Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasu koulusta poissaolojen takia
24.04.2026 |
120 tuntia lukuvuoden aikana poissaoloja. Lasu tuli. Mitäs nyt tapahtuu? Teini sairastellut ja ollut väsynyt. Herkästi olen antanut jäädä kotiin ja nyt poissaolot paukkuu. Koulumenestys ollut vaihtelevaa. Jos tykkää opettajasta, saa hyviä numeroita. Jos ei niin näkyy numeroissa. Ihan normaali teini ja kotiasiat kunnossa ja nyt siis lasu koulusta
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6h koulupäivillä laskettuna tuo on 20 päivää. Onhan se melko paljon, muttei ihan mahdoton, jos sattuu altistumaan useallekin leviävälle taudille. Se, mitä veronmaksajana mietin, on, että eikö tuo lasutouhu ole vähän turhaa resurssienkäyttöä lähtötilanteen selvittämiseen. Mielestäni koulu voisi ensin kysyä vanhemmalta, mistä poissaolot johtui (todennäköisesti syyt löytyy myös Wilmasta), ja jos on selitys, niin asia kunnossa. Jos selvittämättömiä, eikä vanhempi selvitä, miksi oli poissa, niin sitten ymmärrän lasun.
Taitaa vaan lähteä lasu automaattisesti, vaikka olisi ollut murtuneen jalan vuoksi 5vko saikulla.20 päivän poissolo koulusta merkitsee melkoista vajausta oppimisessa eri aineissa. Näin suurissa poissolomäärissä oppilas jää jo jälkeen muista ja koko opiskelu kärsii. Tämä on täysin vanhempien vastuulla ja on outoa, jos lapsen annetaan olla pois, ellei hän selvästi ole kuumeinen tai muuten kiistatta sairas.
Meillä lapsella on poissoloja, koska hän kävi ulkomaan reissulla ja oli siellä muutaman viikon. Lisäksi hän käy luonani eli mun etävanhemman luona kylässä ja tarvii silloin aina ylimääräisiä matkustuspäiviä koska ei nepsy lapsena kykene istumaan ruuhkabussissa ja haluaa muutenkin viettää meidän eli minun ja pikkusisaruksensa kanssa aikaa, koska ei muuten pystyisi, asutaan eri paikkakunnalla. Lasta ei valitettavasti ole koskaan kiinostanut kouluhommat missään vaiheessa, mutta hänellä on paljon muita käytännön taitoja. Meidän vanhempien motivointi ei ole auttanut kun häntä ei lukeminen kiinosta. Ja toisekseen kun hän oli pienempi, eskarissa eskarin ope kielsi minua auttamasta lasta tehtävien teossa, hänelle oli se oma valta tärkeämpää kuin lapseni etu, hän vain halusi näyttää, että olen pelkkä synnyttäjä ja hän määrää. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi kannattanut vain jatkaa lapsen auttamista tehtävien teossa eikä antaa noiden kiusaaja opettajien kävellä ylitseni ja kohdella minua kuin piikaansa...nyt en enää kiinostu ko kunnan opettajien mielipiteistä kun itse yhteistyön pilasivat alualkaenkin. Tulkoon poissoloja, itsepähän nostivat meidän perheelle ensin keskisormen pystyyn vaikka itse olin ystävällinen ja asiallinen heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6h koulupäivillä laskettuna tuo on 20 päivää. Onhan se melko paljon, muttei ihan mahdoton, jos sattuu altistumaan useallekin leviävälle taudille. Se, mitä veronmaksajana mietin, on, että eikö tuo lasutouhu ole vähän turhaa resurssienkäyttöä lähtötilanteen selvittämiseen. Mielestäni koulu voisi ensin kysyä vanhemmalta, mistä poissaolot johtui (todennäköisesti syyt löytyy myös Wilmasta), ja jos on selitys, niin asia kunnossa. Jos selvittämättömiä, eikä vanhempi selvitä, miksi oli poissa, niin sitten ymmärrän lasun.
Taitaa vaan lähteä lasu automaattisesti, vaikka olisi ollut murtuneen jalan vuoksi 5vko saikulla.Ei tietenkään lähde. Jos lapsella on todettu sairaus, tottakai hän on poissa koulusta silloin kuin tarve on.
Juurikin näin. Minun tyttärelläni alkoi olla jonkun verran poissaoloja kun hän oli menkkojen aikaan todella kipeä. Lääkäriin tietenkin ja koululle heti ilmoitus että tietävät mistä on kyse, jos ilmoitamme ettei kouluun pääse.
