Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan prosentteina sanoisin 100 000 hengen kaupungissa jonka työpaikkoina ( oli) isot teollisuuslaitokset kouluttamattomien määrä prosentteina väestöstä on suurempi kuin jossain pikkukunnassa.
Tietysti joku Kauniainen, pääkaupunkiseutu, yliopistokaupungit jne on koulutetumpaa kun taas joku muu kaupunki.
Juu, hyvinkin kun tarkoitushakuisesti valitaan tietty yksittäinen kaupunki ja tietty yksittäinen pikkukunta, voidaan löytää kouluttamattomien suhteellisissa osuuksissa tällaisia havaintoja.
Tilastojen kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, tilastot kertovat suurista joukoista. Silloin on laskettu mukaan niin Luhanka kuin Kauniainenkin.
Olen kyllä nähnyt tilastoja ihan paikkakunnittain eriteltynä. Ja omasta kaupungista vielä kaupunginosittain eriteltynä.
En tiedä nykyisin ihan uusimpia, mutta kaupunkimme on aina ollut kouluttamattoman väestön kärkisijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Voisi myös kysyä onko taustaan katsoen mennyt väitöskirja vähän päähän ja vanhemmat ja kotiseutu tuntuvat tyhmältä? Hävettää.
Osaan kyllä samaistua yksinkertaisena ihmisenä koulutettujen lasten häpeään vaikka itsestäni. Köyhästä ex-työläisnaisesta. 2 tohtoria, toinen tekniikan, yks DI ja yks maisteri.
Vielä kuitenkin nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Aika tyypillistä jankkausta ja selittelyä "hulluille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Lehdistä katsottuna, vaikkei sillä mitään arvoa olekaan, ei koulutus näytä estävän sairastumista psyykkisesti. Monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet sairaudestaan tai sitten muuten tiedetään siitä syystä jättäneen työelämän. Naapuri toi Apu-lehden luettavakseni. Psykiatri kertoo sairastavansa kaksisuuntaista. Lääkityksellä työkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Tilastotieteilijänä tiedätkö. Nämä nuorena eläkkeelle jääneet n 30, heidän koulutustasonsa.
Itse tietämäni 2 ovat opiskelujen ( yliopisto) loppuvaiheessa romahtaneet. Opiskeluaika tietysti on rankkaa ja kummallakin liittyi epäonninem parisuhde asiaan. Onneks ei lapsia. ( lasteni kavereita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä yhteisiä puheenaiheita on esim. yli 80-v:lla mummolla, joka asuu yksin maalla, naapurit kaukana, kissa on ja TV viihdykkeenä ja nuorella aikuisella, joka asuu kaupungissa, jolla on perhe pikkulapsineen, työ, harrastuksia ja ystäviä? Joko puhut omista asioistasi mummolle, et ota itseesi, jos hän ei jaksa kuunnella jorinoitasi tai kuuntelet vaan kiltisti hänen sairauksista, kivuista ja säryistä ja ja kuoleman odotuksesta. Silittelet ja kehut hänelle tärkeää kissaa, jolle ostetaan parhaat paistit lihatiskiltä ja joka vain lihoo lihomista ja tulee silmille, jos erehdyksessä istut kissan lempinojatuolille. Voit selata valokuvia, jos sellaisia on ja kysellä menneistä ja jos mummoa ei kiinnosta, niin et ota itseesi, vaikka hän avaa telkkarin ja sanoo lempiohjelmansa tulevan juuri nyt. Tarjoilut otat vastaan ilahtuneena, vaikka ne olisivatkin vanhentuneita konvehteja ja samalla ylistät kuinka kaunis pöydällä oleva ikivanha virkattu joululiina onkaan, etkä takerru siihen, että nyt on juhannus. Mitä vierailu antoi, voit kehua itseäsi, kuinka luova oletkaan keksiessäsi puheenaiheita vaikka aidan seipäästä, huomatessasi pienetkin yksityiskohdat hänen elämästään, joista mummo voi ilahtua. Eikä se niin haittaa, että katsot koko vierailun ajan hänen lempiohjelmaansa hiljaa vierekkäin istuen, kärsivällisyyttäsi ehkä koetellaan, mutta sitä tarvitaan monet kerrat tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
