Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1097)
Mietin tuota kun äiti vahtaa käsienpesua kehittyykö näistä täällä esiintyneistä "hyvistä äideistä" juuri heitä jotka eivät anna lasten aikuistua? Kun kotoa muuttaneille kaksvitosille käydään laittamassa kotia, siivoamassa, pitäähän nyt lapsen asuntoon avain olla, ostelevat kattilat ja kauhat ja kyselevät rahatilannetta. Ei sylkäistä keskenkasvuista huolehtimatta yksin asumaan. Pidetään huoli että asetelma pysyy. Toinen on huolehdittava, toinen hyvä vastuuntuntoinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota kun äiti vahtaa käsienpesua kehittyykö näistä täällä esiintyneistä "hyvistä äideistä" juuri heitä jotka eivät anna lasten aikuistua? Kun kotoa muuttaneille kaksvitosille käydään laittamassa kotia, siivoamassa, pitäähän nyt lapsen asuntoon avain olla, ostelevat kattilat ja kauhat ja kyselevät rahatilannetta. Ei sylkäistä keskenkasvuista huolehtimatta yksin asumaan. Pidetään huoli että asetelma pysyy. Toinen on huolehdittava, toinen hyvä vastuuntuntoinen vanhempi.
Ei vaan kontrollifriikeistä. Minut heitettiin teininä pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä ahdistaa jos vanhemmat kertovat pihalla pyörivistä naakoista?
Oletko oikeasti vai tahallaan noin tyhmä?
Sinä se tyhmä taidat olla jos asian ihmettely on mielestäsi outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Kummallisia oletuksia. Eivät todellakaan kuunnelleet. Enkä pystynyt elämään siellä edes 18-vuotiaaksi vaan muutin pois 15-vuotiaana. Todella nuorena, mutta pakko oli oman mielenterveyden kannalta. Oli aika raskasta yrittää elättää itseään aivan minimaalisilla tuilla ja lehtiä jakelemalla koulun ohella, mutta se oli paljon pienempi paha kuin vankilalta tuntuva talo syrjäkylillä.
Minulle ei todellakaan ole tullut hyvä mieli heidän auttamisesta ja kuuntelemisesta. Päin vastoin tulee vain hyväksikäytetty olo viimeisen 5 vuoden aikana.
Aloituksessa vanhemmat eivät olleet tehneet ap:lle mitään pahaa, tokalla sivulla jo alkaa paremman tarinan kehittely. Heikoilta ja heikkolahjaisilta vaikuttavat ap:n kaltaiset, jotka ahdistuvat ja masentuvat ihan joka asiasta, jopa siitä, että naapureita ei ole tarpeeksi montaa ihan vieressä.(!) En lue ketjua enempää - toisin kuin ap, kykenen säätelemään tunne-elämääni enkä haaskaa aikaa turhaan, kuten tähän vuodatusketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota kun äiti vahtaa käsienpesua kehittyykö näistä täällä esiintyneistä "hyvistä äideistä" juuri heitä jotka eivät anna lasten aikuistua? Kun kotoa muuttaneille kaksvitosille käydään laittamassa kotia, siivoamassa, pitäähän nyt lapsen asuntoon avain olla, ostelevat kattilat ja kauhat ja kyselevät rahatilannetta. Ei sylkäistä keskenkasvuista huolehtimatta yksin asumaan. Pidetään huoli että asetelma pysyy. Toinen on huolehdittava, toinen hyvä vastuuntuntoinen vanhempi.
Ei vaan kontrollifriikeistä. Minut heitettiin teininä pois kotoa.
Heitettiin teininä? Sijoitukseen? Avoliittoon? Nuorisokotiin?
On kumma kun teinit hinkuu mahdollisimman varhain pois kotoa ihan tänäpäivänäkin . Kummitytär sai kauan perustella 16-vuotiaalleen laskelmien kanssa että kannattais asua ylioppilaaksi asti kotona. Kun hänen lukiossaan oli muilta paikkakunnilta tulleita yksinasuvia nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota kun äiti vahtaa käsienpesua kehittyykö näistä täällä esiintyneistä "hyvistä äideistä" juuri heitä jotka eivät anna lasten aikuistua? Kun kotoa muuttaneille kaksvitosille käydään laittamassa kotia, siivoamassa, pitäähän nyt lapsen asuntoon avain olla, ostelevat kattilat ja kauhat ja kyselevät rahatilannetta. Ei sylkäistä keskenkasvuista huolehtimatta yksin asumaan. Pidetään huoli että asetelma pysyy. Toinen on huolehdittava, toinen hyvä vastuuntuntoinen vanhempi.
Ei vaan kontrollifriikeistä. Minut heitettiin teininä pois kotoa.
Heitettiin teininä? Sijoitukseen? Avoliittoon? Nuorisokotiin?
