Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (4010)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ikävät asiat täällä ei ole valheita. Ne on ikäviä tosiasioita. Toki näkyy välillä asiattomuuksia, mutta se ei poista tiettyjä tosiasioita.
Ei, kaikki eivät ole valheita. Mutta hyvin suuri osa täällä esitetyistä väitteistä valitettavasti on.
Maria
Jotkut asiat on kokemuksellisia. Silloin ne on totta riippumatta toisen ihmisen kokemuksesta. Sitten jos useampi ihminen jakaa saman kokemuksen, vaikkapa hel vetinpelossa kasvamisen, niin se kertoo jo laajemmasta totuudesta vaikka ei koskisi kaikkia.
Kyllä. Silloin pitää kertoa oma kokemus, eikä yleistää sitä kaikkia koskevaksi!
Esim. täällä on väitetty vl-miehiä väkivaltaisiksi, väitetty ettei naiset käy töissä, väitetty ettei naisilla ole perheessä päätäntävaltaa, väitetty ettei monisynnyttäjä voi haluta seksiä miehensä kanssa jne. Nuo ovat kaikki valheita, jos niitä yleistää jotenkin vl-joukkoon yleisesti kuuluviksi.
Tuollaisia kokemuksia voi joillain yksittäisellä vl-ihmisellä olla, mutta ihan yhtä lailla nuo voivat olla ei-vl kokemuksia. Eivät siis liity vakaumukseen mitenkään.
Maria
Tunnen väkivaltaisia vl-miehiä. Tunnen vl-naisia, jotka ei ole koskaan olleet työelämässä. Tiedän ettei kaikki naiset ole tasa-arvoisessa suhteessa. Tiedän, että on naisia, jotka suostuu seksiin vaikka ei haluaisi "ettei parisuhde kärsi". En väitä, että nämä asiat koskisi koko yhteisöä. Mutta tarkasti ottaen nuo ei ole valheitakaan jos ne on totta edes yhden ihmisen kohdalla. Jos ne on seurausta vakaumuksesta, tai siitä huolimatta niin vielä pahempi. Esim. mies voi käyttää hyväkseen sitä, että naiselle on niin iso kynnys erota ja käyttäytyä sikamaisesti avioliitossa. Silloin se on vakaumukseen liittyvä ongelma.
Ja ehkäisykiellon takia on ainakin puolipakko suostua, varsinkin kun itsetyydytys on myös syntiä.
Itsetyydytys ei ole syntiä, ainakaan parisuhteessa. Ja samaa mieltä on ainakin minun lähipiiri. Mies hoitakoon omat tarpeensa jos mua ei huvita ja myös toisinpäin. Lapsille ollaan opetettu että omaan kehoon on ihan tervettä tutustua, mutta siihen ei tarvita mitään p*rnograafista materiaalia avuksi.
Otin kerran asian keskusteluun sukulaisten kanssa ja eräs vanhempi vl sanoi, että jos se (itsetyydytys) on syntiä niin ainakin se on sitten todiste siitä, että kaikki tekevät syntiä. MIelestäni se oli lohduttavasti ja tervehenkisesti sanottu
-vl
Tässä konkreettinen esimerkki epäuskottavasta tarinasta.
Kerran , kun juttelin itsetyydytyksestä vanhojen sukulaisten kanssa...heh heh.
"eräs vanhempi vl" ei ole yhtä kuin "vanhempien sukulaisten kanssa"
keskustelussa oli mukana monen ikäisiä.
Nytkö siinäkin on jotakin pahaa, että joku vanhempi henkilö lohduttaa nuorta kyselijää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia autoja teillä on joilla on yli kymmenen lasta?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia autoja teillä on joilla on yli kymmenen lasta?
Varmaan yleensä tuon kokoisessa porukassa on (ainakin) kaksi autoa.
Silloin mun lapsuudessa ängättiin ylipaikoille autoon, ja oli myös niitä ”lestapösöjä”, joissa 3 penkkiriville mahtui porukkaa.
Nykyään ei onneksi ylipaikoilla mennä, vaan turvallisesti.
