Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Eli tunnekylmä, estynyt, kohtaamaton koti. Vanhemmat yhdessä koska joku piti olla, rakkaudesta ei ole kyse vaan riippuvaisuudesta. Tunteista puhuminen kiellettyä, lapsi saa olla olemassa kun ei ole vaivaksi ja yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Muiden asioista jauhetaan koska mitään yhdistävää tai yhteistä ei ole. Elämää ei ikään kuin eletä, mitään ei uskalleta toivoa tai tehdä, kunhan hengissä pysytään ja mikään ei koskaan muutu. Kyllä itseäkin ahdistaisi tuollainen, ja tosi tyypillistä Suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Mun äiti kuoli 2 vuotta sitten. Kuukautta vaille 97-vuotiaana. En ole vieläkään itkenyt äidin kuolemaa. Mun siskoni taas vollottaa heti, jos edes mainitaan äiti. Siskoni tosin ei joutunutkaan huolehtimaan paria vuotta muistisairaasta äidistään vaan sai viettää mukavaa elämäänsä ihan rauhassa, koska minä huolehdin äidistä. Koska minä huolehdin äidin, siskoni vuoro on huolehtia isä. Ja siskoni on nyt ihan helisemässä, kun ei voikaan elää mukavaa elämäänsä vaan isä hyppyyttää siskoani edestakaisin milloin milläkin asialla. Olen siskolleni sanonut, että en ala hyppimään puolestasi, koska sinäkään et äidin osalta hypinyt kertaakaan mun puolestani, mutta voin olla sulle tukena, kun hyppelet.
Hehee, ihan oikein sille siskollesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Tuota..olen itse halunnut lapsia, pitäisikö minun nyt uhriutua kun olen joutunut huolehtimaan heistä, kuuntelemaan heitä, ruokkimaan heitä? Ei hitto 😆
Sinun ei tarvitse uhriutua eikä lastesikaan tarvitse uhriutua, jos he joutuvat kuuntelemaan juttujasi, kun olet vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Mitä "teinimäistä" on perinnöstä kieltäytymisessä? Todennäköisesti tulossa arvoton, pystyyn lahonnut murju täynnä homeista roinaa. Niitä ei saa kaupaksi kirveelläkään ja kuitenkin verot pitäisi maksaa per heti. Ei ole vaivan väärti.
Ja jos ap olisi ilmaissut haluavansa ottaa perinnön vastaan, syyttäisit ahneudesta ja laskelmoivuudesta. Ei voi teikäläisten kanssa voittaa. Ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy tätä myrkkyä kuuntelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tunnekylmä, estynyt, kohtaamaton koti. Vanhemmat yhdessä koska joku piti olla, rakkaudesta ei ole kyse vaan riippuvaisuudesta. Tunteista puhuminen kiellettyä, lapsi saa olla olemassa kun ei ole vaivaksi ja yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Muiden asioista jauhetaan koska mitään yhdistävää tai yhteistä ei ole. Elämää ei ikään kuin eletä, mitään ei uskalleta toivoa tai tehdä, kunhan hengissä pysytään ja mikään ei koskaan muutu. Kyllä itseäkin ahdistaisi tuollainen, ja tosi tyypillistä Suomessa
Onpas sinulla selkeä kuva tuntemattomista ihmisistä ja heidän perheestään ja suhteistaan... Muodostettu vauvapalstan yksipuolisesta kirjoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Mitä "teinimäistä" on perinnöstä kieltäytymisessä? Todennäköisesti tulossa arvoton, pystyyn lahonnut murju täynnä homeista roinaa. Niitä ei saa kaupaksi kirveelläkään ja kuitenkin verot pitäisi maksaa per heti. Ei ole vaivan väärti.
Ja jos ap olisi ilmaissut haluavansa ottaa perinnön vastaan, syyttäisit ahneudesta ja laskelmoivuudesta. Ei voi teikäläisten kanssa voittaa. Ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy tätä myrkkyä kuuntelemassa.
Arvottomasta ei perintöveroja maksella. Mutra usein voi tuolla maaseudulla tulla jonkun verran metsähehtaareita.
Itelläni on yli 100 v vanha mökki, siitä ei edes kiinteistöveroa. Vain uudemmasta piharakennuksesta. Ja nyt tuli maapohjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Vie vanhempasi jonnekin syömään, kahville, muuten vain ajelulle ulkoilemaan, kauppaan jne. Onko lähistöllä muita sukulaisia jossa voisittevierailla? Tulee muutakin ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Ap varmaan ei oleta, että omat lapset perheineen käyvät hänen luonaan sitten kun hän on vanha, ja ymmärtää että he eivät jaksa kuunnella hänen juttujaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa siltä, että paikkakunta herättää aloittajan lapsuuuden traumat. Sitä tuo yleinen tunnelma luultavasti tarkoittaa.
