Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1337)
Minua huvittaa ajatus siitä, että tässä olisi asuttu jossain idyllisellä alueella luonnon keskellä. Aloittaja on maininnut pellot ja talousmetsät ympärillään. Sama tilanne oli minulla lapsuudenkodissa. Ei siellä mitään kunnollista luontoa ollut. Asun nykyään hyvin lähellä ison kaupungin keskustaa, ja täällä on paljon runsaammin erilaisia lintulajeja haukoista lähtien ja muitakin eläimiä kuten kettuja, peuroja jne. Ympärilläni on vanhaa suojeltua metsää melko iso kaistale. Lapseni ovat saaneet leikkiä hienossa metsikössä, toisin kuin minä. Ei siellä talousmetsässä oikeasti ole mitään nähtävää, muuta kuin vattupuskia ehkä. Halpaa tällainen asuminen ei toki ole, mutta ainakaan talo ei menetä arvoaan toisin kuin perinnöksi tuleva mörskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Sellaista käy hyvin harvoin, että lapset jäävät pohjoissuomalaisen pikkukunnan pikkukylään ja iäkkäät vanhemmat muuttavat Helsinkiin.
Mitä ne vanhukset tekisi siellä Helsinkissä? Samat tarvitsemansa palvelut he saavat siellä lähikaupungissaki.
Jospa he ei vielä muuttovaiheessa ole palvelujen tarpeessa vaan haluavat tehdä jotain muuta? Kuusikymppisenä ehtii vielä kotiutua uuteen paikkakuntaankin, ei ole pakko jäädä entiseen maakuntaan.
Jankkaaja.
Miksi he kouluttautuisivat? Jos heidän elämäsä on ihan hyvää siellä missä asuvat. Jos ei ole niin ei se muutu hyväksi kouluttautumalla tai sillä että muuttaa Helsinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Ei ole oikein "uraihmisen" maailmankuva sulla.
Jos uran rakentaminen tarkoittaa usein muuttoa ympäri Suomen ja maapallon, niin ei siihen todennäköisesti lapset mahdu. Alle kouluikäisten kanssa on vielä suht helppo muuttaa. Kun lapset ovat parikymppisiä, voi vanhemmat jatkaa reissuelämää, onhan heillä vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen eläkettä.
Nytkö tähän keskusteluun saatiin myös Helsinki mukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Miksi avun saaminen olisi vaikeaa jos lapset eivät asu lähellä? Apua voi ja usein saakin ihan muilta kuin niiltä lapsilta. Ei pidä laskea vanhuuden turvaa lasten varaa ihan riippumatta siitä asuuko maalla vai kerrostalo kaksiossa kaupugissa.
Ja etenkin kaupungeissa apua tarjoavia yrityksiä on paljon.
Niin. Melko useinhan ne vanhemmat ihmiset muuttaakin palvelujen perässä kaupunkiin. Eivät edes jää maaseudulle aikuisten lasten takia vaikka he jatkaisi tilaa tai olisivat löytäneet paikkansa muuten kotikunnasta opiskeluiden jälkeen. Jos haluavat auttaa esim. lastenhoidoss se onnistuu yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Nuorten on sitä paitsi helpompi liikkua sinne kaupunkiin jos tarvetta on.
Sellaista käy hyvin harvoin, että lapset jäävät pohjoissuomalaisen pikkukunnan pikkukylään ja iäkkäät vanhemmat muuttavat Helsinkiin.
Mitä ne vanhukset tekisi siellä Helsinkissä? Samat tarvitsemansa palvelut he saavat siellä lähikaupungissaki.
Jospa he ei vielä muuttovaiheessa ole palvelujen tarpeessa vaan haluavat tehdä jotain muuta? Kuusikymppisenä ehtii vielä kotiutua uuteen paikkakuntaankin, ei ole pakko jäädä entiseen maakuntaan.
Jankkaaja.