Maria
Ihan yleisellä tasolla lähimmän ystäväpiirin kanssa saatetaan jutella läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista mutta ei todellakaan mitään yksityiskohtaista. Just vaikka haluista synnytyksen jälkeen ja mitkä siihen vaikuttaa ja sit tuosta itsetyydytyksen synnillisyydestä ollaan puhuttu, että miten vanhemmat ihmiset ovat pitäneet sitä syntinä. Eikö se ole hyvä että näistä voidaan keskustella yleisellä tasolla. Aiemmin seksuaalisuudesta puhuminen on todellakin ollut tabu lestadiolaisuuden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut ja on ehkä edelleen vähän hankala juttu siitä syystä, että se on niin merkittävästi monien ihmisten elämään vaikuttava asia ja sitä pidetään lisäksi opillisena kysymyksenä ja samaan aikaan asia on myös tietyllä tapaa tabu, josta ei puhuta. Siihen on aiempina vuosikymmeninä suhtauduttu hyvinkin tiukasti, mutta silti ei ole ollut minkäänlaista kirjallista selvää ohjetta tai sääntöä asiasta, jotta kaikille olisi selvää mikä on oikein ja mikä on syntiä. Samaan aikaan asiasta ei ole myöskään ollut luontevaa puhua avoimesti, jotta sitä kautta olisi voinut syntyä yhteinen näkemys asiasta. Tämä on mahdollistanut sen, että ihmisten mielissä asia on voinut muotoutua hyvinkin kuormittavaan muotoon ja sen asian kanssa on jotkut voineet olla hyvinkin yksin ja ehkä luulla, että kaikki muutkin vanhoillislestadiolaiset uskovat samalla tavalla kuin itse. Sitä yhdenkaltaista uskohan vanhoillislestadiolaisuudessa on jaksettu korostaa paljon. Silti eri ihmisillä on voinut olla eri käsityksiä, kun on kuultu eri puheita ja eri asiat ovat saattaneet syystä tai toisesta jäädä mieleen kuin jollain toisella.
Itsellä ainakin silloin kun olin vl oli käsitys, että seksistä kieltäytyminen on syntiä, jos sen tekee siitä syystä, että ei halua tulla raskaaksi. Jos syy taas olisi se, että on vaikka väsynyt tai ei vain haluta tai huvita niin kieltäytyminen olisi ollut ihan ok. No herkästi syyllisyyttä kokevana olinkin hieman ahdistunut siitä, että entä jos joudun joskus tilanteeseen, jossa sekä en haluaisi raskaaksi ja olisin myös väsynyt. Mistä voisin tietää, olenko riittävän väsynyt, että se oikeuttaa kieltäytymiseen vai suurentelenko vain mielessäni väsymystäni ja todellinen syy haluta kieltäytyä olisikin halu välttää raskaaksi tuleminen. En sitten koskaan mennyt naimisiin, joten en tiedä miten olisin todellisessa elämässä toiminut, mutta oman luonteeni tuntien riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin olisi ollut suuri. Paljon olisi toki varmasti vaikuttanut millainen puoliso olisi ollut ja olisiko ollut siinä vaiheessa niin läheisiä ystäviä, että heidän kanssaan olisi ollut mahdollista keskustella asiasta ja saada ehkä terveempi näkökulma asioihin.
Olen hyvin pahoillani, että olet ollut noin ahdistunut. Uskominen saisi kuitenkin olla vapaata eikä ainaisissa vaikeissa tunteissa kamppailemista.
Olisi ollut tärkeää, että sinulla olisi ollut läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustella.
Vaikka muistosi ovat vaikeat, muista, että olet aina sydämellisesti tervetullut takaisin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
-vl
Todellakin olisi ollut hyvä asia, jos olisi ollut sellaisia läheisiä, joiden kanssa olisi tuollaisista asioista voinut puhua. Mutta ei ollut. Tai ei ollut itsellä sellaista kykyä avoimuuteen, että olisi pystynyt puhumaan.
Ja tämä on mielestäni yksi vanhoillislestadiolaisuudessa minua vakavasti häiritsevä piirre, että riippuu niin paljon ihmisestä itsestään ja lähipiiristä kuinka kuormittavaksi uskominen käy. Et voi valita omaa luonnettasi etkä perhettä ja sukua tai paikkakuntaa mihin synnyt. Silti näillä on todellisuudessa vaikutusta siihen millaiseksi uskonkäsityksesi muodostuu. Ja tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa voi määrittää ihmisen elämää todella paljon ja käsitykset mikä siinä asiassa on oikein ja mikä väärin kuitenkin vaihtelevat ihmisten välillä.
Jos oma käsitys muodostuu jostain syystä tiukaksi tuossa asiassa niin saatat olla hyvin tiukasti sen käsityksesi vanki. Asia on sen verran tabu, että et ehkä koskaan keskustele asiasta muiden kanssa niin, että huomaisit, että muilla on toisenlainen näkemys asiaan. Lisäksi opin muuttumattomuutta korostetaan eli kun olet yhdenlaisen käsityksen omaksunut niin ajatuskin sen kyseenalaistamisesta on pelottava. Lisäksi on vielä opetettu, että jos on eri mieltä kuin on opetettu ja lähtee muilta kyselemään, että onko joku muu samaa mieltä niin varmasti jossain vaiheessa löytää jonkun toisen oikeasta uskonkäsityksestä hairahtuneen eli ei pidä lähteä etsimään tukea erilaiselle näkemykselle kuin on oppinut. Lähipiirin kanssa keskusteluun saatetaan kannustaa, mutta silloin se mitä siitä seuraa riippuu ihan siitä miten lähipiiri asiaan suhtautuu. Huonolla tuurilla lähipiiri suhtautuu ehkäisyyn hyvin tiukasti ja heitä sitten olisi hyvä kuunnella, koska ei ole hyvä lähteä kyselemään niin kauan, että löytää jonkun vähän vähemmän tiukasti asiaan suhtautuvan.
