Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2596)
Huh huh. Meitä on moneksi aikuisissa naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä itselleen saa 2358 kirjoittaja? Onko hän se sama joka on usein jotain tiettyä kommentoijaa, boomeria, ivailemassa? Olisi mielenkiintoista tietää mikä saa " nuoren" noin tunnekuohuiseksi tämmösestä ajanvietteestä?
Ainahan voi itkuntuhruisin silmin, koko päivän keski-ikäisiä kiittämättömiä tyttäriä sätittyään, kun ei enää sitä jaksa jatkaa, tulla parahtamaan miten raskasta ja vaikeaa on olla vanha, maalainen, ja sosiaaliseen alaluokkaan kuuluva muori. Ja sitten huomenna aloitetaan sama valitusvirsi taas uudestaan. Kun kukaan ei käy katsomassa, kukaan ei kitke kasvimaata, und so weiter.
Ja sitten vaihdetaan levy siihen että onneksi hänen lapset on osanneet napanuoran katkaista, ovat niin kiireisiä ettei kaikki ehdi edes joka vuosi käymään. Ja sitten taas välillä ne kakarat manataan ja kerrotaan että niitä sitten myöhemmin kaduttaa kun ei tiedä mitä hän tekee kipoille ja kapoille ja niin menee perintö ohitse eikä ketään lapsista kiinnosta edes boomerin rytöläjämökki hornantuutissa. Välillä taas kaikki ovat jonossa tulossa kaupungeista kitiboomerin rytöläjämökille vaan ei onnistu hähhähhää ja läkähtykööt kaupunkiin. 😝 Välillä sitten ihan vaan perusskitsousta siitä miten kaikki naispuoliset sukulaiset on sekopäitä, oma tytär ja sisaret johtopaikoilla. Josta kierros jatkuu köyhään lapsuuteen maaseudulla joka oli ihanaa, huippuhetkiin kuuluivat muun muassa alapesut pesuvadissa.
Elokuvan hahmona hän olisi täysin epäuskottava.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Meitä on moneksi aikuisissa naisissa.
Äsken puhuteltiin nuorisoa, siitä siirryttiin sujuvasti hormonihuuruisiin vanhoihin akkoihin ja siitä kohtaan aikuisia me kaikki ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä itselleen saa 2358 kirjoittaja? Onko hän se sama joka on usein jotain tiettyä kommentoijaa, boomeria, ivailemassa? Olisi mielenkiintoista tietää mikä saa " nuoren" noin tunnekuohuiseksi tämmösestä ajanvietteestä?
Ainahan voi itkuntuhruisin silmin, koko päivän keski-ikäisiä kiittämättömiä tyttäriä sätittyään, kun ei enää sitä jaksa jatkaa, tulla parahtamaan miten raskasta ja vaikeaa on olla vanha, maalainen, ja sosiaaliseen alaluokkaan kuuluva muori. Ja sitten huomenna aloitetaan sama valitusvirsi taas uudestaan. Kun kukaan ei käy katsomassa, kukaan ei kitke kasvimaata, und so weiter.
Tosin sosiaaliluokat ja terveellisten elintapojen vaikutus omaan terveyteen eivät ole tosiasioita vaan jonkun kateellisen viisikymppisen vainoajan keksimää ilkeää panettelua.
Ymmärrän, ap, tuntojasi oikein hyvin. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Äiti eli pitkään, ja hänen luonaan vierailuista jouduin joka kerta toipumaan useita päiviä. Niin raskaita ne henkisesti olivat. Ei äiti enää vanhana ollut ollenkaan ilkeä (kuten lapsuudessani ja nuoruudessani) mutta se syyllistäminen, marttyyrius ja raskaus vahvistuivat.
Kävin muutama vuosi sitten lapsuuteni paikkakunnalla (jossa vanhemmat eivät enää asuneet) sukuloimassa. Sukulaiset kyllä mukavia, mutta se paikka sai kaikki traumat aktivoitumaan. En halua sinne enää mennä edes käymään. Sukulaisia tapaan muualla joskus.
