Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaveripiirissä monesti puhuneet tätä, että vanhemmat on vaan nyt iän myötä taantuneet omiin juttuihinsa. Loputonta jaarittelua, miten naapurin Kaija laittoi marjapuskan väärään paikkaan tai ahne-Pentti otti kahvituksessa kaksi pullansiivua. Sitten puidaan pitkän kaavan mukaan, kuinka sen vanhan työkaverin Marjan serkun puolisolle on nyt puhjennut diabetes 77-vuotiaana. Se kai on vaan niin, että se elämä alkaa pyöriä tuollaisten pikkujuttujen ympärillä ja ne muuttuu kauhean kiinnostavaksi plus jopa heillekin tuntemattomien ihmisten asioista pitäisi olla kauhean kiinnostunut. Ymmärrän, että jos nyt jonkun tutun serkun söi hai Australiassa, niin voi kertoa, mutta loputtomiin kerrotaan jonkun täysin tuntemattoman ihmisen tikusta varpaassa...
Ja te kaveripiirissä kertaatte vanhempienne juttuja. Eikö teillä ole mielenkiintoisempia keskustelunaiheita kaveripiirissä?
Ja aivan satavarmasti kaveripiirissä vouhkaatte miten se Raine on taas työmatkalla Annan kanssa ja kyllä niillä varmaan suhde on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Minä osaan tietämättäkin tajuta, että vanhemmat ovat oman lapsuutensa tuotteita. Niin kuin mekin. Ja me jokainen toimimme niillä korteilla, joita saimme.
Se loppuu vasta, kun joku lopettaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Minä osaan tietämättäkin tajuta, että vanhemmat ovat oman lapsuutensa tuotteita. Niin kuin mekin. Ja me jokainen toimimme niillä korteilla, joita saimme.
Se loppuu vasta, kun joku lopettaa sen.
Ap ei ainakaan selkeästi osaa, kun vanhemmat edustavat kaikkea pahaa hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet jämähtänyt ajatukseen ahdistavasta kotikunnasta ja ympäristöstä. Ole iloinen mitä sinulla on nyt, vaikka silloin tällöin ilahduttaisitkin vanhempiasi vierailuilla, tiedät että pääset sieltä pois. Voisit myös yrittää irrottautua omasta kurjuudestasi ja nähdä mitä mukavaa siellä vanhassa kodissa voi olla. Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä!
Joo, eihän siinä mitään, jos vaikka muutaman kerran joku vähän rais kailisi tai hakkaisi sinua. Kyllähän sen kestää, kun vanhempi ilahtuu.
Mitään velvollisuutta epäterveeseen ilahduttamiseen ei ole.
Eihän ap mistään raiskaamisesta ja hakkaamisesta puhunut!
Näyttää siltä että tähän ketjuun purkaa traumojaan monet, joilla on ollut tosi epäterve lapsuusperhe.
Hermostoa ei kiinnosta, onko se mikä, joka on sen trauman aiheuttanut. Se ei keskustele vaan suojelee.
Siksi väänsin rautalangasta, että ap:n hermosto kokee noin. Hermosto, joka on kehittynyt näiden vanhempien muovaamaana niissä oloissa, joihin ap:n pitäisi nyt palata.
Ap:n pitäisi pakottaa itsensä toimimaan itsesuojeluvaistoaan vastaan. Ei ollenkaan hyvä homma.
Eikös ap ole kehittänyt aivan yksin hermostonsa 15-vuotiaasta asti, näin ainakin kehuskeli.
Kannattaisi ymmärtää, että oleelliset vuodet hermostolle on paljon aiemmin kuin 15 v. Hän sitten on sillä paskalla hermostolla lähtenyt selviytymään teininä elämästä. Eikä se varsinaisesti ole parantanut tilannetta.
