Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Jos on loppuvuodesta syntynyt (eli toukokuun jälkeen), peruskoulu päättyy 15-vuotiaana. Niin itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Hyvä ap. Pidä tämä! Käy kesällä kerran, seuraavan kerran isänpäivänä ja max jouluna. Älä kuuntele puhelimessa valituksia kauan,, katkaise puhelu,nytvon pakko mennä jne jne. Sinulla on oma elämä.
Etsi netistä hänelle puhelinnumeroita mistä saa kotiin apuja ,siivous, ikkunan pesu , pihatyöt. Lähetä kirjeenä ,ettei voi sanoa ,että ei niitä kaikkia muista!!
Äiti osaa kyllä etsiä puhelunnumerot itsekin jos hän osaa soittaa tyttärelle. Kaiken ei tarvi olla valmiiksi selvitettynä hänen puolestaan.
Ei välttämättä osaa. Tai halua. Jotkut vanhat ihmiset kasvattavat itselleen asenteen, jonka mukaan heitä pitää palvella, he ovat jo arvokkaan panoksensa yhteiskunnalle antaneet. Leiviskänsä kantaneet. Tehköön nyt muut, ja toisaalta ei näitä nyky-yhteiskunnan kommervenkkejä pysty mielessä pitämään eikä tiedä mistä etsiä tietoa. Hoitakoon tyttäret minua koska minäkin heitä hoidin pieninä ja tarvitsevina.
Tämä asenne just on niin syvältä sanonko mistä, minne ei aurinko paista.
Tätä sukupolvea on aina palveltu ja passattu kaikilla tiskeillä. Kun itse pitäisi nähdä vaivaa, opetella uusi asia ja homma hoitaa niin eivät viitsi. Älyllistä epärehellisyyttä ja laiskuutta kuormittaa nyt toisia. Olivat tällaisia jo 50-vuotiaista alkaen. Eivät tietenkään kaikki, mutta liikaa on tätä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Täytyyhän aiheen kiinnostaa jos sen sivistyksensä käyttää vauvapalstalla suuria ikäluokkia haukkuen.
Elämänkokemus ei ole kovin arvostettu piirre täällä vauvalla. "Oo hiljaa mummu, et tiiä mitään, tilasto sanoo ettei noin voi olla."
"Mummottelu" on yritys mitätöidä ja hiljentää.
On varmaan joku mummostaan traumatisoitunut, kun käyttää mummoa haukkumasanana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Hyvä ap. Pidä tämä! Käy kesällä kerran, seuraavan kerran isänpäivänä ja max jouluna. Älä kuuntele puhelimessa valituksia kauan,, katkaise puhelu,nytvon pakko mennä jne jne. Sinulla on oma elämä.
Etsi netistä hänelle puhelinnumeroita mistä saa kotiin apuja ,siivous, ikkunan pesu , pihatyöt. Lähetä kirjeenä ,ettei voi sanoa ,että ei niitä kaikkia muista!!
Äiti osaa kyllä etsiä puhelunnumerot itsekin jos hän osaa soittaa tyttärelle. Kaiken ei tarvi olla valmiiksi selvitettynä hänen puolestaan.
Ei välttämättä osaa. Tai halua. Jotkut vanhat ihmiset kasvattavat itselleen asenteen, jonka mukaan heitä pitää palvella, he ovat jo arvokkaan panoksensa yhteiskunnalle antaneet. Leiviskänsä kantaneet. Tehköön nyt muut, ja toisaalta ei näitä nyky-yhteiskunnan kommervenkkejä pysty mielessä pitämään eikä tiedä mistä etsiä tietoa. Hoitakoon tyttäret minua koska minäkin heitä hoidin pieninä ja tarvitsevina.
Tämä asenne just on niin syvältä sanonko mistä, minne ei aurinko paista.