Eli huonolla tuurilla ihminen on tiukan ehkäisykäsityksensä vanki ilman ulospääsyä. Ja vaikka tällaisten ihmiskohtaloiden täytyy liikkeen johdossa kaiken järjen mukaan olla tiedossa, niin siitä huolimatta ei voida sanoa suoraan, että aiempina vuosikymmeninä ehkäisystä on opetettu kohtuuttomalla tavalla ja että se on ollut väärin vaan puhutaan asiasta niin monitulkintaisesti, että siitä ei pulassa oleville ole apua. Jätetään siis osa ihmisistä tiukkojen käsitystensä vangiksi, kun ei voida myöntää väärin toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen näiden keskustelujen perusteella ollut todella hämmentynyt siitä, että ilmeisen moni vl juttelee avoimesti ystäviensä kanssa seksistä. Siis siitä, mitä avioliitossa parin seksielämässä tapahtuu.
Tämä hämmentää siksi, että itse en ole keskustellut ystävieni kanssa kenenkään avioseksielämästä. Ei rehellisesti sanottuna kiinnostaisikaan, kuka tekee, mitä ja milloin. Ja tuntuisi oudolta tietää, että tuossa tuo Minnan mies on todella usein seksiä vailla, Jonnan mies haikailee seksiä luonnon helmassa ja Annan mies tulee aina nopeasti. Ihan tavallisia asioita toki, mutta en haluaisi kuulla ystävieni miehistäkään tuollaista. Ja tuntuisi oudolta kertoa omastakaan tilanteesta.
Minä olen sen verran vanhempi, etten ole tottunut puhumaan seksistä muiden kuin puolison kanssa. Sillä tasolla osaan läheisimmistä sanoa, että tiedän vaikka kuka voisi harrastaa seksiä ”ystävänpalveluksena” puolison kanssa vaikkei itsellä niin kovin haluttaisikaan. (Tuosta puhuttiin tänään aiemmin) Yhtään tarkemmin seksistä (kuinka usein, minkälaista) en puhuisi itse muille, enkä haluaisi kuulla muilta. Uskoisin olevani enemmistöä tässä.
Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon. Henkilökohtaisesti en halua harrastaa sitä(kään) muuten kuin puolison kanssa.
Maria
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut ja on ehkä edelleen vähän hankala juttu siitä syystä, että se on niin merkittävästi monien ihmisten elämään vaikuttava asia ja sitä pidetään lisäksi opillisena kysymyksenä ja samaan aikaan asia on myös tietyllä tapaa tabu, josta ei puhuta. Siihen on aiempina vuosikymmeninä suhtauduttu hyvinkin tiukasti, mutta silti ei ole ollut minkäänlaista kirjallista selvää ohjetta tai sääntöä asiasta, jotta kaikille olisi selvää mikä on oikein ja mikä on syntiä. Samaan aikaan asiasta ei ole myöskään ollut luontevaa puhua avoimesti, jotta sitä kautta olisi voinut syntyä yhteinen näkemys asiasta. Tämä on mahdollistanut sen, että ihmisten mielissä asia on voinut muotoutua hyvinkin kuormittavaan muotoon ja sen asian kanssa on jotkut voineet olla hyvinkin yksin ja ehkä luulla, että kaikki muutkin vanhoillislestadiolaiset uskovat samalla tavalla kuin itse. Sitä yhdenkaltaista uskohan vanhoillislestadiolaisuudessa on jaksettu korostaa paljon. Silti eri ihmisillä on voinut olla eri käsityksiä, kun on kuultu eri puheita ja eri asiat ovat saattaneet syystä tai toisesta jäädä mieleen kuin jollain toisella.