No, mitä yhteisiä puheenaiheita on esim. yli 80-v:lla mummolla, joka asuu yksin maalla, naapurit kaukana, kissa on ja TV viihdykkeenä ja nuorella aikuisella, joka asuu kaupungissa, jolla on perhe pikkulapsineen, työ, harrastuksia ja ystäviä? Joko puhut omista asioistasi mummolle, et ota itseesi, jos hän ei jaksa kuunnella jorinoitasi tai kuuntelet vaan kiltisti hänen sairauksista, kivuista ja säryistä ja ja kuoleman odotuksesta. Silittelet ja kehut hänelle tärkeää kissaa, jolle ostetaan parhaat paistit lihatiskiltä ja joka vain lihoo lihomista ja tulee silmille, jos erehdyksessä istut kissan lempinojatuolille. Voit selata valokuvia, jos sellaisia on ja kysellä menneistä ja jos mummoa ei kiinnosta, niin et ota itseesi, vaikka hän avaa telkkarin ja sanoo lempiohjelmansa tulevan juuri nyt. Tarjoilut otat vastaan ilahtuneena, vaikka ne olisivatkin vanhentuneita konvehteja ja samalla ylistät kuinka kaunis pöydällä oleva ikivanha virkattu joululiina onkaan, etkä takerru siihen, että nyt on juhannus. Mitä vierailu antoi, voit kehua itseäsi, kuinka luova oletkaan keksiessäsi puheenaiheita vaikka aidan seipäästä, huomatessasi pienetkin yksityiskohdat hänen elämästään, joista mummo voi ilahtua. Eikä se niin haittaa, että katsot koko vierailun ajan hänen lempiohjelmaansa hiljaa vierekkäin istuen, kärsivällisyyttäsi ehkä koetellaan, mutta sitä tarvitaan monet kerrat tässä elämässä.
80-vuotiaan lapsi EI VOI OLLA nuori aikuinen. Olisiko aika tuntea itsensä jo aikuiseksi eikä nuoreksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Mikä ei tarkoita, että koulutus jotenkin suojaisi mt-ongelmilta.
Koulutuksen puute ja heikko sosioekonominen asema varsinkin, ovat usein seuraus, ei syy.
(Koulutus kyllä auttaa tulkitsemaan tilastoja)
Outo oletus että kaikki 80-vuotiaat ovat sairaita tai sekaisin? Jotenkin loukkaa kun joskus asioilla tuohon törmää ( juuri keski-ikäiset aspat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä yhteisiä puheenaiheita on esim. yli 80-v:lla mummolla, joka asuu yksin maalla, naapurit kaukana, kissa on ja TV viihdykkeenä ja nuorella aikuisella, joka asuu kaupungissa, jolla on perhe pikkulapsineen, työ, harrastuksia ja ystäviä? Joko puhut omista asioistasi mummolle, et ota itseesi, jos hän ei jaksa kuunnella jorinoitasi tai kuuntelet vaan kiltisti hänen sairauksista, kivuista ja säryistä ja ja kuoleman odotuksesta. Silittelet ja kehut hänelle tärkeää kissaa, jolle ostetaan parhaat paistit lihatiskiltä ja joka vain lihoo lihomista ja tulee silmille, jos erehdyksessä istut kissan lempinojatuolille. Voit selata valokuvia, jos sellaisia on ja kysellä menneistä ja jos mummoa ei kiinnosta, niin et ota itseesi, vaikka hän avaa telkkarin ja sanoo lempiohjelmansa tulevan juuri nyt. Tarjoilut otat vastaan ilahtuneena, vaikka ne olisivatkin vanhentuneita konvehteja ja samalla ylistät kuinka kaunis pöydällä oleva ikivanha virkattu joululiina onkaan, etkä takerru siihen, että nyt on juhannus. Mitä vierailu antoi, voit kehua itseäsi, kuinka luova oletkaan keksiessäsi puheenaiheita vaikka aidan seipäästä, huomatessasi pienetkin yksityiskohdat hänen elämästään, joista mummo voi ilahtua. Eikä se niin haittaa, että katsot koko vierailun ajan hänen lempiohjelmaansa hiljaa vierekkäin istuen, kärsivällisyyttäsi ehkä koetellaan, mutta sitä tarvitaan monet kerrat tässä elämässä.