Tätä sukupolvea on aina palveltu ja passattu kaikilla tiskeillä. Kun itse pitäisi nähdä vaivaa, opetella uusi asia ja homma hoitaa niin eivät viitsi. Älyllistä epärehellisyyttä ja laiskuutta kuormittaa nyt toisia. Olivat tällaisia jo 50-vuotiaista alkaen. Eivät tietenkään kaikki, mutta liikaa on tätä porukkaa.
Mitä sukupolvea on aina passatt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ei koskaan ole tullut mieleen kun käyn mökkikunnan Salessa tai K-kaupassa että myyjät olisivat jotain ressukoita jotka ovat "jääneet"sinne. Voivathan olla tulleetkin 🚘.
Kouluttamattomia ressukoita joiden ikätoverit tradenomeja, maistereita tms kaupungin boutique-liikkeitä kiertelemässä ja palavereissa istumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Täytyyhän aiheen kiinnostaa jos sen sivistyksensä käyttää vauvapalstalla suuria ikäluokkia haukkuen.
Elämänkokemus ei ole kovin arvostettu piirre täällä vauvalla. "Oo hiljaa mummu, et tiiä mitään, tilasto sanoo ettei noin voi olla."
"Mummottelu" on yritys mitätöidä ja hiljentää.
On varmaan joku mummostaan traumatisoitunut, kun käyttää mummoa haukkumasanana.
Itselleni mummo ei ole haukkumasana, mutta olen huomannut, että monet vanhemmat naishenkilöt kokevat sen juuri sellaisena. Ihan arkinen suomen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Hyvä ap. Pidä tämä! Käy kesällä kerran, seuraavan kerran isänpäivänä ja max jouluna. Älä kuuntele puhelimessa valituksia kauan,, katkaise puhelu,nytvon pakko mennä jne jne. Sinulla on oma elämä.
Etsi netistä hänelle puhelinnumeroita mistä saa kotiin apuja ,siivous, ikkunan pesu , pihatyöt. Lähetä kirjeenä ,ettei voi sanoa ,että ei niitä kaikkia muista!!
Äiti osaa kyllä etsiä puhelunnumerot itsekin jos hän osaa soittaa tyttärelle. Kaiken ei tarvi olla valmiiksi selvitettynä hänen puolestaan.
Ei välttämättä osaa. Tai halua. Jotkut vanhat ihmiset kasvattavat itselleen asenteen, jonka mukaan heitä pitää palvella, he ovat jo arvokkaan panoksensa yhteiskunnalle antaneet. Leiviskänsä kantaneet. Tehköön nyt muut, ja toisaalta ei näitä nyky-yhteiskunnan kommervenkkejä pysty mielessä pitämään eikä tiedä mistä etsiä tietoa. Hoitakoon tyttäret minua koska minäkin heitä hoidin pieninä ja tarvitsevina.
Tämä asenne just on niin syvältä sanonko mistä, minne ei aurinko paista.
Tätä sukupolvea on aina palveltu ja passattu kaikilla tiskeillä. Kun itse pitäisi nähdä vaivaa, opetella uusi asia ja homma hoitaa niin eivät viitsi. Älyllistä epärehellisyyttä ja laiskuutta kuormittaa nyt toisia. Olivat tällaisia jo 50-vuotiaista alkaen. Eivät tietenkään kaikki, mutta liikaa on tätä porukkaa.
Mitä sukupolvea on aina passatt
Ihan on voinut palveluammateissa toimia suuret ikäluokat ja sitä vanhemmatkin. Aikoinaan. Monen opettajana on ollut tuo "passattu mätä sukupolvi."
Ei se kaikki tieto ja osaaminen viiskymppisten päähänkään ilmasta ole putkahtanut. Tai heidän vauva- aikansa neuvolatädit jne, nyt en oikein osaa ilmaista mitä ajan takaa.
Ihan vielä asian vierestä, nyt 99 täyttänyt veljeni jäi eläkkeelle atk-alan koulutushommasta. Kävi yrityksissä ja tietysti myös yksityisille.
