Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2598)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Hänen kirjoituksensa kuvastaa täydellisesti niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka työskentelevät vanhusten parissa. Siksi vanhustyö on Suomessa ala-arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiaat ovat syntyneet aivan erilaiseen maailmaan kuin mikä se on nyt. Heidän aikanaan ei vatvottu omia tunteita eikä tuntemuksia 24/7 vaan tehtiin töitä ja yritettiin vaurastua.
Joo, vaiettiin kaikki asiat kuoliaaksi ja turrutettiin sitten tunteet viinalla. Tosi terveellistä touhua, mikä näkyi sitten sairauksina ja lyhentyneenä elinaikaodotteena.
Miks sitten hoitokodeissa on vanhuksia? Ei kai nyt kaikki oo voinut olla juoppojakaan.
Kovin on suppeita näkemyksiä keski-ikäisilläkin. Vaaditaan että jokaisen pitäisi puhua mua kiinnostavista asioista ja sitten ei jakseta miehen veljen marjastuksia tai traktorin ostoja kuunnella. Kun se pätee vain minuun päin, kaikkien pitää olla kiinnostunut minusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten hoiva-alalla työskentelevä ihminen ajattelee näin omista vanhemmistaan? Toivottavasti ainakaan vanhusten hoito ei ole työtäsi.
Onko kaikilla hoiva-alalla työskentelevillä automaattisesti hyvä suhde vanhempiinsa ja hyvät muistot lapsuudestaan ja lapsuuden kasvuympäristöstään?
Jos näin on, tämä tuli minulle uutena tietona.
En tarkoittanut sitä, totta kai ongelmia on monellakin ammatista riippumatta. Lähinnä nyt sitä ihmettelin, ettei jaksa vanhempien puheenaiheitakaan. Miten silloin tulee toimeen mummujen ja pappojen kansaa hoitotyössä? Pitäisi nyt jonkinlaisia sosiaalisia taitoja edes olla?
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan ei oleta, että omat lapset perheineen käyvät hänen luonaan sitten kun hän on vanha, ja ymmärtää että he eivät jaksa kuunnella hänen juttujaan?
Omia lapsia hoidetaan pyyteettömästi ilman odotuksia vastapalveluista. Maksamme velkaa vanhemmillemme hoitamalla omia lapsiamme niin hyvin kuin parhaiten pystyy. Näin se sukupolvien ketju toimii.
Ap vaikuttaa ihan vajaalta, hyi että etkös häpeä haukkua vanhempiasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin säilyttää yhteys vanhempiin. Vanhempien asioitten hoitaminen sitten, kun he eivät pysty niitä enää hoitamaan, on helpompaa, kun tietää mitä muuta heidän elämäänsä kuuluu/on kuulunut, kuin kiukuttelevat, omaan napaansa tuijottavat pennut.
Näinkin voi ilmaista tässä usein kuullun väitteen "lapsi on vanhemmilleen velkaa".
On velkaa myös silloin, jos lapsen naama vituttaa eli lapsiin viitataan sanoilla "kiukuttelevat, omaan napaansa tuijottavat pennut. "
Lapsen naamassa ei mitään vikaa. Vika on siinä, että.lapsi ei halua kasvaa aikuiseksi. Joskus maailmassa olen kuullut ilmaisun ihmisen sydämen sivistyksestä. Jos sitä ei näe lapsissaan, se tekee kipeää. Vai onko "sydämen sivistys" jotain vanhanaikaista hyminää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
Tätä olin juuri aikeissa kommentoida. Jos sanoo ensin että vanhemmat ovat etäisiä eivätkä välitä ja seuraavaksi ilmoittaa, että äiti soittaa aikuiselle ihmiselle edelleen joka helvetin päivä niin joku ei nyt ihan täsmää. Aloitus on provo.
Jos äiti soittaa joka päivä puhuakseen omista vaivoista ja omista naakoista ja omista naapureista, se ei ole mitään välittämistä.
Jos näin on, niin keski-ikäiseltä(?) ihmiseltä voisi jo odottaa, että kykenee avaamaan suunsa ja jollain tavalla artikuloimaan sen, että yhteydenpito ei miellytä. Mutta ei, parempihan se on inistä vauvapalstalla, että äiti on ihan tyhmä.
Äitinsä on todennäköisesti yhtä vastaanottavainen ja yhteistyökykyinen kuin sinäkin. Eli jos erehdyt sanomaan, että toivoisit jonkin asian olevan eri tavalla ja esität vieläpä perustelut, niin äiti suuttuu että hänkö tekee kaiken väärin ja eikö nyt mikään kelpaa. Arvasinko oikein?
