Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Ei mene noin. Se ei-vl saa myös syntinsä anteeksi jos haluaa.

mutta ei pääse taivaaseen, kun uskoo väärin?

Jos kuka tahansa (myös ei-vl) pyytää ja uskoo syntinsä anteeksi, niin silloin on taivastiellä. Jos jaksaa kilvoitella loppuun saakka, pääsee taivaaseen.

Mutta eikö se synninpäästö pidä olla vl:n antama, jotta se on pätevä? Edes luterilaisen kirkon piispan julistama synninpäästö ei kelvannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Ei mene noin. Se ei-vl saa myös syntinsä anteeksi jos haluaa.

mutta ei pääse taivaaseen, kun uskoo väärin?

Miten niin uskoo väärin jos uskoo synnit anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö se synninpäästö pidä olla vl:n antama, jotta se on pätevä? Edes luterilaisen kirkon piispan julistama synninpäästö ei kelvannut. 

Jos evankeliumia saarnaavalla ei ole Pyhää Henkeä itsellään, hän ei voi sitä muillekaan jakaa. 
Ei tarvitse olla vl, mutta sydämellä tulee olla se Pyhä Henki ”kotiopettajana”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

Vanhoillislestadiolaisuus on ainakin, joka jaottelee teihin ja meihin.

Ei tuo kyllä ihan noin mene. Vanhoillislestadiolaiset toivovat kaikkien muidenkin saavan saman synninpäästön kuin minkä itse saavat.

Tarkoittaako, että saavat siis vl:n antaman synninpäästön? Koska muutkin kristityt saa synninpäästön omissa yhteisöissään, mutta lasketaanko niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Ei mene noin. Se ei-vl saa myös syntinsä anteeksi jos haluaa.

mutta ei pääse taivaaseen, kun uskoo väärin?

Jos kuka tahansa (myös ei-vl) pyytää ja uskoo syntinsä anteeksi, niin silloin on taivastiellä. Jos jaksaa kilvoitella loppuun saakka, pääsee taivaaseen.

eli ev.lut.uskon pitäisi riittää?

ei tarvitse olla vl?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö se synninpäästö pidä olla vl:n antama, jotta se on pätevä? Edes luterilaisen kirkon piispan julistama synninpäästö ei kelvannut. 

Jos evankeliumia saarnaavalla ei ole Pyhää Henkeä itsellään, hän ei voi sitä muillekaan jakaa. 
Ei tarvitse olla vl, mutta sydämellä tulee olla se Pyhä Henki ”kotiopettajana”

Ja mistä tietää, onko henkilöllä Pyhä Henki? 

Ymmärtääkseni vl:t opettavat, että vain heillä on se (ja ehkä lisäksi jollain ulkomailla olevilla samoin uskovilla ryhmillä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Ei mene noin. Se ei-vl saa myös syntinsä anteeksi jos haluaa.

mutta ei pääse taivaaseen, kun uskoo väärin?

Jos kuka tahansa (myös ei-vl) pyytää ja uskoo syntinsä anteeksi, niin silloin on taivastiellä. Jos jaksaa kilvoitella loppuun saakka, pääsee taivaaseen.

eli ev.lut.uskon pitäisi riittää?

ei tarvitse olla vl?

Meidän ajatus on se, että uskovaisia on ympäri maailmaa. Osa kuuluu johonkin nimettyyn seurakuntaan (maallinen organisaatio) ja osa ei.

Suomessa tuo ”maallinen nimi” on vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa nimi on erilainen tai ei edes ole mitään järjestäytynyttä organisaatiota.
Ei siis tarvitse olla vl ollakseen uskovainen. Uskovaisen on kuitenkin hyvin vaikea säilyä uskomassa, jos ei ole samalla tavalla uskovaa seurakuntaa ympärillä tukemassa. Siksi uskovaiset yleensä hakeutuvat siihen joukkoon, jossa saavat jatkuvasti kuulla evankeliumia ja saavat puhdistua synneistä ja kuormasta.

Summa summarum:

Jos asut Suomessa ja teet parannuksen ja haluat olla vain ev.lut. seurakunnan jäsen, etkä käy seuroissa, niin voi olla vaikeaa kilvoitella, jos lähipiirissä ei ole toisia samoin uskovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Ei mene noin. Se ei-vl saa myös syntinsä anteeksi jos haluaa.

mutta ei pääse taivaaseen, kun uskoo väärin?

Jos kuka tahansa (myös ei-vl) pyytää ja uskoo syntinsä anteeksi, niin silloin on taivastiellä. Jos jaksaa kilvoitella loppuun saakka, pääsee taivaaseen.

eli ev.lut.uskon pitäisi riittää?

ei tarvitse olla vl?

Meidän ajatus on se, että uskovaisia on ympäri maailmaa. Osa kuuluu johonkin nimettyyn seurakuntaan (maallinen organisaatio) ja osa ei.

