Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (891)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Tämä ei ole mikään teoreettinen dilemma tai väittely. Ap haluaa keskustella ongelmastaan. Silloin lähtöoletus on se, että hänen sanomisensa sisältöä ei kyseenalaisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet jämähtänyt ajatukseen ahdistavasta kotikunnasta ja ympäristöstä. Ole iloinen mitä sinulla on nyt, vaikka silloin tällöin ilahduttaisitkin vanhempiasi vierailuilla, tiedät että pääset sieltä pois. Voisit myös yrittää irrottautua omasta kurjuudestasi ja nähdä mitä mukavaa siellä vanhassa kodissa voi olla. Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä!
Joo, eihän siinä mitään, jos vaikka muutaman kerran joku vähän rais kailisi tai hakkaisi sinua. Kyllähän sen kestää, kun vanhempi ilahtuu.
Mitään velvollisuutta epäterveeseen ilahduttamiseen ei ole.
Eihän ap mistään raiskaamisesta ja hakkaamisesta puhunut!
Näyttää siltä että tähän ketjuun purkaa traumojaan monet, joilla on ollut tosi epäterve lapsuusperhe.
Hermostoa ei kiinnosta, onko se mikä, joka on sen trauman aiheuttanut. Se ei keskustele vaan suojelee.
Siksi väänsin rautalangasta, että ap:n hermosto kokee noin. Hermosto, joka on kehittynyt näiden vanhempien muovaamaana niissä oloissa, joihin ap:n pitäisi nyt palata.
Ap:n pitäisi pakottaa itsensä toimimaan itsesuojeluvaistoaan vastaan. Ei ollenkaan hyvä homma.
Eikös ap ole kehittänyt aivan yksin hermostonsa 15-vuotiaasta asti, näin ainakin kehuskeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Tämä ei ole mikään teoreettinen dilemma tai väittely. Ap haluaa keskustella ongelmastaan. Silloin lähtöoletus on se, että hänen sanomisensa sisältöä ei kyseenalaisteta.
Wannabe palstapoliisi siellä? Hah! Tällä palstalla ketjut ovat pullollaan päinvastaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Tämä ei ole mikään teoreettinen dilemma tai väittely. Ap haluaa keskustella ongelmastaan. Silloin lähtöoletus on se, että hänen sanomisensa sisältöä ei kyseenalaisteta.
Mitä keskustelua se on, jos vaan myötäillään ap:n sanomisia? Ei ainakaan av-palstan keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet jämähtänyt ajatukseen ahdistavasta kotikunnasta ja ympäristöstä. Ole iloinen mitä sinulla on nyt, vaikka silloin tällöin ilahduttaisitkin vanhempiasi vierailuilla, tiedät että pääset sieltä pois. Voisit myös yrittää irrottautua omasta kurjuudestasi ja nähdä mitä mukavaa siellä vanhassa kodissa voi olla. Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä!
Joo, eihän siinä mitään, jos vaikka muutaman kerran joku vähän rais kailisi tai hakkaisi sinua. Kyllähän sen kestää, kun vanhempi ilahtuu.
Mitään velvollisuutta epäterveeseen ilahduttamiseen ei ole.
Eihän ap mistään raiskaamisesta ja hakkaamisesta puhunut!
Näyttää siltä että tähän ketjuun purkaa traumojaan monet, joilla on ollut tosi epäterve lapsuusperhe.
Hermostoa ei kiinnosta, onko se mikä, joka on sen trauman aiheuttanut. Se ei keskustele vaan suojelee.
Siksi väänsin rautalangasta, että ap:n hermosto kokee noin. Hermosto, joka on kehittynyt näiden vanhempien muovaamaana niissä oloissa, joihin ap:n pitäisi nyt palata.
Ap:n pitäisi pakottaa itsensä toimimaan itsesuojeluvaistoaan vastaan. Ei ollenkaan hyvä homma.