Itsellä ainakin silloin kun olin vl oli käsitys, että seksistä kieltäytyminen on syntiä, jos sen tekee siitä syystä, että ei halua tulla raskaaksi. Jos syy taas olisi se, että on vaikka väsynyt tai ei vain haluta tai huvita niin kieltäytyminen olisi ollut ihan ok. No herkästi syyllisyyttä kokevana olinkin hieman ahdistunut siitä, että entä jos joudun joskus tilanteeseen, jossa sekä en haluaisi raskaaksi ja olisin myös väsynyt. Mistä voisin tietää, olenko riittävän väsynyt, että se oikeuttaa kieltäytymiseen vai suurentelenko vain mielessäni väsymystäni ja todellinen syy haluta kieltäytyä olisikin halu välttää raskaaksi tuleminen. En sitten koskaan mennyt naimisiin, joten en tiedä miten olisin todellisessa elämässä toiminut, mutta oman luonteeni tuntien riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin olisi ollut suuri. Paljon olisi toki varmasti vaikuttanut millainen puoliso olisi ollut ja olisiko ollut siinä vaiheessa niin läheisiä ystäviä, että heidän kanssaan olisi ollut mahdollista keskustella asiasta ja saada ehkä terveempi näkökulma asioihin.
Olen hyvin pahoillani, että olet ollut noin ahdistunut. Uskominen saisi kuitenkin olla vapaata eikä ainaisissa vaikeissa tunteissa kamppailemista.
Olisi ollut tärkeää, että sinulla olisi ollut läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustella.
Vaikka muistosi ovat vaikeat, muista, että olet aina sydämellisesti tervetullut takaisin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
-vl
Todellakin olisi ollut hyvä asia, jos olisi ollut sellaisia läheisiä, joiden kanssa olisi tuollaisista asioista voinut puhua. Mutta ei ollut. Tai ei ollut itsellä sellaista kykyä avoimuuteen, että olisi pystynyt puhumaan.
Ja tämä on mielestäni yksi vanhoillislestadiolaisuudessa minua vakavasti häiritsevä piirre, että riippuu niin paljon ihmisestä itsestään ja lähipiiristä kuinka kuormittavaksi uskominen käy. Et voi valita omaa luonnettasi etkä perhettä ja sukua tai paikkakuntaa mihin synnyt. Silti näillä on todellisuudessa vaikutusta siihen millaiseksi uskonkäsityksesi muodostuu. Ja tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa voi määrittää ihmisen elämää todella paljon ja käsitykset mikä siinä asiassa on oikein ja mikä väärin kuitenkin vaihtelevat ihmisten välillä.
Jos oma käsitys muodostuu jostain syystä tiukaksi tuossa asiassa niin saatat olla hyvin tiukasti sen käsityksesi vanki. Asia on sen verran tabu, että et ehkä koskaan keskustele asiasta muiden kanssa niin, että huomaisit, että muilla on toisenlainen näkemys asiaan. Lisäksi opin muuttumattomuutta korostetaan eli kun olet yhdenlaisen käsityksen omaksunut niin ajatuskin sen kyseenalaistamisesta on pelottava. Lisäksi on vielä opetettu, että jos on eri mieltä kuin on opetettu ja lähtee muilta kyselemään, että onko joku muu samaa mieltä niin varmasti jossain vaiheessa löytää jonkun toisen oikeasta uskonkäsityksestä hairahtuneen eli ei pidä lähteä etsimään tukea erilaiselle näkemykselle kuin on oppinut. Lähipiirin kanssa keskusteluun saatetaan kannustaa, mutta silloin se mitä siitä seuraa riippuu ihan siitä miten lähipiiri asiaan suhtautuu. Huonolla tuurilla lähipiiri suhtautuu ehkäisyyn hyvin tiukasti ja heitä sitten olisi hyvä kuunnella, koska ei ole hyvä lähteä kyselemään niin kauan, että löytää jonkun vähän vähemmän tiukasti asiaan suhtautuvan.
Eli huonolla tuurilla ihminen on tiukan ehkäisykäsityksensä vanki ilman ulospääsyä. Ja vaikka tällaisten ihmiskohtaloiden täytyy liikkeen johdossa kaiken järjen mukaan olla tiedossa, niin siitä huolimatta ei voida sanoa suoraan, että aiempina vuosikymmeninä ehkäisystä on opetettu kohtuuttomalla tavalla ja että se on ollut väärin vaan puhutaan asiasta niin monitulkintaisesti, että siitä ei pulassa oleville ole apua. Jätetään siis osa ihmisistä tiukkojen käsitystensä vangiksi, kun ei voida myöntää väärin toimimista.