On kumma kun teinit hinkuu mahdollisimman varhain pois kotoa ihan tänäpäivänäkin . Kummitytär sai kauan perustella 16-vuotiaalleen laskelmien kanssa että kannattais asua ylioppilaaksi asti kotona. Kun hänen lukiossaan oli muilta paikkakunnilta tulleita yksinasuvia nuoria.
Heitettiin. Sanottiin, että lähde, tänne ei ole enää tulemista. Minähän lähdin. Ensin majailin kaverilla, onneksi sain pian huoneen opiskelijasolusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Ja siis välität äitisi puheista ja kiihtyä niistä? Vanhan höppänän. Vai onko jo kaksi?
Miksei ap vaan soittele ja käy vaikkapa kerran tai pari vuodessa. Turhaa kiusata itseään tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apn ongelma ei oikeasti ole ne naakat, pellot, maaseutu ja vanhempien jutut, ne ovat kaikki vain ulkoista. Jos suhde vanhempiin on kunnossa niin kyllä aikuinen sietää välillä vähän tylsiäkin juttuja.
Pittää olla paljon päässä vikkaa jos luonto ja eläimet ahistaa 🤣
Kaksi asiaa jotka ovat ihmiselle parasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös boomereiden lapset ole jo aika vanhoja itekkii? Toki heidän asiansa tärkeämpiä kuin vanhuksen pohdinnat kahvin hinnasta. Ja tietysti lapsi on aina vaativassa suhteessa esum äitiinsä. Kaikki eivöt irtaannu siitä asetelmasta koskaan, äidin pitäisi olla se antava osapuoli.
Minusta olisi kiva, jos minulla olisi äidin kanssa aikuinen-aikuinen -suhde eikä lapsi-vanhempi. Mutta sitä on turha enää toivoa, harmittaa se silti.
Niin. Aikuinen töissäkin osaa ottaa työkavereiden puheenaiheet huomioon. Äidin kansaa vaan se unohtuu, äidin pitäisi olla vain se kuunteleva osapuoli , oikealla tavalla kiinnostnut ja sanoa oikeat asiat eikä vain jaa.
Aikuinen ymmärtää, vaikka se tekee kipeää, vanhuuden rajoitteet. Ympyrät pienenee ( osalla) niihin omiin asioihin ihan kuin saattaa sillä tyttärelläkin olla.
Työkaverit ei tule huutelemaan vessanoven taakse "muista pestä kädet" tai arvostele, että taasko se Liisa lähtee ulkomaille, vastahan se viime vuonna kävi. On se vaan jännä, kun joidenkin iäkkäiden kanssa pystyy puhumaan vaikka niistä naakoista ihan aikuisten kesken. Äidin kanssa ei oikein onnistu, hän kun pitää minua edelleen lapsena.
Etkö uskalla sanoa vastaan, joko huumorin varjolla tai napakammin?
Mitäpä luulet? Kaikki on kokeiltu. Joka kerta sieltä tulee marttyyri esiin "hyvällä minä vaan". Kysyykö muuten sinun äitisi sinulta, mihin kohtaan pyyhettä kätesi kuivasit? Käykö hän vessassa tarkistamassa, että meni oikein? Vai onko hän sellainen, että luottaa siihen, että aikuinen lapsi osaa toimia oikein?
Minkähän ikäinen äitisi on ja sinä? Olet ainoa lapsi, curlingilla kasvatettu? ( kaikki tehty aina valmiiksi)
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.
30 ja 60.
Yritä uudestaan.
25 ja 54
Olen yli kuusikymppinen, äiti on 89 v.
Ja siis välität äitisi puheista ja kiihtyä niistä? Vanhan höppänän. Vai onko jo kaksi?
No, minua harmittaa ja surettaa, että meillä ei koskaan ollut aikuinen-aikuinen -suhdetta. Mielestäni minulla on oikeus tuntea niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn ongelma ei oikeasti ole ne naakat, pellot, maaseutu ja vanhempien jutut, ne ovat kaikki vain ulkoista. Jos suhde vanhempiin on kunnossa niin kyllä aikuinen sietää välillä vähän tylsiäkin juttuja.
Pittää olla paljon päässä vikkaa jos luonto ja eläimet ahistaa 🤣
Kaksi asiaa jotka ovat ihmiselle parasta
Punkit levittää borrelioosia ja naakat salmonellaa. Minä tiedän parempiakin asioita.
Kylläpä tämä ketju on paisunut.
Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.
Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.
Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.
AP
Etkö olisi voinut neuvoa heitä soittamaan alueen vanhustyöhön, millä nimellä se siellä se onkin? Esim siivouksen saavat.ilman arvonlisäveroa jos ovat sairaita tai vanhoja. Jos eivät aja enää autoa, nuo vanhusten palvelunumerot tietävät kertoa palveluliikenteestä.
Voi jeesus, vai curlingilla. Älä ihan oikeasti viitsi. Saat itse arvata meidän iät.