Eikös ap ole kehittänyt aivan yksin hermostonsa 15-vuotiaasta asti, näin ainakin kehuskeli.
Kannattaisi ymmärtää, että oleelliset vuodet hermostolle on paljon aiemmin kuin 15 v. Hän sitten on sillä paskalla hermostolla lähtenyt selviytymään teininä elämästä. Eikä se varsinaisesti ole parantanut tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Sinä ainakin olet aika tunneköyhä ja sosiaalisesti rajoittunut. Kuka täällä on väittänyt, että vanhemmille pitäisi puhua tunteista? Ihan vain kunnioittava käytös ja puheenvuoron antaminen olisi jo iso plussa. Onneksi uudella sukupolvella on paremmat sosiaaliset taidot ja enemmän empatiaa.
Sinä taas olet ymmärykseltäsi vajaa. Asian pointti on se, että 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ole ollut aikaa purkaa tuntemuksiaan ja ajatella itseään, kun on ollut tärkeämpää tekemistä. Velvollisuus oli hyvin tärkeä asia sille sukupolvelle.
Nykyajan minä-minä-sukupolvi ei ole sen sosiaalisempaa tai empaattisempaa, mutta aikaa vatvoa itseään on enemmän. Empatiaa riittää itselle, mutta ei vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Olisitte edes vaan tunteettomia, mutta kun te olette vielä pahantahtoisia. Tai siis kai teidän pitäisi tajuta, mitä te teette.
Kunnioitukseni jokaiselle sukupolvien ketjun katkaisijalle! Myös vanhus voi tehdä sen ihan koska tahansa.
Sanopa muuta. Tää ketju on ainakin osoittanut sen, että tietty ikäpolvi taitaa olla todella ikävä ja inhottava. Jos joku tarvitsisi terapiaa niin nämä tunnekylmät eläkeläiset, joille elämän sisältö on ollut työ ja pärjääminen. Elämästä ei saa nauttia, se on hyvää kun vain pysyy elossa, ja jos muuta kaipaa niin on liian hieno ja pöyhkeä. Jos ahdistaa, niin oma vika ja mitäs on niin heikko. Kammottavia ihmisiä.
Huomaa, että sinun empatiakyvylläsi ja muiden ymmärtämistaidollasi sinusta on tulossa todella herttainen vanhus!
Olemme kaveripiirissä monesti puhuneet tätä, että vanhemmat on vaan nyt iän myötä taantuneet omiin juttuihinsa. Loputonta jaarittelua, miten naapurin Kaija laittoi marjapuskan väärään paikkaan tai ahne-Pentti otti kahvituksessa kaksi pullansiivua. Sitten puidaan pitkän kaavan mukaan, kuinka sen vanhan työkaverin Marjan serkun puolisolle on nyt puhjennut diabetes 77-vuotiaana. Se kai on vaan niin, että se elämä alkaa pyöriä tuollaisten pikkujuttujen ympärillä ja ne muuttuu kauhean kiinnostavaksi plus jopa heillekin tuntemattomien ihmisten asioista pitäisi olla kauhean kiinnostunut. Ymmärrän, että jos nyt jonkun tutun serkun söi hai Australiassa, niin voi kertoa, mutta loputtomiin kerrotaan jonkun täysin tuntemattoman ihmisen tikusta varpaassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa itsekkäältä ja lapselliselta henkisesti keskenkasvuiseksi jääneeltä tyypiltä. Minä-minä-valistusta ja paniikkikohtauksia. Voi luoja. Vaikka muutti pois tuolta pieneltä ja ahdistavalta paikkakunnalta, henkinen kasvu jäi tulematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Sinä ainakin olet aika tunneköyhä ja sosiaalisesti rajoittunut. Kuka täällä on väittänyt, että vanhemmille pitäisi puhua tunteista? Ihan vain kunnioittava käytös ja puheenvuoron antaminen olisi jo iso plussa. Onneksi uudella sukupolvella on paremmat sosiaaliset taidot ja enemmän empatiaa.
