Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljosta jäävät vaille, kun ei haluta käydä iäkkäiden vanhempien luona.
Paljon heiltä saa elämän viisauksia ja sukuusi kuuluvaa historiaa ennen kuin hän vie hautaan
sukuusi kuuluvaa historiaa ja paljon asioita, jotka ovat olleet vain hänen tiedoissaan..
Olisi kiva kuulla noista elämän viisauksista. Omat vanhemmat lähinnä lateli sananlaskuja kuten "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" tai "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Ainoa oikea viisaus jonka vanhemmilta kuulin, oli se, että ikinä ei saa taata kenenkään lainaa, mutta sen jo tiesinkin.
Äidiltä kuulin isän lapsuuden ja nuoruuden olleen kurjaa ja köyhää. Äidin lapsuus ja nuoruus oli myös köyhää, mutta hän sepitti sen kuulostamaan Pieni talo preerialla -sarjalta. Silloin tällöin häneltä lipsahti tosiasioita.
Omat vanhempani eivät koskaan keroneet minulle yhtä ainoaa viisautta tai neuvoa. Eivät kertoneet myöskään suvusta tai esimerkiksi lapsuudestaan. He kuolivat aika nuorina, valitettavasti, mutta tuskin olisivat saaneet herätystä keskusteluihin, jos olisivat saaneet elää.
En ole juurikaan lukenut ketjua, mutta itseäni ahdisti vanhempieni tapaaminen siksi, koska koin, että mitään kunnollista yhteyttä ei millään tasolla ollut. Sellaista ohi puhumista ja ikään kuin varjonyrkkeilyä vain. Isä oli aina hyvin tarvitseva, ja kaiken olisi pitänyt pyöriä hänen ympärillään. Tarvitsevuus oli traagista ja erittäin ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia, että vanhemmat on sitä mieltä, että lapset eivät tietenkään ole heille "velkaa" siitä, että ovat tänne pyytämättä syntyneet.
Vain mt-ongelmaiset vanhemmat ajattelee noin.
Ja jos jollakin on mt-ongelmaiset tai peräti täysin sekaisin olevat vanhemmat se ei todellakaan tarkoita, että jotkut yhden sulkupolven vanhemmat kaikki on hulluja.
Suurtenikäluokkien lapset eivät suinkaan ole ikäluokka, joiden vanhemmat jokaisen vanhemmat on olleet sekaisin ja lapset joko heitteillä tai ilman lapsiseuraa kotona hoidossa tai muuten vaan lapsuus on ollut helvetistä.
Maailmansivu vanhemmissa on ollut hyviä ja huonoja vanhempia. Ja valitettavasti niitä huonoja vanhempia on myös näissä uusissa sukupolvissa.
Auringon alla ei ole mitään uutta, kaikki on koettu jo ennekin. Uusilla sukupolvilla vaan on tapana luulla, että vasta heidän sukupolvellaan on kaikki tieto ja he ovat ne ainoat fiksut ihmiset. Näinhän asia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia, että vanhemmat on sitä mieltä, että lapset eivät tietenkään ole heille "velkaa" siitä, että ovat tänne pyytämättä syntyneet.
Vain mt-ongelmaiset vanhemmat ajattelee noin.
Ja jos jollakin on mt-ongelmaiset tai peräti täysin sekaisin olevat vanhemmat se ei todellakaan tarkoita, että jotkut yhden sulkupolven vanhemmat kaikki on hulluja.
Suurtenikäluokkien lapset eivät suinkaan ole ikäluokka, joiden vanhemmat jokaisen vanhemmat on olleet sekaisin ja lapset joko heitteillä tai ilman lapsiseuraa kotona hoidossa tai muuten vaan lapsuus on ollut helvetistä.
Maailmansivu vanhemmissa on ollut hyviä ja huonoja vanhempia. Ja valitettavasti niitä huonoja vanhempia on myös näissä uusissa sukupolvissa.
Auringon alla ei ole mitään uutta, kaikki on koettu jo ennekin. Uusilla sukupolvilla vaan on tapana luulla, että vasta heidän sukupolvellaan on kaikki tieto ja he ovat ne ainoat fiksut ihmiset. Näinhän asia ei ole.
Just näin. Täällä on vaan muutama jankkaaja, jotka tarkoituksellisesti yrittää lietsoa kahtiajakoa sukupolvien välillä ja tehdä tästä jonkun valtaosaa koskevan ongelman mitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lie johtuu, mutta suurten ikäluokkien edustajilla toistuu usein sama kykenemättömyys kuunnella omien lasten ja lastenlasten asioita. Omassa perheessä ja myös ystäväpiirissä tämän huomaa todella räikeänä. Se todellakin on ne naakat ja naapurien asiat, mitä vatvotaan, eikä pysähdytä hetkeksikään kuuntelemaan tai olla kiinnostuneita muiden asioista. Jos jonkun sanan saa väliin, vastaus on korkeintaan "jaa" ja sitten jatkuu kertomus naakoista ja minulle tuntemattomien kylän ihmisten elämästä.
