetään naiselta siistiä ehostautumista. Jollekin toiselle hienot autot ja kalliiit vaatteet voi olla uhka joka nousee uskoa tärkeämmäksi. Tai harrastukset kuten hiihto tai maantiepyöräiy. Tai musiikki. Mikä vain. Ei kannata tuomita toisille tärkeitä juttuja ja unohtaa se mikä itsellä onkaan tärkeä asia. Kaikessa tärkeintä on olla loukkaamatta muita ja se pitää minun mielestä sisällä myös sen että ei tuomita muita. Tuomitseminen esimerkiksi kynsilakasta on loukkaava kun käyttäjän omatunto ja arvio kyseenalaistetaan. Eikä samalla huomata miten omassa kodissa materian arvostus näkyy hienona sistuksena ja lasten merkkivaatteina vaikka juuri kynsilakka ei kiinnostaisikkaan itseä. 

"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:11). 

Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmisen moraalinen ja hengellinen puhtaus ei riipu ulkoisista asioista. Todellinen pahuus, epäpuhtaus ja saastuttavat asiat (kuten viha, valheet ja pahat teot) kumpuavat ihmisen omasta sydämestä ja sisimmistä ajatuksista. 

Hirvittävää kuultavaa. Jokaiselle, joka on liikeessä: lähde äläkä taaksesi katso. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo ehdonvallan asiat (meikkaaminen, kirjaliisuus, musiikki, harrastukset jne. jotka srki:n julkaisussa nimettiin ehdonvallan asioiksi) joita ei raamatussa sanota synniksi ja jotka ei sitä ole. Jotkut sanoo että oppi muuttuu ja on muuttunut lapsuudesta. Ydinoppi anteeksiantamuksesta ei muutu mutta ulkoiset asiat ei kuulu ydinoppiin ja on omantunnon asia ja muuttuu kuten koko yhteiskunta. Kaikki laki on siinä että rakastaa jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Se ei muutu. Ulkoa tulevat asiat voi tulla liian tärkeäksi ja uhata uskoa mutta mitkä ne ulkoiset asiat on, ne ei ole kaikille samoja. Yhteiskuntakin on muuttunut. Sata vuotta sitten kaikilla naisilla piti olla hame ja huivi ja meikkiä paheksuttiin yleisesti koska se oli "huonon naisen" merkki. Enää sillä ei ole samaa stigmaa joten perustetta sen käyttämättömyydelle ei ole. Joissakin ammateissa nykysin jopa edellytetään naiselta siistiä ehostautumista. Jollekin toiselle hienot autot ja kalliiit vaatteet voi olla uhka joka nousee uskoa tärkeämmäksi. Tai harrastukset kuten hiihto tai maantiepyöräiy. Tai musiikki. Mikä vain. Ei kannata tuomita toisille tärkeitä juttuja ja unohtaa se mikä itsellä onkaan tärkeä asia. Kaikessa tärkeintä on olla loukkaamatta muita ja se pitää minun mielestä sisällä myös sen että ei tuomita muita. Tuomitseminen esimerkiksi kynsilakasta on loukkaava kun käyttäjän omatunto ja arvio kyseenalaistetaan. Eikä samalla huomata miten omassa kodissa materian arvostus näkyy hienona sistuksena ja lasten merkkivaatteina vaikka juuri kynsilakka ei kiinnostaisikkaan itseä. 

"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:11). 

Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmisen moraalinen ja hengellinen puhtaus ei riipu ulkoisista asioista. Todellinen pahuus, epäpuhtaus ja saastuttavat asiat (kuten viha, valheet ja pahat teot) kumpuavat ihmisen omasta sydämestä ja sisimmistä ajatuksista. 

Samaa mieltä!

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Sitten on se viimeinen vaihe, jossa koko seurakunta kokoontuu asian äärelle. Minä en ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa, joten se on tosi harvinaista.