Jotenkin tuntuu uusavuttoman touhulta vain todeta että voi Veijo-Irmeli, kun sua väsyttää ja olet aina flunssassa, niin kauan että koululta pitää laittaa lasu. Kyllä se on vanhempien tehtävä selvittää mistä on kyse ja infota koulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
-90-luvulla lasi oli se,että yritettiin laittaa koulukotiin. Itsellä oli paljon poissaoloja, väsytti ja opettajat pepusta. Tunnilla olin, jos kohdeltiin kuin ihmistä ja numerot niistä aineista aina kiitettäviä. En joutunut koulukotiin, koska puolestani taisteltiin. Nyky vanhemmat olisi riemuissaan, että pääsee eroon lapsesta jota kohdellaan huonosti.
AP. teinisi on ihan normaali ja sinä äiti, jota hän muistelee hyvällä keski-iässä, kun annoit nukkua, etkä pakota häntä menemään kiusattavaksi ja mitätöitäväksi vasten tahtoaan. "Normaali" työssä käyvä ihminen minusta tuli, vaikka muuta väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Lukuvuosi on 10kk, syksy ja kevät.
Onko koulu vapaa flunssa- ja vatsataudeista ym, entä sisäilmaongelmista? Tarttuuko kouluympäristöstä tauteja?
Jos on vähänkin allerginen lapsi, niin esim. flunssa ei kuulemma parannu niin nopeasti kuin ei-allergisilla.
Onko koulussa rauhallinen työympäristö oppimiseen?
Tarjotaanko koulussa todella terveellistä ruokaa, joka parantaa vastustuskykyä.
- Ihan alkuun tällaista pohdiskelua.
Lukuvuoden pituus on 187-190 työpäivää riippuen muutamasta arkipyhästä, miten ne osuvat. Käytännössä koulua on n. 9 kk vuodesta, kun kesälomaa on 2 kk, syksyllä syysloma ja keväällä hiihtoloma (millä ikinä nimellä sitä kutsutaan), ja jouluna pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Ja näille lapsille tehdään tukitoimet kouluun eikä jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-90-luvulla lasi oli se,että yritettiin laittaa koulukotiin. Itsellä oli paljon poissaoloja, väsytti ja opettajat pepusta. Tunnilla olin, jos kohdeltiin kuin ihmistä ja numerot niistä aineista aina kiitettäviä. En joutunut koulukotiin, koska puolestani taisteltiin. Nyky vanhemmat olisi riemuissaan, että pääsee eroon lapsesta jota kohdellaan huonosti.
AP. teinisi on ihan normaali ja sinä äiti, jota hän muistelee hyvällä keski-iässä, kun annoit nukkua, etkä pakota häntä menemään kiusattavaksi ja mitätöitäväksi vasten tahtoaan. "Normaali" työssä käyvä ihminen minusta tuli, vaikka muuta väitettiin.
Kiitos tästä! Olen täysin samaa mieltä. Meillä on lasten kanssa hyvät ja suorat välit. Uskalletaan sanoa asioista puolin ja toisin. Lapset tietävät että olen aina heidän puolellaan. Sillä pärjää jo pitkälle. Syytän kyllä nyt tilanteesta lähinnä itseäni, en tajunnut että homma menee näin pitkälle. Hirveästi ennakkovaroituksia ei ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
-90-luvulla lasi oli se,että yritettiin laittaa koulukotiin. Itsellä oli paljon poissaoloja, väsytti ja opettajat pepusta. Tunnilla olin, jos kohdeltiin kuin ihmistä ja numerot niistä aineista aina kiitettäviä. En joutunut koulukotiin, koska puolestani taisteltiin. Nyky vanhemmat olisi riemuissaan, että pääsee eroon lapsesta jota kohdellaan huonosti.
AP. teinisi on ihan normaali ja sinä äiti, jota hän muistelee hyvällä keski-iässä, kun annoit nukkua, etkä pakota häntä menemään kiusattavaksi ja mitätöitäväksi vasten tahtoaan. "Normaali" työssä käyvä ihminen minusta tuli, vaikka muuta väitettiin.
