Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (2416)
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.
Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Perinnäissäännöt ja tapakulttuuri perustuvat toisten vl-ihmisten paheksunnan pelolle vaikka täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.
"Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.
Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.” (Kol.2:6-8)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
Pysy aiheessa, äläkä väistele. Ja toisekseen se en ole minä, jota rangaistiin television katsomisesta, vaan naapurin lapsi.
Kasvatus riippuu opetuksesta, siitä ei pääse mihinkään, siksi se oli juuri television katselu, mistä rangaistiin.
Ei muissa ryhmissä television katselusta kyllä ole piiskattu.
Älä itse väistele.
Minä sanoin että tuo ei liity vl asiaan, itse katsoimme vl-äitin kanssa pikkukakkosta. Jos hullu vl piiskaa telkkarin katsomisesta, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että vl-opetus käskee piiskata tv-katselusta. Siitä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että piiskaaja on hullu.
Jotain logiikkaa pyydän.
Minusta siitä voi myös vetää sen johtopäätöksen, että tuo lastaan television katsomisesta piiskannut vanhempi on jotakuinkin kuollakseen pelännyt mitä siitä hänen lapselleen seuraa, jos lapsi katsoo televisiota. Tai mitä siitä hänelle itselleen seuraa, jos hän ei jollain tavalla huolehdi siitä, että lapsi ei televisiota katso. Miksi hän on pelännyt niin paljon sitä, että lapsi katsoo televisiota on se oleellinen kysymys minun mielestäni. Ruumiillinen kuritus on tottakai ollut lapselle vahingollista ja riippuen siitä milloin tämä on tapahtunut niin se on voinut olla myös laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vastaan. En minä väitäkään omakohtaisesti tietäväni. Jotain tiedän puolisoni ( vlkodista) ja hönen sisarustensa ja appivanhempien kautta ja myös työni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Mitä mieltä olet hänen keskusteltavan asian kiertämisestä?
Eli jälleen se pihvi, siis miksi tietyt asiat ovat syntiä ja rangaistavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Huokaus tosiaan.
Olisiko sinusta mukavaa jos minä päivittelisin täällä miten teillä on niin kamala lapsuus ja nuoruus ollut, kun vanhemmat ryyppää ja vaihtaa puolisoa, lapset kokee turvattomuutta.
Sitten kun pahastuisit, niin sanoisin että en väittänytkään kaikki, mutta ihan riittävän monta se koskee.
Veikkaan, että alkoholinkäytön traumatisoimia lapsia löytyy todella paljon, ainakin ihmisten kertomusten perusteella.
No, en kuitenkaan yleistä ja väitä, kuten moni muu kirjoittaja tässä ketjussa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vastaan. En minä väitäkään omakohtaisesti tietäväni. Jotain tiedän puolisoni ( vlkodista) ja hönen sisarustensa ja appivanhempien kautta ja myös työni puolesta.
Hän luulee sinun, minun ja kaikkien muiden henkilöiden olevan yksi ja sama. Tuo viesti saattoi olla minullekin osoitettu, vaikea sanoa oliko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Niin. Ja kuinka korkealle yleisesti arvostatte tällaisen " ei kaikki miehet" - tyylisen argumentoinnin? Viekö se keskustelua eteenpäin, rakentaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vastaan. En minä väitäkään omakohtaisesti tietäväni. Jotain tiedän puolisoni ( vlkodista) ja hönen sisarustensa ja appivanhempien kautta ja myös työni puolesta.
Hän luulee sinun, minun ja kaikkien muiden henkilöiden olevan yksi ja sama. Tuo viesti saattoi olla minullekin osoitettu, vaikea sanoa oliko vai ei.
Kuinka taitavasti kierrät olennaisen, bravo!
Kyse oli siitä voitko sinä oman kokemuksesi perusteella yleistää kaikkiin vl-perheisiin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Huokaus tosiaan.
