Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista seurakuntaoppia, päinvastoin.  : 

Vielä suuren vainon aikana, kun kristittyjen veri virtasi pakanain piilukirveen alla, oli olemassa aika monta erityistä lahkoa ja puoluetta, joista yksi uskoi olevansa parempi kuin toinen, vaikka he kaikki taistelivat saman asian puolesta. Ja vielä enemmän puolueita syntyi vainojen jälkeen. Silloin erityiset puolueet alkoivat tuomita, nimittämään kerettiläiseksi ja vainoamaan toisiaan.

1L.L.Læstadius: Tarkastussaarna Sorselessa 1844 / suomennos

Yksi sanoi: “Minä olen oikeassa.” Toinen sanoi: “Minä olen oikeassa.” Ja niin

edelleen, kolmas ja neljäs: “Minä olen oikeassa.” Kuka oli oikeassa? Minä

luulen, että se oli oikeassa, joka ei koskaan sekoittanut itseään tuonkaltaisiin

sanariitoihin, vaan piti yksinkertaisesti kiinni Kristuksesta kirjoitetun sanan

mukaisesti. Usein riideltiin hirmuisesti vihalla ja kiukulla yhdestä ainoasta

kirjaimesta, joka oli kirjoitettuna uskonkappaleeseen. Kuka oli oikeassa? Ehkä

se, joka vähiten punnitsi sanoja, ja joka kaikkein vähiten oli hieromassa

kirjainta.

Ja vielä tänäkin päivänä on olemassa äärettömän monia puolueita itsessään

luterilaisessa seurakunnassa, jotka kaikki luulevat olevansa oikeassa:

herrnhutilaiset, kveekarit, metodistit, pietistit. Kuka on oikeassa? Kun yksi

tuomitsee toistaan, kuka on oikeassa? Ehkä se, joka vähiten huutaa ja

kerskaa uskonopistaan. Sillä oikea kristillisyys ei koostu tyhjistä sanoista. Se

koostuu hengestä ja totuudesta. Se koostuu sisäisestä ihmisestä, joka on

Jumalan mielen jälkeen hengen yhteydessä. Tässä oikeassa kristillisyydessä

ei ole kysymys yhdestä kirjaimesta enemmin tai vähemmin ulkonaisessa

tunnustuksessa, vaan tässä on kysymys sydämen sisäisestä elämästä

yleisessä sovintoarmossa ja yleisen sovintoarmon kautta Kristuksessa.

Jos olet juutalainen, jos olet kreikkalainen, jos olet luterilainen, jos olet

katolilainen tai reformoitu, taikka pietisti, taikka herrnhutilainen tai kveekari,

tai uuslukija, tai vanhalukija, eli mikä lienetkin, uskotko sinä, että se kuollut

kirjaimen usko, jota sinun isäsi ovat tavanneet ennen, ja sinä tavaat perästä,

vapahtaa sinun sielusi kadotuksesta siksi, että sinä luulet itselläsi olevan

oikean kirjaimellisen tunnustuksen, ilman että sinulla on oikea henki ja elämä

sydämen sisäisessä kätketyssä ihmisessä, joka ilmoittaa itsensä pakottavassa

armossa uskon yhteyden kautta rakkaudessa? Vai oletko sitä mieltä, että

Jumalan Henki antaa kahlita ja sitoa itsensä kuolleen kirjaimen puomien ja

lukkojen taakse?

Kiitos ei, ystäväni! Kristillisyys ei anna itseään sidottavan kiinni siihen eli

siihen uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistekoa, olkoonpa se kuinka

puhdasoppinen tahansa.

