Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (699)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit jättäytyä vapaamatkustajaksi. Ihan jokaisessa joukkueessa (mulla on kolme lasta ja jokainen on treenannut useampaa joukkuelajia) missä oon vanhempana mukana ollut on aina vanhempia, joita ei näkynyt edes suuremmissa käänteissä, edes katsojana. Tärkeämpää oli istua kampaajalla kun tulla katsomaan kun oma 6v pelaa futisturnauksessa. Mulle toi on ollut osa elämää lasten kanssa, osallistumista heille tärkeisiin asioihin. Ja onhan niistä hauskoja muistoja ja mukavia kaverisuhteitakin tullut itsellekkin.
Kaikilla ei ole autoa. Eli kun luulet että joku istuu ksmpaajalla niin se saattaa ihan olla kotona tekemässä ruokaa kun ei voi vanhempana änkeä kyytiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Jos nyt unohdetaan se ikävä tosiasia että nykynuoret eivät juurikaan omaehtoisesti liiku, niin tuo kuvailemasi ei ole jalkapalloa eikä jääkiekkoa. Kummassakin lajissa on varsin tarkat säännöt ja vaatimukset mm. varusteiden, pelikenttien, joukkuen koon ym osalta. Höntsäfutis ja pipolätkä on kivaa ja ehdottomasti kannattaa kannustaa lapsia (ja aikuisia) niihin mukaan, mutta jos haluaa harrastaa lajia nimeltä jääkiekko tai jalkapallo, niin ainoa vaihtoehto on tehdä sitä ohjatussa seuratoiminnassa.
Mistähän tulee tuo myytti, että nykyajan lapset eivät liikkuisi kuin ohjatusti. Mä katsoin joskus uteliaisuuttani oman futismuksun älykellosta dataa treeneistä. Lapsi otti selvästi enemmän askelia itsenäisesti puistossa kuin samassa ajassa futistreeneissä.
Ihan joka ikisestä aiheesta tehdystä tutkimuksesta. Varmaan ymmärrät että sinun lapsesi ei muodosta kattavaa otantaa koko maan lasten ja nuorten ikäluokista.
Linkkaa toki joku tutkimus. Minun käsitykseni näkemieni tutkimuksien pohjalta on, että omaehtoisesti kyllä liikutaan, mutta nuoret ovat polarisoituneet: osa liikkuu hyvin paljon ja osa ei juuri ollenkaan. Toki paljon liikkuvien joukossa on urheiluseurojen jäseniä, mutta sitten on myös paljon nuoria, jotka liikkuvat täysin omaehtoisesti, esimerkiksi skeittaamalla, trikkaamalla, parkouraamalla, kuntosalilla jne.
No juuri noin. Ja se liikkuvien osa on pienentynyt ja pienenee edelleen vauhdilla vuosi vuodelta.
https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2025/05/LIITU-2024-r…
https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/suomalaisten-liikkuminen-tutkittu…
Tuossa Hirvaskankaan ABC:lla näkee tätä, bussilasteittain lapsia ja vanhempia arki-iltaisin ja viikonloppuisin. En ikimaailmassa suostuisi lähtemään tuohon hullunmyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Oma lapsi on aina harrastanut yksilölajeja. Olen kanssasi samaa mieltä, että 8-vuotiaiden kanssa sen ei pitäisi olla tuollaista. Ehkä 10v eteen päin voisi alkaa mennä tuohon suuntaan. Harrastaminen on monessa joukkuelajissa liian totista liian aikaisin. Meillä on naapurissa perhe, joiden lapset harrastaa jalkapalloa. Ovat vähän vanhempia kuin oma lapseni ja heidän ansiostaan ymmärsin pitää lapseni pois jalkapallosta. Onneksi se ei ollutkaan hänelle mikään suuri intohimo, koska silloin asiaa olisi pitänyt harkita oikeasti.
Ihmetyttää joillakin ihmisillä oleva käsitys, että "ennen" ei lasten vanhempien tarvinnut tehdä yhtään mitään.
Omassa lapsuudessani 80-90 -luvuilla nimen omaan urheiluseuralaiset tekivät ihan koko ajan ihan kaikkea. Talkoita löytyi jos jonkinlaista. Rahaa kerättiin, mistä saatiin, ja kaikki tekivät todella paljon talkoita, järjestivät myös ei-urheilutapahtumia, jotta saataisiin rahaa kasaan. Aikanaan keräsivät sanomalehtiä, harvensivat tai istuttivat metsää (korvausta vastaan), olivat kaikissa mahdollisissa tapahtumissa kahvilanpitäjiä, lipun- ja ohjelmanmyyjiä, järjestysmiehiä ym. Kulkivat ovelta ovelle myymässä varainkeruutuotteita.