Olisiko sinusta mukavaa jos minä päivittelisin täällä miten teillä on niin kamala lapsuus ja nuoruus ollut, kun vanhemmat ryyppää ja vaihtaa puolisoa, lapset kokee turvattomuutta.Sitten kun pahastuisit, niin sanoisin että en väittänytkään kaikki, mutta ihan riittävän monta se koskee.
Veikkaan, että alkoholinkäytön traumatisoimia lapsia löytyy todella paljon, ainakin ihmisten kertomusten perusteella.
No, en kuitenkaan yleistä ja väitä, kuten moni muu kirjoittaja tässä ketjussa tekee.
Eli reagoit juuri niin kuin ne " ei kaikki miehet eikä meillä ainakaan"- miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Huokaus tosiaan.
Olisiko sinusta mukavaa jos minä päivittelisin täällä miten teillä on niin kamala lapsuus ja nuoruus ollut, kun vanhemmat ryyppää ja vaihtaa puolisoa, lapset kokee turvattomuutta.Sitten kun pahastuisit, niin sanoisin että en väittänytkään kaikki, mutta ihan riittävän monta se koskee.
Veikkaan, että alkoholinkäytön traumatisoimia lapsia löytyy todella paljon, ainakin ihmisten kertomusten perusteella.
No, en kuitenkaan yleistä ja väitä, kuten moni muu kirjoittaja tässä ketjussa tekee.
Sinä kuitenkin yritit vääristellä minun kirjoitusta. Väitit vielä että minä tarvitsisin keskusteluapua fyysisen väkivallan ja kaltoinkohtelun vuoksi. Viittasit suoraan, että olisin psyykkisesti sairas.
Tämä on sitä asiallista keskustelua, mitä sinä peräänkuulutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
Pysy aiheessa, äläkä väistele. Ja toisekseen se en ole minä, jota rangaistiin television katsomisesta, vaan naapurin lapsi.
Kasvatus riippuu opetuksesta, siitä ei pääse mihinkään, siksi se oli juuri television katselu, mistä rangaistiin.
Ei muissa ryhmissä television katselusta kyllä ole piiskattu.
Älä itse väistele.
Minä sanoin että tuo ei liity vl asiaan, itse katsoimme vl-äitin kanssa pikkukakkosta. Jos hullu vl piiskaa telkkarin katsomisesta, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että vl-opetus käskee piiskata tv-katselusta. Siitä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että piiskaaja on hullu.
Jotain logiikkaa pyydän.
Miksi viestit niin agressiivisesti vaikka moni on elänyt aivan erilaisia aikoja kuin sinä. Eikä ole ollut "hullu" vaan on opetettu toimimaan "oikein". Tässä on historiaa lainattuna ja moni meistä on elänyt nämä ajat
"Lapsilta päätettiin kieltää tv:n katselu myös koulussa oppitunneilla. SRK:n johtokunnan nimissä lähetettiin anomus opetushallitukseen, että opettajat järjestäisivät lestadiolaisperheiden lapsille televisio-ohjelman tai videoiden katselun ajaksi muuta opetusta. Kouluissa rehtorit ja opettajat toimivat opetushallituksen lähettämän suosituksen mukaisesti. Tuhannet lapset Suomen kouluissa joutuivat siirtymään kuka minnekin pois oppitunneilta siksi ajaksi. SRK:n toimistossa päätettiin peruuttaa koulutelevisiokielto muutaman vuoden päästä, mutta paikalliset rauhanyhdistykset jatkoivat sitä vielä paikoitellen kauankin. Tv-tekniikan kehittyessä rauhanyhdistyksissä uskovaisia erotettiin 1970-80-luvulla myös sillä perusteella, että oli katsellut videoitua tv-ohjelmaa, tai oli ylipäätään käyttänyt videointia vaikkapa työssään, ammatillisissa tehtävissä.SRK:n puhujien ja opettajien kokouksessa päätettiin, että opettaja koulussa ja yliopiston lääkärien kouluttaja ei saanut käyttää videointia koulutustehtävissä. Julkiparannus piti sen tehdä joka oli sellaiseen syyllistynyt."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vastaan. En minä väitäkään omakohtaisesti tietäväni. Jotain tiedän puolisoni ( vlkodista) ja hönen sisarustensa ja appivanhempien kautta ja myös työni puolesta.