Mitä tekemistä ripsivärillä on Jeesuksen tekemän pelastuksen kanssa ?   Kun naiset kasvaa aikuiseksi he käyttää ihomaalia ja värejä usein työn puolesta kun myy niitä. Naiset on useimmin myyjiä.  Kaupoissa myydään meikkejä ja myyjät ottaa rahan eikö niin.  Kyllä Juudas oli myyntimies.  Mutta tässä ketjussa esiintyy nyt niitä sairaita jotka pelkää ripsiväriä.  Se on heille jumalaa suurempi pelkotiloja aiheuttava asia. ( Aikuiset tekee työtä ja käyttää omat rahansa omiin asioihin eikä sitä määrää joku peloissaan kituva ).  Pitää myös erottaa sana juopuminen Viinilasillisen juomisesta , JUOPUA on ihan eri asia.  Ja kotonaan voi tehdä mitä haluaa kuten huomaatte PAAVALI OPETTI SEURAKUNNAN ASIOITA ERIKSEEN EI SUN KOTIASIOITA . EI PAAVALI TULE SUN TYÖPAIKALLE TAI KOTIISI.  EROTTAISITTE NYT EDES ARKIELÄMÄN JA EVANKELIUMIN SITEN ETTÄ MAALLISET ON MAALLISIA HENGELLISET ON HENGELLISIÄ.  Tehän ette pysty Oulun keskustaa,  kouluja pitämään vapaana isoamisteistajuudaksistabudhasta , mutta kidutatte omia lapsianne.  Laki saa aikaan vihaa ja se teissä näkyy ihan teidän omia perheitä kohtaan.  Galatalaiskirje käy teille hyvinkin , mikä alkaa MINÄ PAAVALI OMAKÄTISESTI KIRJOITAN . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tällaisia ajatuksia mieleen:
Lakihenkisyys on syntiä.
Uskovainen mieli pyrkii välttämään syntiä, mutta haluaa suojella myös toisten uskoa. 
Minusta tähän analogiana voisi käyttää sitä,  ettei joku halua käyttää tippaakaan alkoholia alkoholistin läsnäollessa, ettei aiheuttaisi hänelle hankalaa tilannetta.
Lisäksi lakihenkisyyttä on enemmän juuri vanhemmilla ihmisillä ja sitä kautta kuvaan tulee myös vanhempien kunnioitus.
Ehkä moni ajattelee ettei koe hiusväriä niin tärkeäksi itselleen, että sen kautta aiheuttaisi kiusauksia jollekin toiselle.
Minusta kyse ei ole pelosta vaan kunnioituksesta.

Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? 

Tästä ajattelen näin:

Jumala ei irrota kättään ihmisen kädestä. Ihminen voi itse irrottaa oman kätensä Jumalan kädestä.

Jos ehdonvallan asiat (ulkonäkö, pukeutuminen, ruoka, juoma, ammatti jne) tulevat uskovaiselle niin tärkeiksi, että niiden vuoksi jättää koko uskon, niin ajattelisin, että se luopuminen ja ”käden irrottaminen” on käytännössä jo tapahtunut.

Usko on se kaikista tärkein asia.

Jätät srk-lestadiolaisuuden = jätät uskon  ???? Tässä on taas taustalla se liikkeen opetus, että vai srk-lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tuo opetus on väärin

ÄLKÄÄ KASVATTAKO LAPSIANNE VIHAAN LUKEE UUDESSA  TESTAMENTISSA . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tällaisia ajatuksia mieleen:
Lakihenkisyys on syntiä.
Uskovainen mieli pyrkii välttämään syntiä, mutta haluaa suojella myös toisten uskoa. 
Minusta tähän analogiana voisi käyttää sitä,  ettei joku halua käyttää tippaakaan alkoholia alkoholistin läsnäollessa, ettei aiheuttaisi hänelle hankalaa tilannetta.
Lisäksi lakihenkisyyttä on enemmän juuri vanhemmilla ihmisillä ja sitä kautta kuvaan tulee myös vanhempien kunnioitus.
Ehkä moni ajattelee ettei koe hiusväriä niin tärkeäksi itselleen, että sen kautta aiheuttaisi kiusauksia jollekin toiselle.
Minusta kyse ei ole pelosta vaan kunnioituksesta.

Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? 

Tästä ajattelen näin:

Jumala ei irrota kättään ihmisen kädestä. Ihminen voi itse irrottaa oman kätensä Jumalan kädestä.

Jos ehdonvallan asiat (ulkonäkö, pukeutuminen, ruoka, juoma, ammatti jne) tulevat uskovaiselle niin tärkeiksi, että niiden vuoksi jättää koko uskon, niin ajattelisin, että se luopuminen ja ”käden irrottaminen” on käytännössä jo tapahtunut.

Usko on se kaikista tärkein asia.

Jätät srk-lestadiolaisuuden = jätät uskon  ???? Tässä on taas taustalla se liikkeen opetus, että vai srk-lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tuo opetus on väärin

Yleiset uskoo Jeesuksen Evankeliumin mutta ei lestojenripisiväri oppiin.   Aamen.   Älä eroa kirkosta vaikka eroat lahkoista , lahkot on eriseurat. 

