Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1074)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, pohjois-savon tuppukylä täynnä juntteja, sen ahdistavuus ja siellä koetut traumat niin kotona kuin silloisen poikaystävänkin toimesta saa kurkkuni kuristumaan, sydämen tykyttämään edelleenkin.
En voi tajuta kuinka moni kouluaikainen ystäväni jäi sille maailmanlopun paikkakunnalle nysväämään ja punkivat liudan muksuja, tekevät töitä jossain kaupan kassalla, lähärinä tai satunnaisedti kouluavustajana, kun juuri mihinkään muuhun ei rahkeet riitä. Ei ihme että siellä puolet on jo mt ongelmaisia ja osatyökykyisiä, hirveän näköiseksi itsensä päästäneitä sivistymättömiä juntteja.
Pahat on traumat sulla kun intoudut noin haukkumaan muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Muuta nyt aluksi pois itsekseen asumaan ja yritä hakeutua työelämään. Pois nettisivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, pohjois-savon tuppukylä täynnä juntteja, sen ahdistavuus ja siellä koetut traumat niin kotona kuin silloisen poikaystävänkin toimesta saa kurkkuni kuristumaan, sydämen tykyttämään edelleenkin.
En voi tajuta kuinka moni kouluaikainen ystäväni jäi sille maailmanlopun paikkakunnalle nysväämään ja punkivat liudan muksuja, tekevät töitä jossain kaupan kassalla, lähärinä tai satunnaisedti kouluavustajana, kun juuri mihinkään muuhun ei rahkeet riitä. Ei ihme että siellä puolet on jo mt ongelmaisia ja osatyökykyisiä, hirveän näköiseksi itsensä päästäneitä sivistymättömiä juntteja.
Pahat on traumat sulla kun intoudut noin haukkumaan muita ihmisiä.
Olen eri. Ymmärrän hyvin miten tuollainen asuinympäristö voi aiheuttaa jonkinlaisen trauman tai vähintään välttelevän käytöksen. Kuulostaahan tuo äiti nyt aivan karseelta ja kylille jumahtaneet ihmiset sellaisilta, että sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Oli muuten tosi kiva mennä kouluun, kun minulla ei ollut mitään käsitystä sosiaalisista suhteista enkä tuntenut ketään luokkakavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Muuta nyt aluksi pois itsekseen asumaan ja yritä hakeutua työelämään. Pois nettisivuilta.
Muutin 19-vuotiaana ja menin töihin aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
No hyvä on sitten. Tosiaan ei suvussa eikä tuttavapiirissä eikä työelämässä tullut kotiäitejä vastaan. Paitsi nämä päivähoitajat.
Mutta toki olen elänyt nk. Työläiskaupungissa, en paremmissa piireissä tai maaseudulla.
Hyvä myös muistaa, että maataloissa nainen ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä kotiäiti. Viljelijät olivat yrittäjäpariskunta, molemmat tekivät töitä elannon eteen. Toki kotonaan.
Tää on kyllä monella tapaa surullinen ketju, monella tuntuu olevan tosi vaikea suhde lapsuusperheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Oli muuten tosi kiva mennä kouluun, kun minulla ei ollut mitään käsitystä sosiaalisista suhteista enkä tuntenut ketään luokkakavereista.
Sanonta ”kuin pellolla kasvanut” ei siis tule tyhjästä. Onhan tuo aivan surkeeta, kun käpylehmät ja vain omat vanhemmat jos nekään ovat seurana. Syvälle maaseudulle eristyksiin hakeutuvat voisivat hieman miettiä omaa vastuuta vanhemmuudesta. Jos tuollainen elämä on haave, tarviiko siihen lapsia pyöräyttää mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, pohjois-savon tuppukylä täynnä juntteja, sen ahdistavuus ja siellä koetut traumat niin kotona kuin silloisen poikaystävänkin toimesta saa kurkkuni kuristumaan, sydämen tykyttämään edelleenkin.