Onko ap:llä nyt paska hermosto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Sinä ainakin olet aika tunneköyhä ja sosiaalisesti rajoittunut. Kuka täällä on väittänyt, että vanhemmille pitäisi puhua tunteista? Ihan vain kunnioittava käytös ja puheenvuoron antaminen olisi jo iso plussa. Onneksi uudella sukupolvella on paremmat sosiaaliset taidot ja enemmän empatiaa.
Sinä taas olet ymmärykseltäsi vajaa. Asian pointti on se, että 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ole ollut aikaa purkaa tuntemuksiaan ja ajatella itseään, kun on ollut tärkeämpää tekemistä. Velvollisuus oli hyvin tärkeä asia sille sukupolvelle.
Nykyajan minä-minä-sukupolvi ei ole sen sosiaalisempaa tai empaattisempaa, mutta aikaa vatvoa itseään on enemmän. Empatiaa riittää itselle, mutta ei vanhemmille.
Jos on 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä, opiskellut, perustanut perheen ja huolehtinut vanhemmistaan, niin mitä velvollisuutta olisi pitänyt vielä tämän päälle suorittaa? Eikö hänen nimenomaan pitäisi ansaita teikäläisten kunnioitus? Mutta mitä vielä, päälle syljetään kun paniikkikohtauksenkin meni saamaan, ryökäle. Lisää vain töitä, puurtamista ja velvollisuuksia niin ei varmasti saisi panikkikohtausta enää. Jessus että tää porukka on henkisesti sairasta!
Rauhoitu 😂😂😂
Ehkä hänen henkinen tilansa ei kestä tällaisia keskusteluja, raukkaparan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
On kiva ajatus, että olisi joku ratkaisu, joka muuttaisi haitallisesti käyttäytyvät vanhemmat normaaleiksi ihmisiksi. Harmi, ettei sellaista ole.
Ap:lle esitetyt ratkaisut olivat sellaisia, joilla hän voisi halutessaan jatkaa vierailuja tehdä niistä itselleen helpompia. Vanhempiensa käytöstä hän tuskin pystyy muuttamaan.
Edelleen; tietenkään hänen ei ole pakko vierailla vanhemmillaan lainkaan.
Niin kauan kuin reaktio on noin vahva, ei kannata mennä. Ja äidin pitäisi joka tap tulla jonnekin, kun se kotikin ahdistaa.
Eikä se reaktio sillä vähene, että vanhempi kertoo syyt. Minulle selvisi, että vanhempi on psykopaatti. No, se selitti sinänsä monta tapahtumaa, mutta ei se muuten muuttanut mitään. Ok, toimi niin, koska on rakenne - ja toimintavika aivoissa. Mikä on sitten seuraava steppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet jämähtänyt ajatukseen ahdistavasta kotikunnasta ja ympäristöstä. Ole iloinen mitä sinulla on nyt, vaikka silloin tällöin ilahduttaisitkin vanhempiasi vierailuilla, tiedät että pääset sieltä pois. Voisit myös yrittää irrottautua omasta kurjuudestasi ja nähdä mitä mukavaa siellä vanhassa kodissa voi olla. Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä!
Joo, eihän siinä mitään, jos vaikka muutaman kerran joku vähän rais kailisi tai hakkaisi sinua. Kyllähän sen kestää, kun vanhempi ilahtuu.
Mitään velvollisuutta epäterveeseen ilahduttamiseen ei ole.
Eihän ap mistään raiskaamisesta ja hakkaamisesta puhunut!
Näyttää siltä että tähän ketjuun purkaa traumojaan monet, joilla on ollut tosi epäterve lapsuusperhe.
Hermostoa ei kiinnosta, onko se mikä, joka on sen trauman aiheuttanut. Se ei keskustele vaan suojelee.
Siksi väänsin rautalangasta, että ap:n hermosto kokee noin. Hermosto, joka on kehittynyt näiden vanhempien muovaamaana niissä oloissa, joihin ap:n pitäisi nyt palata.
Ap:n pitäisi pakottaa itsensä toimimaan itsesuojeluvaistoaan vastaan. Ei ollenkaan hyvä homma.
