Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan vajaalta, hyi että etkös häpeä haukkua vanhempiasi..
Häpeä ihan itse vaan, kun haukut täysin tuntemattomia ihmisiä "vajaiksi". Typerää ja huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa. Omat viimeiset vuodet lapsuudenkodissa oli niin ahdistavaa aikaa, että en voinut vuosiin edes ajaa saman kaupunginosan kautta. Vieläkin pulssi nousee, kun muistelen sitä aikaa. Edelleenkään en halua käydä vanhempani luona, vartti kerran viikossa riittää, kun vien kauppaostokset. Siihen rakennukseen minulla ei liity mitään mukavia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Ei vanhemmille olla mitään velkaa. Epämiellyttävien ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, ihan sama vaikka he olisivat vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Outo tuo boomer- kommenttisi, muut pysyneet jotenkin asiassa asiallisesti. Näitkö jossain että aloittajaa olisi piiskattu?
Tuo kommentoija jolle vastasit ei ollut sama kuin aiemman kommentin kirjoittaja.
Edelleen, oletko yksinkertainen, kun et ymmärtänyt asian sisältöä ja kenelle vastattiin?
Olisko aika lähteä pois ketjusta, jos näet siellä ihan mitä sattuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
En ymmärrä. Heillä on pienempi elämänpiiri kuin sinulla ja he ovat tyytyväisiä siihen. Miksi sinua ahdistaa se? Mitä heidän pitäisi tehdä, jotta olisit tyytyväinen?
En edes tiedä. Heidän kanssa puhuminen mutta erityisesti heidän luona käyminen tekee liian pahaa. Vihaan sitä taloa erityisesti yli kaiken. Ahdistus katsos ei aina ole rationaalista, mutta se on ihan todellinen tunne joka vain voimistuu. Koen, että tämän kesän ainakin jätän nyt käymättä kokonaan ja sanon puhelimessa ihan suoraan, että olen liian uupunut käymään siellä enää ja tarvitsen taukoa. En oikeastaan edes välitä, miten itsekeskeistä se on. Vanhempani veivät minulta elämisen arvoisen lapsuuden, enkä anna sen jatkua tähän ikään asti. Varmaan psykologi olisi ihan aiheellinen minulle. Jotain traumoja täytyy olla. Vanhempani voivat jatkossa soitella omalle terveysasemalle terveyshuolistaan.
Hyvä juttu ap jos tämä keskustelu avaa ajattelutapaasi ja näkökantojasi. Sinun täytyy ensisijaisesti huolehtia itsestäsi, happinaamari ekaksi omille kasvoille. Joskus täytyy kuoria itseään kuin sipulia, jotta selviää mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
Minä en kyllä tuominnut sua yhtään millään tavalla, yritin vain parhaani mukaan auttaa.
Et ollut avuksi, joten nyt olisi hyvä aika lopettaa se auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Outo tuo boomer- kommenttisi, muut pysyneet jotenkin asiassa asiallisesti. Näitkö jossain että aloittajaa olisi piiskattu?
Tuo kommentoija jolle vastasit ei ollut sama kuin aiemman kommentin kirjoittaja.
Edelleen, oletko yksinkertainen, kun et ymmärtänyt asian sisältöä ja kenelle vastattiin?
Olisko aika lähteä pois ketjusta, jos näet siellä ihan mitä sattuu?
Boomer-hullu näkyi. hänhän käy aina omia keskustelujaan boomereistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Outo tuo boomer- kommenttisi, muut pysyneet jotenkin asiassa asiallisesti. Näitkö jossain että aloittajaa olisi piiskattu?
Tuo kommentoija jolle vastasit ei ollut sama kuin aiemman kommentin kirjoittaja.
Edelleen, oletko yksinkertainen, kun et ymmärtänyt asian sisältöä ja kenelle vastattiin?
Olisko aika lähteä pois ketjusta, jos näet siellä ihan mitä sattuu?
Boomer-hullu näkyi. hänhän käy aina omia keskustelujaan boomereistaan.
Näinpä, näkee boomereita kaikkialla ja triggeröityy heti, jos joku muu käyttää ko. sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Onko kaikilla hoiva-alalla työskentelevillä automaattisesti hyvä suhde vanhempiinsa ja hyvät muistot lapsuudestaan ja lapsuuden kasvuympäristöstään?
Jos näin on, tämä tuli minulle uutena tietona.
En tarkoittanut sitä, totta kai ongelmia on monellakin ammatista riippumatta. Lähinnä nyt sitä ihmettelin, ettei jaksa vanhempien puheenaiheitakaan. Miten silloin tulee toimeen mummujen ja pappojen kansaa hoitotyössä? Pitäisi nyt jonkinlaisia sosiaalisia taitoja edes olla?
