Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1097)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ei ole puhelinnumeroita nettiä käyttävät voisivat hakea ja antaa vanhuksilleen noita tarpeellisia puhelinnumeroita.
Kysyin yhtä numeroa numerotiedustelusta, maksoi melkein 20 euroa.
Puhelinluetteloita enää. Ajatus pätkii jo illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Hoitan tämän kun jaksan, varmaan huomenna. Soitan itse hyvinvointialueelle ja kysyn mitä kaikkea apua he voivat sinne saada. En todellakaan jaksanut miettiä tällaista puhelun aikana kun olo oli muutenkin niin kireä.
Vaikutat jotenkin ahdistavalta tyypiltä Ap.
Onneksi ei tarvitse olla tämän enempää tekemisissä! 😅
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat jotenkin ahdistavalta tyypiltä Ap.
Onneksi ei tarvitse olla tämän enempää tekemisissä! 😅
Ja sinä vaikutat jotenkin idiootilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Hoitan tämän kun jaksan, varmaan huomenna. Soitan itse hyvinvointialueelle ja kysyn mitä kaikkea apua he voivat sinne saada. En todellakaan jaksanut miettiä tällaista puhelun aikana kun olo oli muutenkin niin kireä.
Anna nyt heillekin numerot. Eiväthän he jos kaksistaan kotonaan asuvat ole vielä niin osaamattomia.
Täällä vuosuttain julkaistaan paksu vihkonen vanhusten palveluopas. Siinä on kaikki mahdollinen, siivousliikkeetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Hoitan tämän kun jaksan, varmaan huomenna. Soitan itse hyvinvointialueelle ja kysyn mitä kaikkea apua he voivat sinne saada. En todellakaan jaksanut miettiä tällaista puhelun aikana kun olo oli muutenkin niin kireä.
Anna nyt heillekin numerot. Eiväthän he jos kaksistaan kotonaan asuvat ole vielä niin osaamattomia.
Täällä vuosuttain julkaistaan paksu vihkonen vanhusten palveluopas. Siinä on kaikki mahdollinen, siivousliikkeetkin.
Joo, informoin toki heitäkin asiasta. Mielenkiinnolla odotan, käyttävätkö palveluita edes mutta se on täysin heidän oma asiansa.
Mikä mahtaa olla kriteeri tälle, että palvelua saa. Jos ikäihmiset ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa vielä, niin epäilen ettei liiemmin apuja eteenkään pihatöihin irtoa vaan se on yksityisesti jostain ostettava. Tuolla päin ei palveluita ole lähimain. Kotisiivous olisi hyvä palvelu, mielestäni, mutta äiti voi olla eri mieltä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Tsemppiä AP, ja onnittelut ainoasta oikeasta siirrosta!
Meitä on selvästikin täällä monta, jotka voimme samastua kokemukseesi ja siksi tuntea empatiaa ja tukea.
Moninkertainen määrä näihin suurten ikäluokkien ilkeisiin äitipuoliin, joiden mielestä olet "itsekäs ja kiittämätön", "maaseudun vihaaja", "taustasi halveksuja", jne jne mitä epiteettejä voikaan häiriintynyt ja joutelias mieli tuottaa.
Ala- ja yläpeukkujen jakaumasta voi päätellä, että ehkäpä kaikki sinun kokemasi loanheitto on yhden ja saman maalaisidyllihullun näppäimistöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tekin jotka täällä itse intopuikeina haukutte suuria ikäluokkia ja omia vanhempianne olette kohta itse niitä vanhuksia, joita teidän aikuiset lapset ei kestä. "
Eihän tuo mikään vääjäämätön luonnonlaki ole. Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Ap lienee nähnyt esimerkin heikosta vanhemmuudesta ja huonosta kasvuympäristöstä omassa lapsuudessaan, ja ehkä pyrkii toimimaan nyt itse vanhempana, valitsemaan perheen asuinpaikan ja tukemaan lasten kouluttautumista mielestään paremmalla tavalla. Sen sijaan että automaattisesti uusintaisi lapsuuden kokemustaan eteenpäin lapsilleen.