No lyhennä nyt ainakin niitä vierailuita. Väsyneenä, työviikon jälkeen ei mitään järkeä ajella. Menet lauantaina iltapäivästä ja sunnuntaina voikin aamupäivällä lähteä takaisipäin, kun työviikkokin taas edessä. Ne muutamat tunnit ehkä jaksaa niitä horinoita kuunnella ja autella missä tarvitsee.
Itselleni sopisi parhaiten muutaman tunnin vierailu, mutta vanhukset asuvat sen verran kaukana että ei onnistu. Selkeästi tuollainen rasittaa kaikkia, kun vanhemmat haluavat oikein liimaantuvat ihoon ja haluavat joka hetki olla yhdessä, hyvä että saa vessaan mennä ilman että joku haahuilee vieressä. He ovat itsekin ihan poikki, mutta pitää pakolla yrittää joka minuutti "seurustella", eli lähinnä kertoa täysin tuntemattomien ihmisten labrakokeiden tuloksia ja lääkärikäyntejä. Mutta ei ne enää muutu, koitetaan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
En ymmärrä. Heillä on pienempi elämänpiiri kuin sinulla ja he ovat tyytyväisiä siihen. Miksi sinua ahdistaa se? Mitä heidän pitäisi tehdä, jotta olisit tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennen maalta muutettiin ruvettiin kovin hienoiksi. Puoli vuotta kaupungissa ja kotona käymään. "Mikä se tuo valkoinen lintu joka sanoo kotkot". Oltiin niin hienoja että. Sama kai aloittajalla kyseessä. Pari yötä maaseudulla ylivoimaista. Kun lintujakin. ( joiden seuraaminen ja tunnistaminen on kivaa.)
Mistä vuosituhannesta sinä puhut?
Minun isovanhempanikin olivat asuneet kaupungissa 1900-luvun alusta saakka.
Aloittajan vanhemmat asuvat edelleen maalla ja hön on maalta muuttanut. Teinin asenne, äh, maalla tylsää. Niinhän siellä tietysti onkin nuoren näkökulmasta jos ei hyviä liikenneyhteyksiäkään.
Miten ap on voinut 15 v muuttaa kotoaan pois jos kuitenkin peruskouluajan lapsi? Peruskoulu päättyy 16-vuotiaana. Eikä taatusti voinut vuokria maksaa itse kun kertoo koulua käyneensä
Kylläpä tämä nyt herättää kiukkua. Sinustako on aivan normaalia ja hyväksyttävää, ettei lapsella ole ystäviä eikä mieleisiä harrastuksia koko lapsuutensa aikana? Edes kirjastoon ei pääse, kun sellaista ei ole.
Kyllä, menin 15-vuotiaana lukioon, asuin halvimmassa mahdollisessa solussa ja kävin töissä maksaakseni vuokran ja oppikirjat. Osan kirjoista lainasin kirjastosta. Elin äärettömässä niukkuudessa kunnes 17-vuotiaana sain huomattavasti paremman työpaikan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt hakeutua ”lähikouluun” joka on 40 kilometrin päässä. Sain kuitenkin vääntämällä väännettyä itseni toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Onhan todella liikuttava tarina. Köyhän perheen tytär tahtoo opintielle jakaen sanomalehtiä.
Tottahan on että toisen asteen koulutukseen ei tainnut isompia tukia saada kun vanhempien tulot huomioitu ja elatusvelvollisuus.
Kerrot tarinan murrosikäisen uhmasta joka ei ole laantunut
Annas kun arvaan, ei ole piiskattu tarpeeksi, moista kiittämätöntä nulikkaa?
OK boomer.
Piiskaamalla kasvattanut lapsesi, tottelevat sua?
Aloittaja ei kerro väkivaltaisesta kodista.
Nyt ei tainnut sarkasmi ihan mennä perille :)
Outo tuo boomer- kommenttisi, muut pysyneet jotenkin asiassa asiallisesti. Näitkö jossain että aloittajaa olisi piiskattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista.
Ap on vieroittanut perheensä isovanhemmistaan omien lapsuuden ja nykyisyyden ongelmiensa takia.
Omat vanhempani ovat ihan itse omalla passiivisuudella osallisia tähän. Kun he vielä pystyivät, eivät tulleet kylään saati olisivat olleet minkäänlaisena apuna lasten hoidossa. Onko ihme, jos lapset eivät itse halua heitä tavata? Suhde lapsiin luodaan kun he ovat pieniä.
Taas näitä omia aivoituksia, joiden vuoksi katkeroidutaan. Jos kotonakin puhut vain pahaa vanhemmistasi, se ei edistä lasten suhtautumista heihin.