En voi tajuta kuinka moni kouluaikainen ystäväni jäi sille maailmanlopun paikkakunnalle nysväämään ja punkivat liudan muksuja, tekevät töitä jossain kaupan kassalla, lähärinä tai satunnaisedti kouluavustajana, kun juuri mihinkään muuhun ei rahkeet riitä. Ei ihme että siellä puolet on jo mt ongelmaisia ja osatyökykyisiä, hirveän näköiseksi itsensä päästäneitä sivistymättömiä juntteja.
Pahat on traumat sulla kun intoudut noin haukkumaan muita ihmisiä.
Olen eri. Ymmärrän hyvin miten tuollainen asuinympäristö voi aiheuttaa jonkinlaisen trauman tai vähintään välttelevän käytöksen. Kuulostaahan tuo äiti nyt aivan karseelta ja kylille jumahtaneet ihmiset sellaisilta, että sääliksi käy.
Sääliksi käyminen onkin eri asia kun toisten haukkuminen hirveän näköisiksi sivistymättömiksi junteiksi ja muutaman ammattiryhmän solvaaminen siinä samassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Muuta nyt aluksi pois itsekseen asumaan ja yritä hakeutua työelämään. Pois nettisivuilta.
Muutin 19-vuotiaana ja menin töihin aikoja sitten.
En tajua teitä vanhemmistanne riippuvaisia. Kaikki pitää aikuisena vielä kysyä vanhemmilta ja kaikki asiansa puhua. Ja jäädä siihen 100 metrin päähän asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Muuta nyt aluksi pois itsekseen asumaan ja yritä hakeutua työelämään. Pois nettisivuilta.
Muutin 19-vuotiaana ja menin töihin aikoja sitten.
En tajua teitä vanhemmistanne riippuvaisia. Kaikki pitää aikuisena vielä kysyä vanhemmilta ja kaikki asiansa puhua. Ja jäädä siihen 100 metrin päähän asumaan.
Se nyt on tullut selväksi, että et tajua. Kai ymmärrät, että kaikkea ei tarvitse kysyä eikä kertoa. Jostain helvetistä ne saa tietonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä monella tapaa surullinen ketju, monella tuntuu olevan tosi vaikea suhde lapsuusperheeseensä.
Vaikka suhde vanhempiin olisi hyvä, ongelmat ja vaikea suhtautuminen lapsuuteen liittyy myös maaseudulla kasvamiseen. Tästä ilmiöstä ei selvästi voi puhua ääneen ilman, että joku pillastuu. Ei, maaseuru EI ole ihanteelline kasvuympäristö kaikille. Ensin lapsuus menee talolla nyhjätessä kun mihinkään ei pääse ilman autokyytiä. Lähikoulu voi olla todella keskinkertainen ja ystäviä löytää yhden tai kaksi, jos yhtäkään samalla aaltopituudella olevaa. Jatkokoulutusvaihtoehdot ovat heikkoja, jonkinmoinen lukio tai amis on, mutta kielivalinnoista ja painotuslinjoista saa vain haavella. Lopulta on pakko muuttaa korkeakoulua varten, jos sellaiseen haluaa. Vanhemmilla ei välttämättä ole varaa tukea opintoja eri paikkakunnalla, ja samalla itse näet omin silmin miten paikallisten nuorten kaveripiiri on laaja, harrastustaustaa on paljon, vanhempien luona on helppo käydä tai voi jopa yhä asua vanhempien luona.
Sitten omat vanhempasi ikääntyvät ja asuvat hankalasti palveluiden ulkopuolella, joten ylimääräistä vastuuta siirtyy sulle pitkine ajomatkoineen. Siinä missä ystäväsi perii arvonsa säilyttäneen talon kaupungista, sinä perit hometalon ja tontin josta ei ikinä pääse eroon. Sitten vielä auotaan päätä kun hieman tuppaa katkeruutta pukkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Oli muuten tosi kiva mennä kouluun, kun minulla ei ollut mitään käsitystä sosiaalisista suhteista enkä tuntenut ketään luokkakavereista.