Olit hyvin tuonut esiin asioita, mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut ja on ehkä edelleen vähän hankala juttu siitä syystä, että se on niin merkittävästi monien ihmisten elämään vaikuttava asia ja sitä pidetään lisäksi opillisena kysymyksenä ja samaan aikaan asia on myös tietyllä tapaa tabu, josta ei puhuta. Siihen on aiempina vuosikymmeninä suhtauduttu hyvinkin tiukasti, mutta silti ei ole ollut minkäänlaista kirjallista selvää ohjetta tai sääntöä asiasta, jotta kaikille olisi selvää mikä on oikein ja mikä on syntiä. Samaan aikaan asiasta ei ole myöskään ollut luontevaa puhua avoimesti, jotta sitä kautta olisi voinut syntyä yhteinen näkemys asiasta. Tämä on mahdollistanut sen, että ihmisten mielissä asia on voinut muotoutua hyvinkin kuormittavaan muotoon ja sen asian kanssa on jotkut voineet olla hyvinkin yksin ja ehkä luulla, että kaikki muutkin vanhoillislestadiolaiset uskovat samalla tavalla kuin itse. Sitä yhdenkaltaista uskohan vanhoillislestadiolaisuudessa on jaksettu korostaa paljon. Silti eri ihmisillä on voinut olla eri käsityksiä, kun on kuultu eri puheita ja eri asiat ovat saattaneet syystä tai toisesta jäädä mieleen kuin jollain toisella.
Itsellä ainakin silloin kun olin vl oli käsitys, että seksistä kieltäytyminen on syntiä, jos sen tekee siitä syystä, että ei halua tulla raskaaksi. Jos syy taas olisi se, että on vaikka väsynyt tai ei vain haluta tai huvita niin kieltäytyminen olisi ollut ihan ok. No herkästi syyllisyyttä kokevana olinkin hieman ahdistunut siitä, että entä jos joudun joskus tilanteeseen, jossa sekä en haluaisi raskaaksi ja olisin myös väsynyt. Mistä voisin tietää, olenko riittävän väsynyt, että se oikeuttaa kieltäytymiseen vai suurentelenko vain mielessäni väsymystäni ja todellinen syy haluta kieltäytyä olisikin halu välttää raskaaksi tuleminen. En sitten koskaan mennyt naimisiin, joten en tiedä miten olisin todellisessa elämässä toiminut, mutta oman luonteeni tuntien riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin olisi ollut suuri. Paljon olisi toki varmasti vaikuttanut millainen puoliso olisi ollut ja olisiko ollut siinä vaiheessa niin läheisiä ystäviä, että heidän kanssaan olisi ollut mahdollista keskustella asiasta ja saada ehkä terveempi näkökulma asioihin.
Olen hyvin pahoillani, että olet ollut noin ahdistunut. Uskominen saisi kuitenkin olla vapaata eikä ainaisissa vaikeissa tunteissa kamppailemista.
Olisi ollut tärkeää, että sinulla olisi ollut läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustella.
Vaikka muistosi ovat vaikeat, muista, että olet aina sydämellisesti tervetullut takaisin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
-vl
Todellakin olisi ollut hyvä asia, jos olisi ollut sellaisia läheisiä, joiden kanssa olisi tuollaisista asioista voinut puhua. Mutta ei ollut. Tai ei ollut itsellä sellaista kykyä avoimuuteen, että olisi pystynyt puhumaan.
Ja tämä on mielestäni yksi vanhoillislestadiolaisuudessa minua vakavasti häiritsevä piirre, että riippuu niin paljon ihmisestä itsestään ja lähipiiristä kuinka kuormittavaksi uskominen käy. Et voi valita omaa luonnettasi etkä perhettä ja sukua tai paikkakuntaa mihin synnyt. Silti näillä on todellisuudessa vaikutusta siihen millaiseksi uskonkäsityksesi muodostuu. Ja tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa voi määrittää ihmisen elämää todella paljon ja käsitykset mikä siinä asiassa on oikein ja mikä väärin kuitenkin vaihtelevat ihmisten välillä.
Jos oma käsitys muodostuu jostain syystä tiukaksi tuossa asiassa niin saatat olla hyvin tiukasti sen käsityksesi vanki. Asia on sen verran tabu, että et ehkä koskaan keskustele asiasta muiden kanssa niin, että huomaisit, että muilla on toisenlainen näkemys asiaan. Lisäksi opin muuttumattomuutta korostetaan eli kun olet yhdenlaisen käsityksen omaksunut niin ajatuskin sen kyseenalaistamisesta on pelottava. Lisäksi on vielä opetettu, että jos on eri mieltä kuin on opetettu ja lähtee muilta kyselemään, että onko joku muu samaa mieltä niin varmasti jossain vaiheessa löytää jonkun toisen oikeasta uskonkäsityksestä hairahtuneen eli ei pidä lähteä etsimään tukea erilaiselle näkemykselle kuin on oppinut. Lähipiirin kanssa keskusteluun saatetaan kannustaa, mutta silloin se mitä siitä seuraa riippuu ihan siitä miten lähipiiri asiaan suhtautuu. Huonolla tuurilla lähipiiri suhtautuu ehkäisyyn hyvin tiukasti ja heitä sitten olisi hyvä kuunnella, koska ei ole hyvä lähteä kyselemään niin kauan, että löytää jonkun vähän vähemmän tiukasti asiaan suhtautuvan.
