Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mutta älä lakkaa kokonaan käymästä, vanhempiesi vuoksi. Tai kutsu/ hae heidät joskus luoksesi, niin ei tarvitse mennä sinne ahdistumaan.
Heitän villin arvauksen, että tuohon kutsuun vastauksena tulee miljoona tekosyytä miksi nyt ei mitenkään VOI lähteä sieltä tylsyydestä mihinkään. Ei uskalla lähteä ajamaan, pitää olla television ääressä päivystämässä, kaupassa on juhlamokka tarjouksessa vain tänään, naapurin Kaaleppi voi tulla käymään.
Eikös se sitten ole ihan win-win jos ap kerran ei halua nähdä vanhempiaan? Mikä on ongelma?
Sepä se. Silti täälläkin monet tarjoilevat vastaukseksi tuota "kutsu ne luoksesi tai vie sinne ja tänne". Ei ne lähde, mitä enemmän ikää tulee, sitä pelottavampi paikka maailma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa nimenomaan siltä, että häpeää vanhempiaan. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista.
Ap on vieroittanut perheensä isovanhemmistaan omien lapsuuden ja nykyisyyden ongelmiensa takia.
Omat vanhempani ovat ihan itse omalla passiivisuudella osallisia tähän. Kun he vielä pystyivät, eivät tulleet kylään saati olisivat olleet minkäänlaisena apuna lasten hoidossa. Onko ihme, jos lapset eivät itse halua heitä tavata? Suhde lapsiin luodaan kun he ovat pieniä.
Teillä taitaa olla perheessä jotain ihan muita, isompia ongelmia kuin vanhempien tylsät jutut tai väärä asuinpaikka. Kuulostaa siltä, että välit ovat olleet jäiset vuosikymmeniä, ja sille on joku syy, jota et mainitse.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Tottakai huolehtivat, kun itse lapsen hankkivat, naapurinko olisi pitänyt huolehtia?
Tämä ei ole ikäsidonnainen, eikä pienten paikkakuntien ongelma. Meillä on niin päin etten itse en välitä enää hirveästi lasteni seurasta, sillä olemme niin eri maailmoista. Emmekä asu kukaan missään tuppukylässä, jos ei metropolissakaan. Pärjään mieluummin keskenäni jos seura ei ole samanhenkistä. En pelkää vanhuutta, jokainen lähtee joskus ja kaikki yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Oletko yksinkertainen?
Tuossa vastattiin tälle "murrosikäisen uhmasta" jauhavalle, ei ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Se ja vielä sekin kun vanhemmat alkaa selkeästi pehmenemään päästään ja ahdistaa sekin kun eivät ole enää sellaisia normaaleja teräviä itsejään kuin joskus keski-ikäisinä vielä. Silloin pystyi hyvin mielin kysymään vanhemmilta neuvoa kun heitä piti automaattisesti viisaampina mutta nyt se kuppi näyttää kääntyneen ja vanhemmat sen sijaan kyselee minulta neuvoa mitä yksinkertaisimmissakin asioissa, kuten kanavan valitsemisessa televisiosta vaikka ihan samalla tavallahan ne edelleen toimii kuten silloin aikoinaankin.
Vaikeahan tuota on ymmärtää että miten voi unohtaa miten tuttu laite toimii, mutta kaipa se sitten itselläkin on joskus edessä että unohtaa miten housut laitetaan jalkaan ja muuta ja sitä ei itse vaan ymmärrä. Housut? Hä? Mitkä ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Tuota..olen itse halunnut lapsia, pitäisikö minun nyt uhriutua kun olen joutunut huolehtimaan heistä, kuuntelemaan heitä, ruokkimaan heitä? Ei hitto 😆
Ja Huom! .... sinun on tunnettava ikuista erittäin syvää kiitollisuutta vanhempiasi kohtaan siitä, että olet syntynyt 😄 kiitollisuuden velkasuhde on loputon 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Mitä "teinimäistä" on perinnöstä kieltäytymisessä? Todennäköisesti tulossa arvoton, pystyyn lahonnut murju täynnä homeista roinaa. Niitä ei saa kaupaksi kirveelläkään ja kuitenkin verot pitäisi maksaa per heti. Ei ole vaivan väärti.
Ja jos ap olisi ilmaissut haluavansa ottaa perinnön vastaan, syyttäisit ahneudesta ja laskelmoivuudesta. Ei voi teikäläisten kanssa voittaa. Ja sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy tätä myrkkyä kuuntelemassa.
Arvottomasta ei perintöveroja maksella. Mutra usein voi tuolla maaseudulla tulla jonkun verran metsähehtaareita.
Itelläni on yli 100 v vanha mökki, siitä ei edes kiinteistöveroa. Vain uudemmasta piharakennuksesta. Ja nyt tuli maapohjasta.
Sitten pakko myydä joko puuta tai metsää pystyäkseen maksamaan perintöverot. Puhe oli perintöveroista, ei kiinteistöverosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Tottakai huolehtivat, kun itse lapsen hankkivat, naapurinko olisi pitänyt huolehtia?
Meillä lähinnä pidettiin huoli että on katto pään päällä ja jotain syötävää, välillä ehkä käytiin kurittamassa jos jotain teki väärin ja muutoin sai kyllä ihan keskenään kasvaa rauhassa ilman viisaita elämän neuvoja tai muuta opastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Yllätyitkö? Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Jos ihmisellä itsellään on mielenkiintoa tällaiseen, hän tekisi näitä juttuja jo nyt. Eri juttu jos kyyti puuttuu tms. Luultavasti kahvi olisi parempaa kotona kuin kahvilassa, kesäteatterissa liian kylmää tai kuumaa, markkinoilla huijataan ja sekin ihminen katsoi ilkeästi. Jos on vasta vähän jämähtänyt, tuollainen meno virkistää, mutta kyllä joillakin toivo on menetetty. Asenne ratkaisee. Äidilläni oli jo veljeni innoissaan järkkäämät kuusikymmenvuotissynttärit hotellissa tällaiset tuskien kekkerit.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni veli ja hänen vaimonsa ovat juuri sellaisia, että puheenaiheet ovat vähissä. Naapuri osti uuden traktorin, se tuo naapurin Villekin kuoli viinaan, marjassa ei ole jaksettu käydä kun selkäkin vaivaa...