En ikinä, ikinä, ikinä olisi halunnut altistaa omia lapsiani sellaiselle ilmapiirille, ummehtuneisuudelle ja ahdistavuudelle, mitä oma lapsuuteni siellä oli. Kuvaavaa varmaan, että useammassa kylän talossa on joku tehnyt itsemurhan, ja jonkinlaisia mielenterveysongelmia varmaan joka talossa. Väkivaltaa, viinankeittoa, salametsästystä, kännissä 50 kilometrin päähän baariin ajelevia idiootteja, teinejä groomaavia koulutaksin kuljettajia ja heidän ällöttäviä kavereitaan… Ja kirsikkana kakussa ahdasmielisiä uskovaisia. Hyi helvetti mikä helvetti.
Kyllä maalla oli mukavaa. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ap, tuntojasi oikein hyvin. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Äiti eli pitkään, ja hänen luonaan vierailuista jouduin joka kerta toipumaan useita päiviä. Niin raskaita ne henkisesti olivat. Ei äiti enää vanhana ollut ollenkaan ilkeä (kuten lapsuudessani ja nuoruudessani) mutta se syyllistäminen, marttyyrius ja raskaus vahvistuivat.
Kävin muutama vuosi sitten lapsuuteni paikkakunnalla (jossa vanhemmat eivät enää asuneet) sukuloimassa. Sukulaiset kyllä mukavia, mutta se paikka sai kaikki traumat aktivoitumaan. En halua sinne enää mennä edes käymään. Sukulaisia tapaan muualla joskus.
En ikinä, ikinä, ikinä olisi halunnut altistaa omia lapsiani sellaiselle ilmapiirille, ummehtuneisuudelle ja ahdistavuudelle, mitä oma lapsuuteni siellä oli. Kuvaavaa varmaan, että useammassa kylän talossa on joku tehnyt itsemurhan, ja jonkinlaisia mielenterveysongelmia varmaan joka talossa. Väkivaltaa, viinankeittoa, salametsästystä, kännissä 50 kilometrin päähän baariin ajelevia idiootteja, teinejä groomaavia koulutaksin kuljettajia ja heidän ällöttäviä kavereitaan… Ja kirsikkana kakussa ahdasmielisiä uskovaisia. Hyi helvetti mikä helvetti.
Kyllä maalla oli mukavaa. Not.
Kuulostaa Kainuulta tai Pohjanmaalta. Otan osaa, onhan tuollainen nuoruus ihan karseeta. Maalla asumisen huonoista kokemuksista pitäisi puhua enemmän järjettömän kiiltokuva mielikuvan vahvistamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne raskaita vanhukset ja niiden horinat, oikeesti. Rakkaudesta sitä jaksaa, mutta rakkautta elämään on myös se, ettei houkuta itseään hoitamiseen, vaan muistaa myös elää. Huomaan lähipiirissä että +- 70 on sellainen tietty vedenjakaja henkisesti ja viimeistään 80 myös fyysisesti. Elämä on rajallista.
Ja voit olla varma, että ihan samalla tavalla sinä olet raskasta seuraa 70+ tai viimeistään 80+. Ei uudet sukupolvet tuossa asiassa valitettavasti poikkea edeltäjistään.
Vanhat on aina vanhoja uusien sukupolvien mielestä. Se on elämän laki.
Eri juttu sitten se, miten se nuorempi ihminen osaa asiaan suhtautua.
Vanhuksia on kovin monenlaisia. Onneksi.
No totta kai on, johan sen sanoo järkikin, MUTTA täällä annetaan ymmärtää, että KAIKKI suurten ikäluokkien ihmiset on kamalia vanhuksia ja olleet aikoinaan myös kamalia vanhempia lapsilleen. Ja jos joku uskaltaa kertoa, että hänellä oli hyvät vanhemmat, heti on joku ivaamaamassa, että jos SINULLA oli hyvät niin älä kuvittele, että kaikilla on. No ei kukaan niin kuvittelekaan, mutta tässä ketjussa hyväksytään vain yksi totuus ja se on se, että kaikki suurta ikäluokaa edustavat on paskoja vanhempia ja ihmisiä :D Kommentti teilataan täysin, jos uskallat olla sitä mieltä, että vanhuksissa on hyviä ja mukaviakin.