Tällainen lapsi kasvaa aikuiseksi, joka ei jaksa herätä töihin ja aina flunssassa. Kyllä, joustoa pitää löytyä, varsinkin teinille, mutta 120 tuntia on ihan todella paljon poissaoloja ja niihin pitää puuttua. Ei ole enää edes hyvää vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Tällaisessa erityistapauksessa olet varmasti ollut kouluun yhteydessä ja olette yhdessä sopineet käytännöistä ja tarvittavista tukitoimista. Ratkaisu ei ole se, että lapsi saa jäädä aina kotiin, kun väsyttää. Toki sellaisiakin hetkiä varmasti tulee, kun se on tarpeen mutta ensisijaisesti käytössä on muut tukitoimet. Ja jos se lasu poissaoloista sitten tulisi, niin silloin viimeistään niiden tukitoimien riittävyys tulisi tarkistaa. Se lasu ei ole mikään rangaistus vaan mahdollisuus apuun, jota ei itse osaa pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Ja näille lapsille tehdään tukitoimet kouluun eikä jäädä kotiin.
Niin tehdäänkin hyvissä kouluissa on hyvät tukitoimet, en väittänytkään että pitäisi vain jäädä kotiin. Mutta kyllä lapsi on tarvinnut joskus vapaapäivän, jotta hänen hermosto rauhoittuu. On kehittynyt hyvin ja edennyt. Vanhempana kuitenkin myös valvon sitä, että lapsi ei pala loppuun kuten Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana toimia, että ajetaan ihmiset ihan piippuun vain jonkun periaatteen vuoksi. Tälläkertaa en anna kenenkään kävellä ylitseni. Tuen lapseni koulunkäyntiä, mutta mulle ei enää vain sanella asioita. Kun synnytin en suostunut alkamaan kenenkään orjaksi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Tällaisessa erityistapauksessa olet varmasti ollut kouluun yhteydessä ja olette yhdessä sopineet käytännöistä ja tarvittavista tukitoimista. Ratkaisu ei ole se, että lapsi saa jäädä aina kotiin, kun väsyttää. Toki sellaisiakin hetkiä varmasti tulee, kun se on tarpeen mutta ensisijaisesti käytössä on muut tukitoimet. Ja jos se lasu poissaoloista sitten tulisi, niin silloin viimeistään niiden tukitoimien riittävyys tulisi tarkistaa. Se lasu ei ole mikään rangaistus vaan mahdollisuus apuun, jota ei itse osaa pyytää.
Nää tukitoimet on niin nähty, en enää luota lasuun. Eipä se sitä koulukuormitusta poista kouluympäristössä että joku lasu istuu minun sohvalla vittuilemassa. Lastani ette saa sijoitukseen ettekä laitoksiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Ja näille lapsille tehdään tukitoimet kouluun eikä jäädä kotiin.
Niin tehdäänkin hyvissä kouluissa on hyvät tukitoimet, en väittänytkään että pitäisi vain jäädä kotiin. Mutta kyllä lapsi on tarvinnut joskus vapaapäivän, jotta hänen hermosto rauhoittuu. On kehittynyt hyvin ja edennyt. Vanhempana kuitenkin myös valvon sitä, että lapsi ei pala loppuun kuten Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana toimia, että ajetaan ihmiset ihan piippuun vain jonkun periaatteen vuoksi. Tälläkertaa en anna kenenkään kävellä ylitseni. Tuen lapseni koulunkäyntiä, mutta mulle ei enää vain sanella asioita. Kun synnytin en suostunut alkamaan kenenkään orjaksi sentään.
Satunnaisista mt-päivistä, joita myös oma autistini (ihan avoimesti kouluun päin) joutuu pitämään, ei kerry 120 tuntia poissoloa. Niitä mt-päiviä pitää olla käytännössä viikoittain, että päästään noihin lukemiin. Tuo 120 tuntia on tosiaan yläkoululaisella noin kuukauden poissaolo yhteensä.
Eikä lasun tekeminen tarkoita huostaanottoa. Kyllä jokaisessa koulussa on tällaisia syystä tai toisesta paljon poissa olevia nykyään, ja jos ei heitä koulun keinoilla tai kodin ja koulun yhteistyöllä saada kouluun, pyydetään lasua tutkimaan, onko heillä tukikeinoja. Aika vähän niitä tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Myös vakavasti sairaat lapset käy koulua, sairaalakoulu on olemassa ja kyllä myös sinne omaan kouluun voi mennä kun vointi on sellanen että pystyy.
Mitä järkeä on koulussa jossa lapsi niin lääkittynä, pökkyrässä, että päätä pitää pöydällä.