Eli huonolla tuurilla ihminen on tiukan ehkäisykäsityksensä vanki ilman ulospääsyä. Ja vaikka tällaisten ihmiskohtaloiden täytyy liikkeen johdossa kaiken järjen mukaan olla tiedossa, niin siitä huolimatta ei voida sanoa suoraan, että aiempina vuosikymmeninä ehkäisystä on opetettu kohtuuttomalla tavalla ja että se on ollut väärin vaan puhutaan asiasta niin monitulkintaisesti, että siitä ei pulassa oleville ole apua. Jätetään siis osa ihmisistä tiukkojen käsitystensä vangiksi, kun ei voida myöntää väärin toimimista.
Vastaan kattavammin sinulle kun ehdin, mutta lyhyt välikysymys: saanko tiedustella, että kuinka kauan sitten olet viimeksi ollut mkana liikkeessä?
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut ja on ehkä edelleen vähän hankala juttu siitä syystä, että se on niin merkittävästi monien ihmisten elämään vaikuttava asia ja sitä pidetään lisäksi opillisena kysymyksenä ja samaan aikaan asia on myös tietyllä tapaa tabu, josta ei puhuta. Siihen on aiempina vuosikymmeninä suhtauduttu hyvinkin tiukasti, mutta silti ei ole ollut minkäänlaista kirjallista selvää ohjetta tai sääntöä asiasta, jotta kaikille olisi selvää mikä on oikein ja mikä on syntiä. Samaan aikaan asiasta ei ole myöskään ollut luontevaa puhua avoimesti, jotta sitä kautta olisi voinut syntyä yhteinen näkemys asiasta. Tämä on mahdollistanut sen, että ihmisten mielissä asia on voinut muotoutua hyvinkin kuormittavaan muotoon ja sen asian kanssa on jotkut voineet olla hyvinkin yksin ja ehkä luulla, että kaikki muutkin vanhoillislestadiolaiset uskovat samalla tavalla kuin itse. Sitä yhdenkaltaista uskohan vanhoillislestadiolaisuudessa on jaksettu korostaa paljon. Silti eri ihmisillä on voinut olla eri käsityksiä, kun on kuultu eri puheita ja eri asiat ovat saattaneet syystä tai toisesta jäädä mieleen kuin jollain toisella.
Itsellä ainakin silloin kun olin vl oli käsitys, että seksistä kieltäytyminen on syntiä, jos sen tekee siitä syystä, että ei halua tulla raskaaksi. Jos syy taas olisi se, että on vaikka väsynyt tai ei vain haluta tai huvita niin kieltäytyminen olisi ollut ihan ok. No herkästi syyllisyyttä kokevana olinkin hieman ahdistunut siitä, että entä jos joudun joskus tilanteeseen, jossa sekä en haluaisi raskaaksi ja olisin myös väsynyt. Mistä voisin tietää, olenko riittävän väsynyt, että se oikeuttaa kieltäytymiseen vai suurentelenko vain mielessäni väsymystäni ja todellinen syy haluta kieltäytyä olisikin halu välttää raskaaksi tuleminen. En sitten koskaan mennyt naimisiin, joten en tiedä miten olisin todellisessa elämässä toiminut, mutta oman luonteeni tuntien riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin olisi ollut suuri. Paljon olisi toki varmasti vaikuttanut millainen puoliso olisi ollut ja olisiko ollut siinä vaiheessa niin läheisiä ystäviä, että heidän kanssaan olisi ollut mahdollista keskustella asiasta ja saada ehkä terveempi näkökulma asioihin.
Olen hyvin pahoillani, että olet ollut noin ahdistunut. Uskominen saisi kuitenkin olla vapaata eikä ainaisissa vaikeissa tunteissa kamppailemista.
Olisi ollut tärkeää, että sinulla olisi ollut läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustella.
Vaikka muistosi ovat vaikeat, muista, että olet aina sydämellisesti tervetullut takaisin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
-vl
Todellakin olisi ollut hyvä asia, jos olisi ollut sellaisia läheisiä, joiden kanssa olisi tuollaisista asioista voinut puhua. Mutta ei ollut. Tai ei ollut itsellä sellaista kykyä avoimuuteen, että olisi pystynyt puhumaan.
Ja tämä on mielestäni yksi vanhoillislestadiolaisuudessa minua vakavasti häiritsevä piirre, että riippuu niin paljon ihmisestä itsestään ja lähipiiristä kuinka kuormittavaksi uskominen käy. Et voi valita omaa luonnettasi etkä perhettä ja sukua tai paikkakuntaa mihin synnyt. Silti näillä on todellisuudessa vaikutusta siihen millaiseksi uskonkäsityksesi muodostuu. Ja tuo ehkäisyyn suhtautuminen vanhoillislestadiolaisuudessa voi määrittää ihmisen elämää todella paljon ja käsitykset mikä siinä asiassa on oikein ja mikä väärin kuitenkin vaihtelevat ihmisten välillä.