Olen surullinen ja kateellinen perheille, joissa aidosti keskustellaan. Jos omassa elämässä ei tapahtuisikaan mitään, niin onhan aina kulttuuri ja yhteiskunta, josta riittää ammennettavaa, ja ihan jo se, että osoittaisi kiinnostusta lasten kuulumisiin ja keskustelisi lapsen asioista.Kiitos tästä - 6/5. E
Aina tämä vaatimus. Mahdollisesti kouluttamattomien mummojen ja pappojen pitäisi osata keskustella maisterin/lakimiehen/opettajan/insinöörin työhaasteista, hänen kotikaupunkinsa kuntosaleista ja taidenäyttelyistä. Maöediivien parhaista lomakylistä.
Onpa teillä tyhmiä kahdeksankymppisiä siellä lapsuuskodissa
Estääkö koulutuksen puute kuuntelemisen? Voisihan se mummo hetken aikaa ihan vaan antaa lapsensa puhua, eikä heti olla kääntämässä puhetta naakkoihin ja naapureihin. Sitäpaitsi, itse ainakin valitsen keskustelunaiheet niin, että niistä voisi olla vanhemmillakin jotain sanottavaa, mutta kun ei niin ei. Ne omat asiat ja oma ääni on vain tärkeimpiä.
Joka tapauksessa kaikkien kannattaisi olla edes jossain määrin kiinnostunut ympäröivän maailman asioista. Estäisi muistisairauksiakin, kun pyrkisi ajattelemaan vähän laajemmin ja ottamaan selvää asioista. Ei vaadi kuin lukutaitoa, niin ihan maksuttomistakin palveluista saisi jo paljon tietoa maailmasta.
Jospa se tyttären vierailu on ainut aika jolloin vanha äiti voi tosiaankin olla äänessä, jolloin käyttää ääntään ja muodostaa puhetta? Voisiko tytär ajatella niin että hänellä on ympärillään paljon ihmisiä mies, ystävät, työkaverit jne. jolloin hän voi käyttää ääntään ja muodostaa puhetta jakaa ajatuksiaan, äidillä ehkä vain hän jonka kanssa avata suunsa ja muodostaa puhetta.
Näin yksinelävän pitää puhua yksin jotta ääni kulkee. Muuten voi tulla vain ihme raakkumista kun puhe-elimet ei käytössä.
Jos on niin vanha ettei enää jaksa olla kiinnostunut tyttären työasioista tai vaateostoksista voitaisko suoda se vanhuksille? Niiden lastenlasten pitää käydä mummolla jotta yhteys säilyy. Ei vain odottaa että mummo kyselee lapsista jotka viimeksi näki 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljosta jäävät vaille, kun ei haluta käydä iäkkäiden vanhempien luona.
Paljon heiltä saa elämän viisauksia ja sukuusi kuuluvaa historiaa ennen kuin hän vie hautaan
sukuusi kuuluvaa historiaa ja paljon asioita, jotka ovat olleet vain hänen tiedoissaan..
Olisi kiva kuulla noista elämän viisauksista. Omat vanhemmat lähinnä lateli sananlaskuja kuten "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" tai "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Ainoa oikea viisaus jonka vanhemmilta kuulin, oli se, että ikinä ei saa taata kenenkään lainaa, mutta sen jo tiesinkin.
Äidiltä kuulin isän lapsuuden ja nuoruuden olleen kurjaa ja köyhää. Äidin lapsuus ja nuoruus oli myös köyhää, mutta hän sepitti sen kuulostamaan Pieni talo preerialla -sarjalta. Silloin tällöin häneltä lipsahti tosiasioita.
Omat vanhempani eivät koskaan keroneet minulle yhtä ainoaa viisautta tai neuvoa. Eivät kertoneet myöskään suvusta tai esimerkiksi lapsuudestaan. He kuolivat aika nuorina, valitettavasti, mutta tuskin olisivat saaneet herätystä keskusteluihin, jos olisivat saaneet elää.
En ole juurikaan lukenut ketjua, mutta itseäni ahdisti vanhempieni tapaaminen siksi, koska koin, että mitään kunnollista yhteyttä ei millään tasolla ollut. Sellaista ohi puhumista ja ikään kuin varjonyrkkeilyä vain. Isä oli aina hyvin tarvitseva, ja kaiken olisi pitänyt pyöriä hänen ympärillään. Tarvitsevuus oli traagista ja erittäin ahdistavaa.