SÄ voit ottaa ehtoollisen itsekin omassa rauhassa . Käy ostamassa viini ja leivät kristillisestä kaupasta ja Alkosta tai kaupasta mieto viini.  Tai voit käydä ihan missä kirkossa tahansa niitä on joka kaupungissa kymmeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Laestadiuksella ei ollut eksklusiivista seurakuntaoppia, päinvastoin.  : 

Vielä suuren vainon aikana, kun kristittyjen veri virtasi pakanain piilukirveen alla, oli olemassa aika monta erityistä lahkoa ja puoluetta, joista yksi uskoi olevansa parempi kuin toinen, vaikka he kaikki taistelivat saman asian puolesta. Ja vielä enemmän puolueita syntyi vainojen jälkeen. Silloin erityiset puolueet alkoivat tuomita, nimittämään kerettiläiseksi ja vainoamaan toisiaan.

1L.L.Læstadius: Tarkastussaarna Sorselessa 1844 / suomennos

Yksi sanoi: “Minä olen oikeassa.” Toinen sanoi: “Minä olen oikeassa.” Ja niin

edelleen, kolmas ja neljäs: “Minä olen oikeassa.” Kuka oli oikeassa? Minä

luulen, että se oli oikeassa, joka ei koskaan sekoittanut itseään tuonkaltaisiin

sanariitoihin, vaan piti yksinkertaisesti kiinni Kristuksesta kirjoitetun sanan

mukaisesti. Usein riideltiin hirmuisesti vihalla ja kiukulla yhdestä ainoasta

kirjaimesta, joka oli kirjoitettuna uskonkappaleeseen. Kuka oli oikeassa? Ehkä

se, joka vähiten punnitsi sanoja, ja joka kaikkein vähiten oli hieromassa

kirjainta.

Ja vielä tänäkin päivänä on olemassa äärettömän monia puolueita itsessään

luterilaisessa seurakunnassa, jotka kaikki luulevat olevansa oikeassa:

herrnhutilaiset, kveekarit, metodistit, pietistit. Kuka on oikeassa? Kun yksi

tuomitsee toistaan, kuka on oikeassa? Ehkä se, joka vähiten huutaa ja

kerskaa uskonopistaan. Sillä oikea kristillisyys ei koostu tyhjistä sanoista. Se

koostuu hengestä ja totuudesta. Se koostuu sisäisestä ihmisestä, joka on

Jumalan mielen jälkeen hengen yhteydessä. Tässä oikeassa kristillisyydessä

ei ole kysymys yhdestä kirjaimesta enemmin tai vähemmin ulkonaisessa

tunnustuksessa, vaan tässä on kysymys sydämen sisäisestä elämästä

yleisessä sovintoarmossa ja yleisen sovintoarmon kautta Kristuksessa.

Jos olet juutalainen, jos olet kreikkalainen, jos olet luterilainen, jos olet

katolilainen tai reformoitu, taikka pietisti, taikka herrnhutilainen tai kveekari,

tai uuslukija, tai vanhalukija, eli mikä lienetkin, uskotko sinä, että se kuollut

kirjaimen usko, jota sinun isäsi ovat tavanneet ennen, ja sinä tavaat perästä,

vapahtaa sinun sielusi kadotuksesta siksi, että sinä luulet itselläsi olevan

oikean kirjaimellisen tunnustuksen, ilman että sinulla on oikea henki ja elämä

sydämen sisäisessä kätketyssä ihmisessä, joka ilmoittaa itsensä pakottavassa

armossa uskon yhteyden kautta rakkaudessa? Vai oletko sitä mieltä, että

Jumalan Henki antaa kahlita ja sitoa itsensä kuolleen kirjaimen puomien ja

lukkojen taakse?

Kiitos ei, ystäväni! Kristillisyys ei anna itseään sidottavan kiinni siihen eli

siihen uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistekoa, olkoonpa se kuinka

puhdasoppinen tahansa.

USKONTUNNUSTUS EI LIITY MITENKÄÄN RIPSIVÄRIIN TAI HIUSVÄRIIN . 

Et varmasti voi koskaan tajuta, miten uskomattoman absurdilta ja hullunkuriselta ja itkettävän naurettavalta kuulostaa, että joidenkin korvakorujen käyttämistä voi noinkin pitkästi ja tarvitsee noinkin pitkästi analysoida. 