Eikö muilla ole samoja muistikuvia?
Siihen verrattuna joku lätkä- tai futisvanhempi pääsee 2020-luvulla loppujen lopuksi todella vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon ap:n postauksen sisältöön tulee vielä päälle joukkueenkassarahoituksen hankinta tapahtumat, eli koko kööri prismaan pakkaamaan asikkaille tavaroita ja tipit kerätään joukkueelle. Myyjäisten järjestämistä, erilaisten tuotteiden pakkausta, ja muuta mukavaa varankeruu toimintaa. Ei muuta kuin nautiskele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Jos nyt unohdetaan se ikävä tosiasia että nykynuoret eivät juurikaan omaehtoisesti liiku, niin tuo kuvailemasi ei ole jalkapalloa eikä jääkiekkoa. Kummassakin lajissa on varsin tarkat säännöt ja vaatimukset mm. varusteiden, pelikenttien, joukkuen koon ym osalta. Höntsäfutis ja pipolätkä on kivaa ja ehdottomasti kannattaa kannustaa lapsia (ja aikuisia) niihin mukaan, mutta jos haluaa harrastaa lajia nimeltä jääkiekko tai jalkapallo, niin ainoa vaihtoehto on tehdä sitä ohjatussa seuratoiminnassa.
Mistähän tulee tuo myytti, että nykyajan lapset eivät liikkuisi kuin ohjatusti. Mä katsoin joskus uteliaisuuttani oman futismuksun älykellosta dataa treeneistä. Lapsi otti selvästi enemmän askelia itsenäisesti puistossa kuin samassa ajassa futistreeneissä.
Ihan joka ikisestä aiheesta tehdystä tutkimuksesta. Varmaan ymmärrät että sinun lapsesi ei muodosta kattavaa otantaa koko maan lasten ja nuorten ikäluokista.
Linkkaa toki joku tutkimus. Minun käsitykseni näkemieni tutkimuksien pohjalta on, että omaehtoisesti kyllä liikutaan, mutta nuoret ovat polarisoituneet: osa liikkuu hyvin paljon ja osa ei juuri ollenkaan. Toki paljon liikkuvien joukossa on urheiluseurojen jäseniä, mutta sitten on myös paljon nuoria, jotka liikkuvat täysin omaehtoisesti, esimerkiksi skeittaamalla, trikkaamalla, parkouraamalla, kuntosalilla jne.
Ne on usein niitä.jounkueurheilijoita. harva liikkuu paljon yksikseen.
Se tutkimus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pelaamista omalla porukalla ja saman kaupungin muiden seurojen kanssa. Vähemmän tai ei ollenkaan reissaamista.
Naurattaa tuo saman kaupungin muut seurat, kun asuu pikkukaupungissa, jonka lähes jokainen urheiluseura on nykyisin yhteinen parin muun kunnan kanssa. Ajatuksena ja ideana muuten kyllä hyvä.
Olen ollut nyt kaksi vuotta tuollaisessa mukana tytön harrastuksen vuoksi. Leiponut myyjäisiin, järjestänyt sukkamyyntiä, siivonnut harjoitustilaa ym. Vähintäin kolme kertaa viikossa. Sitten vielä lähtenyt kisamatkoille, joihin järjestänyt majoituksen ja ruokailut.
Enää en syksyllä jatka, haluan itsekin jotain harrastaa. Voin antaa rahaa mutten kaikkea vapaa-aikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Jos nyt unohdetaan se ikävä tosiasia että nykynuoret eivät juurikaan omaehtoisesti liiku, niin tuo kuvailemasi ei ole jalkapalloa eikä jääkiekkoa. Kummassakin lajissa on varsin tarkat säännöt ja vaatimukset mm. varusteiden, pelikenttien, joukkuen koon ym osalta. Höntsäfutis ja pipolätkä on kivaa ja ehdottomasti kannattaa kannustaa lapsia (ja aikuisia) niihin mukaan, mutta jos haluaa harrastaa lajia nimeltä jääkiekko tai jalkapallo, niin ainoa vaihtoehto on tehdä sitä ohjatussa seuratoiminnassa.
Mistähän tulee tuo myytti, että nykyajan lapset eivät liikkuisi kuin ohjatusti. Mä katsoin joskus uteliaisuuttani oman futismuksun älykellosta dataa treeneistä. Lapsi otti selvästi enemmän askelia itsenäisesti puistossa kuin samassa ajassa futistreeneissä.