Sanonta ”kuin pellolla kasvanut” ei siis tule tyhjästä. Onhan tuo aivan surkeeta, kun käpylehmät ja vain omat vanhemmat jos nekään ovat seurana. Syvälle maaseudulle eristyksiin hakeutuvat voisivat hieman miettiä omaa vastuuta vanhemmuudesta. Jos tuollainen elämä on haave, tarviiko siihen lapsia pyöräyttää mukaan?
maaseudulla kasvaa terveimmät lapset. samoin kodinomaisen kyläkoulun käyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Muuta nyt aluksi pois itsekseen asumaan ja yritä hakeutua työelämään. Pois nettisivuilta.
Muutin 19-vuotiaana ja menin töihin aikoja sitten.
En tajua teitä vanhemmistanne riippuvaisia. Kaikki pitää aikuisena vielä kysyä vanhemmilta ja kaikki asiansa puhua. Ja jäädä siihen 100 metrin päähän asumaan.
Se nyt on tullut selväksi, että et tajua. Kai ymmärrät, että kaikkea ei tarvitse kysyä eikä kertoa. Jostain helvetistä ne saa tietonsa.
Mutta miksi joku keski-ikäinen välittää vanhempienaa mielipiteistä? Jos ei ole joku juoppo tai rikollinen. Eihän tavisaikuisen asiat kuulu hänen vanhemmilleen paitsi jos on roikuttu heissä lastenhoidon tai rahallisen avustuksen takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Oli muuten tosi kiva mennä kouluun, kun minulla ei ollut mitään käsitystä sosiaalisista suhteista enkä tuntenut ketään luokkakavereista.
Sanonta ”kuin pellolla kasvanut” ei siis tule tyhjästä. Onhan tuo aivan surkeeta, kun käpylehmät ja vain omat vanhemmat jos nekään ovat seurana. Syvälle maaseudulle eristyksiin hakeutuvat voisivat hieman miettiä omaa vastuuta vanhemmuudesta. Jos tuollainen elämä on haave, tarviiko siihen lapsia pyöräyttää mukaan?
maaseudulla kasvaa terveimmät lapset. samoin kodinomaisen kyläkoulun käyneet.
Niin. Tämä ketjuhan todistaa kommentteineen juurikin tuota maalaisidylliä. Traumatisoituneita lapsia ja vanhemmilleen katkeria sieltä tulee. Jos siellä on niin hyvä kasvaa ja elää niin mitä ihmettä varten nykynuoret eivät muuta sinne? Kylät kuihtuvat. mutta edelleen joku uskoo että kyllä siellä kylillä on hyvä kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä ahdistaa jos vanhemmat kertovat pihalla pyörivistä naakoista?
Oletko oikeasti vai tahallaan noin tyhmä?
Onhan luonnon tarkkailu niin maalaista. Ei sivistyneen ihmisen ajanvietettä.
Älä nyt jaksa.
Asun maalla. Tykkään tarkkailla luontoa. Pihapiirissä pyörii jopa noita sinulle ah-niin-rakkaita naakkoja noin sadan linnun parvi. Mutta en niistä loputtomiin jaarittele aikuisille lapsilleni. Ei luonnosta tykkääminen automaattisesti tee ihmisestä puuduttavaa yksistä ja samoista asioista jorisijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä ahdistaa jos vanhemmat kertovat pihalla pyörivistä naakoista?
Oletko oikeasti vai tahallaan noin tyhmä?
Onhan luonnon tarkkailu niin maalaista. Ei sivistyneen ihmisen ajanvietettä.
Älä nyt jaksa.
Asun maalla. Tykkään tarkkailla luontoa. Pihapiirissä pyörii jopa noita sinulle ah-niin-rakkaita naakkoja noin sadan linnun parvi. Mutta en niistä loputtomiin jaarittele aikuisille lapsilleni. Ei luonnosta tykkääminen automaattisesti tee ihmisestä puuduttavaa yksistä ja samoista asioista jorisijaa.
Oikeasti otat tuollaisen kommentin tosissaan? Kylläpä upposi ilmiselvä provo helposti.
Tämä on kyllä aika selkeä hyväksikäyttösuhde, jossa välien väliaikaisessa katkaisemisessa on tasan yksi häviävä osapuoli.