Eli viimeistään siinä vaiheessa voidaan puhua hoitokokouksesta? Ja periaatteessa siis jo kaksi tai kolme jostain asiasta pahastujaa saa vietyä jonkun yksittäisen ihmisen epäillyn synninteon koko seurakunnan käsiteltäväksi ihan julkisesti? 

Joo, niin ajattelisin että se on hoitokokous. Mutta en ole sellaisessa koskaan ollut.

Tietenkin myös se, jota puhutellaan, voi valita ne pari kolme muuta henkilöä kuulemaan asiasta. Ei se mene niin, että yksi syyttää ja pyytää mukaan ”omia kavereitaan” ja sitten vie lopulta seurakunnalle.

En ole koskaan kuullut tuosta opetettavan niin, että se puhuteltava voisi valita ne pari muuta henkilöä kenen kanssa asiaa käsitellään ennen kuin se tarvittaessa viedään koko seurakunnan käsiteltäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Löytyy 😉 uskossa ei voi olla eri mieltä . Paheksujaa ymmärretään, luulisin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Sitten on se viimeinen vaihe, jossa koko seurakunta kokoontuu asian äärelle. Minä en ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa, joten se on tosi harvinaista.

Eli viimeistään siinä vaiheessa voidaan puhua hoitokokouksesta? Ja periaatteessa siis jo kaksi tai kolme jostain asiasta pahastujaa saa vietyä jonkun yksittäisen ihmisen epäillyn synninteon koko seurakunnan käsiteltäväksi ihan julkisesti? 

Joo, niin ajattelisin että se on hoitokokous. Mutta en ole sellaisessa koskaan ollut.

Tietenkin myös se, jota puhutellaan, voi valita ne pari kolme muuta henkilöä kuulemaan asiasta. Ei se mene niin, että yksi syyttää ja pyytää mukaan ”omia kavereitaan” ja sitten vie lopulta seurakunnalle.

En ole koskaan kuullut tuosta opetettavan niin, että se puhuteltava voisi valita ne pari muuta henkilöä kenen kanssa asiaa käsitellään ennen kuin se tarvittaessa viedään koko seurakunnan käsiteltäväksi. 

Eiköhän siinä voi molemmat osapuolet valita.

Vähän mutuiluksi mulla menee, kun en tosiaan koskaan ole tuollaisessa tilaisuudessa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

Vierailija kirjoitti:

Nuo ehdonvallan asiat (meikkaaminen, kirjaliisuus, musiikki, harrastukset jne. jotka srki:n julkaisussa nimettiin ehdonvallan asioiksi) joita ei raamatussa sanota synniksi ja jotka ei sitä ole. Jotkut sanoo että oppi muuttuu ja on muuttunut lapsuudesta. Ydinoppi anteeksiantamuksesta ei muutu mutta ulkoiset asiat ei kuulu ydinoppiin ja on omantunnon asia ja muuttuu kuten koko yhteiskunta. Kaikki laki on siinä että rakastaa jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Se ei muutu. Ulkoa tulevat asiat voi tulla liian tärkeäksi ja uhata uskoa mutta mitkä ne ulkoiset asiat on, ne ei ole kaikille samoja. Yhteiskuntakin on muuttunut. Sata vuotta sitten kaikilla naisilla piti olla hame ja huivi ja meikkiä paheksuttiin yleisesti koska se oli "huonon naisen" merkki. Enää sillä ei ole samaa stigmaa joten perustetta sen käyttämättömyydelle ei ole. Joissakin ammateissa nykysin jopa edellytetään naiselta siistiä ehostautumista. Jollekin toiselle hienot autot ja kalliiit vaatteet voi olla uhka joka nousee uskoa tärkeämmäksi. Tai harrastukset kuten hiihto tai maantiepyöräiy. Tai musiikki. Mikä vain. Ei kannata tuomita toisille tärkeitä juttuja ja unohtaa se mikä itsellä onkaan tärkeä asia. Kaikessa tärkeintä on olla loukkaamatta muita ja se pitää minun mielestä sisällä myös sen että ei tuomita muita. Tuomitseminen esimerkiksi kynsilakasta on loukkaava kun käyttäjän omatunto ja arvio kyseenalaistetaan. Eikä samalla huomata miten omassa kodissa materian arvostus näkyy hienona sistuksena ja lasten merkkivaatteina vaikka juuri kynsilakka ei kiinnostaisikkaan itseä. 

