Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Mä olen juuri ensi kuussa muuttamassa isosta kaupungista tuppukylään enkä voisi olla onnellisempi. Pk-seutu on nähty, kiitti riitti. Omakotitalo irtosi hinnalla, jolla saisi Helsingissä kerrostaloyksiön ongelmalähiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Ehkäisyä on ollut saatavilla jo yli 60 vuoden ajan. Oletan, että Ap ei ole tuota vanhempi.
Ap, ymmärrän sinua täysin. Omat vanhempani ja ympäristö on täsmälleen samanlaista kuin kuvasit. Kylä tosin ihan vireä nykyään, mutta 90-luvun lama-ajan muistot pilaavat sen. Vanhemmat juttelevat 40 vuotta sitten tapahtuneista asioista kuin eilisestä.
Samat asiat ja ihmiset pyörivät puheissa vuosista ja vuosikymmenistä toiseen. Heillä ei ole ollut muuta kuin aikaansaamattomuus ollut esteenä matkustaa ja nähdä maailmaa. Edes kotipaikkakunnan nähtävyyksiä ei käydä katsomassa.
Minua ahdistaa siellä nimenomaan jonkinlainen latistavuus ja pysähtyneisyyden tunne mikä kotitalossa on. Mikään ei muutu, ei koskaan.
Joskus käyn velvollisuuden tunteesta siellä muutaman yön ja ahdistaa niin paljon, että juon iltaisin salaa pari olutta. Muuten en pysty olemaan. Normaalisti en juurikaan juo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen itsekäs inisijä aloittanut keskustelun, jota täällä käydään viikosta toiseen. Toivottavasti käyttäydyt joskus niin omahyväisesti ja omalla nimelläsi, että saat syytteen vanhempiesi heitteillejätöstä.
Tiedoksi, heitteillepanorikos edellyttää, että sen tekijällä on erityinen huolenpitovelvollisuus (vanhemmalla lapseen, omaishoitajalla hoidettavaan, viran puolesta). Lapsella vanhempaansa ei tällaista roolia ole.
Tällainen laki, jossa lapsen huolovelvollisuus vanhempiinsa määritellään, on kyllä tulossa.
On ehkä joskus tulossa. Toistaiseksi keskustelua aiheesta on herätellyt lähinnä Varman toimitusjohtaja Risto Murto. Lakimuutosta ei ole edes vireillä.
Mitenköhän tämä lainsäädäntö menee siinä tapauksessa jos muuttaa ulkomaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen itsekäs inisijä aloittanut keskustelun, jota täällä käydään viikosta toiseen. Toivottavasti käyttäydyt joskus niin omahyväisesti ja omalla nimelläsi, että saat syytteen vanhempiesi heitteillejätöstä.
Tiedoksi, heitteillepanorikos edellyttää, että sen tekijällä on erityinen huolenpitovelvollisuus (vanhemmalla lapseen, omaishoitajalla hoidettavaan, viran puolesta). Lapsella vanhempaansa ei tällaista roolia ole.
Tällainen laki, jossa lapsen huolovelvollisuus vanhempiinsa määritellään, on kyllä tulossa.
Ihan "varmasti", moni on muuttanut opiskeluiden ja töiden perässä kauas lapsuudenkodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
Tätä olin juuri aikeissa kommentoida. Jos sanoo ensin että vanhemmat ovat etäisiä eivätkä välitä ja seuraavaksi ilmoittaa, että äiti soittaa aikuiselle ihmiselle edelleen joka helvetin päivä niin joku ei nyt ihan täsmää. Aloitus on provo.
Jos äiti soittaa joka päivä puhuakseen omista vaivoista ja omista naakoista ja omista naapureista, se ei ole mitään välittämistä.