Jos oma käsitys muodostuu jostain syystä tiukaksi tuossa asiassa niin saatat olla hyvin tiukasti sen käsityksesi vanki. Asia on sen verran tabu, että et ehkä koskaan keskustele asiasta muiden kanssa niin, että huomaisit, että muilla on toisenlainen näkemys asiaan. Lisäksi opin muuttumattomuutta korostetaan eli kun olet yhdenlaisen käsityksen omaksunut niin ajatuskin sen kyseenalaistamisesta on pelottava. Lisäksi on vielä opetettu, että jos on eri mieltä kuin on opetettu ja lähtee muilta kyselemään, että onko joku muu samaa mieltä niin varmasti jossain vaiheessa löytää jonkun toisen oikeasta uskonkäsityksestä hairahtuneen eli ei pidä lähteä etsimään tukea erilaiselle näkemykselle kuin on oppinut. Lähipiirin kanssa keskusteluun saatetaan kannustaa, mutta silloin se mitä siitä seuraa riippuu ihan siitä miten lähipiiri asiaan suhtautuu. Huonolla tuurilla lähipiiri suhtautuu ehkäisyyn hyvin tiukasti ja heitä sitten olisi hyvä kuunnella, koska ei ole hyvä lähteä kyselemään niin kauan, että löytää jonkun vähän vähemmän tiukasti asiaan suhtautuvan.
Eli huonolla tuurilla ihminen on tiukan ehkäisykäsityksensä vanki ilman ulospääsyä. Ja vaikka tällaisten ihmiskohtaloiden täytyy liikkeen johdossa kaiken järjen mukaan olla tiedossa, niin siitä huolimatta ei voida sanoa suoraan, että aiempina vuosikymmeninä ehkäisystä on opetettu kohtuuttomalla tavalla ja että se on ollut väärin vaan puhutaan asiasta niin monitulkintaisesti, että siitä ei pulassa oleville ole apua. Jätetään siis osa ihmisistä tiukkojen käsitystensä vangiksi, kun ei voida myöntää väärin toimimista.
Vastaan kattavammin sinulle kun ehdin, mutta lyhyt välikysymys: saanko tiedustella, että kuinka kauan sitten olet viimeksi ollut mkana liikkeessä?
Muutamia vuosia.
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.
Ja juuri tuollaisesta ajattelusta on sitten seurannut niin paljon pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SRK on tietääkseni pyytänyt kollektiivina anteeksi 70- luvun hoitokokouksia.
Pitäisi pyytää anteeksi myös kaikilta tiukan ehköisyopin uhreilta.
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.
Järjestä en tiedä, enkä oikeastaan ole varma kuinka moni vl ajattelee näin ja kuinka moni eri tavalla. Tämä ei ole mikään keskeinen uskon asia, niin siksi ei ole ”yhteistä näkemystä”.
Minun oma tulkinta perustuu tähän:
Raamatun mukaan seksi kuuluu yksinomaan avioliittoon miehen ja naisen välillä. Jumala loi seksuaalisen yhteyden avioliittoa varten (1. Moos. 2:24; Ef. 5:31). Seksin harjoittaminen avioliiton ulkopuolella määritellään haureudeksi, jota kristityn tulee karttaa (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:35). Aviovuode on pidettävä puhtaana, ja haureus sekä avionrikkomus tuomitaan (Hepr. 13:4). Uskovan elämään ei kuulu haureus eikä himon vallassa eläminen (Ef. 5:3,5). Seksuaalinen ilo on Jumalan hyvä lahja, mutta se liittyy vain omaan puolisoon (Sananl. 5:1519).
Sorry, nuo raamatunkohdat tuli vaan pikaisesti tuolleen töksösti.
Maria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masturbointikielto palvelee osaltaan myös sitä, että nuoret avioituu mahdollisimman nopeasti. Jos tuntee syyllisyyttä tuosta niin pyrkii varmasti nopeammin avioitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.Ja juuri tuollaisesta ajattelusta on sitten seurannut niin paljon pahaa.
Paljon on kysytty, mikä rakennetekijä vlopissa on altistanut seksuaalisille hyväksikäytöille. Tässä yksi selitys. Toinen on ollut anteeksianto-oppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.Järjestä en tiedä, enkä oikeastaan ole varma kuinka moni vl ajattelee näin ja kuinka moni eri tavalla. Tämä ei ole mikään keskeinen uskon asia, niin siksi ei ole ”yhteistä näkemystä”.