Suomessa tuo ”maallinen nimi” on vanhoillislestadiolaiset. Muissa maissa nimi on erilainen tai ei edes ole mitään järjestäytynyttä organisaatiota.
Ei siis tarvitse olla vl ollakseen uskovainen. Uskovaisen on kuitenkin hyvin vaikea säilyä uskomassa, jos ei ole samalla tavalla uskovaa seurakuntaa ympärillä tukemassa. Siksi uskovaiset yleensä hakeutuvat siihen joukkoon, jossa saavat jatkuvasti kuulla evankeliumia ja saavat puhdistua synneistä ja kuormasta.

Summa summarum:

Jos asut Suomessa ja teet parannuksen ja haluat olla vain ev.lut. seurakunnan jäsen, etkä käy seuroissa, niin voi olla vaikeaa kilvoitella, jos lähipiirissä ei ole toisia samoin uskovia.

Tiivistettynä: pitää olla vl tai uskoa kuten vl. 

Lisäksi tarvitaan vl synninpäästöön. Tavallinen luterilainen tms ei riitä. Ulkomailla tarvitaan joku täysin samalla tavalla uskova kuin vl. 

Niille vanhoillislestadiolaisille, jotka näkevät evoluution olleen Jumalan käyttämä työkalu ihmisen luomiseen, muutama kysymys.

Onko syntiinlankeemuskertomus sellaisenaan totta vai onko se vain kuvainnollinen?

Oletteko koskaan kuulleet seuroissa opetettavan, että sitä voi pitää kuvainnollisena?

Paljonko ihmisiä oli, kun syntiinlankeemus tapahtui?

Kuka lankesi syntiin? Vain kaksi ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Niille vanhoillislestadiolaisille, jotka näkevät evoluution olleen Jumalan käyttämä työkalu ihmisen luomiseen, muutama kysymys.

 

Onko syntiinlankeemuskertomus sellaisenaan totta vai onko se vain kuvainnollinen?

Oletteko koskaan kuulleet seuroissa opetettavan, että sitä voi pitää kuvainnollisena?

Paljonko ihmisiä oli, kun syntiinlankeemus tapahtui?

Kuka lankesi syntiin? Vain kaksi ihmistä?

Mielenkiintoinen kysymys!

En muista, että olisin kuullut kertomusta pidettävän kuvainnollisena. Itsekin olen ajatellut, että se on tosi kertomus Aadamista ja Eevasta.

Raamatussa on kuitenkin paljon vertauskuvallisuutta, enkä minä ainakaan näe mitään estettä sille etteikö tuota voisi ajatella myös vertauskuvan kaltaisena; ihmiskunta lankesi syntiin. Eihän se sitä kertomuksen ideaa riko, olipa siinä kaksi tai useita. -vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Miksi viininjuonti (ei humaltumistarkoituksessa, vaikkapa lasi ruuan kanssa tai seurassa) on syntiä, koska raamatussa oli viiniä.ja Jeesushan teki sitä vedestäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Miksi viininjuonti (ei humaltumistarkoituksessa, vaikkapa lasi ruuan kanssa tai seurassa) on syntiä, koska raamatussa oli viiniä.ja Jeesushan teki sitä vedestäkin?

Viininjuonti on niitä ehdonvallan asioita (ruoka ja juoma), ei synti. raamatussa suoraan sanotaan vain että päihtyminen on synti.

Vl-kulttuurissa on nähty hyväksi pysyä täysin absolutisteina. Suomessa siihen vaikuttaa varmasti Lestadius, joka oli kiihkeä raittiussaarnaaja.

Itse koen ainakin helpoksi ja mukavaksi olla täysraitis, ei tarvitse arvioida ”olisiko se seuraava jo liikaa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Miksi viininjuonti (ei humaltumistarkoituksessa, vaikkapa lasi ruuan kanssa tai seurassa) on syntiä, koska raamatussa oli viiniä.ja Jeesushan teki sitä vedestäkin?

Viininjuonti on niitä ehdonvallan asioita (ruoka ja juoma), ei synti. raamatussa suoraan sanotaan vain että päihtyminen on synti.

Vl-kulttuurissa on nähty hyväksi pysyä täysin absolutisteina. Suomessa siihen vaikuttaa varmasti Lestadius, joka oli kiihkeä raittiussaarnaaja.

Itse koen ainakin helpoksi ja mukavaksi olla täysraitis, ei tarvitse arvioida ”olisiko se seuraava jo liikaa”.

Jos käyttää alkoholia, pidetäänkö oikeana uskovaisena vl-piireissä? Vai mikä on syy, että kaikki haluavat olla täysraittiita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Miksi viininjuonti (ei humaltumistarkoituksessa, vaikkapa lasi ruuan kanssa tai seurassa) on syntiä, koska raamatussa oli viiniä.ja Jeesushan teki sitä vedestäkin?

Viininjuonti on niitä ehdonvallan asioita (ruoka ja juoma), ei synti. raamatussa suoraan sanotaan vain että päihtyminen on synti.

Vl-kulttuurissa on nähty hyväksi pysyä täysin absolutisteina. Suomessa siihen vaikuttaa varmasti Lestadius, joka oli kiihkeä raittiussaarnaaja.