"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:11). 

Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmisen moraalinen ja hengellinen puhtaus ei riipu ulkoisista asioista. Todellinen pahuus, epäpuhtaus ja saastuttavat asiat (kuten viha, valheet ja pahat teot) kumpuavat ihmisen omasta sydämestä ja sisimmistä ajatuksista. 

"Ihmisen hengellinen puhtaus ei riipu ulkoisista asioista" mutta silti nimenomaan ulkoisten asioiden perusteella on hoitokokoustettu ihmisiä ja tuomittu h*lvettiin. Ja sama homma jatkuu edelleen,  tosin ehkä vähän eri nimellä ja lievempänä kuin pahimpina inkvisiitiovuosina. Eihän ihminen näe toisesta muuta kuin ulkoisen, joten kaikki ihmisten keskinäinen tuomitseminen tehdään ulkoisen perusteella.

"Älkää tuomitko" koska oikea tuomitseminen tehdään sisäisen perusteella ja se on Jumalan hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

Tai muusta tahansa vastaavasta? Kilpa- urheilusta, oopperaharrastuksesta, mitä näitä " syntejä" nyt on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Just niin. Hän on ollut sitä mieltä ettei ole tehnyt syntiä. Siksi ei ole halunnut/kokenut tarpeelliseksi  pyytää anteeksi.

Tuosta joukkohivutuksesta on kyllä kristinusko ja lähimmäisenrakkaus niin kaukana kuin olla voi. 

Samaa mieltä. Ei tuota voi puolustella millään. Vallankäyttöä, ei mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Vetää sinua tu*paan = rikkoo sinua vastaan.

Lakkaa kyntensä, meikkaa ja menee lavatansseihin = ei kuulu sinulle 💩kaan ; ei riko sinua vastaan.

Tehkää parannusta narsistisuuden ja itsekeskeisyyden synnistä ja ajatuksesta, että toisen ilmavaivatkin ovat rikkomus juuri Sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

No ei vaadi.

En tiedä onko noin käynyt jossain niissä 60-70 luvun tapauksissa, joissa on menty vikaan. Silloin on sattunut väärinkäytöksiä.

Onneksi nykyään noita ei ole. Jokainen hitustakaan psykologiaa ymmärtävä tajuaa miten äärimmäisen vaikeita ja herkkiä tilanteita tuollaiset ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

Tai muusta tahansa vastaavasta? Kilpa- urheilusta, oopperaharrastuksesta, mitä näitä " syntejä" nyt on...

Puhumattakaan, että näennäinen yksimielisyys kätkee sisäänsä monta eriävää mielipidettä, joita ei uskalleta sanoa ääneen. Miten uskaltaisi, jos tuloksena voi olla puhuttelu ja muiden epäily omasta uskosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

No ei vaadi.

En tiedä onko noin käynyt jossain niissä 60-70 luvun tapauksissa, joissa on menty vikaan. Silloin on sattunut väärinkäytöksiä.

Onneksi nykyään noita ei ole. Jokainen hitustakaan psykologiaa ymmärtävä tajuaa miten äärimmäisen vaikeita ja herkkiä tilanteita tuollaiset ovat. 

Kyllä. Mutta. Tuohon on olemassa ratkaisu: älkää järjestäkö näitä " äärimmäisen herkkiä ja vaikeita tilaisuuksia", edes teoriassa. Ne ovat henkistä väkivaltaa ja on äärimmäisen vaikeaa kuvitella, että yhdestäkään sellaisesta olisi koskaan seurannut tai seuraisi mitään hyvää. Vain murhetta, kärsimystä ja sielun parantumattomia haavoja. 