Joskus sos.tt. nauraa reksille, niin ihme tekstejä kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Ja näille lapsille tehdään tukitoimet kouluun eikä jäädä kotiin.
Niin tehdäänkin hyvissä kouluissa on hyvät tukitoimet, en väittänytkään että pitäisi vain jäädä kotiin. Mutta kyllä lapsi on tarvinnut joskus vapaapäivän, jotta hänen hermosto rauhoittuu. On kehittynyt hyvin ja edennyt. Vanhempana kuitenkin myös valvon sitä, että lapsi ei pala loppuun kuten Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana toimia, että ajetaan ihmiset ihan piippuun vain jonkun periaatteen vuoksi. Tälläkertaa en anna kenenkään kävellä ylitseni. Tuen lapseni koulunkäyntiä, mutta mulle ei enää vain sanella asioita. Kun synnytin en suostunut alkamaan kenenkään orjaksi sentään.
Satunnaisista mt-päivistä, joita myös oma autistini (ihan avoimesti kouluun päin) joutuu pitämään, ei kerry 120 tuntia poissoloa. Niitä mt-päiviä pitää olla käytännössä viikoittain, että päästään noihin lukemiin. Tuo 120 tuntia on tosiaan yläkoululaisella noin kuukauden poissaolo yhteensä.
Eikä lasun tekeminen tarkoita huostaanottoa. Kyllä jokaisessa koulussa on tällaisia syystä tai toisesta paljon poissa olevia nykyään, ja jos ei heitä koulun keinoilla tai kodin ja koulun yhteistyöllä saada kouluun, pyydetään lasua tutkimaan, onko heillä tukikeinoja. Aika vähän niitä tuntuu olevan.
Sepäs se kun ei lasulla ole tukitoimia noihin autismi juttuihin kun ovat ns. ympäristöön liittyviä juttuja joten eivät kuulu lasulle edes. Minusta on todella häikäilemätöntä yrittää hyöytyä tilanteesta siten, että yrittää varastaa sen nepsy lapsen vanhemmiltaan pois esim. lasun kautta sijoittaa johonkin sijaisperheeseen että saisko ne pakotettua lapsen paremmin kouluun, koska sehän siellä on se tausta ajatus. Ei lasussa ole ajatuksena tukea vanhempia vaan odottaa sopivaa tilaisuutta sijoittaa lapsi. Se on mun kokemus lasuista. Ei heillä ollut yhtään mitään nepsy osaamista eikä keinoja. Koska tää agenda paljastui juo silloin kun ensimmäinen lapseni aloitti päiväkodin, siellä päikodin opettaja halusi että lapsi sijoitetaan hänen kaverinsa lastenkotiin. Että niin, älä viitsi pitää minua tyhmänä. Saalistajia te olette emmekä ole ystäviä. Jos on noin röyhkeästi tuhonnut mun äitiyden ja turvallisuuden tunteen "toimillaan" niin on julistanut samalla, että näkee minut pelkkänä synnyttäjänä jolle saa tehdä mitä haluaa, mutta nyt näette että me aletaan tapella vastaan toden teolla. Nää on meidän lapsia, me ollaan nää tehty eikä nää ole mitään koulukaitoksen omaisuutta eikä lastensuojelun omaisuutta. Asia erikseen sitten jos lapsesta ei huolehdita ja lapsi tosiaan oikeasti on perheessä, jossa on esim vakava päihde ongelma ym. Mutta meillä ei ollut mitään noista ja silti nää hyeenat oli kimpussa lapsivarkaisiin tulossa!
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli tyttö, joka oli jatkuvasti pois jo 70-luvulla. Hänellä oli kyllä sairaus, josta luokalle kerrottiin, kohtausvaaran vuoksi. mutta ei sellainen, joka ei estäisi koulun käyntiä. Koulussa oli poikakin, jolla oli sama sairaus ja sai välillä kohtauksiakin koulussa, mutta ei ollut kyllä pois. Se tyttö ei koulussa saanut kohtauksia, mutta en tiedä saiko kotonaan. Fyysinen sairaus siis. Vaihtoehtoja jää muutama, saatte arvata mikä on yleinen kohtauksia aiheuttava sairaus. Tunnistamisen vuoksi en kerro oliko 1-tyypin diabetes, epilepsia tai joku muu.
