Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet joskus etääntynyt uskosta, koska se tuntui raskaalta, pelottavalta tai täynnä sääntöjä olevalta, haluan sanoa sinulle yhden asian: olet tervetullut tutustumaan siihen uudelleen.

En tiedä, millaisia kokemuksia sinulla on. Ehkä olet kuullut opetusta, joka on jättänyt sinulle kuvan vain ankarasta Jumalasta. Ehkä olet kokenut painetta ja vaatimuksia. Ehkä sinua on opetettu tavalla, joka on saanut uskon näyttäytymään ennen kaikkea kieltoina ja rajoituksina.

En halua kiistellä menneistä kokemuksistasi enkä väittää, ettet olisi kokenut niitä niin kuin koit. Haluan vain kertoa, että uskomisen ydin ei ole meikissä, musiikissa, harrastuksissa tai muissa ulkonaisissa asioissa. Sen ydin on Jeesuksessa Kristuksessa, joka kuoli meidän puolestamme, että me voisimme päästä taivaaseen.

Olet tervetullut takaisin kuuntelemaan, kyselemään ja tutkimaan. Voit kuunnella nettiseurat.fi tai kesäseuraradiota, jos et halua tulla livenä paikalle. Joka puolelta Suomea (ja nettiseuroja tulee myös Usasta) kuulet saman sanoman, vain erilaisilla lahjoilla saarnattuna. Samaa sanomaa voit lukea Päivämiehestä tai mistä tahansa SRK:n julkaisuista, paperilla tai diginä.

Se sanoma on kertoo että ihan kaikki synnit saa uskoa anteeksi<3

Millä "oikeudella" sanot noin? Eli edustatko SRK:ta, vai mikä tämä viestisi oli?

Eikö meillä jokaisella kristityllä ole velvollisuus kertoa siitä uskosta, jonka koemme oikeaksi?

En väitä tietäväni, mitä sinulle on opetettu. Sanon vain näin: luulen että sinun kokemuksesi ihmisistä ja uskomme varsinainen sisältö eivät välttämättä ole sama asia. Siksi toivon että näkisit sen uskon, etkä syntisiä ihmisiä menneiltä ajoilta. Ihmiset ovat erehtyväisiä, Jumalan sanan totuus pysyy.

SRK:n tehtävä olisi pyytää anteeksi sekä toivottaa uudelleen tervetulleeksi, ja varsinkin heiltä, jotka on potkittu ulos. Aivan naurettavaa, jos joku rivilestadiolainen tekisi näin. 

Usko on jokaisella henkilökohtainen, ei sitä mikään järjestö voi omistaa.

Jos luovut uskosta, luovut omastasi, jos vastaanotat uskon, se tulee sinulle omaksi.

Ekkö seurakunta vastaa sen toimintaan kuuluneista asioista?

Seurakunnan ”oppi” löytyy dokumentoituna sen julkaisuihin.

Jos koet, että oppi on ollut jotain muuta kuin niissä kirjoitetaan (kannattaa tutustua), se johtuu yksittäisten ihmisten väärästä opetuksesta.

Ahdasmielinen henki  (oliko se kososlaisuus?) on varmasti kautta aikojen ollut joillekin uskovaisille helmasyntinä. Ja osalla sitä kuuluu välillä nykyaikanakin. Se ei kuitenkaan ole seurakunnan oppia, vaan sielunvihollinen yrittää eksyttää uskovaisia myös sillä tavalla.

Sielunvihollinen ?? Kyllä se on ihminen, joka aiheuttaa kärsimystä toiselle. Sielunvihollinen on sumutusta

Omaankin korvaan tuo sielunvihollisen ujuttaminen joka asiaan kuulostaa tympeältä,  vastuun pakoilulta. Eli tehdessäni pahaa olen kuitenkin itse uhri ja syyntakeeton, koska "se oli sielunvihollinen".

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikein hyvä, että täällä nousi selvästi esille tämä ristiriita mielikuvien ja todellisuuden välillä.
Kun on väitetty, että vl:ille vaikka meikki olisi syntiä ja olemme yrittäneet selittää ettei niin ole. Nyt, kun ihan SRK:n kirjassa oli sama asia mustaa valkoisella, niin toivon, että se muuttaa vääriä mielikuvia oikeampaan suuntaan. 
Jospa nyt luotettaisiin että me emme valehtele, kun kerromme mitä vl:t opettavat. 
Ja ennen kaikkea, jos joku uskaltautuisi vaikka seuroihin.

Me olemme yrittäneet selittää ?