Jos näin on, niin keski-ikäiseltä(?) ihmiseltä voisi jo odottaa, että kykenee avaamaan suunsa ja jollain tavalla artikuloimaan sen, että yhteydenpito ei miellytä. Mutta ei, parempihan se on inistä vauvapalstalla, että äiti on ihan tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
Tunnen ihmisen, joka aikoinaan muutti väkivaltaisesta kodista omilleen, kävi töissä ja päivälukiossa. Oli sielu haavoilla, mutta sinnikäs usko tulevaisuuteen. Kirjoitti 6 laudaturia ja menestyi opinnoissa ja elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Muistako miten he ajattelivat tulevaisuuttasi jos mielestään olisi pitänyt peruskolu riittää siellä 40 kmn päässä kyläkeskuksesta missä lähin kauppa ( kuten kerroit) ja koulu ovat? Oliko sinun aikaan vielä siellä syrjäkylällä peruskoulu vai kuskattiinko teidät sinne 40 kmn
päähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen itsekäs inisijä aloittanut keskustelun, jota täällä käydään viikosta toiseen. Toivottavasti käyttäydyt joskus niin omahyväisesti ja omalla nimelläsi, että saat syytteen vanhempiesi heitteillejätöstä.
Tiedoksi, heitteillepanorikos edellyttää, että sen tekijällä on erityinen huolenpitovelvollisuus (vanhemmalla lapseen, omaishoitajalla hoidettavaan, viran puolesta). Lapsella vanhempaansa ei tällaista roolia ole.
Tällainen laki, jossa lapsen huolovelvollisuus vanhempiinsa määritellään, on kyllä tulossa.
On ehkä joskus tulossa. Toistaiseksi keskustelua aiheesta on herätellyt lähinnä Varman toimitusjohtaja Risto Murto. Lakimuutosta ei ole edes vireillä.
Mitenköhän tämä lainsäädäntö menee siinä tapauksessa jos muuttaa ulkomaille?
DHL tuo vanhuksen muuttokuormansa kanssa ovellesi 🥴 *sarkasmi alert*
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua täysin. Omat vanhempani ja ympäristö on täsmälleen samanlaista kuin kuvasit. Kylä tosin ihan vireä nykyään, mutta 90-luvun lama-ajan muistot pilaavat sen. Vanhemmat juttelevat 40 vuotta sitten tapahtuneista asioista kuin eilisestä.
Samat asiat ja ihmiset pyörivät puheissa vuosista ja vuosikymmenistä toiseen. Heillä ei ole ollut muuta kuin aikaansaamattomuus ollut esteenä matkustaa ja nähdä maailmaa. Edes kotipaikkakunnan nähtävyyksiä ei käydä katsomassa.
Minua ahdistaa siellä nimenomaan jonkinlainen latistavuus ja pysähtyneisyyden tunne mikä kotitalossa on. Mikään ei muutu, ei koskaan.
Joskus käyn velvollisuuden tunteesta siellä muutaman yön ja ahdistaa niin paljon, että juon iltaisin salaa pari olutta. Muuten en pysty olemaan. Normaalisti en juurikaan juo.
Sinäpä sen hyvin kuvasit. Tässä on niin monta erillistä tekijää, jotka ahdistusta laukaisevat. En varmaan tiedosta itsekään, kuinka moni asia lapsuudesta laukaisee ahdistusta.
Joudun välillä olemaan yötä, ja tuolloin itsekin saatan juoda tuopillisen. Kotona en juo alkoholia oikeastaan yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Milloin sun vanhemmat ovat syntyneet? Tuohan on tietyn sukupolven ihmiselle aika normaalia. En minäkään saanut minkäänlaista kannustusta kotoa esim. opiskeluun. Tyhjin käsin sitä on lähdetty. Hyvät välit oli silti ja äitiä auttelin paljon. Muuta kautta kuuli kuinka ovat ylpeitä lapsestaan. Suoraan ei sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
millainen vanhus itse tulet olemaan. karkaileva dementikko. muistatämä
Mä ymmärrän ketjun aloittajaa, vaikka en missään Ruikonperällä tai Tuupovaarassa lapsuuttani asunutkaan. Mulla on kuitenkin paljon serkkuja, jotka asuivat. Ja moni kertonut, että pikkupaikkakunnalla asuminen 1950-1970 -luvuilla oli aika ahdasmielistä. Kukaan serkuistani, jotka muuttivat kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin, eivät ole palanneet takaisin näihin "Ruikonperiin". Mulla on maaseudusta ja pienistä paikkakunnista vain hyviä kokemuksia, koska vietin sellaisessa vain kesäni. Kesäloman loputtua takaisin kotiin Helsinkiin. Mutta kyllä mä niiden kesälomienkin aikana havaitsin jonkin verran ahdasmielisyyttä. Ja nyt siis puhun 1960-luvusta.