Kun suuret ikäluokat olivat lapsiperheitä ei heitä passattu samoin kuin nykyisin. Tai nyt kyllä kai ajetaan alas leikkikenttien ohjattuja kerhoja, avoimia leikkitiloja jne ainakin täällä meilläpäin jopa puretaan näitä leikkikenttien sisätiloja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Täytyyhän aiheen kiinnostaa jos sen sivistyksensä käyttää vauvapalstalla suuria ikäluokkia haukkuen.
Elämänkokemus ei ole kovin arvostettu piirre täällä vauvalla. "Oo hiljaa mummu, et tiiä mitään, tilasto sanoo ettei noin voi olla."
"Mummottelu" on yritys mitätöidä ja hiljentää.
On varmaan joku mummostaan traumatisoitunut, kun käyttää mummoa haukkumasanana.
Itselleni mummo ei ole haukkumasana, mutta olen huomannut, että monet vanhemmat naishenkilöt kokevat sen juuri sellaisena. Ihan arkinen suomen sana.
On se vähän jos ei tiedä minkäikäinen hlö kirjoittaa niin tivahtaa että hiljaa mummo tai tuossa jossain oli että painu mummo vattuun. Sivistynyt ihminen tietysti vaihtoi sanassa iin aahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Aloittaja purkaa mieltään omista vanhemmistaan. Tässä on kyse yhden ihmisen yksilöllisistä kokemuksista. Turha tehdä suivaantuen yleistäviä johtopäätöksiä. Ei tässä parjata mitään koko sukupolvea ja maaseutua.
Miksi lukija vetää oman herneen nenäänsä ikään kuin Ap loukkaisi juuri nimenomaan häntä.
Kaikkina aikoina on ollut hyviä vanhempia ja huonoja vanhempia. Toiset ovat onnellisia maalla ja toiset kaupungissa. Toiset eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihan prosentteina sanoisin 100 000 hengen kaupungissa jonka työpaikkoina ( oli) isot teollisuuslaitokset kouluttamattomien määrä prosentteina väestöstä on suurempi kuin jossain pikkukunnassa.
Tietysti joku Kauniainen, pääkaupunkiseutu, yliopistokaupungit jne on koulutetumpaa kun taas joku muu kaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja purkaa mieltään omista vanhemmistaan. Tässä on kyse yhden ihmisen yksilöllisistä kokemuksista. Turha tehdä suivaantuen yleistäviä johtopäätöksiä. Ei tässä parjata mitään koko sukupolvea ja maaseutua.
Miksi lukija vetää oman herneen nenäänsä ikään kuin Ap loukkaisi juuri nimenomaan häntä.
Kaikkina aikoina on ollut hyviä vanhempia ja huonoja vanhempia. Toiset ovat onnellisia maalla ja toiset kaupungissa. Toiset eivät ole.
No tuohon. Hetihän se alkoi vanha virsi, suuret ikäluokat vuossatojen huonoimmat vanhemmat ja jokainen kuvailee omiaan yleistäen kaikki samanlaisiksi.
Minusta oli huvittavaa tuo maaseudun ankeus. Maaltamuuttaneena varmaan nuorena ehkä puhuin samaan tyyliin halveksien kun "siellä korvessa ei ollut mitään." Lapsiperheeksi tultuamme löysimme uudestaan kesäisen maaseudun ja lapsetkin sai sieltä kosketuksen luontoon.
Täällä vähän samat ongelmat, lisäksi on jo selkeästi vanhuuden höperyyttä. Olen joutunut rajoittamaan yhteydenpitoa ja kovettamaan itseäni että en menetä täysin hermojani kuunnellessani niitä järjettömiä juttuja. Vaikka yrittää rauhallisesti kertoa miten asiat oikeasti ovat, niin vänkää vain itsepäisesti vastaan ihan selvien asioiden kohdalla.
Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi, ole yhteyksissä sen verran kuin voit. Laita sellaiset rajat joiden puitteissa voit vielä hyvin.