Ikävää, että sulla on ollut surkeat vanhemmat. Kaikilla ei onneksi ole näin.
Ehkä vanhempasi olivat yksinkertaisia ihmisiä ja heillä ei ollut yhtään viisasta ajatusta mitä sinulle kertoa? Sellaisiakin on.
Isäsi on ollut miesvauva ja siksi ollut tarvitseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Miksi puhut yleistäen sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.
Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa.
Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.
Etköhän kaikissa äitikeskusteluissa ole se joka hakee vertaistukea 40-luvulla syntyneiden vanhempiensa pahuudesta?
Miksi sinua kiinnostaa haukkua suuria ikäluokkia ( sitähän tuo ylisukupolvinen näissä keskusteluissa tarkoittaa) jos et itse siitä ole kärsinyt?
Hei, ihan oikeasti nyt: kuvitteletko tosiaan, että "kaikissa äitikeskusteluissa" olisi yksi, vain yksi, kirjoittaja, joka kuvaamallasi tavalla hakee vertaistukea, ja että se olisin minä ja että juuri sinä juuri nyt keskustelet juuri tämän hahmon kanssa? Ihmeellinen on paranoidisen mielikuvituksen voima.
Ja sinulle voi tulla yllätyksenä, että jotkut pystyvät keskustelemaan asioista muutenkin kuin oman elämänsä anekdoottien kautta. Eli yleisemmällä tasolla elämänkokemuksen, koulusivistyksen, suvussa ja ystäväpiirissä tunnettujen ja tiedotusvälineistä luettavissa olevien elämänkaarten pohjalta.
Täytyyhän aiheen kiinnostaa jos sen sivistyksensä käyttää vauvapalstalla suuria ikäluokkia haukkuen.
Elämänkokemus ei ole kovin arvostettu piirre täällä vauvalla. "Oo hiljaa mummu, et tiiä mitään, tilasto sanoo ettei noin voi olla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset tahtoo asua kotona mutta olettavat että nuoremmat alkavat mahdollistaa sen esimerkiksi tehdä lumityöt ja nurmikon leikkuut, odotettiin jopa sitä että käydään lämmittämässä taloa puilla ! Vuosikaudet on kuskattu jo kauppaan viikottain.
Nyt kitistään kun rivitalossa ei olekaan omaa hehtaarin pihaa ja juurikin naapurien asiat " tiedetään " ja tylsää on sillä se sisäinen elämä alkaa olla vähissä , mikään ei kiinnosta.
Nuorten pitäisi käydä vaikka mitään yhteistä ei ole ollut koskaan, vanhemmuus ja isovanhemmuus on ollut olematonta. Tässä kohtaa tulee oikeasti mieleen käydä vielä harvemmin.
Aika usein se on myös pakko asua siinä vanhassa ok- talossa, jos ei halua luopua siitä ilmaiseksi kun myytyäkään sitä ei saa. Pieni eläke ei aina riitä niihin vuokriin mitä nykyisin pyydetään, eikä myöskään siihen että ostaisi apua. Onneksi omat lapseni auttavat mielellään ja minä vastaavasti hoidan erittäin mielelläni lapsenlapsiani ja seurustelen heidän kanssaan ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Eiköhän tässä ketjussa ole pitkälti kysymys siitä.että omena ei kauas puusta putoa vaikka maisema voikin vaihtua. Lapsi on yhtä katkera kuin vanhempansakin/äitinsäkin.
On ollut hyvä valinta asua aina kerrostalossa, vieläpä hissillisessä. Näissä "isommissa kylissä" on myös vaikkapa siivousliikkeiden tarjonta hyvin runsasta, on ovelta hakeva palvelubussi bussilipun hinnalla, erikoissairaanhoitokin ihan paikallisliikenteellä eikä taksikaan paljon maksa. ( tosin en onneksi ole tarvinnut.)
Niinpä toivon että pärjäisin ilman lasten apuja kunnes väkisin joutuvat hautaamisen järjestämään. Koskaanhan ei tiedä, veljeni vielä yli 90 vuotiaana hoiti netissä asiansa. Sitten alkoi muisti heiketä. Kotona on vieläkin, yli 90 vaimo vielä jaksaa huushollata.
Onhan se fiiniä vanhana ja yksinäisenä kuolla kaupungin kanikopissa. Raato löytyy vuoden tai kahden päästä, kun kolhoosin hajuhaitta alkaa käydä sietämättömäksi. Näillä "kyläpahasilla" pidetään toisista huolta ja se raatokin löytyy yleensä jo aika nopeasti vaikka olisi ns. yksinäinen. Hajuhaitat eivät piinaa.
