Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Vanhemmat ovat ikänsä asuneet Joensuussa. ( tai jonkun kirkonkylän kaksiossa. Miksi he sieltä muuttaisivat helsinkiin tai turkuun vaikka lapsi olisi muuttanutkin? En minäkään ole lapsen perässä muuttanut, olisin nyt asunut sitten oulussa, tampereella, piilaaksossa, lappeenrannassa ja helsingissä jos olisin niin tehnyt.
Onko lapsellasi tarkoitus asettua jonnekin vakituisemmin? Lasten kanssa tuollainen ympäri ämpäri muuttaminen on itsekästä, eihän he juurru mihinkään. Lapsettomalla on tietekin eri tilanne.
Olivat perheenä ulkomailla, lapset ei vielä koulussa. Opiskelut sinkkuja vie. Älä ole huolissasi, hyvät hommat Helsingissä, heillä esikoinen valmistuu kohta lääkäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Täytyyhän aiheen kiinnostaa jos sen sivistyksensä käyttää vauvapalstalla suuria ikäluokkia haukkuen.
Elämänkokemus ei ole kovin arvostettu piirre täällä vauvalla. "Oo hiljaa mummu, et tiiä mitään, tilasto sanoo ettei noin voi olla."
"Mummottelu" on yritys mitätöidä ja hiljentää.
On varmaan joku mummostaan traumatisoitunut, kun käyttää mummoa haukkumasanana.
Itselleni mummo ei ole haukkumasana, mutta olen huomannut, että monet vanhemmat naishenkilöt kokevat sen juuri sellaisena. Ihan arkinen suomen sana.
Samalla tavalla "tyttö" on täysin neutraali sana, mutta sitäkin voidaan käyttää halventavassa merkityksessä.
Miksi pitää leimata kanssakeskustelijoita yhtään miksikään, asia-argumenttien pitäisi riittää.
Jämähtäminen sitten onkin suotavaa lasten kannalta. Tuossa kommentti mitätöi kaikki valitukset samalla paikkakunnalla kauan asuneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan prosentteina sanoisin 100 000 hengen kaupungissa jonka työpaikkoina ( oli) isot teollisuuslaitokset kouluttamattomien määrä prosentteina väestöstä on suurempi kuin jossain pikkukunnassa.
Tietysti joku Kauniainen, pääkaupunkiseutu, yliopistokaupungit jne on koulutetumpaa kun taas joku muu kaupunki.
Juu, hyvinkin kun tarkoitushakuisesti valitaan tietty yksittäinen kaupunki ja tietty yksittäinen pikkukunta, voidaan löytää kouluttamattomien suhteellisissa osuuksissa tällaisia havaintoja.
Tilastojen kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, tilastot kertovat suurista joukoista. Silloin on laskettu mukaan niin Luhanka kuin Kauniainenkin.
Olen kyllä nähnyt tilastoja ihan paikkakunnittain eriteltynä. Ja omasta kaupungista vielä kaupunginosittain eriteltynä.
En tiedä nykyisin ihan uusimpia, mutta kaupunkimme on aina ollut kouluttamattoman väestön kärkisijoilla.
Kaikkien ketjussa jo olleiden vastakkainasettelujen lisäksi saatiin uusi: koulutetut ja kouluttamattomat.
Vieläkö saadaan poliittinen vastakkainasettelu mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
On se vaikeaa silloin, kun itse ei halua. Ja niitä vanhuksia on paljon. He joko inhoaa ulkopuolisia ihmisiä tai eivät halua maksaa palveluista mitään. Valitettavasti minulla on tuosta kokemusta. Palveluja on otettu pakon edessä, mutta silti niistä jokaisesta pitää valittaa ihan jatkuvasti. Mikään ei ole ikinä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan prosentteina sanoisin 100 000 hengen kaupungissa jonka työpaikkoina ( oli) isot teollisuuslaitokset kouluttamattomien määrä prosentteina väestöstä on suurempi kuin jossain pikkukunnassa.
Tietysti joku Kauniainen, pääkaupunkiseutu, yliopistokaupungit jne on koulutetumpaa kun taas joku muu kaupunki.
Juu, hyvinkin kun tarkoitushakuisesti valitaan tietty yksittäinen kaupunki ja tietty yksittäinen pikkukunta, voidaan löytää kouluttamattomien suhteellisissa osuuksissa tällaisia havaintoja.
Tilastojen kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, tilastot kertovat suurista joukoista. Silloin on laskettu mukaan niin Luhanka kuin Kauniainenkin.