Miksi he kouluttautuisivat? Jos heidän elämäsä on ihan hyvää siellä missä asuvat. Jos ei ole niin ei se muutu hyväksi kouluttautumalla tai sillä että muuttaa Helsinkiin.
Eihän se elämä sinllakaan mitä ilmeisemmin hyväksi ole muuttunut vaikka sieltä maalta oletkin pois muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Ei ole oikein "uraihmisen" maailmankuva sulla.
Jos uran rakentaminen tarkoittaa usein muuttoa ympäri Suomen ja maapallon, niin ei siihen todennäköisesti lapset mahdu. Alle kouluikäisten kanssa on vielä suht helppo muuttaa. Kun lapset ovat parikymppisiä, voi vanhemmat jatkaa reissuelämää, onhan heillä vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen eläkettä.
No niin. Varmaan mulle. Puoliso teki etätöitä sieltä ulkomailta. Miksi näet noin negatiivisena jos ei jäädä siihen opiskelukaupunkiin tai töihin tai kieltäydytään mielenkiintoisesta mahdollisuudesta?
Eli ne jämähtäneet siellä kunnissa olleetkin hyviä vanhempia?
Miksi he kouluttautuisivat? Jos heidän elämäsä on ihan hyvää siellä missä asuvat. Jos ei ole niin ei se muutu hyväksi kouluttautumalla tai sillä että muuttaa Helsinkiin.
Kenen kouluttautumisesta sinä nyt puhut? Minä kirjoitin kotiutumisesta. Jos elämä on hyvää missä nyt asuu, niin eihän sitten tarvitse muuttaa. Voihan sitä haluta vaihtelua, kyllä eläkeikäisenäkin voi vaihtaa maisemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tähän keskusteluun saatiin myös Helsinki mukaan :D
Ihmisten mielenliikkeet on joskus monimutakaisia. Mitään hauskaa siinä välttämättä ei ole että ne on joskus joillakin hyvikin normaalista poikeavia.
Mitäpä luulet, että miten sinä käyttäydyt, kun tulet vanhaksi? Niinpä, sitä ei voi tietää etukäteen. Eliniän ennusteesi varmaan huitelee 80-90 v. Se on kuitenkin varmaa, että ikä tulee näkymään sinussa ja käytöksessäsi. Kukaan täältä, joka elää vanhaksi, ei poistu samanlaisena, kuin nuorena oli. Tiedä vaikka muistisairaus iskisi, onneksi sitä sairastava ei itse tiedosta sairauttaan, mutta läheisillesi olisit raskas "tapaus ". Toivottavasti he ovat Sinulle kilttejä. Ihminen ei näköjään opi mitään muuten kuin kantapään kautta, jos koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet, että miten sinä käyttäydyt, kun tulet vanhaksi? Niinpä, sitä ei voi tietää etukäteen. Eliniän ennusteesi varmaan huitelee 80-90 v. Se on kuitenkin varmaa, että ikä tulee näkymään sinussa ja käytöksessäsi. Kukaan täältä, joka elää vanhaksi, ei poistu samanlaisena, kuin nuorena oli. Tiedä vaikka muistisairaus iskisi, onneksi sitä sairastava ei itse tiedosta sairauttaan, mutta läheisillesi olisit raskas "tapaus ". Toivottavasti he ovat Sinulle kilttejä. Ihminen ei näköjään opi mitään muuten kuin kantapään kautta, jos koskaan.
Miten niin ei voi tietää etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet, että miten sinä käyttäydyt, kun tulet vanhaksi? Niinpä, sitä ei voi tietää etukäteen. Eliniän ennusteesi varmaan huitelee 80-90 v. Se on kuitenkin varmaa, että ikä tulee näkymään sinussa ja käytöksessäsi. Kukaan täältä, joka elää vanhaksi, ei poistu samanlaisena, kuin nuorena oli. Tiedä vaikka muistisairaus iskisi, onneksi sitä sairastava ei itse tiedosta sairauttaan, mutta läheisillesi olisit raskas "tapaus ". Toivottavasti he ovat Sinulle kilttejä. Ihminen ei näköjään opi mitään muuten kuin kantapään kautta, jos koskaan.