80-vuotiaan lapsi EI VOI OLLA nuori aikuinen. Olisiko aika tuntea itsensä jo aikuiseksi eikä nuoreksi?
Kuka sanoi, että 80-vuotiaan mummon luona vieraileva nuori aikuinen on hänen lapsensa? ; )
Mukavaa perjantaiaamupäivää sinulle ap. Vietä leppoisa viikonloppu , paista räiskäleitä,kuuntele ilmaista spotifystä tai äänikirjoja. Lähetä äidillesi tekstareita. Alkuun sanoo ,ettei osaa/halua sellaista- niin minäkin, mutta olenpa täysin tottunut ,kun lapsi ja lapsenlapsi vallan harrastavat niitä. En alkuun tykännyt , mutta nyt jo monta vuotta olen harrastanut heidän kanssaan tekstareita. Ihan mukavaa ,olen 78v .
Se on ihan turhaa änkyröintiä vanhalta ihmiseltä, jos ei viitsi opetella mitään uutta, mikäli nuppi toimii!!👍😄.
Ja jos ei viitsi lukea tekstiviesti tai itse hän kirjoittaa, niin voi voi. Se on kiukuttelua! Eri asia on muistisairaat ja kovasti muuten sairaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Mistä se tilasto kertoo? Ihmisten luonteesta tai kasvatuksesta maaseudulla vai yksinkertaisesti siitä että koulutusta on lähdettävä hakemaan kaupungista kun sitä maalla ei ole. Myös työpaikkoja on huomattavan vähän.
Määrällisesti kaupungeissa on kuitenkin enemmän kouöuttamattomia kuin maalla. Tilastaja osaa lukea kun sitä opiskelee joten koulutuksella en sinuna kehuskelisi.
Vakavissaanko kysyt? Eihän tilasto kerro mitään noista. Tilasto kertoo absoluuttisia ja suhteellisia lukumääriä. Eri koulutusasteiden suorittaneiden ihmisten määristä vaikkapa kunnittain tai ammattiryhmittäin. Erityisesti, tilastojen perusteella ei voi yleistää koko joukosta yksilöön, eikä tilaston kuvaamaa suurta joukkoa voi mitenkään kumota yksilötason anekdootilla tyyliin "ei pidä paikkaansa että maalaiset olisivat vähemmän koulutettuja, naapurin Seppokin on metsäinsinööri".
Tuo määrällisesti enemmän -perustelu oli aika ontuva. Samaa tasoa kuin kuulemani erään vähemmistöryhmän edustajan väite: ei pidä paikkansa, että naisvankien joukossa meidän heimolaisemme olisivat yliedustettuina, kyllä siellä kuule oli enemmän valtaväestöläisiä.
Kerro toki lisää koulutustasostasi :)
Tekniikan tohtori. Se tarkoittaa peruskoulua, ylioppilastutkintoa, DI-tutkintoa ja väitöskirjaa. Työskentelen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Ja jos kysyt, miksi seuraan tätä ketjua, tai on aikaa sellaiseen, niin toteanpahan vain, että läheltä liippaa ap:n kertoman kanssa.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.
Joo eihän se kaikilla kestä. Mutta ihan tilastollisestikin, mielenterveysongelmia esiintyy keskimäärin enemmän matalammin koulutettujen (tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien) parissa.
Erityisesti maaseudulla esiintyy suhteellisesti enemmän vakavia mielenterveysongelmien seurauksia, kuten itsemurhia ja hoidon puutetta. Näin tilastotiedon valossa.