Ehkä sulle tulisi samantapainen tunne, jos pitkästi kirjoittaisin ajatuksistani siitä, käyttääkö joku mies solmiota vai rusettia ja mitä johtopäätöksiä siitä voi vetää. 

Jeesus nousi kuolleista eikä kyttää sun meikkejä tai kyndilakkoja vaan on sydämen usko häneen. 

Vanhempien mielipiteet pukeutumisesta on heidän eikä Jeesuksen .  Älä sekoita niitä Jeesukseen . 

Mä laitan nyt ripsiväriä joten mä en enää usko Jeesukseen.   NÄMÄ OPIT ON TÄYSIN SAATANASTA .  KAIKKI USKOO JEESUKSEEN EIKÄ RIPSIVÄRIIN. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tällaisia ajatuksia mieleen:
Lakihenkisyys on syntiä.
Uskovainen mieli pyrkii välttämään syntiä, mutta haluaa suojella myös toisten uskoa. 
Minusta tähän analogiana voisi käyttää sitä,  ettei joku halua käyttää tippaakaan alkoholia alkoholistin läsnäollessa, ettei aiheuttaisi hänelle hankalaa tilannetta.
Lisäksi lakihenkisyyttä on enemmän juuri vanhemmilla ihmisillä ja sitä kautta kuvaan tulee myös vanhempien kunnioitus.
Ehkä moni ajattelee ettei koe hiusväriä niin tärkeäksi itselleen, että sen kautta aiheuttaisi kiusauksia jollekin toiselle.
Minusta kyse ei ole pelosta vaan kunnioituksesta.

Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? 

Tästä ajattelen näin:

Jumala ei irrota kättään ihmisen kädestä. Ihminen voi itse irrottaa oman kätensä Jumalan kädestä.

Jos ehdonvallan asiat (ulkonäkö, pukeutuminen, ruoka, juoma, ammatti jne) tulevat uskovaiselle niin tärkeiksi, että niiden vuoksi jättää koko uskon, niin ajattelisin, että se luopuminen ja ”käden irrottaminen” on käytännössä jo tapahtunut.

Usko on se kaikista tärkein asia.

Jätät srk-lestadiolaisuuden = jätät uskon  ???? Tässä on taas taustalla se liikkeen opetus, että vai srk-lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tuo opetus on väärin

Yleiset uskoo Jeesuksen Evankeliumin mutta ei lestojenripisiväri oppiin.   Aamen.   Älä eroa kirkosta vaikka eroat lahkoista , lahkot on eriseurat. 

Pidetäänkö Vanhoillislestadiolaisuutta lahkona:

"Vanhoillislestadiolaisuutta pidetään usein puhekielessä ja sosiologisessa tutkimuksessa lahkona sen eksklusiivisen seurakuntaopin ja tiukkojen sosiaalisten normien vuoksi, vaikka virallisesti se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Kirkkoon kuuluminen ei ole täysin näennäistä, vaan kyseessä on monimutkainen ja pragmaattinen "kaksoisjäsenyys".Löydät alta tarkemmat syyt sille, miksi liikkeeseen liitetään lahkon piirteitä ja miten suhde kirkkoon käytännössä toimii.Miksi liikettä pidetään lahkona?Vaikka liike itse määrittelee itsensä kirkon herätysliikkeeksi, ulkopuoliset ja Uskontojen uhrien tuki UUT ry tunnistavat siitä kaikki tyypilliset lahkon piirteet, kuten esimerkiksi:Eksklusiivinen seurakuntaoppi: Liikkeen opetuksen mukaan vanhoillislestadiolaisuus (organisoituneena SRK:n kautta) on ainoa oikea Jumalan valtakunta maan päällä. Tämä tarkoittaa, että kukaan yhteisön ulkopuolella – ei edes perusluterilainen kristitty – ei voi pelastua.Tiukat elämäntapanormit: Yhteisössä on vahvat, kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt, jotka erottavat sen muusta yhteiskunnasta. Kiellettyjä tai paheksuttuja asioita ovat perinteisesti olleet muun muassa televisio, ehkäisy, meikkaaminen, tanssi ja maallinen musiikki.Hengellinen kontrolli ja ulos sulkeminen: Liikkeestä irtautuminen tai sen oppien kyseenalaistaminen johtaa usein sosiaalisten suhteiden katkeamiseen ("karttamiseen") sekä pelkoon pelastuksen menettämisestä.Oma syntienantamusoppi: Liike korostaa, että synnit voi saada anteeksi vain kuulemalla synninpäästön toisen Pyhän Hengen omaavan (eli vanhoillislestadiolaisen) ihmisen suusta. Tämä poikkeaa luterilaisesta valtavirrasta, jossa ihminen voi rukoilla anteeksiantoa myös suoraan Jumalalta.'