Ihmiset jotka pelkäävät yksinoloa ja vähän vähemmän tiivistä seuraelämää hakeutuvat laumoihin. Vanhana sitten kuollaan yksinäisinä kaiken hälinän keskellä.
Itseäni ahdistaisi asua kaupungissa jossain kerrostalokennossa missä ei saa hetken rauhaa. Nyt asun sellaisessa parjatussa "kyläpahasessa" jossa naapurit kuitenkin ihan lähellä. Haaveilen omasta pienestä saaresta jonne rakentaisin majani. Mikä olisikaan rauhoittavampaa kuin kuulla tuuli ja aaltojen kohina luonnon ym. ääneet linnut ym. Maanpäällinen paratiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinustakin tulee vanha
Entä sitten?
Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?
Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.
Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.
Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.
Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi.
Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.
Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.
Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.
"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD
Todellakin oli Egyptin hautabiografioissa viestejä, joilla korostettiin omaa hyveellisyyttä ja moraalia ja peräänkuulutettiin kuuliaisuutta vanhempia kohtaan. Mutta eihän tässä pointti ole tietenkään se, oliko kyse Egyptistä vai vaikkapa antiikin Kreikasta (Hesiodos), Roomasta (Cicero) tai Kiinasta (Konfutse).
Vaan pointti on siinä, että jokainen sukupolvi kokee seuraavan olevan huonompi. Muisti romantisoi menneisyyttä. Yhteiskunnan ja teknologian muutos tuntuu moraaliselta rappeutumiselta. Kun oma elämä on jo melkein ohi, kateus ja katkeruus nuoremman sukupolven vielä jäljellä olevaan elämään projisoituu halveksuntana.
Toisin sanoen: “Nykyajan nuoriso on pilalla” on ehkä ihmiskunnan pisimpään jatkunut meemi.
Siitähän tässäkin ketjussa mitä suurimmassa määrin on kyse.
Ketjussahan on kyse että keski-ikäisten edellinen sukupolvi on paha ja mätä. Kirjoittajien nalkutusrintama samaa mieltä. Miten käännät asian väärin päin nyt?
Yhtä lailla voidaan sanoa ketjussa olevan kyse siitä, että nykypäivän viisikymppisten sukupolvi on itsekäs ja omahyväinen. Tällaisia kaikuja voi lukea tuon tuostakin. Eräiden kirjoittajien vihaa tihkuva hyökkäys ap:ta kohtaan kertoo juuri tästä.
Onko nyt vihaa jos kirjoittajat ihmetelleet tuota maadeudun ja luonnon dissaamista? Tai miksi menee väkisin jos ei huvita? Sellainen vierailu on kärsimys kahta puolta.
Toden totta, jollekin kirjoittajalle tässä ketjussa menee kuppi nurin ja tulee ihmeellinen atavistinen kilari, kun kokee "maadeudua" ja luontoa dissattavan. Se, että joku rohkenee rehellisesti myöntää, ettei tykkää maalaisidyllistä, triggeröi käsittämättämättömän raivon. Tai että kommentoi maaseudun asukkaiden matalampaa koulutustasoa (tilastollinen fakta, jota yksittäiset anekdotaaliset agronomit eivät muuta miksikään).
Eikö ees kirkonkylän kerma? Sulle ei satu kirjoitusvirheitä vai oikoluetko? Minä en, mulle tää ei ole niin tärkeää pätemistä.
Tai että nyt on toisin maaseudullakin kun vihattu sukupolvi kuolee?
Joskus katselin että kotikaupunkini, 70-luvun tehdaskaupunki, isoja tehtaita paljon, väestö on huonommin koulutettu moneen muuhun kaupunkiin verrattuna. Vielä erot tietysti kaupunginosittain, luonnon keskellä ( hyi rikkaita) olevat omakotialueet varakkaampia ja koulutetumpia kuin kerrostalolähiöt.
Jos ei ole läheisiä eikä halua olla kenenkään kanssa tekemsissä niin ei se raato siellä maaseudulla löydy yhyään nopeammin kuin kaupungissa.
Alue: Aihe vapaa
Jospa se tyttären vierailu on ainut aika jolloin vanha äiti voi tosiaankin olla äänessä, jolloin käyttää ääntään ja muodostaa puhetta? Voisiko tytär ajatella niin että hänellä on ympärillään paljon ihmisiä mies, ystävät, työkaverit jne. jolloin hän voi käyttää ääntään ja muodostaa puhetta jakaa ajatuksiaan, äidillä ehkä vain hän jonka kanssa avata suunsa ja muodostaa puhetta.