Tilastotieteilijänä tiedätkö. Nämä nuorena eläkkeelle jääneet n 30, heidän koulutustasonsa.
Itse tietämäni 2 ovat opiskelujen ( yliopisto) loppuvaiheessa romahtaneet. Opiskeluaika tietysti on rankkaa ja kummallakin liittyi epäonninem parisuhde asiaan. Onneks ei lapsia. ( lasteni kavereita).
Itse asiassa kyllä tiedän. Lyhyt vastaus: Suomessa nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ovat keskimäärin selvästi matalammin koulutettuja.
Valtaosalla nuorista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä on: vain perusasteen koulutus tai kesken jääneet toisen asteen opinnot. Korkeasti koulutetut (ammattikorkeakoulu / yliopisto) ovat tässä joukossa selvä vähemmistö.
Tämä ei tietenkään mitenkään vähättele vaikkapa tuntemiesi 2 ihmisen kovaa kohtaloa.
Hiukan lapsellista ahdistua niin kovasti. Päästä menneiden tunnekuormasta irti, kasva ihmisenä, kyläile vierailijana ja vanhuksistaan huolehtivaisena aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Vanhemmat ovat ikänsä asuneet Joensuussa. ( tai jonkun kirkonkylän kaksiossa. Miksi he sieltä muuttaisivat helsinkiin tai turkuun vaikka lapsi olisi muuttanutkin? En minäkään ole lapsen perässä muuttanut, olisin nyt asunut sitten oulussa, tampereella, piilaaksossa, lappeenrannassa ja helsingissä jos olisin niin tehnyt.
Omalla lapsellani ja hänen isoäidillään on ikäeroa liki 60 vuotta. Kerran parikymppisenä hänelle tuli ero seurustelukumppanin kanssa ja lapsi oli tietenkin murheissaan. Hän lähti katsomaan mummiaan ja viipyi siellä pari tuntia. Takaisin tuli selvästi piristynyt nuori, joka kertoi, miten oli puhunut mummin kanssa sydänsuruista ja miten heillä oli hyvä keskustelu. Mummi oli osannut sanoa oikeat lohduttavat sanat ja oli kertonut myös omista kokemuksistaan. Heillä onkin hyvät välit ja lapsi soittaa viikottain mummilleen. Toisen isoäidin kanssa tuo ei olisi onnistunut, hän olisi suhtautunut asiaan pilkallisesti ja vähätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä.
Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.
Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni. Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa.
Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä.
Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.
Ap voisi käväistä siellä kaksiossa asuvien vanhempien luona eikä hänen tarvitsisi ajaa pitkää matkaa eikä jäädä yöksi. Siinä hänelle jäisi viikonlopuistakin omaa aikaa eikä vanhemmatkaan rasitu liikaa ylimääräisestä henkilöstä.
Voihan se kaksiokin olla kaukana.
Ei voi. Järkevinä ihmisinä vanhemmat muuttavat samalle paikkakunnalle missä ainakin yksi lapsista elää. Miksi he muuttaisivat jonnekin kauas, koska sitten avun saaminen menee vaikeaksi? Ihan sama sopeutuminen kaksioon on asuipa missä tahansa, joten asuinpaikka pitää valita järjellä.
Vanhemmat ovat ikänsä asuneet Joensuussa. ( tai jonkun kirkonkylän kaksiossa. Miksi he sieltä muuttaisivat helsinkiin tai turkuun vaikka lapsi olisi muuttanutkin? En minäkään ole lapsen perässä muuttanut, olisin nyt asunut sitten oulussa, tampereella, piilaaksossa, lappeenrannassa ja helsingissä jos olisin niin tehnyt.
Sitten sitä apua pitää hommata yrityksiltä eikä odottaa, että lapsi käy viikonloppuisin tekemässä tarpeelliset asiat.
Liika koulutus kyllä on toisinaan mirlenterveysongelmien aiheuttaja. Kaikilla vain päänuppi ei kestä.