Siinä vaiheessa, kun havahduin, että äitini haukkuu isääni lapseni kuulleen ihan samoin kuin omassa lapsuudessani minun kuulteni ja lapseni puolustaa pappaa mummolle... Ihan niin kuin minä aikoinaan. Otettiin sitten etäisyyttä. Jotain rajaa niillä vanhuksillakin voisi olla, en matkusta satoja kilometrejä kuuntelemaan jotain typeriä riitoja.
Ap tylsistyy, kun ei voi puhua Temppareista, rokkikonserteista ja tatuoinneista vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
En ymmärrä. Heillä on pienempi elämänpiiri kuin sinulla ja he ovat tyytyväisiä siihen. Miksi sinua ahdistaa se? Mitä heidän pitäisi tehdä, jotta olisit tyytyväinen?
Sano tuo niille, jotka tässä ketjussa ehdottelevat "kaupungin kahvilaan" tai kesäteatteriin menoa. Ap ei käsittääkseni ole tällaista tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisiahan ne ikäihmiset on ja pahemmaksi vaan tulee menemään. kyllä sun puoliso vois tulla sun kaveriksi!!
Kiva kun tiedät, mitä itselläsikin on edessä.
Öööh vieläkö jollain ihmisjoukoilla on jotain vanhempia äööh
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan vajaalta, hyi että etkös häpeä haukkua vanhempiasi..
Maalaisuus kai on häpeä joissain piireissä vieläkin. Juuret harmittaa kun ei ole vaikka arvostetun juristi-lionsleijonan lapsi kaupungista. Kuten " kaikki muut."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala järjestää noihin kyläilyihin toimintaa. Vanhukset autoon ja käytte tekemässä päiväreissuja maakuntaan. Kesä lähestyy, on markkinoita, kesäteatteria, laivarantaa. Voi käydä vain kävelyllä ja kahvilla ja syödä omia eväitä. Asuuko tienoilla sukulaisia tai muita vanhempien vanhoja tuttuja, jonne voisi mennä kyläilemään? Menkää käymään sukulaisten haudoilla ja kesäisin auki olevissa kirkoissa.
Joo, tiedän. Kuulostaa susta järkyttävän tylsältä, mutta vanhat ihmiset tykkää tuollaisesta. Saisivat elämäänsä muutakin ajankulua kuin naapurit ja naakat. Ja puheenaihetta. Saat kuulla sukusi edesmenneistä henkilöistä, ehkä jotain vanhempiesikin elämästä nuorena. Usko pois, vielä joskus tulee aika, kun harmittelet, ettet tiedä mitään juuristasi, et tullut ikinä kysyneeksi. Nyt vielä ehtisi korjata tilanteen.
Voi kuule. Se on itsessään saavutus, jos 40 km päässä olevan terkkarin lisäksi jaksaa käydä kaupassa. Heitä ei saisi kirveelläkään johonkin kesäteatteriin.
Onhan se helppo tuomita ihminen vaikka minkälaiseksi, jos itsellä on sellaiset vanhemmat jotka mielellään tekevät jotain muutakin kuin kököttävät kotona. Isäni nirsoilee kaikesta mahdollisesta, eikä ole koko elämänsä aikana käynyt esim. ravintolassa.
Ymmärrätkö nyt, miksi heidän seura ahdistaa?
Minä en kyllä tuominnut sua yhtään millään tavalla, yritin vain parhaani mukaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mutta älä lakkaa kokonaan käymästä, vanhempiesi vuoksi. Tai kutsu/ hae heidät joskus luoksesi, niin ei tarvitse mennä sinne ahdistumaan.
Heitän villin arvauksen, että tuohon kutsuun vastauksena tulee miljoona tekosyytä miksi nyt ei mitenkään VOI lähteä sieltä tylsyydestä mihinkään. Ei uskalla lähteä ajamaan, pitää olla television ääressä päivystämässä, kaupassa on juhlamokka tarjouksessa vain tänään, naapurin Kaaleppi voi tulla käymään.
Eikös se sitten ole ihan win-win jos ap kerran ei halua nähdä vanhempiaan? Mikä on ongelma?
Sepä se. Silti täälläkin monet tarjoilevat vastaukseksi tuota "kutsu ne luoksesi tai vie sinne ja tänne". Ei ne lähde, mitä enemmän ikää tulee, sitä pelottavampi paikka maailma on.
Onko kaikilla hoiva-alalla työskentelevillä automaattisesti hyvä suhde vanhempiinsa ja hyvät muistot lapsuudestaan ja lapsuuden kasvuympäristöstään?
Jos näin on, tämä tuli minulle uutena tietona.