Hän luulee sinun, minun ja kaikkien muiden henkilöiden olevan yksi ja sama. Tuo viesti saattoi olla minullekin osoitettu, vaikea sanoa oliko vai ei.
Kuinka taitavasti kierrät olennaisen, bravo!
Kyse oli siitä voitko sinä oman kokemuksesi perusteella yleistää kaikkiin vl-perheisiin?!
Onko nyt niin, että ellei ole pitävää faktaa siitä, että asia koskee 100 % ihmisryhmästä, siitä ei voi kekustella? Koskeeko tämä kaikkia ilmiöitä? Minä raittiina en voi keskustella suomalaisten ongelmallisesta alkoholin käytöstä, koska eihän se minua koske eikä kaikkia suomalaisia saa leimata? Niinkö se nyt menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Huokaus tosiaan.
Olisiko sinusta mukavaa jos minä päivittelisin täällä miten teillä on niin kamala lapsuus ja nuoruus ollut, kun vanhemmat ryyppää ja vaihtaa puolisoa, lapset kokee turvattomuutta.Sitten kun pahastuisit, niin sanoisin että en väittänytkään kaikki, mutta ihan riittävän monta se koskee.
Veikkaan, että alkoholinkäytön traumatisoimia lapsia löytyy todella paljon, ainakin ihmisten kertomusten perusteella.
No, en kuitenkaan yleistä ja väitä, kuten moni muu kirjoittaja tässä ketjussa tekee.Sinä kuitenkin yritit vääristellä minun kirjoitusta. Väitit vielä että minä tarvitsisin keskusteluapua fyysisen väkivallan ja kaltoinkohtelun vuoksi. Viittasit suoraan, että olisin psyykkisesti sairas.
Tämä on sitä asiallista keskustelua, mitä sinä peräänkuulutat?
Missä tynnyrissä sinä elät? Nykyään hyvin monet ihmiset hoitavat hyvin myös psyykeään ja käyvät esim. terapiassa säännöllisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa psyykkistä sairautta. Toivon myös että et puhuisi noin negatiivisesti leimaten psyyken sairauksista. Se ei ole mikään hävettävä asia, vaan yksi osa ihmisen terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
Pysy aiheessa, äläkä väistele. Ja toisekseen se en ole minä, jota rangaistiin television katsomisesta, vaan naapurin lapsi.
Kasvatus riippuu opetuksesta, siitä ei pääse mihinkään, siksi se oli juuri television katselu, mistä rangaistiin.
Ei muissa ryhmissä television katselusta kyllä ole piiskattu.
Älä itse väistele.
Minä sanoin että tuo ei liity vl asiaan, itse katsoimme vl-äitin kanssa pikkukakkosta. Jos hullu vl piiskaa telkkarin katsomisesta, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että vl-opetus käskee piiskata tv-katselusta. Siitä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että piiskaaja on hullu.
Jotain logiikkaa pyydän.
Minusta siitä voi myös vetää sen johtopäätöksen, että tuo lastaan television katsomisesta piiskannut vanhempi on jotakuinkin kuollakseen pelännyt mitä siitä hänen lapselleen seuraa, jos lapsi katsoo televisiota. Tai mitä siitä hänelle itselleen seuraa, jos hän ei jollain tavalla huolehdi siitä, että lapsi ei televisiota katso. Miksi hän on pelännyt niin paljon sitä, että lapsi katsoo televisiota on se oleellinen kysymys minun mielestäni. Ruumiillinen kuritus on tottakai ollut lapselle vahingollista ja riippuen siitä milloin tämä on tapahtunut niin se on voinut olla myös laitonta.