Eikö sulla ole töissä työrooli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin noita samoja tunteita, mistä AP kirjoitti. Muistan, kuinka joskus olin menossa vanhempieni luokse ja kun se kylä tuli näkyviin, niin päähän iski vain voimakas ajatus, että EN halua mennä tuonne, en pysty.
Menin kuitenkin. Harvakseltaan, mutta menin.
Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen pieni, kuoleva maalaiskylä ja siellä vanhat ihmiset vanhassa talossa metsän ja pellon laidalla... Voi olla todella surullista ja ahdistavaa. Ymmärrän täysin AP:tä.
Mä muutin myös aikuisiällä yli 1000km päähän synnyinkunnastani. Vaikka sinänsä viihdyinkin niissä synnyinkunnan maisemissa ja luonnossa ja vihaan edelleen kaupunkeja, kotona oli aina jotenkin ankeaa ja painostavaa.. Nyt kun olen käynyt n. kerran vuodessa noilla seuduilla moikkaamassa pomoa (olen siellä yhä töissä, etänä), olen huomannut, että en millään haluaisi kertoa vanhemmille tai suvulle olevani tulossa. Ajatuskin tuntuu todella vastenmieliseltä. Ja sitten, kun pitkästä aikaa olen vanhempieni seurassa, huomaan heti ulkopuolisen aikuisen silmillä asioita, jotka teininä jäivät huomaamatta: vanhempani käyttävät henkistä väkivaltaa toisiaan kohtaan, nälvivät toisiaan, eivätkä koskaan puhu toisistaan kunnioittavasti. Yhdessä aivan turhanpäiväisessä sanaharkassa, joka lähti siitä, että kumman heistä syy oli lattialle kaatunut karkkipussi (!), yrittivät jopa maanitella minua ottamaan jomman kumman puolen aivan kuin kyse olisi isostakin periaatekysymyksestä. Pysyin hiljaa ja seurasin sivusta, mutta teki vain mieli sanoa, että erotkaa ja myykää kämppä ja älkää ainakaan lähelle minua muuttako, karseita olette molemmat.
Viimeisen reissun jälkeen, kun lähdettiin puolison kanssa ajamaan kotiinpäin, juteltiinkin pitkään autossa siitä, miten en edes ollut tajunnut, miten sairas ihmissuhde-/parisuhdemalli minulle on kotoa iskostettu ja miten paljon töitä olen joutunut tekemään, että nykyään tosiaan näen sen sairaana ja vastenmielisenä, ja miten onnekas olen, kun minulla on hyvä puoliso, joka ei ikinä edes ajattelisi kohtelevansa minua noin.
Vähän eri tilanne kuin AP:lla, mutta kyllä itsekin ajattelin, että rajoitan vierailuja jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Mitä "teinimäistä" on perinnöstä kieltäytymisessä? Todennäköisesti tulossa arvoton, pystyyn lahonnut murju täynnä homeista roinaa. Niitä ei saa kaupaksi kirveelläkään ja kuitenkin verot pitäisi maksaa per heti. Ei ole vaivan väärti.
Ja jos ap olisi ilmaissut haluavansa ottaa perinnön vastaan, syyttäisit ahneudesta ja laskelmoivuudesta. Ei voi teikäläisten kanssa voittaa. Ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy tätä myrkkyä kuuntelemassa.
Arvottomasta ei perintöveroja maksella. Mutra usein voi tuolla maaseudulla tulla jonkun verran metsähehtaareita.
Itelläni on yli 100 v vanha mökki, siitä ei edes kiinteistöveroa. Vain uudemmasta piharakennuksesta. Ja nyt tuli maapohjasta.
Sitten pakko myydä joko puuta tai metsää pystyäkseen maksamaan perintöverot. Puhe oli perintöveroista, ei kiinteistöverosta.
Edelleen, puhut puuta heinää, koska arvottomasta perinnöstä ei veroja maksella. Alle 30 tonnin perinnön veroprosentti on 0%. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Hänen kirjoituksensa kuvastaa täydellisesti niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka työskentelevät vanhusten parissa. Siksi vanhustyö on Suomessa ala-arvoista.
Kai sote-alalla on muutakin duunia kuin hoivatyötä?
Voi olla joku toimistotyyppi-asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Hänen kirjoituksensa kuvastaa täydellisesti niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka työskentelevät vanhusten parissa. Siksi vanhustyö on Suomessa ala-arvoista.
Kai sote-alalla on muutakin duunia kuin hoivatyötä?
Voi olla joku toimistotyyppi-asiantuntija.