Mä vähän luulen, että meillä suomalaisilla on jossain määrin vaikeuksia puhua aikuisten lastemme kanssa syvällisesti asioista. Matti kokee tehneensä kaikkensa perheensä eteen, kun oli aamusta iltaan töissä. Pystyi maksamaan pojalleen Janille jääkiekkoharrastuksen. Jani taas olisi ehkä lapsena halunnut, että iskä olisi ollut kotona ja käyty vaikka iskän kanssa onkimassa ahvenia. Mutta iskällä ei ollut aikaa, koska iskän piti painaa pitkää päivää, jotta Janilla olisi mahdollisuus tulla vaikka NHL.tähdeksi.
Mun lapset on jo keski-iässä ja ollaan joskus juteltu näistä asioista. Mulle oli aikoinaan tärkeää yrittää saada lapsilleni sellainen taloudellinen tilanne kuin heidän kavereillaankin oli. Vaikka mä olinkin yh ja jouduin paiskimaan enemmmän hommia kuin jos taloudessa olisi ollut kaksi palkansaajaa. Mun lapseni ovat kuitenkin kertoneet, että heille vähempikin olisi riittänyt. Vaikka piknikki takapihalla ja peli Afrikan tähteä yhdessä. Ovat kyllä senkin sanoneet, että kun mahdollistin heidän harrastuksensa, niistä harrastuksista tuli heille myös työura. Että ei se nyt ihan hukkaankaan mennyt.
Mun äiti neljännesvuosisata sitten myönsi, että mä olen vahinkolapsi. Vuonna 1961 ei vielä ollut e-pillereitä. Olen olemassa sen vuoksi, että isäni ei himoissaan älynnyt kiskaista tarpeeksi ajoissa ulos. Mutta sen sijaan, että isä syyttäisi itseään omasta virheestään, isä on kaikki nämä kohta 65 vuotta syyttänyt mua tekemästään virheestä. Äiti sentään yritti olla hyvä äiti ei-toivotulle lapselleen, isä ei koskaan edes yrittänyt. Mutta isä mielellään käyttäisi mua ilmaisena piikanaan. Äidin vuoksi vielä jaksoin, mutta nyt kun äitiä ei enää ole, mulle on täysin yhdentekevää, vaikka isä maksaisi lonkka murtuneena lattialla monta vuorokautta. Minä en ole mikään Rafaelin enkeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Nykyisin hän ei taida olla aina kovin järkevää ottaa vastaan Hornan Kuusen takana sijaitsevia hankalia perintöjä.
Saa takaisin ne suurten ikäluokkien ryöväämät maat ja metsät ja rannat. Sitähän täällä aina valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
Tätä olin juuri aikeissa kommentoida. Jos sanoo ensin että vanhemmat ovat etäisiä eivätkä välitä ja seuraavaksi ilmoittaa, että äiti soittaa aikuiselle ihmiselle edelleen joka helvetin päivä niin joku ei nyt ihan täsmää. Aloitus on provo.
Jos äiti soittaa joka päivä puhuakseen omista vaivoista ja omista naakoista ja omista naapureista, se ei ole mitään välittämistä.
Jos näin on, niin keski-ikäiseltä(?) ihmiseltä voisi jo odottaa, että kykenee avaamaan suunsa ja jollain tavalla artikuloimaan sen, että yhteydenpito ei miellytä. Mutta ei, parempihan se on inistä vauvapalstalla, että äiti on ihan tyhmä.
Tässäkin ketjussa monet nimenomaan ovat sitä mieltä, että vanhalle äidille ei pidä artikuloida sitä, että yhteydenpito ei miellytä. Vaan että lapsi on vanhemmilleen velkaa, jotkut jopa siteeraavat Raamatun lauseita tämän tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se aina pakko tavata siellä Ruikonperän perämetsässä, entä jos tapaatte jossain kaupungin kahvilassa vaikkapa vaihteeksi?
Et taida tajuta, miten vaikea on Ruikonperän perämetsään juurtuneen vanhan ihmisen lähteä minnekään "kaupungin kahvilaan".
Vaikeaa se voi olla, mutta kun se on sitä molemmille osapuolille, niin ei pahoinvointia voi yksin toisen kontolle sälyttää.