Lisäksi: Jotkut ihmiset ovat lähipiirille vaikeita jo lapsena, yleensä he ovat sitä myös keski-ikäisenä ja vanhana. Jotkut taas ovat lähipiirille helppoja, ja ovat sitä koko ikänsä. Ei ole olemassa luonnonlakia siihenkään, että kaikki vanhukset olisivat omille lapsilleen sietämättömiä ja kaikki lapset eivät kestäisi vanhoja vanhempiaan. Yksilökysymys. Rakkaus ja kunnioitus tuo rakkautta ja kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Ihan varmasti he tietää kaiken tuon, jos heillä on puhevälejä yhteenkään ikäiseensä ihmiseen. Vanhuksetkin puhuu toistensa kanssa vanhuuteen liittyvistä asioista eikä pelkästään juoruile naapurin Marjatan sairauksista ja hänen hunsvottilapsistaan, joista toinen sai potkut ja toinen aviottoman lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Kai sinä ymmärrät, että ei tuo ole normaalia ja toisten vanhemmat eivät varmaan toimi noin? Harva ihminen jaksaa olla kiinnostunut siitä mihin kohtaan toinen on pyyhkeeseen kuivannut kätensä.
Äitisi ei käy ihan täysillä, joten sinun täytyy vaan ymmärtää. Sairas on sairas ja äidilläsi lienee joku mt-ongelma koska toimii noin.
Asia ei parane täällä äitiäsi haukkumalla. Ota selvää mikä äitiäsi vaivaa ja miten siihen pitäisi suhtautua. Onko hänellä esim alzheimerin tauti/ aivokasvain, tai joku muu, esim mt-ongelma jne.
Äläkä missään nimessä luule, että tuo on normaalia vanhan ihmisen käytöstä. Ei se ole.
Hanki äidillesi apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Ihan varmasti he tietää kaiken tuon, jos heillä on puhevälejä yhteenkään ikäiseensä ihmiseen. Vanhuksetkin puhuu toistensa kanssa vanhuuteen liittyvistä asioista eikä pelkästään juoruile naapurin Marjatan sairauksista ja hänen hunsvottilapsistaan, joista toinen sai potkut ja toinen aviottoman lapsen.
Täällähän pidetään kaikkia yli 70 täysin tyhminä. Puhuvat vaan naakoista, eivät osaa tietokoneita eikä puhelimia, katsovat vaan telkkaria ja vinkuvat lapsilleen. Ja lapset taas ihan samanlaisia vinkujia. Jos sitten taas jonkun vanhus on dementoitunut ja puheet oikeesti tolkuttomia, siten enemmän täällä valitetaan miten saisi mummon 95 oppimaan puhumaan mieleiselläni ravalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tekin jotka täällä itse intopuikeina haukutte suuria ikäluokkia ja omia vanhempianne olette kohta itse niitä vanhuksia, joita teidän aikuiset lapset ei kestä. "
Eihän tuo mikään vääjäämätön luonnonlaki ole. Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Ap lienee nähnyt esimerkin heikosta vanhemmuudesta ja huonosta kasvuympäristöstä omassa lapsuudessaan, ja ehkä pyrkii toimimaan nyt itse vanhempana, valitsemaan perheen asuinpaikan ja tukemaan lasten kouluttautumista mielestään paremmalla tavalla. Sen sijaan että automaattisesti uusintaisi lapsuuden kokemustaan eteenpäin lapsilleen.
Lisäksi: Jotkut ihmiset ovat lähipiirille vaikeita jo lapsena, yleensä he ovat sitä myös keski-ikäisenä ja vanhana. Jotkut taas ovat lähipiirille helppoja, ja ovat sitä koko ikänsä. Ei ole olemassa luonnonlakia siihenkään, että kaikki vanhukset olisivat omille lapsilleen sietämättömiä ja kaikki lapset eivät kestäisi vanhoja vanhempiaan. Yksilökysymys. Rakkaus ja kunnioitus tuo rakkautta ja kunnioitusta.
Ei tietenkään kaikki vanhemmat ole ankeita, eikä välit ole huonot. Mutta tässäkin ketjussa annetaan ymmärtää, että niinhän ne vanhukset on vaikeita ja varsinkin kaikki suurtaikäluokaa olevat vanhemmat.
Itselläni oli hyvät vanhemmat ja sitä he olivat vielä vanhuksinakin. Harva ihminen muuttuu iän myötä ihan toisenlaiseksi. Jos olet ikävä ihminen nuorena ja aikuisena niin melko varmasti olet sitä myös vanhana.