Migreeni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli tyttö, joka oli jatkuvasti pois jo 70-luvulla. Hänellä oli kyllä sairaus, josta luokalle kerrottiin, kohtausvaaran vuoksi. mutta ei sellainen, joka ei estäisi koulun käyntiä. Koulussa oli poikakin, jolla oli sama sairaus ja sai välillä kohtauksiakin koulussa, mutta ei ollut kyllä pois. Se tyttö ei koulussa saanut kohtauksia, mutta en tiedä saiko kotonaan. Fyysinen sairaus siis. Vaihtoehtoja jää muutama, saatte arvata mikä on yleinen kohtauksia aiheuttava sairaus. Tunnistamisen vuoksi en kerro oliko 1-tyypin diabetes, epilepsia tai joku muu.
Migreeni?
Tai epilepsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olet tieten tahtoen halunnut lapsellesi laskun - josta jää merkintä hänen tietoihinsa??? Paska mutsi, pakko sanoa. On vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi käy siellä koulussa, ellei ole sairas. Ja väsymys ei ole sairautta (ellei siis ole jotain leukemiaa tms). Vanhempi katsoo, että lapsi menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa. Jos ei muu auta niin vie kouluun asti alussa, että rytmi löytyy. Sitä se vanhemmuus on.
Eikä lapsi voi valita opettajiaan, kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Voi tätä loputonta naisten/äitien syyllistämistä. Ja naisvihaa.
Mitä äiti voi tehdä tai jos sattuu syntymään sairaana ja tulee kompikaatioita? Sairaspoissaoloista seuraa aina lasu.
Ja nyt niitä ideoita äideille, mitä tehdä jos lapsi sairastuu esim. syöpään ja joutuu olemaan höitojen takia koulsta pois.
Tosin, usein sairaus on paranettavissa, toisin kuin ilkeiden ihmisten asenne ja kielenkäyttö, siihen ei oke ees keksitty lääkettä.
Sairaatkin lapset käyvät koulua. Kyllä se järjestyy, vaikka lapsi olisi sairaalassa tai kotihoidossa sairauden takia. Googleta vaikka sairaalakoulu. Pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla tehdään tiivistä monialaista yhteistyötä opetuksen järjestämiseksi.
Se että noihin poissaoloihin puututaan on vain hyvä, koska kaikki vanhemmat eivät tiedä koulussa annettavista tukitoimista eivätkä osaisi niiden pariin hakeutua. Se puuttuminen onkin vähän sellainen tarkastuspiste sille tarvitaanko ulkopuolista tukea vai ei.
Ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsi käy koulua. Ei sinne tietenkään sairaana mennä mutta väsymys ei ole sairaus vaan oire jostain. Joskus sille voi olla fysiologinen syy esimerkiksi anemia, joskus se voi johtua huonoista valinnoista, kuten aamuun asti pelaamisesta/somettamisesta ja joskus vaikkapa sydänsuruista. Silloin vanhempi voi käyttää harkintaa ja antaa luvan jäädä kotiin mutta on turha valittaa, jos poissaolot paukkuvat.
Mulla aistiherkkä lapsi kuormittuu helposti vaikka olisi ollut ilman pelejä ja ruutua ja nukkunut joka yö sen 10 tuntia. Lapset voi kuormittua ja väsyä ihan jo siitä koulu ympäristöstä. Kaikesta metelistä siellä ym.
Tällaisessa erityistapauksessa olet varmasti ollut kouluun yhteydessä ja olette yhdessä sopineet käytännöistä ja tarvittavista tukitoimista. Ratkaisu ei ole se, että lapsi saa jäädä aina kotiin, kun väsyttää. Toki sellaisiakin hetkiä varmasti tulee, kun se on tarpeen mutta ensisijaisesti käytössä on muut tukitoimet. Ja jos se lasu poissaoloista sitten tulisi, niin silloin viimeistään niiden tukitoimien riittävyys tulisi tarkistaa. Se lasu ei ole mikään rangaistus vaan mahdollisuus apuun, jota ei itse osaa pyytää.
Sitten myös sellainen pointti tähän, että ihmisellä pitää olla myös oikeus kieltäytyä tarjotusta avusta. Ei sitä apua voi pakottaa ja tuputtaa joka tilanteeseen vain jos jostakin tuntuu, että "tuo tarvii apua". Ei en tarvi lasun apua. Onko vaikea ymmärtää?
Alue: Aihe vapaa
Mut tällaisessa tilanteessa se lapsi tarvitsee apua ja tukea elämäänsä, ei sitä, että se jätetään heitteille olemaan koulusta pois kuinka sattuu.