Jumala kaunisti Jerusalemin kuin kauniin naisen, laittaen korvakorut, nenärenkaan ja otsarivan. Miten te olette saaneet päähänne, että korvakorujen käyttö olisi väärin? Jos kerta Jumala itse kaunisti korvakoruilla?

Hesekiel 16

Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät, kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi. 11Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. 12Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan. 13Sinä koristauduit kullalla ja hopealla, sinun vaatteesi olivat hienointa pellavaa ja kallista, kirjailtua kangasta. Ruoaksesi sait parhainta vehnäleipää, hunajaa ja oliiviöljyä. Niin sinusta kehkeytyi ihanan kaunis nainen, kuninkaille olisit kelvannut. 14Sinun maineesi kiiri kansojen keskuuteen, niin kaunis olit, olit täydellinen ihanuudessasi, jonka minä sinulle lahjoitin. Näin sanoo Herra Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tällaisia ajatuksia mieleen:
Lakihenkisyys on syntiä.
Uskovainen mieli pyrkii välttämään syntiä, mutta haluaa suojella myös toisten uskoa. 
Minusta tähän analogiana voisi käyttää sitä,  ettei joku halua käyttää tippaakaan alkoholia alkoholistin läsnäollessa, ettei aiheuttaisi hänelle hankalaa tilannetta.
Lisäksi lakihenkisyyttä on enemmän juuri vanhemmilla ihmisillä ja sitä kautta kuvaan tulee myös vanhempien kunnioitus.
Ehkä moni ajattelee ettei koe hiusväriä niin tärkeäksi itselleen, että sen kautta aiheuttaisi kiusauksia jollekin toiselle.
Minusta kyse ei ole pelosta vaan kunnioituksesta.

Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? 

Tästä ajattelen näin:

Jumala ei irrota kättään ihmisen kädestä. Ihminen voi itse irrottaa oman kätensä Jumalan kädestä.

Jos ehdonvallan asiat (ulkonäkö, pukeutuminen, ruoka, juoma, ammatti jne) tulevat uskovaiselle niin tärkeiksi, että niiden vuoksi jättää koko uskon, niin ajattelisin, että se luopuminen ja ”käden irrottaminen” on käytännössä jo tapahtunut.

Usko on se kaikista tärkein asia.

Jätät srk-lestadiolaisuuden = jätät uskon  ???? Tässä on taas taustalla se liikkeen opetus, että vai srk-lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tuo opetus on väärin

Sinulla taisi jäädä huomaamatta että käytin täsmälleen samaa sanamuotoa, kuin kysymyksessä, johon vastasin.

”Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? ”

Juudas myyntimies nainen myy toki ihmisille puujauhoja ja syöt ne vaikka jäätelöstä kuin niitä ripsivärejä ne myy . Se on heidän työ tienata rahaa . Jos pääset töihin myymään ripsivärejä huomaat ettei ole kuin pelkkää öljyä ja väriä eikä ne tee mitään kenellekään.  Se on usein naisten ja miesten keino saada elatus. Myyntityö. Kaunistauminen on sekä tyttöjen että poikien asia usein nuorena. Kouluissa on erilaisia juhlia ja nuorten kasvaessa aikuiseksi mennään aikuisten juttuihin.  Muiden kimppuun käyminen syyttäjällä on syntiä me normaaliluterilaiset ja katoliset emme keskity ulkoisiin noin pahasti.  Sydämen asenne ja usko on sisäinen asia. SYDÄMET TUTKII JEESUS MOOSES JAHVE TUTKII MUNASKUUT.   JEESUS ON MOOSESTA SUUREMPI. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tällaisia ajatuksia mieleen:
Lakihenkisyys on syntiä.
Uskovainen mieli pyrkii välttämään syntiä, mutta haluaa suojella myös toisten uskoa. 
Minusta tähän analogiana voisi käyttää sitä,  ettei joku halua käyttää tippaakaan alkoholia alkoholistin läsnäollessa, ettei aiheuttaisi hänelle hankalaa tilannetta.
Lisäksi lakihenkisyyttä on enemmän juuri vanhemmilla ihmisillä ja sitä kautta kuvaan tulee myös vanhempien kunnioitus.
Ehkä moni ajattelee ettei koe hiusväriä niin tärkeäksi itselleen, että sen kautta aiheuttaisi kiusauksia jollekin toiselle.
Minusta kyse ei ole pelosta vaan kunnioituksesta.

Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? 

Tästä ajattelen näin:

Jumala ei irrota kättään ihmisen kädestä. Ihminen voi itse irrottaa oman kätensä Jumalan kädestä.

Jos ehdonvallan asiat (ulkonäkö, pukeutuminen, ruoka, juoma, ammatti jne) tulevat uskovaiselle niin tärkeiksi, että niiden vuoksi jättää koko uskon, niin ajattelisin, että se luopuminen ja ”käden irrottaminen” on käytännössä jo tapahtunut.

Usko on se kaikista tärkein asia.

Jätät srk-lestadiolaisuuden = jätät uskon  ???? Tässä on taas taustalla se liikkeen opetus, että vai srk-lestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Tuo opetus on väärin

Sinulla taisi jäädä huomaamatta että käytin täsmälleen samaa sanamuotoa, kuin kysymyksessä, johon vastasin.

”Entä niiden kohtalo, jotka jättävät koko uskon lähipiirin lakihenkisyyden vuoksi? ”

Vihaa saa aikaan laki niin lukee uudessa testamentissa.  Mutta ei he eroa Jeesuksesta . He eroaa vain siitä ahdasmielisestä kiusaaja joukosta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta. 
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista. 
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.

Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.

-vl

Pysy aiheessa, äläkä väistele. Ja toisekseen se en ole minä, jota rangaistiin television katsomisesta, vaan naapurin lapsi.

Kasvatus riippuu opetuksesta, siitä ei pääse mihinkään, siksi se oli juuri television katselu, mistä rangaistiin. 

Ei muissa ryhmissä television katselusta kyllä ole piiskattu.

Älä itse väistele.

Minä sanoin että tuo ei liity vl asiaan, itse katsoimme vl-äitin kanssa pikkukakkosta. Jos hullu vl piiskaa telkkarin katsomisesta, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että vl-opetus käskee piiskata tv-katselusta. Siitä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että piiskaaja on hullu.

Jotain logiikkaa pyydän.

Miksi viestit niin agressiivisesti vaikka moni on elänyt aivan erilaisia aikoja kuin sinä. Eikä ole ollut "hullu" vaan on opetettu toimimaan "oikein". Tässä on historiaa lainattuna ja moni meistä on elänyt nämä ajat

 

"Lapsilta päätettiin kieltää tv:n katselu myös koulussa oppitunneilla. SRK:n johtokunnan nimissä lähetettiin anomus opetushallitukseen, että opettajat järjestäisivät lestadiolaisperheiden lapsille televisio-ohjelman tai videoiden katselun ajaksi muuta opetusta. Kouluissa rehtorit ja opettajat toimivat opetushallituksen lähettämän suosituksen mukaisesti. Tuhannet lapset Suomen kouluissa joutuivat siirtymään kuka minnekin pois oppitunneilta siksi ajaksi. SRK:n toimistossa päätettiin peruuttaa koulutelevisiokielto muutaman vuoden päästä, mutta paikalliset rauhanyhdistykset jatkoivat sitä vielä paikoitellen kauankin. Tv-tekniikan kehittyessä rauhanyhdistyksissä uskovaisia erotettiin 1970-80-luvulla myös sillä perusteella, että oli katsellut videoitua tv-ohjelmaa, tai oli ylipäätään käyttänyt videointia vaikkapa työssään, ammatillisissa tehtävissä.SRK:n puhujien ja opettajien kokouksessa päätettiin, että opettaja koulussa ja yliopiston lääkärien kouluttaja ei saanut käyttää videointia koulutustehtävissä. Julkiparannus piti sen tehdä joka oli sellaiseen syyllistynyt." 

Mistä tämä lainaus on? Lainausmerkit eivät riitä.

Eiköhän se ole sieltä lestadiolais-kriittisestä blogista, sieltä nuo tuollaiset yleensä faktana ladataan.