Ja jos olet mukava ja ystävällinen ollut koko elämäsi, et luultavasti muutu vanhuksenakaan sietämättömäksi. Pois lukien muistisairaudet, jotka voi muuttaa luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
"Tekin jotka täällä itse intopuikeina haukutte suuria ikäluokkia ja omia vanhempianne olette kohta itse niitä vanhuksia, joita teidän aikuiset lapset ei kestä. "
Eihän tuo mikään vääjäämätön luonnonlaki ole. Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Ap lienee nähnyt esimerkin heikosta vanhemmuudesta ja huonosta kasvuympäristöstä omassa lapsuudessaan, ja ehkä pyrkii toimimaan nyt itse vanhempana, valitsemaan perheen asuinpaikan ja tukemaan lasten kouluttautumista mielestään paremmalla tavalla. Sen sijaan että automaattisesti uusintaisi lapsuuden kokemustaan eteenpäin lapsilleen.
Lisäksi: Jotkut ihmiset ovat lähipiirille vaikeita jo lapsena, yleensä he ovat sitä myös keski-ikäisenä ja vanhana. Jotkut taas ovat lähipiirille helppoja, ja ovat sitä koko ikänsä. Ei ole olemassa luonnonlakia siihenkään, että kaikki vanhukset olisivat omille lapsilleen sietämättömiä ja kaikki lapset eivät kestäisi vanhoja vanhempiaan. Yksilökysymys. Rakkaus ja kunnioitus tuo rakkautta ja kunnioitusta.
Mutta kaikki suuret ikäluokat on kautta aikojen huinommat vanhemmat. Heistä ei löydy mitään hyvää. Isot eläkkeet. Me hoidamme lapseemme 35-vuotiaiksi nenän niistoa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Hoitan tämän kun jaksan, varmaan huomenna. Soitan itse hyvinvointialueelle ja kysyn mitä kaikkea apua he voivat sinne saada. En todellakaan jaksanut miettiä tällaista puhelun aikana kun olo oli muutenkin niin kireä.
Anna nyt heillekin numerot. Eiväthän he jos kaksistaan kotonaan asuvat ole vielä niin osaamattomia.
Täällä vuosuttain julkaistaan paksu vihkonen vanhusten palveluopas. Siinä on kaikki mahdollinen, siivousliikkeetkin.
Joo, informoin toki heitäkin asiasta. Mielenkiinnolla odotan, käyttävätkö palveluita edes mutta se on täysin heidän oma asiansa.
Mikä mahtaa olla kriteeri tälle, että palvelua saa. Jos ikäihmiset ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa vielä, niin epäilen ettei liiemmin apuja eteenkään pihatöihin irtoa vaan se on yksityisesti jostain ostettava. Tuolla päin ei palveluita ole lähimain. Kotisiivous olisi hyvä palvelu, mielestäni, mutta äiti voi olla eri mieltä.
AP
Tottakai on maksettava. Eihän kukaan saa mitään palvelua maksutta ja terveille vanhuksille ei tipu hva:n palveluja. Ilkeys eikä maalla asuminenkaan ole sellainen vaiva.
Maalaiskunnissakin on näitä palvelukuljetuksia ja muuta vanhuksille suunnattua , esim päiväkerhoja. Ne kokopäiväiset päivä viikossa kai lopetetuu vähän joka puolella
Ja pihan hoitoon löytyy maaseudulta joka puolelta niitä mökkitalkkareita. Niissä on monitaitoista porukkaa. Joka mulla käy 20 kmn päästä sanoi noin 50 km olevan työsäteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Ja yli 60v ihminen jaksaa taistella äitinsä kanssa vessäkäynneistä??????
Kai ymmärrät, että äidilläsi on joku ongelma? Vai onko kenties teillä molemmilla?
Onko äitisi siis huolehtinut vessakäyttäytymisestäsi koko sinun elämäsi ajan, ihan sieltä lapsuudesta asti, vai aloittanut sen nyt vanhana?
Kysellyt mihin kohtaan kuivasit kätesi? Ei kyllä kannata yleistää tuollaista käytöstä, ei ole normaalia.
Outo kuvio teillä.