On todella vaivaantunut olo siellä käydessä. Lähden vain mieheni matkaseuraksi.
Heitäs niille välillä takaisin, että joo, naapurin traktori kuoli viinaan ja mummo vuffe valmistui juuri haukuntatieteen maisteriksi ja katso ilmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
Ymmärrätkö, että yhteydenpidon voi myös lopettaa? Se on ihan laillista. Rintaperillisen ei tarvitse jatkaa teeskentelyä edes perinnön toivossa, koska lastaan ei voi tehdä perinnöttömäksi pelkän välirikon takia. Yleisesti ottaen keski-ikään mennessä olisi suotavaa ottaa jo vähitellen vastuuta omista tunteistaan ja omasta onnellisuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan vajaalta, hyi että etkös häpeä haukkua vanhempiasi..
Olet spämmännyt ketjun täyteen ala-arvoista triggeröitymistäsi. Mikähän mahtaisi selittää moisen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
En ymmärrä. Heillä on pienempi elämänpiiri kuin sinulla ja he ovat tyytyväisiä siihen. Miksi sinua ahdistaa se? Mitä heidän pitäisi tehdä, jotta olisit tyytyväinen?
En edes tiedä. Heidän kanssa puhuminen mutta erityisesti heidän luona käyminen tekee liian pahaa. Vihaan sitä taloa erityisesti yli kaiken. Ahdistus katsos ei aina ole rationaalista, mutta se on ihan todellinen tunne joka vain voimistuu. Koen, että tämän kesän ainakin jätän nyt käymättä kokonaan ja sanon puhelimessa ihan suoraan, että olen liian uupunut käymään siellä enää ja tarvitsen taukoa. En oikeastaan edes välitä, miten itsekeskeistä se on. Vanhempani veivät minulta elämisen arvoisen lapsuuden, enkä anna sen jatkua tähän ikään asti. Varmaan psykologi olisi ihan aiheellinen minulle. Jotain traumoja täytyy olla. Vanhempani voivat jatkossa soitella omalle terveysasemalle terveyshuolistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Jos ihmisellä itsellään on mielenkiintoa tällaiseen, hän tekisi näitä juttuja jo nyt. Eri juttu jos kyyti puuttuu tms. Luultavasti kahvi olisi parempaa kotona kuin kahvilassa, kesäteatterissa liian kylmää tai kuumaa, markkinoilla huijataan ja sekin ihminen katsoi ilkeästi. Jos on vasta vähän jämähtänyt, tuollainen meno virkistää, mutta kyllä joillakin toivo on menetetty. Asenne ratkaisee. Äidilläni oli jo veljeni innoissaan järkkäämät kuusikymmenvuotissynttärit hotellissa tällaiset tuskien kekkerit.
Lisään vielä, että tällaisen ihmiset muistelot menneisyydestä ovat vahvasti värittyneitä. Suurin osa omista ja ainakin puolison sukulaisista oli Pahoja Ihmisiä, jotka ovat aina käyttänert hyväkseen puhujan itsensä kaltaisia kilttejä hyväntahtoisia ihmisiä. Tämän jankutuksen jälkeen kaikilla on entistä pahempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiaat ovat syntyneet aivan erilaiseen maailmaan kuin mikä se on nyt. Heidän aikanaan ei vatvottu omia tunteita eikä tuntemuksia 24/7 vaan tehtiin töitä ja yritettiin vaurastua.
Joo, vaiettiin kaikki asiat kuoliaaksi ja turrutettiin sitten tunteet viinalla. Tosi terveellistä touhua, mikä näkyi sitten sairauksina ja lyhentyneenä elinaikaodotteena.
Miks sitten hoitokodeissa on vanhuksia? Ei kai nyt kaikki oo voinut olla juoppojakaan.
Kovin on suppeita näkemyksiä keski-ikäisilläkin. Vaaditaan että jokaisen pitäisi puhua mua kiinnostavista asioista ja sitten ei jakseta miehen veljen marjastuksia tai traktorin ostoja kuunnella. Kun se pätee vain minuun päin, kaikkien pitää olla kiinnostunut minusta
No siinä oiottiin kyllä asioiden välisiä yhteyksiä niin, että kunnan kaavoittajakin olis kateellinen.
Rasittavia tuollaiset ihmiset, jotka myrkyttävät koko perheen toisia vastaan. Monessa perheessä haukutaan jomman kumman vanhempia, jonka seurauksena lapsetkaan eivät koskaan heihin tutustu. Mitä jos toteatte että itse ette halua olla tekemisissä hankalan henkilön kanssa, mutta ette estä muuta perhettä tekemästä niin? Lapsilla olisi hyvä olla isovanhemmat.
Ja ennen kuin tulee vastalauseita siitä että eikö isovanhempienkin pitäisi tehdä asialle jotain, kysyn vielä että onko puhuttu odotuksista puolin ja toisin? Oletteko kysyneet, haluavatko he osallistua lastenhoitoon, vai vaan olettaneet että haluavat, ja sittemmin olette katkeroituneet kun näin ei ole käynyt?
Alue: Aihe vapaa
Minä en kyllä tuominnut sua yhtään millään tavalla, yritin vain parhaani mukaan auttaa.