Ihan joka ikisestä aiheesta tehdystä tutkimuksesta. Varmaan ymmärrät että sinun lapsesi ei muodosta kattavaa otantaa koko maan lasten ja nuorten ikäluokista.
Linkkaa toki joku tutkimus. Minun käsitykseni näkemieni tutkimuksien pohjalta on, että omaehtoisesti kyllä liikutaan, mutta nuoret ovat polarisoituneet: osa liikkuu hyvin paljon ja osa ei juuri ollenkaan. Toki paljon liikkuvien joukossa on urheiluseurojen jäseniä, mutta sitten on myös paljon nuoria, jotka liikkuvat täysin omaehtoisesti, esimerkiksi skeittaamalla, trikkaamalla, parkouraamalla, kuntosalilla jne.
No juuri noin. Ja se liikkuvien osa on pienentynyt ja pienenee edelleen vauhdilla vuosi vuodelta.
https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2025/05/LIITU-2024-r…
https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/suomalaisten-liikkuminen-tutkittu…
Ja urheiluseurassa urheileminenhan lopetetaan keskimäärin 12-13-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää perustamasta harrstejoukkuetta tai ryhmää joka ei tähtää siihen että kilpaillaan muita joukkueita vastaan?
Se, että jo niiden mokkapalojen leipominen kerran kuussa on täysin ylitsepääsemätön vuori kiivettäväksi.
Mihin niitä mokkapaloja tarvitaan jos ei ole kilpailumatkoja yms?
Ei mihinkään, mutta kuvitteletko että sellainen henkilö jonka mielestä kerran kuussa mokkapalojen leipominen tuntuu liian vaativalta ottaa ja perustaa kokonaisen joukkueen ja alkaa sen toimintaa pyörittämään? Vai onko tämä harrastejoukkuekin taas sellainen jonka Joku Muu pitää perustaa ja itse sitten vaan koittaa muistaa aina joskus lähettää sen muksunsa sinne treenaamaan?
Löytyyhän heitäkin jotka perustaa ja pyörittää tälläisiä ryhmiä.
Itse näen suurempana ongelmana sen että harrastajia tälläisiin ryhmiin ei nykyisin riitä niin että voisi puhua joukkueesta. Kilpailu myös harrastusten välillä on kovaa, mahdollisuuksia on niin monia. Hyvä kun harrstajia riittää edes joukkueen verran jääkiekkoon, pesäpalloon, sählyyn, jalkapalloon.... puhumattakaan että lajin sisällä harrastajia riittäisi eritasoisiin joukkueihin.
Tietysti löytyy, mutta kun AP:n "ongelma" oli se että kausimaksujen lisäksi joutuu vielä tekemään talkoohommiakin, niin realistinen ratkaisu ei ole kokonaisen joukkueen perustaminen ja pyörittäminen.
Valmennan itsekin myös harrastejoukkuetta kilpa/haastejoukkueen lisäksi. Teen sen sekä omaksi että lasten iloksi, ja osin myös kiitoksena seuraa kohtaan joka on minun koulutukset ja UEFA-lisenssit maksaneet ja mahdollistaneet. Pidän valmentamisesta ja olen myös hyvä siinä, mutta on todella, todella suuri ero siinä valmentaako tavoitteellista kilparyhmää, vai onko enemmänkin vain "nuoriso-ohjaajana" harrasteryhmälle. Itse en ihmettele yhtään miksi oikeasti valmentamisesta kiinnostunut ei tuollaisen harrasteryhmän kanssa halua tolskata vaan käyttää sen oman rajallisen vapaa-aikansa haaste tai kilparyhmien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pelaamista omalla porukalla ja saman kaupungin muiden seurojen kanssa. Vähemmän tai ei ollenkaan reissaamista.
Naurattaa tuo saman kaupungin muut seurat, kun asuu pikkukaupungissa, jonka lähes jokainen urheiluseura on nykyisin yhteinen parin muun kunnan kanssa. Ajatuksena ja ideana muuten kyllä hyvä.
Niin, kyllähän ihan jokaisessa vähänkään isommassa kaupungissa pyörii nappulaliigat ja piirisarjat joissa pelataan nimenomaan niitä muita oman kaupungin kaupunginosajoukkueita vastaan. Haaste on nimenomaan pienillä paikkakunnilla jossa se lähin seurakin saattaa jo olla kymmenien kilometrien päässä naapuripitäjässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pelasin jalkapalloa 70 ja 80 luvun taitteessa, itse ostettiin nappikset, muut kamat tuli seuralta, joku nimellinen vuosimaksu. Harjoituksiin mentiin pyörällä, vanhemmat ei olleet mitenkään mukana. Peliin mentiin seuran bussilla, mukana oli pelaajat, valmentaja ja bussikuski. Oli hauskaa ja kenenkään ei tarvinnut suorittaa.