Vanhoillislestadiolaisuudesta sisältä ja ulkoa – yhteisöblogi

Eli teidän omaa porukkaa nämä kirjoittajat.

😂

Vaikka sinua kuinka naurattaa, niin nämä kirjoittajat ovat ehkä entisiä lestadiolaisia, osa ei edes ehkä niitä. Mutta ”meidän omaa porukkaa” eivät kuitenkaan ole, vaan ovat luopuneet uskosta ja nyt kritisoivat.

Mistä tiedät? Joidenkin tekstien perusteella kirjoittaja käy säännöllisesti seuroissa. 

Ei pelkkä seuroissa käynti tee kenestäkään uskovaista.

Ei niin mutta yleensä siellä käyvät niiden opetukseen uskovat.

 

Toivottavasti et väitä että sinä päätät kuka on uskovainen.

Siihen minulla ei ole valtaa mutta kyllähän vanha viisaus ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” pitää edelleen paikkansa. Voidaan soveltaa myös foorumeille kirjoittamiseen.

Minusta tuota sanontaa on vaikea soveltaa tuohon. Voihan sydän olla vaikka täynnä empatiaa väsyneitä suurperheen vanhempia kohtaan ja siksi on kirjoittanut tuonne.

Vaikea ajatella, että uskovaisille ”kettuilu”  olisi empaattisen sydämen tuotosta.

No miten esim vl liikkeen huomassa traumatisoitunut/mielenterveytensä menettänyt voisi kertoa asiasta, ilman että (joku) vl kokee sen "kettuiluna"? Tuskin siis oikein mitenkään?

Tämän ketjun vlien vastausten perusteella ei vl-uskosta voi traumatisoitua, se on iloa, vapautta ja rauhaa. Siinä on itsemääräämisoikeus kaikkiin asioihin, ei sisällä pelottelua, toisten kontrollointia ja ei ole sääntöjä. Jos on traumatisoitunut niin täälähän tuli ymmärrystä sille että se johtuisi kasvatuksesta. Arvelen, että yhtenä selityksenä voisi olla myös sielunvihollisen teot. Kuitenkin kyse on vain yksittäistapauksista. Tämä siis tämän ketjun vastausten yhteenvetona.

Jeesus on syntisten ystävä .  Jos tuntuu ettet ole syntinen et tarvitse pelastajaa voit pelastaa itse itsesi jos pystyt mutta syntiset pääsee taivaaseen ei fariseukset.   Se tuli selväksi jo 2026 vuotta sitten.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt tullut useampaan otteeseen selityksenä lakihenkisyys siihen, miksi joillekin vanhoillislestadiolaisille on muodostunut vääriä käsityksiä tapakulttuuriin liittyvien asioiden merkityksestä uskomisessa. Samaan aikaan tuota tapakulttuuria tunnutaan noudattavan melkoisen tiukasti siitä syystä, että ei "haluta pahentaa toisia uskovaisia" eli ilmeisesti niitä lakihenkisiä. Miksi ihmeessä näin toimitaan ja tavallaan varjellaan sitä, että nämä lakihenkiset eivät nyt vain missään tapauksessa saisi tietää olevansa lakihenkisiä? Eiväthän he pääse siitä mitenkään eroon, jos luulevat, että se on oleellinen osa uskovana olemista? Varsinkin jos tiedetään, että se lakihenkisyys voi olla sen takana, että jotkut näiden ihmisten läheiset jättävät koko uskon. Näitä lakihenkisiä kuitenkin ilmeisesti pidetään ihan uskovina ja pelastuvina, mutta niitä lähtijöitä taas ei.

Tässä " Varsinkin jos tiedetään, että se lakihenkisyys voi olla sen takana, että jotkut näiden ihmisten läheiset jättävät koko uskon. Näitä lakihenkisiä kuitenkin ilmeisesti pidetään ihan uskovina ja pelastuvina, mutta niitä lähtijöitä taas ei." olet mielestäni aiheellisen kritiikin äärellä. 