Ja edelleen, en ole itse boomeri. Uskokaa tai älkää, mutta suurin osa ihmisistä ei ole sitä mieltä, että jokin tietty sukupolvi on ihmishirviöitä.
Onneksi vain vauvapalsta elää omaa kieroutunutta elämää ja oikea ja normaali elämä on muualla.
Mutta joo, ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja vaikka lämpötilat ei tänään nouse kovin korkealle niin aurinko kuitenkin paistaa, joten vietetään ihana päivä ulkona lintujen laulua kuunnellen ja vaikka kirjaa lukien. Ei tuhlata ainutkertaista elämään turhuuteen. Nautitaan elämästä.
Me lähdetään nyt koiran kanssa lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä itselleen saa 2358 kirjoittaja? Onko hän se sama joka on usein jotain tiettyä kommentoijaa, boomeria, ivailemassa? Olisi mielenkiintoista tietää mikä saa " nuoren" noin tunnekuohuiseksi tämmösestä ajanvietteestä?
Ainahan voi itkuntuhruisin silmin, koko päivän keski-ikäisiä kiittämättömiä tyttäriä sätittyään, kun ei enää sitä jaksa jatkaa, tulla parahtamaan miten raskasta ja vaikeaa on olla vanha, maalainen, ja sosiaaliseen alaluokkaan kuuluva muori. Ja sitten huomenna aloitetaan sama valitusvirsi taas uudestaan. Kun kukaan ei käy katsomassa, kukaan ei kitke kasvimaata, und so weiter.
Ja sitten vaihdetaan levy siihen että onneksi hänen lapset on osanneet napanuoran katkaista, ovat niin kiireisiä ettei kaikki ehdi edes joka vuosi käymään. Ja sitten taas välillä ne kakarat manataan ja kerrotaan että niitä sitten myöhemmin kaduttaa kun ei tiedä mitä hän tekee kipoille ja kapoille ja niin menee perintö ohitse eikä ketään lapsista kiinnosta edes boomerin rytöläjämökki hornantuutissa. Välillä taas kaikki ovat jonossa tulossa kaupungeista kitiboomerin rytöläjämökille vaan ei onnistu hähhähhää ja läkähtykööt kaupunkiin. 😝 Välillä sitten ihan vaan perusskitsousta siitä miten kaikki naispuoliset sukulaiset on sekopäitä, oma tytär ja sisaret johtopaikoilla. Josta kierros jatkuu köyhään lapsuuteen maaseudulla joka oli ihanaa, huippuhetkiin kuuluivat muun muassa alapesut pesuvadissa.
Elokuvan hahmona hän olisi täysin epäuskottava.
Otas nyt järki käteen. Oikeastiko sinä luulet, että täällä on yksi ihminen nuo kaikki kirjoittanut? Eiköhän tuossa ole monen ihmisen kirjoituksia ja jokaisella on tietenkin oma kokemuksensa.
Ja jos nuo kaikki on yhden ja saman ihmisen kirjoittamia niin ymmärrät varmaan, että ne ovat silloin trollin kynästä? Hän haluaa ärsyttää sinua ja on näköjään siinä onnistunutkin.
Yritä hyvä ihminen rauhoittua.
Vihanhallintakurssi voisi olla sulle tarpeen, kun noin pillastut ihmisten muistoista/ erilaisista mielipiteistä. Äläkä ota näitä kirjoituksia henkilökohtaisesti. Ei ne ole syytöksiä sinun persoonaasi kohtaan, vaikka joku erimieltä asioista onkin.
Tässä nähdään puhumattomuuden mallin seuraukset. Koska vanhukset eivät puhu mistään kiinnostavasta, heille pitää esittää kysymyksiä.