Mieleltään terve vanhempi ei missään tilanteessa kurita lastaan fyysisesti. Kun meidän lapset olivat vielä kotona, se, että meillä ei ollut televisiota, oli ongelma yhdelle (aikuiselle) naapurille. Hän jaksoi lapsiamme asiasta muistuttaa säännöllisin väliajoin heh-heh-heh-naurun säestyksellä. Kotimme oli silti naapuruston suosituin leikkipaikka ja meille sai aina tulla. (Kun meidän tytöt menivät naapuriin hakemaan leikkikavereita, heidän piti odottaessaan seistä tuulikaapissa kuramatolla ja siitä ei saanut liikkua.)
Muistoja on niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin. Nämä ovat minun muistojani enkä yleistä niitä koskemaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että alan käsittää jotain tästä ketjusta.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, joilla on ollu hullut (anteeksi vain) kasvattajat. Koska koti on ollut lestadiolainen, he luulevat, että tuo kasvatus johtuu uskonnosta, vaikka johtuukin kasvattajien persoonista.
Ymmärrän että tuollaista taustaa vasten on vaikeaa uskoa, ettei muilla vl:lla ole yleensä samoja kokemuksia.Nyt en sano pahalla, vaan vilpittömästi: tuohon varmaan kannattaa hakea keskusteluapua.
-vl
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.
Tuntuu entistä kummallisemmalta jos et ole vl-kodista, mutta kirjoitat täällä tietäväsi millaista on vl-kasvatus??
Tai sitten sekoitan henkilöt, tässä on tullut monta viestiä.
Vastaan. En minä väitäkään omakohtaisesti tietäväni. Jotain tiedän puolisoni ( vlkodista) ja hönen sisarustensa ja appivanhempien kautta ja myös työni puolesta.
Hän luulee sinun, minun ja kaikkien muiden henkilöiden olevan yksi ja sama. Tuo viesti saattoi olla minullekin osoitettu, vaikea sanoa oliko vai ei.
Kuinka taitavasti kierrät olennaisen, bravo!
Kyse oli siitä voitko sinä oman kokemuksesi perusteella yleistää kaikkiin vl-perheisiin?!
Onko nyt niin, että ellei ole pitävää faktaa siitä, että asia koskee 100 % ihmisryhmästä, siitä ei voi kekustella? Koskeeko tämä kaikkia ilmiöitä? Minä raittiina en voi keskustella suomalaisten ongelmallisesta alkoholin käytöstä, koska eihän se minua koske eikä kaikkia suomalaisia saa leimata? Niinkö se nyt menee?
Kaikesta voi keskustella, mutta se, että minun omat kokemukseni vl-kodissa kasvaneena leimataan valheeksi, on väärin. Ja loukkaavaa.
Pyysin vain lopettamaan yleistyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapakulttuuri tuli joskus 70-luvulla velvoittavaksi ja sen rikkomisesta rangaistiin yhteisössä hoitokokouksilla tai ulossulkemisella. Perheissä rangaistiin piiskalla, tukkapöllyllä, arestilla ja mikä itse kelläkin oli tapana. Näin lapsiin istutettiin hirveä pelko ja se on seurannut monia aikuisuuteen asti että pelätään toisten reaktioita. Että itse ei pidä esim. korvakoruja tai urheilumatseissa käymistä syntinä mutta pelkää rangaistusta = nykyisin sosiaalinen eristäminen, juoruilu, paheksunta, olla huolissaan toisesta millä nostetaan itseä toista ylemmäs. Pelolla ja sosiaalisella häpeällä kasvatettu ei pääse rikkinäisyydestään monestikkaan kuin terapian kautta. Pitkä terapia voi auttaa omien tunteiden tunnistamisessa ja omien arvojen muodostamisessa jos on lapsesta kasvatettu kysymään muilta mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poislukien selvät asiat kuten toisen vahingoittaminen tai lakien rikkominen. Mutta myös harrastuksissa, musiikissa, ulkonäössä jne on opittu kysymään toisilta mikä on sopivaa ja mistä saan tykätä. Vielä kun itse kuljin mukana oli nuorillekkin ihan kysymyslaatikoita jossa kysyttiin miksi ei saa meikata, miksi ei saa käydä klassisen musiikin konsertissa. Sitten joku maallikko-mies selitti että uskovainen tyttö ei halua laittaa ripsiväriä, näin ei uskovaiset halua tehdä. Lähes kaikki halusivat, siksihän niitä kysyttiinkin.