Rikkoo sinua vastaan= nyt on kyllä rima todella korkealla kenenkään puuttua yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

No ei vaadi.

En tiedä onko noin käynyt jossain niissä 60-70 luvun tapauksissa, joissa on menty vikaan. Silloin on sattunut väärinkäytöksiä.

Onneksi nykyään noita ei ole. Jokainen hitustakaan psykologiaa ymmärtävä tajuaa miten äärimmäisen vaikeita ja herkkiä tilanteita tuollaiset ovat. 

Silti monet väittävät, että vanhoillislestadiolaisuudessa kukaan ei käytä muita enempää valtaa vaan kaikki ovat tasapäistä joukkoa siinä mielessä. Joitakin vuosikymmeniä sitten kuitenkin jotkut väärin toimineet saivat koko yhteisön pelon valtaan toiminnallaan. Miten he onnistuivat siinä, jos heillä ei ollut hitustakaan enemmän valtaa kuin muilla? Ja tänäkin päivänä tuon vallankäytön jäljet näkyvät. Vaikkei oikein edes tiedetä miksi, niin niissä tapakulttuurina nykyään pidettävissä asioissa toimitaan kuten ennenkin on toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

No ei vaadi.

En tiedä onko noin käynyt jossain niissä 60-70 luvun tapauksissa, joissa on menty vikaan. Silloin on sattunut väärinkäytöksiä.

Onneksi nykyään noita ei ole. Jokainen hitustakaan psykologiaa ymmärtävä tajuaa miten äärimmäisen vaikeita ja herkkiä tilanteita tuollaiset ovat. 

Kyllä. Mutta. Tuohon on olemassa ratkaisu: älkää järjestäkö näitä " äärimmäisen herkkiä ja vaikeita tilaisuuksia", edes teoriassa. Ne ovat henkistä väkivaltaa ja on äärimmäisen vaikeaa kuvitella, että yhdestäkään sellaisesta olisi koskaan seurannut tai seuraisi mitään hyvää. Vain murhetta, kärsimystä ja sielun parantumattomia haavoja. 

Ja ne haavat tuntuvat vielä seuraavassakin sukupolvessa. Myös silloin kuin siitä mitä tapahtui ei puhuta. Ja ehkä nimenomaan juuri silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Tämän ohjeen on itse Jeesus antanut.

Mitä jos seurakunta vaatii erottamista television katselusta? 

No ei vaadi.

En tiedä onko noin käynyt jossain niissä 60-70 luvun tapauksissa, joissa on menty vikaan. Silloin on sattunut väärinkäytöksiä.

Onneksi nykyään noita ei ole. Jokainen hitustakaan psykologiaa ymmärtävä tajuaa miten äärimmäisen vaikeita ja herkkiä tilanteita tuollaiset ovat. 

Silti monet väittävät, että vanhoillislestadiolaisuudessa kukaan ei käytä muita enempää valtaa vaan kaikki ovat tasapäistä joukkoa siinä mielessä. Joitakin vuosikymmeniä sitten kuitenkin jotkut väärin toimineet saivat koko yhteisön pelon valtaan toiminnallaan. Miten he onnistuivat siinä, jos heillä ei ollut hitustakaan enemmän valtaa kuin muilla? Ja tänäkin päivänä tuon vallankäytön jäljet näkyvät. Vaikkei oikein edes tiedetä miksi, niin niissä tapakulttuurina nykyään pidettävissä asioissa toimitaan kuten ennenkin on toimittu.

No tuohan on jo ihan huumoriksi laskettava juttu. Ihan lähes ääneen nauroin. Ettei joillain ( miehillä) olisi ollut enemmän valtaa kuin muilla? Ja on. 

Vl ihannoima 'keskinäinen rakkaus' näyttäytyy ulkopuolelle kylläkin siltä, että siellä vallitsee keskinäinen pelko lieveilmiöineen.

Ai niin, mutta kaikki muuthan näkevät väärin/ymmärtävät väärin/luulevat väärin.