Kehosi jo kertoi sinulle, että teet väkivaltaa itsellesi pakottamalla itsesi kyläilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljosta jäävät vaille, kun ei haluta käydä iäkkäiden vanhempien luona.
Paljon heiltä saa elämän viisauksia ja sukuusi kuuluvaa historiaa ennen kuin hän vie hautaan
sukuusi kuuluvaa historiaa ja paljon asioita, jotka ovat olleet vain hänen tiedoissaan..
Olisi kiva kuulla noista elämän viisauksista. Omat vanhemmat lähinnä lateli sananlaskuja kuten "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" tai "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Ainoa oikea viisaus jonka vanhemmilta kuulin, oli se, että ikinä ei saa taata kenenkään lainaa, mutta sen jo tiesinkin.
Äidiltä kuulin isän lapsuuden ja nuoruuden olleen kurjaa ja köyhää. Äidin lapsuus ja nuoruus oli myös köyhää, mutta hän sepitti sen kuulostamaan Pieni talo preerialla -sarjalta. Silloin tällöin häneltä lipsahti tosiasioita.
Omat vanhempani eivät koskaan keroneet minulle yhtä ainoaa viisautta tai neuvoa. Eivät kertoneet myöskään suvusta tai esimerkiksi lapsuudestaan. He kuolivat aika nuorina, valitettavasti, mutta tuskin olisivat saaneet herätystä keskusteluihin, jos olisivat saaneet elää.
En ole juurikaan lukenut ketjua, mutta itseäni ahdisti vanhempieni tapaaminen siksi, koska koin, että mitään kunnollista yhteyttä ei millään tasolla ollut. Sellaista ohi puhumista ja ikään kuin varjonyrkkeilyä vain. Isä oli aina hyvin tarvitseva, ja kaiken olisi pitänyt pyöriä hänen ympärillään. Tarvitsevuus oli traagista ja erittäin ahdistavaa.
Ikävää, että sulla on ollut surkeat vanhemmat. Kaikilla ei onneksi ole näin.
Ehkä vanhempasi olivat yksinkertaisia ihmisiä ja heillä ei ollut yhtään viisasta ajatusta mitä sinulle kertoa? Sellaisiakin on.
Isäsi on ollut miesvauva ja siksi ollut tarvitseva.
Voi luoja, että olet myrkyllinen ja ilkeä. Kommenttisi menee alle kaiken arvostelun, sen verran vastenmielinen se on.
eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan prosentteina sanoisin 100 000 hengen kaupungissa jonka työpaikkoina ( oli) isot teollisuuslaitokset kouluttamattomien määrä prosentteina väestöstä on suurempi kuin jossain pikkukunnassa.
Tietysti joku Kauniainen, pääkaupunkiseutu, yliopistokaupungit jne on koulutetumpaa kun taas joku muu kaupunki.
Juu, hyvinkin kun tarkoitushakuisesti valitaan tietty yksittäinen kaupunki ja tietty yksittäinen pikkukunta, voidaan löytää kouluttamattomien suhteellisissa osuuksissa tällaisia havaintoja.
Tilastojen kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, tilastot kertovat suurista joukoista. Silloin on laskettu mukaan niin Luhanka kuin Kauniainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Alue: Aihe vapaa
"Kaikilla ei onneksi ole näin." Onneksi ei mutta toivottavasti et tarkoittanut, että tätllaista kokemusta ei saisi tuoda esiin. Vanhempien kohtaamiseen liittyvällä ahdistuksella voi olla monia syitä.
Tälla palstalla tuskin on tarpeen sen kummemmin avata perhekuvioitaan mutta "analyysisi" on yksinkerttaisista ihmisistä on yksinkertaistus. Sinänsä minulle ei toki ole yllätys, että sellaisia on - jopa huomattavasti nuoremmissa ja korkeasti koulutetuissa ihmisissä on kahden aivosolun ihmisiä, joilta puuttuu solujen välistä viestintää omien lasten tarpeisiin ja ihmissuhteiden dynamiikkaan liittyen.