Silloin valtio ja kaupungit tuli lasten harrastuksia. Ja meillä oli paljon harrastuksia, mitä paikallinen teollisuus järjesti. Se oli sellaista yhteisöllisyyden aikaan. Jopa bisnes ajatteli jakaa hyvää klähialuueelle. Ehkä kokivat huonoa omaatuntoa, koska saastuttivat ympäristöä. Pitivät imagoaan yllä.
Nyt kun narsismi kuuluu politiikkaan niin imagoa ei edes tarvitse pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki harrastaminen lapsilla ja nuorilla on aina hyväksi, tietenkin. Nurja puoli on sitten se, että kaikki se maksaa, enemmän tai vähemmän. Ne, joilla on tyttäriä, jotka on innostuneet ratsastamisesta ja yleensä hevosista, tietävät varmasti, miten kalliiksi se kaikki voi tulla. Harastamisen tarkoitus on tietenkin tuottaa iloa ja tyydytystä, ja sitähän se on. Olin yh, mutta lapsellani oli varakas isä, joten minua ei niin paljon kirpaissut, mutta kyllä välillä ajattelin, että ei voi olla totta. Ratsastusleirienkin hinnat oli ihan pilvissä.
Saati ne, jotka ostavat lapselleen sen oman hevosen, jota ne kaikki itselleen hinkuaa. Siinä sitä on maksamista sitten. Minä ehdotin koiraa ja onneksi meni läpi.
En ikimaailmassa olisi yyhoona pystynyt tuollaiseen jalkapallo-jääkiekko-rumbaan. Onneksi ei tarvinnutkaan. Itselleni nuorena kelpasi hyvin työväenopiston kutomapiiri, kun tykkäsin käsitöistä. Ei maksanut kuin joku pieni kurssimaksu ja materiaalit. Ja sain kauniita mattoja itselleni ja muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pelaamista omalla porukalla ja saman kaupungin muiden seurojen kanssa. Vähemmän tai ei ollenkaan reissaamista.
Naurattaa tuo saman kaupungin muut seurat, kun asuu pikkukaupungissa, jonka lähes jokainen urheiluseura on nykyisin yhteinen parin muun kunnan kanssa. Ajatuksena ja ideana muuten kyllä hyvä.
Niin, kyllähän ihan jokaisessa vähänkään isommassa kaupungissa pyörii nappulaliigat ja piirisarjat joissa pelataan nimenomaan niitä muita oman kaupungin kaupunginosajoukkueita vastaan. Haaste on nimenomaan pienillä paikkakunnilla jossa se lähin seurakin saattaa jo olla kymmenien kilometrien päässä naapuripitäjässä.
Aika harvalla nykyaikana on ongelma lähteä harrastamaan vähän kauemmas jos mieleinen laji ja joukkue löytyy. Juuri sekin lisäö kiplailua, harrastusmahdollisuuksia ja lajeja on runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Heh, kuulostaa tutulta. Meidän olisi pitänyt ryhtyä vuorotellen jojoiksi. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Pelit ja harkat olivat ympäri pääkaupunkiseutua, turnaukset ympäri Suomea. Ei ollut mahdollisuutta tuollaiseen, onneksi pojalla oli kavereita joiden kanssa pelasi päivittäin.
Joukkueurheilua parhaimmillaan.
Lapset pelaavat kentällä ja vanhemmat pelaavat whatsapissa omaa peliään tavoitteena välttää mahdollisimman tehokkaasti kaikkia tehtäviä.
Se on kovaa työtä olla koko ajan flunssassa, työmatkalla ja lomamatkalla.
Ollaan tilanteessa, jossa vanhempia kiinnostaa paljon enemmän lasten menestyminen harrastuksessa kuin koulussa. Viesti on aivan selvä: koululla ei ole niin väliä, kunhan tenava harrastaa, ja tenavan vapaa-ajan menot ovat perheen kunnia-asia. Olisivatpa vanhemmat yhtä kiinnostuneita lapsiensa koulunkäynnistä. Jospa arvostettaisiinkiin samalla tavalla hyviä käytöstapoja, kaveritaitoja siellä koulussa ja läksyjen lukua, maailma voisi olla kovin toisenlainen.