Minä en pienten lasten työssäkäyvänä vanhempana ajaisi tuota 600km kuin korkeintaan 2 kertaa vuodessa (ehkä eri asia, jos vanhemmat olisivat rakastavia ja lämpimiä isovanhempia, joiden luona lapset viihtyvät hyvin, mutta siltä ei kuulosta). Toki kutsuisin heitä myös kylään, jos ovat muuten OK ja pystyvät matkustamaan.
Mun isä on tuollainen, että pitää jatkuvaa monologia itsestään eikä suhteessamme ole minkäänlaista vastavuoroisuutta. On myös "huumorin varjolla" ilkeä ja heittää sovinistisia kommentteja. En ole juuri tekemisissä hänen kanssaan enkä anna lastenikaan olla, koska en pidä häntä turvallisena ihmisenä. Aion kyllä velvollisuudesta auttaa häntä mahdollisuuksieb mukaan sitten kun on heikossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Tämä on hyvä muistaa. Ehkä sinullakin on velvollisuuksia vaikka maalla ei aina olisikaan hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiaat ovat syntyneet aivan erilaiseen maailmaan kuin mikä se on nyt. Heidän aikanaan ei vatvottu omia tunteita eikä tuntemuksia 24/7 vaan tehtiin töitä ja yritettiin vaurastua.
Joo, vaiettiin kaikki asiat kuoliaaksi ja turrutettiin sitten tunteet viinalla. Tosi terveellistä touhua, mikä näkyi sitten sairauksina ja lyhentyneenä elinaikaodotteena.
Mieheni veli ja hänen vaimonsa ovat juuri sellaisia, että puheenaiheet ovat vähissä. Naapuri osti uuden traktorin, se tuo naapurin Villekin kuoli viinaan, marjassa ei ole jaksettu käydä kun selkäkin vaivaa...
On todella vaivaantunut olo siellä käydessä. Lähden vain mieheni matkaseuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
Kyse on täysin kuolleesta syrjäkyläsyä. Hylättyjä taloja ja vain pari naapuria kilometrin säteellä. Pelkkää peltoa ja talousmetsää.
Kun näitä juttuja on katsellut ja nähnyt koko lapsuutensa, niin ei siitä mitään enää irtoa.
Menepä sinne metsään, se on ihan erilainen kuin lapsuudessasi ja nuoruudessasi.
Muutin kotikylälle 40v, 'eksyin' kotimetsään, jossa olin lähes asunut 10-18v, niin oli muuttunut. Voin tuijottaa puolipäivää pelkästään naapurin peltoa ja ihmetellä sen värejä, miten ne ovat tänään erilaiset kuin eilen ja miten vihreys keväisin valtaa maiseman, miten eri eläimet kulkevat eri aikaan päivästä , vuodesta.
Naapurin tapaa useimmin kaupalla., vaihdetaan kuulumiset, yhteisen tien hoidosta, säästä, perheen tapahtumista, miten voi kolmas naapuri, tarvitseeko apua, miten neljännen teini voisi kesällä tulla leikkaamaan kesätöitä nurmikkoa jne
En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka vihaavat juuriaan, jos kuitenkin lapsuuden perhe on ollut oikeasti kunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tein hulluna töitä 30v ja työskentelin maailmalla suurkaupungeissa, jotta voin lyödä hanskat tiskiin, kun täytän 50v ja myydä omaisuuteni ja muuttaa Saimaan rannalle pieneen kyläpahaseen, keskelle ei mitään, nauttia linnun laulusta, tervehtivistä naapureista jne. (kaikki tuntevat toisensa) ja koskaan en ole ollut näin onnellinen, kuten äsken kun kävin seraamassa joutsen perhettä, en edes 6 miljoonan suurkaupungissa, joka ei tarjonnut mitään.
Ja siksi ap. kirjoitus herättää ajatuksia.
On paljon ihmisiä, joille sinun elämänvalinta on painajainen. Kaiken lisäksi vain harva asuu jossain järven rannalla, vaan monet asuvat todellakin peltojen ja ikävän näköisen hakkuuaukean tuntumassa. Mikä ihmeen juttu tämä on, että maaseudulla on pakko viihtyä ja jos ei viihdy niin vika on ihmisessä? Mikä vika on ihmisessä, joka ei viihdy kaupungissa?
Koko kommenttiketjussa näkee kyllä selvästi, ketkä ovat nuoria ja ketkä iäkkäämpiä. Iäkkäämmät projisoivat kaiken oman navan kautta, mutta ironisesti kuitenkin kuittailevat siitä että ap tuijottaa omaa napaa vaikka ahdistuksesta huolimatta yrittää olla seurana vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan ei oleta, että omat lapset perheineen käyvät hänen luonaan sitten kun hän on vanha, ja ymmärtää että he eivät jaksa kuunnella hänen juttujaan?
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta ihan oikeasti on meitä, joiden mielestä lapsemme eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa. Ja olemme tämän lapsillemme kyllä suoraan sanoneet.
Alue: Aihe vapaa
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.