Mene sinne vanhuksille kysymyspatterin kanssa ja ala kaivella asioita heidän lapsuudestaan. Vastauksia voi tulla tai ne voivat olla ”en muista”, mutta aivan varmasti voi tulla ylläreitäkin. Sano vaikka olevasi mukana elämäkertakurssilla ja vastauksia on saatava vähän niin kuin väkisin. Saatat yllättyä, minä ainakin kun aloin tykittää isääni kysymyksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ap, tuntojasi oikein hyvin. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Äiti eli pitkään, ja hänen luonaan vierailuista jouduin joka kerta toipumaan useita päiviä. Niin raskaita ne henkisesti olivat. Ei äiti enää vanhana ollut ollenkaan ilkeä (kuten lapsuudessani ja nuoruudessani) mutta se syyllistäminen, marttyyrius ja raskaus vahvistuivat.
Kävin muutama vuosi sitten lapsuuteni paikkakunnalla (jossa vanhemmat eivät enää asuneet) sukuloimassa. Sukulaiset kyllä mukavia, mutta se paikka sai kaikki traumat aktivoitumaan. En halua sinne enää mennä edes käymään. Sukulaisia tapaan muualla joskus.
En ikinä, ikinä, ikinä olisi halunnut altistaa omia lapsiani sellaiselle ilmapiirille, ummehtuneisuudelle ja ahdistavuudelle, mitä oma lapsuuteni siellä oli. Kuvaavaa varmaan, että useammassa kylän talossa on joku tehnyt itsemurhan, ja jonkinlaisia mielenterveysongelmia varmaan joka talossa. Väkivaltaa, viinankeittoa, salametsästystä, kännissä 50 kilometrin päähän baariin ajelevia idiootteja, teinejä groomaavia koulutaksin kuljettajia ja heidän ällöttäviä kavereitaan… Ja kirsikkana kakussa ahdasmielisiä uskovaisia. Hyi helvetti mikä helvetti.
Kyllä maalla oli mukavaa. Not.
Sinullakin, kuten muillakin täällä maaseutua haukkuvilla on ollut mt-ongelmainen äiti/vanhemmat ja siksi maaseutu näyttäytyy painajaisena.
Äitisi ei ollut vanhuksena enää "ilkeä" mutta oli marttyyri, syyllistävä ja raskasta seuraa? Siis onhan hän loppuun asti ollut kamalaa seuraa ja hirveän ihminen.
Ei normaali ihminen ole (edes maalla asuessaan) noin kamala.
Luuletko, että lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut yhtään sen onnellisempi, noin hirveän äidin kanssa vaikka olisitte asuneet Helsingin keskustassa. No ei olisi.
Ja valitettavasti myös kaupungissa altistut väkivallalle, kännissä ajaville idiootelle ja nuorten tyttöjen ahdistelulle.
Eihän se kaupunkikaan ole mikään onnella lapselle ja nuorelle jos vanhemmat on mt-ongelmaisia, niin kuin tässä ketjussa kirjoittavien ihmisen vanhemmat on enimmäkseen olleet. Sitten he luulevat, että vika on ympäristössä vaikka se vika on ollut heidän kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle aloittaja. Kerrohan olosi ja tunnelmas sen jälkeen kun menetät vanhempasi. Montako vuotta he sinusta huolehti kun olit avuton lapsi. Älä vahingossakaan tule tänne palstalle itkemään sitten kun vanhempasi kuolee eikä sinulla ole enää paikkaa minne menet ja mistä nyt valitat.
Entäs jos se tunne onkin ääretön helpotuksen tunne, kuin taakka putoaisi harteilta. Minulle kävi näin, tosin vanhempani olivat pahempia kuin ap:n. En nyt mene yksityiskohtin mitä tarkoitan. Eivät kaikki isät ja äidit ole vanhoina herttaisia, jos eivät ole olleet sitä nuorempinakaan.
Ei vanhan (80 -90) ihmisen kuolemasta henkisesti terve aikuinen enää hemoromahdusta saa tai teinimäistä "kieltäydyn perinnöstä".
Heidän perintönsä on todennäköisesti asunto kylässä, jonne kukaan ei haluaisi muuttaa vaikka saisi asunnon ilmaiseksi. Viisas ymmärtää olla astumatta tuohon ansaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tää keskustelu pyörii iäkkyyden ympärillä. Aloittajan vanhemmat ovat olleet inhottavia aina, ei se ikäkysymys ole. Nyt ovat vain inhottavuuden lisäksi rasittavia, kun vaativat passaamista.