Eikös ap ole kehittänyt aivan yksin hermostonsa 15-vuotiaasta asti, näin ainakin kehuskeli.
Kannattaisi ymmärtää, että oleelliset vuodet hermostolle on paljon aiemmin kuin 15 v. Hän sitten on sillä paskalla hermostolla lähtenyt selviytymään teininä elämästä. Eikä se varsinaisesti ole parantanut tilannetta.
Onko ap:llä nyt paska hermosto?
No kyllä se on, eikä se parane sillä, että pakotetaan itsensä toimimaan sitä vastaan vaan tuodaan turvaa ja opetellaan pitämään jämäkästi rajoja. Hermosto rauhoittuu, kun se uskoo, että ihminen pitää kokonaisuuden turvassa eikä tarvitse olla varuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Tämä juuri.
Miksi joku kirjoittaa palstalle aloituksen jos ei halua keskustelua? Keskustelu sisältää eri mielipiteitä ja näkökulmia, eivätkä ne kaikki välttämättä ole aloittajalle mieleisiä.
Olisi ilmeisesti koko keskusteluketjun sijaan pitänyt yhdessä viestissä todeta ap:lle, että on pahoillaan hänen puolestaan/ että hänen kannattaa katkaista välinsä vanhempiinsa / että hän on oikeassa ja vanhemmat väärässä.
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Eiköhän se tuossa tapauksessa olisi sen vanhemman tehtävä pyytää lapseltaan anteeksi? Ja yrittää puhumalla selvittää asiat? Mutta mitä ilmeisemin tässä casessa se vanhempi ei edes halua selvittää yhtään mitään, niin miksi ap:nkään pitäisi alkaa tekemään homma, joka kuuluu hänen vanhemmalleen? Juttelin hiljattain siskoni kanssa ja kerroin, että jahka isä kuolee, niin mulla ei ole aikomustakaan tulla isän hautajaisiin. Siskoni saa ihan vapaasti järjestää isälle sellaiset hautajaiset kuin haluaa. Jos isä olisi elämässään toiminut toisin, olisin voinutkin käydä jonkun kukkalaitteen hänen arkulleen laittamassa. Mutta koska ei halunnut, niin pitäköön tunkkinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaveripiirissä monesti puhuneet tätä, että vanhemmat on vaan nyt iän myötä taantuneet omiin juttuihinsa. Loputonta jaarittelua, miten naapurin Kaija laittoi marjapuskan väärään paikkaan tai ahne-Pentti otti kahvituksessa kaksi pullansiivua. Sitten puidaan pitkän kaavan mukaan, kuinka sen vanhan työkaverin Marjan serkun puolisolle on nyt puhjennut diabetes 77-vuotiaana. Se kai on vaan niin, että se elämä alkaa pyöriä tuollaisten pikkujuttujen ympärillä ja ne muuttuu kauhean kiinnostavaksi plus jopa heillekin tuntemattomien ihmisten asioista pitäisi olla kauhean kiinnostunut. Ymmärrän, että jos nyt jonkun tutun serkun söi hai Australiassa, niin voi kertoa, mutta loputtomiin kerrotaan jonkun täysin tuntemattoman ihmisen tikusta varpaassa...
Koska monen elämänpiiri pienenee eikä muuta tapahdu. Varsin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Ja etukäteenhän jo tietää, kannattaako asioita selvittää vai ei?
Sitä en tiedä, kannattaako selvittää, koska siitä ei välttämättä seuraa hyvää. Riippuu ihmisistä ja tilanteesta. Sen sijaan ehdottomasti kannattaa yrittää kohdata ja keskustella niin, että jatkossa tehtäisiin paremmin. Ja ylipäätään saataisiin ensimmäinen henkinen ja tunnetason kohtaaminen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Minä osaan tietämättäkin tajuta, että vanhemmat ovat oman lapsuutensa tuotteita. Niin kuin mekin. Ja me jokainen toimimme niillä korteilla, joita saimme.