Miten niin ei voi tietää etukäteen?
Muistisairauskaan ei katso kehen se tulee, ei aivoinfarkti, tavallisimmat avuttomaksi tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Ei ole oikein "uraihmisen" maailmankuva sulla.
Jos uran rakentaminen tarkoittaa usein muuttoa ympäri Suomen ja maapallon, niin ei siihen todennäköisesti lapset mahdu. Alle kouluikäisten kanssa on vielä suht helppo muuttaa. Kun lapset ovat parikymppisiä, voi vanhemmat jatkaa reissuelämää, onhan heillä vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen eläkettä.
No niin. Varmaan mulle. Puoliso teki etätöitä sieltä ulkomailta. Miksi näet noin negatiivisena jos ei jäädä siihen opiskelukaupunkiin tai töihin tai kieltäydytään mielenkiintoisesta mahdollisuudesta?
Eli ne jämähtäneet siellä kunnissa olleetkin hyviä vanhempia?
Voi jeesus, ei voi olla noin vaikeaa.
Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois vanhempien luota. Heillä ei ole mitään velvollisuutta asettua asumaan sinne, missä heidän ikääntyvät vanhemmat ovat. Ikääntyneet vanhemmat eivät voi olettaa, että aikuiset lapset ovat aina heidän apunaan. Jos lapset ovat muuttaneet kauas, ikääntyneet vanhemmat voivat itse muuttaa lähemmäs lapsiaan. Sillä ei ole väliä kummat asuu Helsingissä ja kummat Savukoskella.
Itse en ymmärrä, miksi kouluikäisten lasten pitäisi vaihtaa vuoden tai kahden välein aina uudelle paikkakunnalle uuteen kouluun. Siinä ei juurru mihinkään ja ystävyyssuhteet pitää aina luoda alusta. Vanhemmat voi järjestää uransa tuo huomioiden, kyse on kuitenkin väliaikaisesta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet, että miten sinä käyttäydyt, kun tulet vanhaksi? Niinpä, sitä ei voi tietää etukäteen. Eliniän ennusteesi varmaan huitelee 80-90 v. Se on kuitenkin varmaa, että ikä tulee näkymään sinussa ja käytöksessäsi. Kukaan täältä, joka elää vanhaksi, ei poistu samanlaisena, kuin nuorena oli. Tiedä vaikka muistisairaus iskisi, onneksi sitä sairastava ei itse tiedosta sairauttaan, mutta läheisillesi olisit raskas "tapaus ". Toivottavasti he ovat Sinulle kilttejä. Ihminen ei näköjään opi mitään muuten kuin kantapään kautta, jos koskaan.
Taakkahan sitä on moni nuorempikin ilman muistisairauttakin läheisilleen. Monesti ne rajat on hyvä vetää ihan ikään katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tähän keskusteluun saatiin myös Helsinki mukaan :D
Oma lapsi on muuttanut Helsinkiin ja hän on sanonut, että mekin voitaisiin muuttaa sinne. Mies on pohtinut tuota ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet, että miten sinä käyttäydyt, kun tulet vanhaksi? Niinpä, sitä ei voi tietää etukäteen. Eliniän ennusteesi varmaan huitelee 80-90 v. Se on kuitenkin varmaa, että ikä tulee näkymään sinussa ja käytöksessäsi. Kukaan täältä, joka elää vanhaksi, ei poistu samanlaisena, kuin nuorena oli. Tiedä vaikka muistisairaus iskisi, onneksi sitä sairastava ei itse tiedosta sairauttaan, mutta läheisillesi olisit raskas "tapaus ". Toivottavasti he ovat Sinulle kilttejä. Ihminen ei näköjään opi mitään muuten kuin kantapään kautta, jos koskaan.