 

Minusta ihmisistä koostuvan yhteisön surullinen puoli on, että koska ihminen kaipaa yleistyksiä ja lukee ensin sanatonta viestintää, on tapakulttuurista tullut tapa, jolla jotkut olettavat asioita toisten uskontilasta ja jotkut taas tietoisesti ilmoittavat ulkoisilla merkillä luopuneensa uskosta. Sanotaan vaikka:

 

Tiina ei koe lestadiolaista uskoa omakseen. Hän luopuu lestadiolaisista uskosta, mutta ei koe muuten tarvetta ulkoiseen muutokseen. Hän kokee kuitenkin kiusallisena kun ihmiset tulevat tervehtimään Jumalan terve:llä ja haluaisi välttää kiusalliset tilanteet ilman että tarvitsee kaikille erikseen kertoa maailmankatsomuksen muutoksesta. Hän ottaa korvikset, jotta ihmiset ainakin ensin kuulostelisivat miten hän itse tervehtii. Korvikset eivät itsessään liity uskoon, mutta koska se kuuluu tapakulttuuriin, tulee vastapuolelle jo lähtökohtaisesti helpommin ajatus: onko hänellä jokin tarkoituksellinen syy olla noudattamatta tapakulttuuria. Joku lakihenkisempi tai yksinkertaistavampi taas vetää suoran johtopäätöksen: "Tiina ei siis ilmeisesti ole uskomassa". Henkilökohtaisesti en pidä jälkimmäistä tapaa oikeana, mutta tiedän että sitä tapahtuu. 

 

Toinen esimerkki: Roosa on lestadiolainen ja kokee uskovansa täysin lestadiolaisen opetuksen mukaan. Hänelle kuitenkin korut ja korvikset ovat tuntuneet aina kiinnostavilta ja hänen omatuntonsa ne sallisi. Roosa ottaa korvikset vaikka kokee uskonsa vahvaksi. Roosa tietää etteivät ne kuulu tapakulttuuriin ja sen takia miettii, voiko joku tulkita hänen luopuneen uskosta koska toimii tapakulttuurin vastaisesti. Tässä vaiheessa, kun tulee tervehtimistilanne, vastapuoli (jos se olisin minä) odottaa miten Roosa tervehtii, koska entä jos Roosa haluaisi ilmoittaa tapakulttuurista poikkeamalla ettei ole enää samalla tavalla uskomassa. Jos Roosa tervehtido Jumalan terve;llä vastaisin takaisin. Sen sijaan joku toinen, vanhempi ihminen tai lakihenkisyyden aikaan elänyt olisikin hieman pasmat sekaisin; hän mutisisi vastaukseksi jotakin epäselvää. Roosalle tulisi kokemes: "hän ei pidä minua uskovaisena", vaikka itsessään korviksilla ja Roosan uskolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos Roosa taas vaikka salassa harrastaisi irtosuhteita, samaa tilannetta ei tulisi, koska se ei näkyisi ulospäin ja Roosan oletettaidiin olevan uskomassa. Tiedän esim. henkilön joka elää ulkoisesti lestadiolaisen elämää mutta minulle kertonut, että oikeastaan on ateisti. Ihmismieli kuitenkin haluaa yleistää ja lukea sanattomia viestejä koska, se helpottaa kanssakäymistä, ja kyllä se on ongelma. Minusta olisi parempi, että niin kauan tervehditään niinkuin ennenkin että ihminen itse ilmoittaa sanallisesti ettei enää usko samalla tavalla. Ja minä olen sen oman elinpiirini kanssa ollut onnekas. Toisten paikkakuntien (tiedän että on paikkakuntakohtaisia suuriakin eroja esim tuomitse uudessa) tai menneiden sukupolvien suhtautumiseen en vain voi ottaa kantaa jos en ole näitä tilanteita kokenut ja nähnyt. Ja siksi en aina edes jaksa tällaisiin kysymykseen vastata koska koen että täytyy vastata pitkästi ja nytkin olen melkein 30min aamusta ni tähän käyttänyt. Ja usein nämä pitkät vastaukset eivät ole kovin palkitsevia. Ja koen että se mitä voin tälle ongelmalle tehdä, on se että lähipiirissäni ja keskusteluilloissa otan tähän kantaa ja omalla toiminnallani näytän esimerkkiä. 

 

VL nainen 

Lämmin kiitos pitkästä, asiallisesta, ihanasta, syvällisestä, paneutuneesta ja mitä kaikkea vielä vastauksesta

Älkää pelätkö .  Jeesus ei teitä hylkää hän vihaa hylkäämistä !!!   Vain perheesi , ihmiset , lahkot voi hylätä sinut .  Jeesus ei ei hylkää eikä aja ketään pois.    Lupaukset kuuluu sinullekin.