Se loppuu vasta, kun joku lopettaa sen.
Ap ei ainakaan selkeästi osaa, kun vanhemmat edustavat kaikkea pahaa hänen elämässään.
Tämän ketjun perusteella ei tiedä ap:n elämästä juuri mitään. Mutta ehkä te tunnette muualta 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaveripiirissä monesti puhuneet tätä, että vanhemmat on vaan nyt iän myötä taantuneet omiin juttuihinsa. Loputonta jaarittelua, miten naapurin Kaija laittoi marjapuskan väärään paikkaan tai ahne-Pentti otti kahvituksessa kaksi pullansiivua. Sitten puidaan pitkän kaavan mukaan, kuinka sen vanhan työkaverin Marjan serkun puolisolle on nyt puhjennut diabetes 77-vuotiaana. Se kai on vaan niin, että se elämä alkaa pyöriä tuollaisten pikkujuttujen ympärillä ja ne muuttuu kauhean kiinnostavaksi plus jopa heillekin tuntemattomien ihmisten asioista pitäisi olla kauhean kiinnostunut. Ymmärrän, että jos nyt jonkun tutun serkun söi hai Australiassa, niin voi kertoa, mutta loputtomiin kerrotaan jonkun täysin tuntemattoman ihmisen tikusta varpaassa...
Koska monen elämänpiiri pienenee eikä muuta tapahdu. Varsin yksinkertaista.
Aika suppeita on kaveripiirinkin keskustelunaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Näkökulmia ap etsii, mutta se ei ole mikään näkökulma, että epäillään hänen kirjoitustaan valheelliseksi. Toki saa olla näkökulma, että vanhempia ei saa hylätä tms.
Kuka täällä on väittänyt että ap valehtelee?
Valitus alkoi, kun joku keksi kysyä että niin, mikähän se vanhempien näkökulma on. Asiat kun voi nähdä niin toisin eri osapuolten toimesta.
Miten vanhempien näkökulma auttaa ap:n paniikkikohtaukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
On kiva ajatus, että olisi joku ratkaisu, joka muuttaisi haitallisesti käyttäytyvät vanhemmat normaaleiksi ihmisiksi. Harmi, ettei sellaista ole.
Ap:lle esitetyt ratkaisut olivat sellaisia, joilla hän voisi halutessaan jatkaa vierailuja tehdä niistä itselleen helpompia. Vanhempiensa käytöstä hän tuskin pystyy muuttamaan.
Edelleen; tietenkään hänen ei ole pakko vierailla vanhemmillaan lainkaan.
Niin kauan kuin reaktio on noin vahva, ei kannata mennä. Ja äidin pitäisi joka tap tulla jonnekin, kun se kotikin ahdistaa.
Eikä se reaktio sillä vähene, että vanhempi kertoo syyt. Minulle selvisi, että vanhempi on psykopaatti. No, se selitti sinänsä monta tapahtumaa, mutta ei se muuten muuttanut mitään. Ok, toimi niin, koska on rakenne - ja toimintavika aivoissa. Mikä on sitten seuraava steppi?
Aika yhtä tyhjän kanssa oleva kommentti. Et kerro tilanteestasi kuin pieniä murusia ja sitten sanot, että skitsofrenian paljastuminen ei muuta mitään. Kommentoidakseen jotain pitäisi tietää, miten olet suhtautunut asiaan ennen tätä tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Minä osaan tietämättäkin tajuta, että vanhemmat ovat oman lapsuutensa tuotteita. Niin kuin mekin. Ja me jokainen toimimme niillä korteilla, joita saimme.
Se loppuu vasta, kun joku lopettaa sen.
Ap ei ainakaan selkeästi osaa, kun vanhemmat edustavat kaikkea pahaa hänen elämässään.
Sinänsä sukupolvien ketjun katkaisemisella yleensä tarkoitetaan, ettei siirrä ongelmia edelleen omille lapsilleen, vaan tekee paremmin, näkee sen vaivan omista "vammoistaan" huolimatta.