Tämä. Siis ihan hullua haukkua vanhukset sen takia, että ovat ihottavia ihmisiä/raskasta seuraa sen takia, kun ovat vanhuksia, kun loppujen lopuksi nuo ihmiset (ap:n vanhemmat) on olleet paskoja koko elämänsä. Paska ihminen on paska ihminen koko elämänsä, ei se ikä sitä mitenkään muuta.
Ja sitten haukutaan se eliympäristö vaikka se on syytön niiden vanempien kamalaan käytökseen/sairaaseen luonteeseen/mielenvikaisuuteen.
Täälläkin jokainen joka kirjoittaa miten kamalaa oli asua lapsena ja nuorena maalla , kertoo miten hullu vähintäänkin se äiti on ollut. No ei se äidin mielenvikaisuus olisi ollut kaupungissa asuessa yhtään sen vähäisempää. Lapsuus ja nuoruus olisi ollut joka tapauksessa painajaista ja mitä muuta se voi olla lapsella, jonka vanhemmat on hulluja/mt-ongelmaisia.
Tuollaisten vanhempien aikuiset lapsethan täällä nyt kommentoi ja kertovat karua kieltä siitä, että mt-ongelmaisten ei pidä tehdä lapsia. Ne traumatisoituu koko loppuelämäkseen ja katkeroituvat lapsuuden kokemuksistaan ja katkeruus synnyttää vihaa, kuten täälläkin näistä kommenteista voidaan havaita.
Vihataan jotain tiettyä ikäluokkaa ihan raivona ja sitä paikkakuntaa jossa on tuo kamala lapsuus ja nuoruus vietetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse ap vanhemmista, eikä kotiseudusta, ongelma on ap oma elämä josta hän syyllistää vanhempiaan. Kannattaa miettiä mikä on omassa elämässäsi pielessä, pian ei vanhempia ole, sittenkö luulet olevasi vapaa? Olet kiittämätön ollut koko ikäsi
Sano yksikin asia, mistä minun pitäisi olla kiitollinen. Tajuan nyt, ettei minustakaan varsinaisesti ole huolehdittu. Vanhemmilla olisi periaatteessa ollut elatusvelvollisuus 18v ikään asti, mutta tämä olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut edelleen elämään masentuneena ja ahdistuneena.
Omassa elämässäni ei ole pielessä mikään muu, kuin se, että vanhempani ovat yhä elossa. Saatanpa enemmän siirtyä tälle linjalle, että pelkästään puhelinyhteys. Äitini soittaa minulle joka päivä muutenkin. Pitäisi vain keksiä, mitä sanon syyksi, miksi en enää tule hetkeen. Pakko ottaa etäisyyttä.
Sinun ei pidä keksiä syytä, mikset voi tulla, koska syy on jo olemassa. Voit kertoa sen ääneen. Ehkä nyt on korkea aika kertoa, miten masentunut olit kasvuympäristössäsi. Jos sitä ei ymmärretä, se ei ole enää sinun ongelmasi. Se, että saa menomatkalla ahdistuksen vuoksi paniikkikohtauksen, on mielestäni aika kova todistus asiasta. Ehkä sille nauretaan (niin voi käydä, tiedän kokemuksesta), mutta syvällä sisimmässään nämä naureskelijatkin saattavat sisäistää ja oppia jotain merkittävää.
Mitä tulee väitteeseen, että vanhemmat eivät ole antaneet sinulle mitään, kehotan katsomaan peiliin. Heidän kauttaan sinulle on välittynyt se elämä, joka kuulostaa ihan kelpo elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitin jo aiemmin, että tunnen mukavia vanhuksia, jotka olivat mukavia jo nuorempana. Heillä on läheiset ja lämpimät välit lapsiinsa. Osaa heistä ajattelen kiitollisena, koska he suhtautuivat minuunkin ystävällisesti vaikken ollut heille mitään sukua eikä minusta ollut heille mitään hyötyä. Erityisen paljon kaipaan serkkuni anoppia, joka kuoli ihan liian varhain.