Itse koen ainakin helpoksi ja mukavaksi olla täysraitis, ei tarvitse arvioida ”olisiko se seuraava jo liikaa”.

Jos käyttää alkoholia, pidetäänkö oikeana uskovaisena vl-piireissä? Vai mikä on syy, että kaikki haluavat olla täysraittiita?

Sanoisin, että pidetään ”lampaana, joka kurkkii todella uhkarohkeasti aitauksestaan, olisiko ruoho siellä vihreämpää”

Jos kyse olisi minun tuttavasta, niin yrittäisin jutella asiasta (jos uskaltaisin, tällaisessa on niin arka).

Syy miksi halutaan olla täysraittiita on ensisijaisesti tapakulttuuri, mutta itsellä ainakin myös se, että alkoholin haitat ovat niin valtavat sekä terveydellisesti että sosiaalisesti. Ja tietysti yhteiskunnan tasolla alkoholinkäyttö on ihan taloudellinen katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin valoon asettuu erilaisten yhteisöjen opit Jeesuksen vastauksen perusteella? Kun Jeesus vastasi vain kolme kertaa suoraan (ei vertauksin, ei hiljenemällä, ei pois kävelemällä), niin mikä oikeutus erilaisten opillisten rakennelmien taustalla? Kertooko ne Jumalan tahdosta vai onko ne ihmiskätten ja ihmisymmärryksen työtä?

Minusta on myös mielenkiintoista, miksi tietyissä yhteisöissä tuijotetaan tiukasti ja armottomasti toisten syntejä, mutta omat voidaan kuitenkin mukisematta antaa anteeksi? Eikö kaikkiin pitäisi suhtautua samalla tavalla?

Minä en ole kuullut mistään sellaisesta yhteisöstä, joka ei soisi katuvalle synninpäästöä? Onko sellaisia olemassa?

On. Vanhoillislestadiolaisuus noin esimerkiksi. Jos ei-vl-Maija juo vaikka lasin viiniä, häntä pidetään moraalittomana alkoholistina. Jos taas vl-Matti maistaa lasillisen viiniä, hänelle suodaan synninpäästö ja julistetaan synti anteeksi. Sehän on ihan peruskauraa, että vain vl-ihmisen julistama synninpäästö on liikkeen mukaan oikea. 

Ylipäätään on mielenkiintoista, miten liikkeeseen kuulumattoman meikkaaminen/festareilla käyminen/avoliitto on suurikin synti, jota ei voi saada anteeksi, mutta sen saa vanhoillislestadiolainen anteeksi, jos huijaa talokaupoissa "epäuskoista".

Miksi viininjuonti (ei humaltumistarkoituksessa, vaikkapa lasi ruuan kanssa tai seurassa) on syntiä, koska raamatussa oli viiniä.ja Jeesushan teki sitä vedestäkin?

Viininjuonti on niitä ehdonvallan asioita (ruoka ja juoma), ei synti. raamatussa suoraan sanotaan vain että päihtyminen on synti.

Vl-kulttuurissa on nähty hyväksi pysyä täysin absolutisteina. Suomessa siihen vaikuttaa varmasti Lestadius, joka oli kiihkeä raittiussaarnaaja.

Itse koen ainakin helpoksi ja mukavaksi olla täysraitis, ei tarvitse arvioida ”olisiko se seuraava jo liikaa”.

Jos käyttää alkoholia, pidetäänkö oikeana uskovaisena vl-piireissä? Vai mikä on syy, että kaikki haluavat olla täysraittiita?

Sanoisin, että pidetään ”lampaana, joka kurkkii todella uhkarohkeasti aitauksestaan, olisiko ruoho siellä vihreämpää”

Jos kyse olisi minun tuttavasta, niin yrittäisin jutella asiasta (jos uskaltaisin, tällaisessa on niin arka).

Syy miksi halutaan olla täysraittiita on ensisijaisesti tapakulttuuri, mutta itsellä ainakin myös se, että alkoholin haitat ovat niin valtavat sekä terveydellisesti että sosiaalisesti. Ja tietysti yhteiskunnan tasolla alkoholinkäyttö on ihan taloudellinen katastrofi.

Selkeytän vielä:

Pidettäisiin uskovaisena, jos henkilö ei ole kieltänyt uskoaan, mutta oltaisiin hirmu huolissaan hänestä ja pelättäisiin että viina vie uskon.

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Kirjoitinkin tarkoituksellisesti ”käytännössä syntiä”. Ne on asioita, jotka ovat käytännössä uskovilta kielletty. Jos niitä tekee, muut ei pidä uskovana. 

Niihin myös kiinnitetään paljon huomiota eli jos sääntöjä rikkoo, ollaan huolissaan ja epäillään sieluntilaa. Oletan, että tämä on se syy, miksi liikkeessä kasvaneet usein sanovat, että ne oli syntiä, koska niin heidät kasvatettiin. Moni on kyllä ihan suoraan sanonut, että heille opetettiin, että vaikkapa television katsominen on syntiä.