Ja kuka tietää, ehkä hekin saavat ahaa-elämyksiä ja virkistyvät nähdessään välillä muutakin kuin sen perämetsän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Muistako miten he ajattelivat tulevaisuuttasi jos mielestään olisi pitänyt peruskolu riittää siellä 40 kmn päässä kyläkeskuksesta missä lähin kauppa ( kuten kerroit) ja koulu ovat? Oliko sinun aikaan vielä siellä syrjäkylällä peruskoulu vai kuskattiinko teidät sinne 40 kmn
päähän?
Oli pieni 15 oppilaan kyläkoulu. Yläaste oli 40 km päässä, samoin lukio ja ammattikoulu. Ammattikouluun he olisivat minut halunneet, siksi eivät lukiokirjoja halunneet ostaa, mutta nyt tietysti kelpaa kaikki tieto, mitä sote-alan ammattilaisesta irtoo.
Kuulostaa siltä, että sinulla on jokin trauma tai jotain muuta käsittelemätöntä lapsuudesta.
Eihän ne vanhempien jutut aina jaksa kiinnostaa ja vanhoja asioita muistuu mieleen, kun vanhempia kuuntelee, mutta jos käynnillä on tuollainen vaikutus, niin ei taida olla kyse enää vanhempien rasittavista jutuista. Putoatko jostain syystä lapseksi jälleen kun menet lapsuudenkotiisi käymään? Kannattaisi ehkä käydä juttelemassa jonkun kanssa. Ei sekään taida olla ratkaisu, että et mene lainkaan, se muuttaa vaan ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kohta tämä matkustelu omien vanhempien luokse loppuu kun saamme iäkkäät vanhempamme omiin koteihimme hoidettavaksi. Näin haluaa EK, kun rahaa ei riitä kuin rikkaille.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a85b0ae9-ec88-4138-b540-e67b43479c9a
"Tuoreimpien teorioiden mukaan tyhmistyminen ei ole perinnöllistä, vaan se johtuu pikemminkin ympäristöstä, jossa elämme.
Älypuhelimet, sosiaalinen media, lyhytvideoiden suosio, sisältöjen tulva sekä muut pinnalliset elämän elementit ympärillämme ovat nyt arkipäivää ihmisille. Enää ihmiset eivät syvenny ongelmanratkaisutilanteisiin tai lukemiseen, ja samalla koulutusjärjestelmä on monin tavoin muuttunut.
Digitaalisella aikakaudella me emme ole sitä, mitä syömme, vaan olemme sitä, mitä kulutamme silmillämme ja korvillamme. Ja siksi tyhmistymme.
Psychology Today maalaileekin artikkelissaan, että emme enää ole Homo sapienseja – viisaita ihmisiä – vaan kuuluumme lajiin nimeltä Homo idioticus, jota määrittävät tunne-elämän impulsiivisuus, virheellinen tieto ja älyllinen hitaus.
Emme kuitenkaan ole tuomittuja tomppeleiksi, vaan PT:n mukaan toivoa on, jos muokkaamme uudestaan koulutusta, kulttuuriamme sekä digitaalista ympäristöämme. Se puolestaan vaatisi ihmisiltä älykkyyden vaalimista.
Vielä 1980-luvulla oli toinen ääni kellossa, kun älykkyystutkija ja filosofi James R. Flynn huomasi ihmisten älykkyysosamäärän olleen nousussa koko 1900-luvun ajan ympäri maailmaa. Ilmiö sai nimen Flynn-vaikutus, mutta jälkiviisaasti voisi todeta sen olleen myös Flynn-jinxaus, sillä ihmisten älykkyyden nousu loppui lähes samantien.
Jo 1990-luvulla käänne oli tapahtunut ja ihmiset olivat tutkimuksen mukaan alkaneet tyhmistyä, ja samassa pulkkamäessä mennään edelleen.
ÄO-lukemien huipun on tutkittu tapahtuneen noin vuonna 1975 syntyneiden parissa, mutta sitä myöhemmin syntyneet ovat osoittautuneet jatkuvasti tyhmemmiksi. PT:n tutkimusartikkelin mukaan jokainen sukupolvi on nyt noin seitsemän prosenttia tyhmempi kuin edellinen."
Nykyisin hän ei taida olla aina kovin järkevää ottaa vastaan Hornan Kuusen takana sijaitsevia hankalia perintöjä.