Hullua, että tällä palstalla jatkuvasti päätetään, että jokin tapa on ainoa oikea tapa toimia. Usein näin on, jos nainen haukkuu miestään tai sitten just jos haukutaan omia vanhempia. Silloin enemmistö on sitä mieltä että ap, nyt otat itseäsi kiinni niskasta, jätät ne kaikki ja voimaannut! Satunnaisesti tulen heittelemään näitä kommentteja että kannattaisiko oikeasti keskustella asioista, ennen kuin tuomitaan kaikki läheiset hornan tuuttiin, ja aina saan haukut. Mitä sitä nyt suotta keskustelemaan kun voidaan porukalla mollata tuntemattomia, etenkin miehiä ja vanhempia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Minä osaan tietämättäkin tajuta, että vanhemmat ovat oman lapsuutensa tuotteita. Niin kuin mekin. Ja me jokainen toimimme niillä korteilla, joita saimme.
Se loppuu vasta, kun joku lopettaa sen.
Ap ei ainakaan selkeästi osaa, kun vanhemmat edustavat kaikkea pahaa hänen elämässään.
Sinänsä sukupolvien ketjun katkaisemisella yleensä tarkoitetaan, ettei siirrä ongelmia edelleen omille lapsilleen, vaan tekee paremmin, näkee sen vaivan omista "vammoistaan" huolimatta.
Ap:han on jo siirtänyt välinpitämättömyytensä vanhempiaan kohtaan omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
On kiva ajatus, että olisi joku ratkaisu, joka muuttaisi haitallisesti käyttäytyvät vanhemmat normaaleiksi ihmisiksi. Harmi, ettei sellaista ole.
Ap:lle esitetyt ratkaisut olivat sellaisia, joilla hän voisi halutessaan jatkaa vierailuja tehdä niistä itselleen helpompia. Vanhempiensa käytöstä hän tuskin pystyy muuttamaan.
Edelleen; tietenkään hänen ei ole pakko vierailla vanhemmillaan lainkaan.
Niin kauan kuin reaktio on noin vahva, ei kannata mennä. Ja äidin pitäisi joka tap tulla jonnekin, kun se kotikin ahdistaa.
Eikä se reaktio sillä vähene, että vanhempi kertoo syyt. Minulle selvisi, että vanhempi on psykopaatti. No, se selitti sinänsä monta tapahtumaa, mutta ei se muuten muuttanut mitään. Ok, toimi niin, koska on rakenne - ja toimintavika aivoissa. Mikä on sitten seuraava steppi?
Aika yhtä tyhjän kanssa oleva kommentti. Et kerro tilanteestasi kuin pieniä murusia ja sitten sanot, että skitsofrenian paljastuminen ei muuta mitään. Kommentoidakseen jotain pitäisi tietää, miten olet suhtautunut asiaan ennen tätä tietoa.
Psykopatia ja skitsofrenia ovat eri asia. Sinänsä toki hoitamaton skitsofreniakin voi aiheuttaa vaaraa jälkeläiselle.
Se vanhemman syyn tietäminen on lisännyt tietoa ja ymmärrystä. Ei se helpota mitenkään. Se kaikki tehty on edelleen tehty. Ja että hänkin oli perinyt sen omalta vanhemmaltaan. Ainakin olen huojentunut siitä, että vältyin noilta geeneiltä.
Usein se syiden kuuleminen ei ratkaise mitään, jos lapsi on jo ottamassa etäisyyttä. Se voi jopa pahentaa, kun on ilmeistä, ettei vanhempi aio ottaa mitään vastuuta eikä kuuntele lapsensa asiaa.
Kuka täällä on väittänyt että ap valehtelee?
Valitus alkoi, kun joku keksi kysyä että niin, mikähän se vanhempien näkökulma on. Asiat kun voi nähdä niin toisin eri osapuolten toimesta.