Olen kyllä nähnyt tilastoja ihan paikkakunnittain eriteltynä. Ja omasta kaupungista vielä kaupunginosittain eriteltynä.
En tiedä nykyisin ihan uusimpia, mutta kaupunkimme on aina ollut kouluttamattoman väestön kärkisijoilla.
Kaikkien ketjussa jo olleiden vastakkainasettelujen lisäksi saatiin uusi: koulutetut ja kouluttamattomat.
Vieläkö saadaan poliittinen vastakkainasettelu mukaan?
Kyllähän koulutukseen liittyvä vastakkainasettelu oli keskiössä jo ap:n aloituksessa: vanhemmat eivät hyväksyneet lukiokoulutusta, varsinkaan kun se sisälsi poismuuton äidin helmoista. Se vastakkainasettelu oli siis jo ap:lla ja vanhemmillaan.
Mitä politiikkaan tulee, todennäköisesti ap:n vanhemmat äänestivät "meijän puoluetta" eli keskustaa. Kepun kannattajista useimmat ovat jo hoitokodeissa ja kirkkomaassa, joten hyvin helposti tästä poliittinenkin vastakkainasettelu saadaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jämähtäminen sitten onkin suotavaa lasten kannalta. Tuossa kommentti mitätöi kaikki valitukset samalla paikkakunnalla kauan asuneista.
Voihan sitä muuttaa toiselle puolelle maapalloa, kun lapset alkavat pärjätä omillaan. Eihän he jää vanhempien nurkkiin asumaan aikuisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
On se vaikeaa silloin, kun itse ei halua. Ja niitä vanhuksia on paljon. He joko inhoaa ulkopuolisia ihmisiä tai eivät halua maksaa palveluista mitään. Valitettavasti minulla on tuosta kokemusta. Palveluja on otettu pakon edessä, mutta silti niistä jokaisesta pitää valittaa ihan jatkuvasti. Mikään ei ole ikinä hyvin.
Mikä pakottaa sinut kuuntelemaan niitä valituksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Sellaista käy hyvin harvoin, että lapset jäävät pohjoissuomalaisen pikkukunnan pikkukylään ja iäkkäät vanhemmat muuttavat Helsinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Sellaista käy hyvin harvoin, että lapset jäävät pohjoissuomalaisen pikkukunnan pikkukylään ja iäkkäät vanhemmat muuttavat Helsinkiin.
Mitä ne vanhukset tekisi siellä Helsinkissä? Samat tarvitsemansa palvelut he saavat siellä lähikaupungissaki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Naurahdin. Ensin ivallisesti kyseenalaistat kirjoittajan koulutustasoa omine luuloinesi, sitten halveksit liiallista koulutusta pitämällä kirjoittajaa jo sen takia mielenterveysongelmaisena.
Olet oikea irvikuvallisten olkiukkojen muovaamisen mestari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
On se vaikeaa silloin, kun itse ei halua. Ja niitä vanhuksia on paljon. He joko inhoaa ulkopuolisia ihmisiä tai eivät halua maksaa palveluista mitään. Valitettavasti minulla on tuosta kokemusta. Palveluja on otettu pakon edessä, mutta silti niistä jokaisesta pitää valittaa ihan jatkuvasti. Mikään ei ole ikinä hyvin.
Mikä pakottaa sinut kuuntelemaan niitä valituksia?
Mikä pakottaa sinut kuuntelemaan niitä valituksia?
Vel-volli-suus, en ole niin kova-sy-dä-minen. En usko, että tämä kes-tää enää ko-vin kau-aa.
Jospa tämä menisi tavutettuna läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Sellaista käy hyvin harvoin, että lapset jäävät pohjoissuomalaisen pikkukunnan pikkukylään ja iäkkäät vanhemmat muuttavat Helsinkiin.
Mitä ne vanhukset tekisi siellä Helsinkissä? Samat tarvitsemansa palvelut he saavat siellä lähikaupungissaki.
Jospa he ei vielä muuttovaiheessa ole palvelujen tarpeessa vaan haluavat tehdä jotain muuta? Kuusikymppisenä ehtii vielä kotiutua uuteen paikkakuntaankin, ei ole pakko jäädä entiseen maakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Ei ole oikein "uraihmisen" maailmankuva sulla.
Onko lapsellasi tarkoitus asettua jonnekin vakituisemmin? Lasten kanssa tuollainen ympäri ämpäri muuttaminen on itsekästä, eihän he juurru mihinkään. Lapsettomalla on tietekin eri tilanne.