Minun oma tulkinta perustuu tähän:
Raamatun mukaan seksi kuuluu yksinomaan avioliittoon miehen ja naisen välillä. Jumala loi seksuaalisen yhteyden avioliittoa varten (1. Moos. 2:24; Ef. 5:31). Seksin harjoittaminen avioliiton ulkopuolella määritellään haureudeksi, jota kristityn tulee karttaa (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:35). Aviovuode on pidettävä puhtaana, ja haureus sekä avionrikkomus tuomitaan (Hepr. 13:4). Uskovan elämään ei kuulu haureus eikä himon vallassa eläminen (Ef. 5:3,5). Seksuaalinen ilo on Jumalan hyvä lahja, mutta se liittyy vain omaan puolisoon (Sananl. 5:1519).
Sorry, nuo raamatunkohdat tuli vaan pikaisesti tuolleen töksösti.Maria
Sun ajattelu on minusta ihan outoa. Mikä aviorikos se on, jos itseään koskee?
Vierailija kirjoitti:
Masturbointikielto palvelee osaltaan myös sitä, että nuoret avioituu mahdollisimman nopeasti. Jos tuntee syyllisyyttä tuosta niin pyrkii varmasti nopeammin avioitumaan.
Varmasti näin. Ja sitten voikin jo 18- vuotiaana teininä ryhtyä vanhemmaksi. Hyvä asia? Ei minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.Järjestä en tiedä, enkä oikeastaan ole varma kuinka moni vl ajattelee näin ja kuinka moni eri tavalla. Tämä ei ole mikään keskeinen uskon asia, niin siksi ei ole ”yhteistä näkemystä”.
Minun oma tulkinta perustuu tähän:
Raamatun mukaan seksi kuuluu yksinomaan avioliittoon miehen ja naisen välillä. Jumala loi seksuaalisen yhteyden avioliittoa varten (1. Moos. 2:24; Ef. 5:31). Seksin harjoittaminen avioliiton ulkopuolella määritellään haureudeksi, jota kristityn tulee karttaa (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:35). Aviovuode on pidettävä puhtaana, ja haureus sekä avionrikkomus tuomitaan (Hepr. 13:4). Uskovan elämään ei kuulu haureus eikä himon vallassa eläminen (Ef. 5:3,5). Seksuaalinen ilo on Jumalan hyvä lahja, mutta se liittyy vain omaan puolisoon (Sananl. 5:1519).
Sorry, nuo raamatunkohdat tuli vaan pikaisesti tuolleen töksösti.Maria
Okei. Tiedän ja ymmärrän tuon näkökulman. Mutta miksi mast urbointi olisi yhtään sen hyväksyttävämpää avioliitossa? Käsittääkseni yhteisössä suhtaudutaan kyllä edelleen nuivasti myös naimisissa olevien itset yydytykseen. Kyllä sitä taidetaan syntinä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetyydytyksen ajattelen olevan seksiä ja kuuluvan siten vain avioliittoon."
Mikä järki tässä on kun sitähän tehdään nimenomaan itsenäisesti? Ei pahalla, ihmettelen vaan. Eiköhän masturbointi koske nimenomaan niitä, jotka ei ole suhteessa, jotenkin ne luonnolliset paineet ja tarpeet on purettava.Järjestä en tiedä, enkä oikeastaan ole varma kuinka moni vl ajattelee näin ja kuinka moni eri tavalla. Tämä ei ole mikään keskeinen uskon asia, niin siksi ei ole ”yhteistä näkemystä”.
Minun oma tulkinta perustuu tähän:
Raamatun mukaan seksi kuuluu yksinomaan avioliittoon miehen ja naisen välillä. Jumala loi seksuaalisen yhteyden avioliittoa varten (1. Moos. 2:24; Ef. 5:31). Seksin harjoittaminen avioliiton ulkopuolella määritellään haureudeksi, jota kristityn tulee karttaa (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:35). Aviovuode on pidettävä puhtaana, ja haureus sekä avionrikkomus tuomitaan (Hepr. 13:4). Uskovan elämään ei kuulu haureus eikä himon vallassa eläminen (Ef. 5:3,5). Seksuaalinen ilo on Jumalan hyvä lahja, mutta se liittyy vain omaan puolisoon (Sananl. 5:1519).
Sorry, nuo raamatunkohdat tuli vaan pikaisesti tuolleen töksösti.Maria
Okei. Tiedän ja ymmärrän tuon näkökulman. Mutta miksi mast urbointi olisi yhtään sen hyväksyttävämpää avioliitossa? Käsittääkseni yhteisössä suhtaudutaan kyllä edelleen nuivasti myös naimisissa olevien itset yydytykseen. Kyllä sitä taidetaan syntinä pitää.
Mitääh? 1800- luku soitti ja pyysi käsityksensä takaisin.
Kerran , kun juttelin itsetyydytyksestä vanhojen sukulaisten kanssa...heh heh.