Joku tuossa kirjoitti tykittäneensä isäänsä kysymyspatterilla. Oman isän kohdalla se ei olisi onnistunut, sillä tavatessa hän viihtyi kahvipöydässä alle kymmenen minuuttia ja häipyi sen jälkeen ulos tai katsomaan telkkaria. Huonokuuloisena telkkari pauhasi täysillä, joten muutkaan eivät pystyneet enää juttelemaan. Kyllä minä olin jo tajunnut ettei isä pidä minusta, mutta oli karua huomata, että hän ei edes halunnut tutustua minuun.
Olen pitkään vältellyt ketjua, kun arvelin, että tämä ketju on jokin "marttyyri"-ketju, jossa aloittaja ei näe maailmaa ollenkaan kenenkään muun silmin kuin omien silmiensä kautta. Ja olin oikeassa.
Missä on toisen ihmisen ja kulttuurin kunnioittaminen - tämä sama ihminen menee todennäköisesti myös matkaillessaan vain valittamaan, ettei täällä ole kaikki samalla tavalla kuin kotona - tylsää ja typerää, puolin ja toisin.
Enpä ihmettele jos ap:n vanhemmat on ihmetelleet naakkaa pihassa, kun eihän naakka elä ja asu korvessa metsän keskellä.
Naakka on kulttuuriseuralainen joka asuu ja elää ihmisen rakentamassa kaupunkimaisessa ympäristössä. Ei niitä korvessa nää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ap, tuntojasi oikein hyvin. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Äiti eli pitkään, ja hänen luonaan vierailuista jouduin joka kerta toipumaan useita päiviä. Niin raskaita ne henkisesti olivat. Ei äiti enää vanhana ollut ollenkaan ilkeä (kuten lapsuudessani ja nuoruudessani) mutta se syyllistäminen, marttyyrius ja raskaus vahvistuivat.
Kävin muutama vuosi sitten lapsuuteni paikkakunnalla (jossa vanhemmat eivät enää asuneet) sukuloimassa. Sukulaiset kyllä mukavia, mutta se paikka sai kaikki traumat aktivoitumaan. En halua sinne enää mennä edes käymään. Sukulaisia tapaan muualla joskus.
En ikinä, ikinä, ikinä olisi halunnut altistaa omia lapsiani sellaiselle ilmapiirille, ummehtuneisuudelle ja ahdistavuudelle, mitä oma lapsuuteni siellä oli. Kuvaavaa varmaan, että useammassa kylän talossa on joku tehnyt itsemurhan, ja jonkinlaisia mielenterveysongelmia varmaan joka talossa. Väkivaltaa, viinankeittoa, salametsästystä, kännissä 50 kilometrin päähän baariin ajelevia idiootteja, teinejä groomaavia koulutaksin kuljettajia ja heidän ällöttäviä kavereitaan… Ja kirsikkana kakussa ahdasmielisiä uskovaisia. Hyi helvetti mikä helvetti.
Kyllä maalla oli mukavaa. Not.
Ei vika ole maaseudussa vaan vanhemmissasi/äidissäsi. Hän ei ole ollut ihan tasapainoinen, eikä ainakaan onnellinen ihminen.
Sellaisen vanhemman kanssa lapsena ja nuorena eläminen on vaikeata ja raskasta, oli ympäristö mikä tahansa.
Äitisi on ollut ympäristömyrkky joka on myrkyttänyt kaiken lähellään.
Voi taivas, kun olet itsekäs. Toivottavasti tulet kokemaan saman kun olet itse vanha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne raskaita vanhukset ja niiden horinat, oikeesti. Rakkaudesta sitä jaksaa, mutta rakkautta elämään on myös se, ettei houkuta itseään hoitamiseen, vaan muistaa myös elää. Huomaan lähipiirissä että +- 70 on sellainen tietty vedenjakaja henkisesti ja viimeistään 80 myös fyysisesti. Elämä on rajallista.
Ja voit olla varma, että ihan samalla tavalla sinä olet raskasta seuraa 70+ tai viimeistään 80+. Ei uudet sukupolvet tuossa asiassa valitettavasti poikkea edeltäjistään.