Sinä taas olet ymmärykseltäsi vajaa. Asian pointti on se, että 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ole ollut aikaa purkaa tuntemuksiaan ja ajatella itseään, kun on ollut tärkeämpää tekemistä. Velvollisuus oli hyvin tärkeä asia sille sukupolvelle.
Nykyajan minä-minä-sukupolvi ei ole sen sosiaalisempaa tai empaattisempaa, mutta aikaa vatvoa itseään on enemmän. Empatiaa riittää itselle, mutta ei vanhemmille.
Jos on 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä, opiskellut, perustanut perheen ja huolehtinut vanhemmistaan, niin mitä velvollisuutta olisi pitänyt vielä tämän päälle suorittaa? Eikö hänen nimenomaan pitäisi ansaita teikäläisten kunnioitus? Mutta mitä vielä, päälle syljetään kun paniikkikohtauksenkin meni saamaan, ryökäle. Lisää vain töitä, puurtamista ja velvollisuuksia niin ei varmasti saisi panikkikohtausta enää. Jessus että tää porukka on henkisesti sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
On kiva ajatus, että olisi joku ratkaisu, joka muuttaisi haitallisesti käyttäytyvät vanhemmat normaaleiksi ihmisiksi. Harmi, ettei sellaista ole.
Ap:lle esitetyt ratkaisut olivat sellaisia, joilla hän voisi halutessaan jatkaa vierailuja tehdä niistä itselleen helpompia. Vanhempiensa käytöstä hän tuskin pystyy muuttamaan.
Edelleen; tietenkään hänen ei ole pakko vierailla vanhemmillaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Eihän se muuta tulevaisuutta mitenkään, jos vanhempi selittää, miksi teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Sinä, joka haluat kuulla vanhempia niin miten elämä jatkuu sitten sen jälkeen, kun ap on kuunnellut hyvät syyt vanhempien toiminnalle?
Miten jatkuu? No annanpa esimerkin.
Lapsena mietin, miksi isoäitini on niin kova ja kylmän oloinen. Hän kuritti minua, vaikka se oli jo siihen aikaan kiellettyä. Ei voida sanoa, että olimme kovin läheisiä.
Nelikymppisenä selvisi, että isoäitini isä oli ammuttu isoäitini ja muiden sisarusten katsellessa. Alle 10-vuotiaita kaikki tuolloin. Ymmärsin, että isoäiti rakensi kovan kuoren selviytyäkseen ja väkivaltaisuuskin tulee niistä ajoista.
Nyt tietysti kysyt, että no olenko nyt onnellisempi kun tiedän. Todellakin olen. Ei isoäitini ollut paha ihminen, hän oli vain kovissa oloissa kasvanut. Me myöhemmät sukupolvet emme ole vieneet samaa käyttäytymismallia eteenpäin, mutta samanlainen selviytyjäluonne meilläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Sinä ainakin olet aika tunneköyhä ja sosiaalisesti rajoittunut. Kuka täällä on väittänyt, että vanhemmille pitäisi puhua tunteista? Ihan vain kunnioittava käytös ja puheenvuoron antaminen olisi jo iso plussa. Onneksi uudella sukupolvella on paremmat sosiaaliset taidot ja enemmän empatiaa.
Sinä taas olet ymmärykseltäsi vajaa. Asian pointti on se, että 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ole ollut aikaa purkaa tuntemuksiaan ja ajatella itseään, kun on ollut tärkeämpää tekemistä. Velvollisuus oli hyvin tärkeä asia sille sukupolvelle.
Nykyajan minä-minä-sukupolvi ei ole sen sosiaalisempaa tai empaattisempaa, mutta aikaa vatvoa itseään on enemmän. Empatiaa riittää itselle, mutta ei vanhemmille.