Eiköhän tässä kuutenkin ole se pointti, että se tuntuu pahalta kun jatkuvasti soitellaan ja selostetaan lääkelistat ja kolotukset, ja oletetaan että lapsi on aina valmis auttamaan ja ohjeistamaan. Työstä saa palkkaa, ja sote-ala on jo valmiiksi sellainen, ettei vapaa-ajalla jaksaisi yhtään tehdä sitä ilmaiseksi. Kaiken lisäksi omaisen on vaikea antaa turvallisia neuvoja kun ei itse voi nähdä vanhempiensa potilaskirjauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Jos ihmisellä itsellään on mielenkiintoa tällaiseen, hän tekisi näitä juttuja jo nyt. Eri juttu jos kyyti puuttuu tms. Luultavasti kahvi olisi parempaa kotona kuin kahvilassa, kesäteatterissa liian kylmää tai kuumaa, markkinoilla huijataan ja sekin ihminen katsoi ilkeästi. Jos on vasta vähän jämähtänyt, tuollainen meno virkistää, mutta kyllä joillakin toivo on menetetty. Asenne ratkaisee. Äidilläni oli jo veljeni innoissaan järkkäämät kuusikymmenvuotissynttärit hotellissa tällaiset tuskien kekkerit.
Minä lähdin siitä oletuksesta, että autoa/ajokykyä ei enää ole, tai ei ole enää rohkeutta ajella tutuilta reiteiltä pois. Tai muuten ei ole enää rohkeutta lähteä, vaikka mieli tekisikin. Ap olisi sitten ollut se tuki ja turva, jonka kanssa uskaltaa lähteä, joka vie vanhukset virkistymään kodin ulkopuolelle.
En nyt oikein ymmärrä, miksi tässä ihan täysin tyrmätään. Nuo oli vain ehdotuksia, kaikki takertui nyt tähän 'vaikeimpaan' eli kesäteatteriin. Mutta entäs ne markkinat tai kävely hautausmaalla? Tai menkää kalaan! Ehdotukseni oli nyt aivan eri maailmasta kuin tuo sun juhlat hotellissa, ei voi verrata.
Pitäisi tässä vaan itse vaan oppia, ettei kannata yrittää auttaa. Että voi, voi, onpa kyllä kurjaa.
Omat yli 70v vanhemmat puhuvat vain muiden sairauksista ja kuolemista. Todella ankeaa käydä siellä ja ikävä kyllä olen vähentänytkin käyntejä. En tiedä miten saisi nätisti sanottua että puhuttaisiinko jostain muusta. Olen kyllä yrittänyt kääntää keskustelua toisaalle, mutta aika tylyltä sekin tuntuu.
Perinnöt kuitenkin kelpaat aloittajalle, näin luulisin. Ehkäpä ap omat lapset ottavat mallia ja sylkevät päälle, kun tulet vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
Minä en kyllä tuominnut sua yhtään millään tavalla, yritin vain parhaani mukaan auttaa.
Et ollut avuksi, joten nyt olisi hyvä aika lopettaa se auttaminen.
No ole hyvä vaan.
Huomaa, että ap ja kaltaisensa, eivät ole kauas puusta pudoneet... Aika surullista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, mistä AP kirjoittaa. Itse olen kotoisin muutaman tuhannen asukkaan kunnasta ja sieltäkin maaseutualueelta. Olin viimeistä polvea, joka ehti käydä ala-asteen omalla kylällä ennen kuin se lakkautettiin. Yläaste ja lukio olivat jo silloin naapurikunnan kanssa yhteisiä. Vanhempani asuvat vielä siinä samassa talossa ja jutut kiertävät aina sitä samaa rataa eli polttoaineen hinta, sähkön hinta, ruoan hinta, miten ennen kaikki oli paremmin ja miten kukakin lapsuuden koulukaveri on perinyt maatilan tai on paikallisen tehtaan liukuhihan ääreessä. Itse olen se musta lammas, joka lähti ja olen nykyään Luxemburgissa EU-hommissa. Olen saanut omat vanhempani maaniteltua tänne käymään tasan kerran. Silloinkin oli jatkuvasti naama norsun vitulla milloin mistäkin asiasta. Nykyään eivät näe lapsenlapsiaan kuin pari kertaa vuodessa, kun käydään Suomessa. Siitäkin valitetaan jatkuvasti. Pitäisi heidän mielestään muuttaa takaisin ja mennä "oikeiden ihmisten töihin" sinne tehtaaseen.
Luuletko sinä, että EU-byrokraattina toimiminen on joku ihmiselon korkein piste. Kyllä ne "tavalliset ihmiset" pyörittävät tätä maailmaa.
Alue: Aihe vapaa
Tässä vielä tärkeä lisähavainto hoiva-alaan liittyen. Isäni oli insinööri ja äitini sairaanhoitaja, heistä se empaattisempi ei yllättäen ollutkaan se sairaanhoitaja...
-ohis