Vanhat on aina vanhoja uusien sukupolvien mielestä. Se on elämän laki.
Eri juttu sitten se, miten se nuorempi ihminen osaa asiaan suhtautua.
Vanhuksia on kovin monenlaisia. Onneksi.
No totta kai on, johan sen sanoo järkikin, MUTTA täällä annetaan ymmärtää, että KAIKKI suurten ikäluokkien ihmiset on kamalia vanhuksia ja olleet aikoinaan myös kamalia vanhempia lapsilleen. Ja jos joku uskaltaa kertoa, että hänellä oli hyvät vanhemmat, heti on joku ivaamaamassa, että jos SINULLA oli hyvät niin älä kuvittele, että kaikilla on. No ei kukaan niin kuvittelekaan, mutta tässä ketjussa hyväksytään vain yksi totuus ja se on se, että kaikki suurta ikäluokaa edustavat on paskoja vanhempia ja ihmisiä :D Kommentti teilataan täysin, jos uskallat olla sitä mieltä, että vanhuksissa on hyviä ja mukaviakin.
Ja edelleen, en ole itse boomeri. Uskokaa tai älkää, mutta suurin osa ihmisistä ei ole sitä mieltä, että jokin tietty sukupolvi on ihmishirviöitä.
Onneksi vain vauvapalsta elää omaa kieroutunutta elämää ja oikea ja normaali elämä on muualla.
Mutta joo, ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja vaikka lämpötilat ei tänään nouse kovin korkealle niin aurinko kuitenkin paistaa, joten vietetään ihana päivä ulkona lintujen laulua kuunnellen ja vaikka kirjaa lukien. Ei tuhlata ainutkertaista elämään turhuuteen. Nautitaan elämästä.
Me lähdetään nyt koiran kanssa lenkille.
Niin, tämä on vertaistukiketju. Kitiboomerin elämäntehtävä on olla kaikista mahdollisista ketjuista niissä mahdollisimman inhottava. Miksiköhän?
Vastaavasti täällä joku voisi tehdä aloituksen siitä, miten elämä on muuttunut siitä kuinka elämä on muuttunut sen jälkeen kun koira kävi päälle ja nyt ei uskalla käydä puistoissa ja haavat infektoitui ja märkii yhä. Sen jälkeen joku kitiboomeri voisi viettää päivästä toiseen tuntikausia elämäntehtävänään kertoa siinä ketjussa että mikään ei pidä paikkaansa. Että koirat ovat kivoja ja lempeitä otuksia ja ap on varmasti ollut niin kamala että ansaitsi tulla uhriksi. Ja varmaan koira oikeastaan vaan nuolaisi mutta ap on niin sekaisin että luulee koiran purreen ja hyökänneen. Ja että ap hullu kun väittää että pikku raapaisut muka tekisivät haavoja saati märkisivät. Ja että ap:lla on päässä vikaa kun ei halua mennä puistoon. Ja että minä olen aina kohdannut vain kivoja koiria, mikä todistaa että muut ketjuun kirjoittajat ovat sekaisin. Sitten voi alkaa kertomaan, että on kerran tavannut koiran Imatralla ja että naapurini jolla on ollut monta aivoinfarktia tykkää silittää koiraa ja että muut on taas niin tyhmiä ettei ne ymmärrä että koiria pitää silittää muistitikulla, oma syy jos ei ja koira raatelee.
Niinpä. Ei kukaan kirjoittele päivästä toiseen ketjuun joka ei jotenkin kosketa itseä.
Alue: Aihe vapaa
Ainahan voi itkuntuhruisin silmin, koko päivän keski-ikäisiä kiittämättömiä tyttäriä sätittyään, kun ei enää sitä jaksa jatkaa, tulla parahtamaan miten raskasta ja vaikeaa on olla vanha, maalainen, ja sosiaaliseen alaluokkaan kuuluva muori. Ja sitten huomenna aloitetaan sama valitusvirsi taas uudestaan. Kun kukaan ei käy katsomassa, kukaan ei kitke kasvimaata, und so weiter.