Miten niin ei voi tietää etukäteen?
Muistisairauskaan ei katso kehen se tulee, ei aivoinfarkti, tavallisimmat avuttomaksi tekevät.
Läheiset tietävät miten siinä tilanteessa toimivat. Eikä muistisairais iske kuin salama, kyllä siinä ehtii suunnitella sen loppusijoituspaikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen ja työkomennusten mukana muuttavat vastaan samalla paikkakunnalla lasten edun vuoksi asuvat.
Lapset voi tehdä vasta sitten, kun opinnot on ohi. Toinen vanhemmista voi muuttaa työkomennuspaikkakunnalle, kun muu perhe jää aloilleen. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä etenkin kouluikäisinä.
Ei ole oikein "uraihmisen" maailmankuva sulla.
Jos uran rakentaminen tarkoittaa usein muuttoa ympäri Suomen ja maapallon, niin ei siihen todennäköisesti lapset mahdu. Alle kouluikäisten kanssa on vielä suht helppo muuttaa. Kun lapset ovat parikymppisiä, voi vanhemmat jatkaa reissuelämää, onhan heillä vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen eläkettä.
No niin. Varmaan mulle. Puoliso teki etätöitä sieltä ulkomailta. Miksi näet noin negatiivisena jos ei jäädä siihen opiskelukaupunkiin tai töihin tai kieltäydytään mielenkiintoisesta mahdollisuudesta?
Eli ne jämähtäneet siellä kunnissa olleetkin hyviä vanhempia?
Voi jeesus, ei voi olla noin vaikeaa.
Jossain vaiheessa lapset muuttavat pois vanhempien luota. Heillä ei ole mitään velvollisuutta asettua asumaan sinne, missä heidän ikääntyvät vanhemmat ovat. Ikääntyneet vanhemmat eivät voi olettaa, että aikuiset lapset ovat aina heidän apunaan. Jos lapset ovat muuttaneet kauas, ikääntyneet vanhemmat voivat itse muuttaa lähemmäs lapsiaan. Sillä ei ole väliä kummat asuu Helsingissä ja kummat Savukoskella.
Itse en ymmärrä, miksi kouluikäisten lasten pitäisi vaihtaa vuoden tai kahden välein aina uudelle paikkakunnalle uuteen kouluun. Siinä ei juurru mihinkään ja ystävyyssuhteet pitää aina luoda alusta. Vanhemmat voi järjestää uransa tuo huomioiden, kyse on kuitenkin väliaikaisesta ajasta.
Jopas nyt vakavasti otit jonkun kirjoituksen.
Esimerkillisiä lapsiperheiden vanhempia esim maalla asuvat, eivät hötkyile töiden perässä muuttaen paikkakuntaa vaikka sitten tulee helsinkiläinen ja sanoo heitä jämähtäneksi.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkillisiä lapsiperheiden vanhempia esim maalla asuvat, eivät hötkyile töiden perässä muuttaen paikkakuntaa vaikka sitten tulee helsinkiläinen ja sanoo heitä jämähtäneksi.
Tämä oli varmaan ketjun typerin ja peppukipein kommentti. Miten maalaisilla on noin heikko itsetunto?
Mieti sitä että kun olit pieni lapsi, kuuntelivat sinua ja kasvattivat sinut, pieni hinta on käydä katsomassa heitä näin elämän ehtoopuolella
Sulla on siis paljon vanhuksia joiden valituksia kuuntelet velvollisuudestasi.
En yhtään ihmettele että valittavat sinulle. Kannattaa tehdä selväksi että et kuuntele, ongelmat ei jokatapauksessa sillä ratkea. Hyväsydämmisyyttä se tuskin on vaan sitä että et muuta haluakkaan kuin kuulla valitusta.