Ristiriita: toisaalta sanotaan, että ihminen on erehtyväinen, myös uskovat tekevät väärin. Myös sanotaan että Pyhä Henki on vl-seurakunnassa, minkä takia seurakunta on oikea taho sanomaan, mitä uskovaisen sopii tehdä ja mitä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kommentoi tuohon, mitä hoitokokouksissa pidettiin syntinä. Vai oliko nekin vain ehdonvallanasioita, joista ihmisiä  ja erotettiin koko liikkeestä?

Kaikesta mahdollisesta jota vain mieleen juolahti. Sama oliko vastapuoli vanhus tai oliko paikalla lapsia. Miten voitiin  " hoitaa " vanhaa ihmistä jostain keksitystä synnistä ? Kuvitelkaa miten hädissään tämä ihminen on ollut ? Uskonut koko ikänsä ja sitten hänen uskoa epäiltiin

Niinpä, ja jätettiin vieläpä paholaisen omaksi kun sidottiin synteihin eikä annettu niitä anteeksi. Tämä käytös jos mikä on anteeksiantamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Sitten on se viimeinen vaihe, jossa koko seurakunta kokoontuu asian äärelle. Minä en ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa, joten se on tosi harvinaista.

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Mistäs tiedät ettei hän ollut ainoana oikeassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Sitten on se viimeinen vaihe, jossa koko seurakunta kokoontuu asian äärelle. Minä en ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa, joten se on tosi harvinaista.

Eli viimeistään siinä vaiheessa voidaan puhua hoitokokouksesta? Ja periaatteessa siis jo kaksi tai kolme jostain asiasta pahastujaa saa vietyä jonkun yksittäisen ihmisen epäillyn synninteon koko seurakunnan käsiteltäväksi ihan julkisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Just niin. Hän on ollut sitä mieltä ettei ole tehnyt syntiä. Siksi ei ole halunnut/kokenut tarpeelliseksi  pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Eri mieltä televisiosta, joten sidottiin synteihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Mistäs tiedät ettei hän ollut ainoana oikeassa? 

Ja todennäköisesti olikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Just niin. Hän on ollut sitä mieltä ettei ole tehnyt syntiä. Siksi ei ole halunnut/kokenut tarpeelliseksi  pyytää anteeksi.

Tuosta joukkohivutuksesta on kyllä kristinusko ja lähimmäisenrakkaus niin kaukana kuin olla voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Jos joku pahastuu asiasta jota toinen ei pidä syntinä niin tämä pahastuja ilmoittaa omalle rauhanyhdistykselle ja mitä tapahtuu ?

Ei, silloin toimisi väärin. Kristuksen kirkkolaki käskee keskustella suoraan sen henkilön kanssa, jonka toiminnan kokee loukkaavaksi.

Ja tämän henkilön on sitten noudatettava sen puhuttelijan neuvoa? 

Ei. Jos keskustelussa ei löydy yhteistä näkemystä, pitää pyytää joku muu auttamaan asian selvittämisessä. Joku ihan ”puolueeton” tai tarvittaessa parikin.

Ja jos sittenkään ei löydy yhteistä näkemystä? 

Sitten on se viimeinen vaihe, jossa koko seurakunta kokoontuu asian äärelle. Minä en ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa, joten se on tosi harvinaista.

Eli viimeistään siinä vaiheessa voidaan puhua hoitokokouksesta? Ja periaatteessa siis jo kaksi tai kolme jostain asiasta pahastujaa saa vietyä jonkun yksittäisen ihmisen epäillyn synninteon koko seurakunnan käsiteltäväksi ihan julkisesti? 

Joo, niin ajattelisin että se on hoitokokous. Mutta en ole sellaisessa koskaan ollut.

Tietenkin myös se, jota puhutellaan, voi valita ne pari kolme muuta henkilöä kuulemaan asiasta. Ei se mene niin, että yksi syyttää ja pyytää mukaan ”omia kavereitaan” ja sitten vie lopulta seurakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristuksen kirkkolaki on ohjeeksi seurakunnalle, jotta rakkaus säilyisi.

Matteus 18:15–17 (1938 käännös):

“Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, niin olet voittanut veljesi.

Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että ‘jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’.

Jos hän ei heitä kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikaani.”

Ne kertomukset, että joku on ”sidottu synteihinsä” joskus aikoinaan, tarkoittaa siis sitä, että puhuteltu henkilö on ollut eri mieltä koko muun seurakunnan kanssa.

Sen perustetteella mitä olen hoitokokouksista lukenut niin jos joku puolusti hoidettavaa hän saattoi itse joutua seuraavana hoidettavaksi. Eli en olisi niin varma siitä, että koko muu seurakunta olisi ollut eri mieltä tämän sidotuksi päätyneen kanssa.