Jos on 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä, opiskellut, perustanut perheen ja huolehtinut vanhemmistaan, niin mitä velvollisuutta olisi pitänyt vielä tämän päälle suorittaa? Eikö hänen nimenomaan pitäisi ansaita teikäläisten kunnioitus? Mutta mitä vielä, päälle syljetään kun paniikkikohtauksenkin meni saamaan, ryökäle. Lisää vain töitä, puurtamista ja velvollisuuksia niin ei varmasti saisi panikkikohtausta enää. Jessus että tää porukka on henkisesti sairasta!
Rauhoitu 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Ja etukäteenhän jo tietää, kannattaako asioita selvittää vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Kerron sinulle, miten tämä homma toimii. Se toimii niin, että tämä on ap:n eikä hänen vanhempiensa ketju. Eli me käyttäydymme sen mukaan, että ap puhuu totta ja omapa on tappionsa, jos valehtelisi asiassa, josta haluaa näkökulmaa.
Aika kummallista logiikkaa, jos ap:n ketjussa ap:n totuus on ainoa totuus eikä muita näkökulmia saa ottaa esille.
Näkökulmia ap etsii, mutta se ei ole mikään näkökulma, että epäillään hänen kirjoitustaan valheelliseksi. Toki saa olla näkökulma, että vanhempia ei saa hylätä tms.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaveripiirissä monesti puhuneet tätä, että vanhemmat on vaan nyt iän myötä taantuneet omiin juttuihinsa. Loputonta jaarittelua, miten naapurin Kaija laittoi marjapuskan väärään paikkaan tai ahne-Pentti otti kahvituksessa kaksi pullansiivua. Sitten puidaan pitkän kaavan mukaan, kuinka sen vanhan työkaverin Marjan serkun puolisolle on nyt puhjennut diabetes 77-vuotiaana. Se kai on vaan niin, että se elämä alkaa pyöriä tuollaisten pikkujuttujen ympärillä ja ne muuttuu kauhean kiinnostavaksi plus jopa heillekin tuntemattomien ihmisten asioista pitäisi olla kauhean kiinnostunut. Ymmärrän, että jos nyt jonkun tutun serkun söi hai Australiassa, niin voi kertoa, mutta loputtomiin kerrotaan jonkun täysin tuntemattoman ihmisen tikusta varpaassa...
Ja te kaveripiirissä kertaatte vanhempienne juttuja. Eikö teillä ole mielenkiintoisempia keskustelunaiheita kaveripiirissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
Mietitkö yhtään, mitä kirjoitat. Luonnollisesti ap:lla on oma näkökanta, vaikka hän onkin yrittänyt yliymmärtää äitiä.
Ei ihmissuhde mene niin, että toinen kantaa siitä 95 ja toinen 5 ja sitten syyllistää, kun toista ei enää nappaa.
YouTube on täynnä sinun ja ap:n vanhempien kaltaisten vuodatuksia kiittömättömistä lapsista, jotka ovat ottaneet oman elämänsä haltuunsa.
Jos autosi hajoaa, eikä sinulla ole rahaa korjata sitä, ei ole mitään väliä, mikä kaikki siellä autossa on vialla.
Ap:n vanhempien näkökulma saa olla ihan mikä tahansa. Heidän näkemyksellään on merkitystä neuvotellessa, mutta ei puolustuspuheena. Ja moni jumiutuu puolustukseen neuvottelun sijaan.
"YouTube on täynnä sinun ja ap:n vanhempien kaltaisten vuodatuksia kiittömättömistä lapsista, jotka ovat ottaneet oman elämänsä haltuunsa"
Heh, olen 24v eikä mulla ole vielä lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."
Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.
Ja etukäteenhän jo tietää, kannattaako asioita selvittää vai ei?
Selvittäminen ei ole = vanhemman puolustuspuhe lapsuuden olosuhteista.
Entä jos on olemassa asioita, jotka eivät "selvittämällä" ja vatvomalla sen selvemmäksi muutu. Jos sian kanssa painii, tulee itse likaiseksi mutta sika vaan tykkää.