Nämähän on ihan järjettömiä sääntöjä ja se että niitä vielä monikin noudattaa toisten tähden vaikka haluaisi toimia toisin. Vaikka tietää että kaikki omahurskaus on jumalan silmissä saastaa. Vaikka tietää että mitään ei ihminen saa lisätä kristinuskon sanomaan. Vaikka tietää että 70-luvun lakioppi on ollut väärin. Vaikka tietää että mikään ulkoa tuleva ei ole sinänsä synti vaan synti on sydämen tila. Vaikka tietää että synti ei ole mikään luettelo. Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti ja silloin haetaan vastaukset muualta. Ja arvioidaan kuinka hyvin toiset noudattaa sääntöjä joita ei syvimmässä mielessä itsekkään ajatella tärkeäksi pelastumisen kannalta.
”Jos on pelolla kasvatettu on vaikea ajatella itsenäisesti”
Avainsana on tuo JOS.
Älä yleistä omaa (?) kokemusta kaikkia koskemaan. Sinulla on oma kokemus, muilla omansa. Et voi tietää muiden kasvatuksesta. Minua ei taatusti ole pelolla kasvatettu, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Minäkään en väitä tietäväni mitään sun kasvatuksesta, et sinäkään voi tietää minun.Tämä yleistäminen ottaa niin päähän!
Eihän tuossa sanottu, että tämä koskee kaikkia. Mutta ihan riittävän montaa.
Tämä keskustelu muistuttaa minua keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen yleisyydestä ja sen mahdollistavista rakenteista on hyvin vaikea puhua ilman jonkun miehen " ei kaikki miehet ja en minä ainakaan"- argumenttia. Huokaus.
Huokaus tosiaan.
Olisiko sinusta mukavaa jos minä päivittelisin täällä miten teillä on niin kamala lapsuus ja nuoruus ollut, kun vanhemmat ryyppää ja vaihtaa puolisoa, lapset kokee turvattomuutta.Sitten kun pahastuisit, niin sanoisin että en väittänytkään kaikki, mutta ihan riittävän monta se koskee.
Veikkaan, että alkoholinkäytön traumatisoimia lapsia löytyy todella paljon, ainakin ihmisten kertomusten perusteella.
No, en kuitenkaan yleistä ja väitä, kuten moni muu kirjoittaja tässä ketjussa tekee.Eli reagoit juuri niin kuin ne " ei kaikki miehet eikä meillä ainakaan"- miehet.
Erikoinen rinnastus, kun juurihan kerrottiin, kuinka lapsiin kohdistuva väkivalta koskee suurta osaa kansasta. Aiempina vuosikymmeninä enemmistö vanhemmista käytti kuritusväkivaltaa lapsiinsa, nykyisinkin merkittävä osa. On väsynyttä yrittää vierittää näin koko kansan läpäisevää ongelmaa jonkun vähemmistön harteille. Jokainen tapaus on liikaa.
Jos naisiin kohdistuvaan väkivaltaan haluaa verrata, yhtä hölmöä olisi väittää, että ilmiö koskee nimenomaan vl-miehiä.
En ole kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.
Ja minusta aliarvioit ihmisten kykyä erottaa, milloin on kyse vanhemman persoonasta ja milloin muusta, yleisemmin liikkeeseen liittyvästä asiasta. Monet ovat pohtineet näitä asioita vuosia, usein tosiaan myös ammattilaisen avustuksella.