Kävin eittämättä elämäni raskaimman ajan läpi, kun kävin auttamassa vanhempaani hoitojen aikana. En ole vieläkään toipunut tuosta ajasta. Meni työpaikka ja muuta kivaa. Sisarukseni pääsivät paremmin eteenpäin. Nyt kärsin yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteesta. Ja väsymyksestä. Uutta kriisiä pukkasi edellisen perään. Elämä on ihmeellistä. Jotkut eivät yhtään stressaa tällaisista. Mutta kyllä ihmiset alkavat nykyisin enemmän miettimään, kun on hieno ura, perhe ja ystävät ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa, että vanhempi sairastuu vakavasti ja kaikki tiedämme, mikä hoito ikääntyneille on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Kai sinä ymmärrät, että ei tuo ole normaalia ja toisten vanhemmat eivät varmaan toimi noin? Harva ihminen jaksaa olla kiinnostunut siitä mihin kohtaan toinen on pyyhkeeseen kuivannut kätensä.
Äitisi ei käy ihan täysillä, joten sinun täytyy vaan ymmärtää. Sairas on sairas ja äidilläsi lienee joku mt-ongelma koska toimii noin.
Asia ei parane täällä äitiäsi haukkumalla. Ota selvää mikä äitiäsi vaivaa ja miten siihen pitäisi suhtautua. Onko hänellä esim alzheimerin tauti/ aivokasvain, tai joku muu, esim mt-ongelma jne.
Äläkä missään nimessä luule, että tuo on normaalia vanhan ihmisen käytöstä. Ei se ole.
Hanki äidillesi apua.
Äiti on aina ollut ihan samanlainen, ei hänellä ole mt-ongelmia, hän on kontrollifriikki. Kaatumisen jälkeen hänen aivot on kuvattu, ne on muuten kunnossa, mutta alkavaa muistisairautta on. Lääkärillä ja geriatrilla on käyty, mutta "ei ne nuoret mitään osaa" ja geriatrikin "jankutti vain jostain laastareista ja juomista". Hänellä käy kotihoito kerran päivässä, kampaaja, jalkahoitaja ja siivooja säännöllisesti, kaikki minun hankkimina. Kaikista haluasi luopua ja kaikissa on jotain vikaa. Lähihoitajat on kaikki huonoja, vain yksi sairaanhoitaja on kiva. Et selvästikään ole koskaan tavannut negatiivista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Etkö ymmärrä, että äidilläsi on varmaan muistisairaus.
Vai onko hän aina, koko yli 60 vuotisen elämäsi ajan kyselyt sinulta, mihin kohtaan pyyhit kätesi vessan pyyhkeeseen? Ja käynyt tarkistamassa vessan käyntisi jälkeen?
Vai onko tuo käytös alkanut nyt vanhempana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Ja yli 60v ihminen jaksaa taistella äitinsä kanssa vessäkäynneistä??????
Kai ymmärrät, että äidilläsi on joku ongelma? Vai onko kenties teillä molemmilla?
Onko äitisi siis huolehtinut vessakäyttäytymisestäsi koko sinun elämäsi ajan, ihan sieltä lapsuudesta asti, vai aloittanut sen nyt vanhana?
Kysellyt mihin kohtaan kuivasit kätesi? Ei kyllä kannata yleistää tuollaista käytöstä, ei ole normaalia.
Outo kuvio teillä.
Meillä oli kotona ihan aina miljoona erilaista sääntöä, joita piti noudattaa. Nyt en käy äidin luona kuin kerran viikkoon viemässä ruokaostokset, joten äiti ei vahtaa kuin mihin jätän kengät, miten pesen kädet, mihin laitan ruokakassit ja ruuat.
Olen joskus täällä toiseen ketjuun kertonut millaista kotona asuminen oli eikä sitä kukaan tuntunut uskovan. Ne säännöt oli ihan järjettömiä ja pakko niitä oli noudattaa. Virheistä seurasi aina huutoa. Joillekin on vaikea uskoa, että kaikki tuo vaikuttaa vieläkin meidän välisiin suhteisiin.
Nyt kun ei ole puhelinnumeroita nettiä käyttävät voisivat hakea ja antaa vanhuksilleen noita tarpeellisia puhelinnumeroita.
Kysyin yhtä numeroa numerotiedustelusta, maksoi melkein 20 euroa.