KAS TÄSSÄ
Olen pahoillani, mutta meillä ei ole mahdollisuutta osallistua noihin seuran hommiin , muuten kuin satunnaisesti. Mitään kattavia lupauksia emme voi tehdä, kun emme ehkä pystyisi niitä pitämään. Autamme kyllä aina kun voimme, mutta täytyy katsoa asia kerrallaan
TÄMÄN JÄLKEEN
Älkää tehkö muille selvitystä omista asioistanne, harrastuksistanne, töistänne jne jne. Niitä käytetään teitä vastaan, jos tilaisuus tulee. Ohittelee ne ihan kepeästi, ja vastailee mitä vastailee.
Osallistukaa silti kun se on kohtuudella mahdollista, se on usein ihan mukavaa hommaa. Turnaukset myyntikojuineen ja arpajaisineen jne jne. Jonkin verran täytyy kuitenkin löytyä joustoa omista asioista. Toi on kuitenkin hiton hyvä harrastus lapselle....ja vielä tosi halpa.
Olkaa siis päättäväisiä, mutta ei kuitenkaan tylyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Oma lapsi on aina harrastanut yksilölajeja. Olen kanssasi samaa mieltä, että 8-vuotiaiden kanssa sen ei pitäisi olla tuollaista. Ehkä 10v eteen päin voisi alkaa mennä tuohon suuntaan. Harrastaminen on monessa joukkuelajissa liian totista liian aikaisin. Meillä on naapurissa perhe, joiden lapset harrastaa jalkapalloa. Ovat vähän vanhempia kuin oma lapseni ja heidän ansiostaan ymmärsin pitää lapseni pois jalkapallosta. Onneksi se ei ollutkaan hänelle mikään suuri intohimo, koska silloin asiaa olisi pitänyt harkita oikeasti.
Lapseni on täyttämässä 9. Tämä on hänen kolmas harrastuskautensa lätkässä, jos kiekkokoulu lasketaan mukaan.
Viikossa on 3 harkat, tai kahdet, jos viikonloppuna on pelit.
En tunne muita lajeja, mutta lätkässä vanhempien on pakko panostaa paljon jo aikaisessa vaiheessa, seuraavista syistä:
1) Harrastus maksaa. Jäävuorot maksavat. Pelireissut maksavat. Toiminta maksaa, ja rahaa pitää saada, joten varainhankintaan ja kioskiin, kahvioihin ym. pitää panostaa.
2) Lätkä ei ole samalla tavalla riskitöntä kuin moni muu harrastus. Kun lapset ovat jäällä, heitä pitää olla ohjaamassa useampi valmentaja, ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Myös huoltajaa ja apuhuoltajaa tarvitaan jatkuvasti.
Jojoa tarvitaan pitämään koko paletti kasassa, ja hoitamaan erilaisia juoksevia asioita. Rahastonhoitajaa tarvitaan ihan arvattavista syistä.
Koko joukkueen kaikkia vanhempia tarvitaan tasan tarkkaan. Erilaisia tehtäviä riittää joka iikalle. Kuulostaa, että toimimme kuin olisimme kaikki kasvattamassa lapsiamme änäriin. Mutta tosiasia on, että jo ihan tämän perusharrastustoiminnan ylläpitäminen on työlästä, ja teemme töitä paljon, että ylipäätään päästään yhdestä kaudesta seuraavaan kauteen, että koko joukkuetta ei tarvitsisi lopettaa.
Miksi harkkoja on niin paljon, voi joku kysyä?
Osittain sen vuoksi, että kaikilla taidot kehittyisivät. Kaikki eivät pääse kaikkiin harkkoihin, mutta tällä järjestelmällä kaikille tulee riittävästi mahdollisuuksia harjoitella, että homma pyörii. Myös sen vuoksi, että (tietenkin) joukkue pelaa toisia joukkueita vastaan, eikä ole varmaan kenenkään toive, että joukkue olisi aina heittopussina sen vuoksi, että lapset eivät ole harjoitelleet riittävästi joukkueena. Laji yksinkertaisesti on sellainen, että se vaatii sekä harrastajien osaamista että pelitaitoja joukkueena, että kehitystä tapahtuu, että lapset oppivat pelaamaan jääkiekkoa ja pelaamaan toisia joukkueita vastaan. Ei toiminnassa ole mieltä, jos pelitaidot eivät pysy samalla tasolla muiden vastaavan ikäisten kanssa - jos tähän ei pysty paneutumaan riittävällä intensiteetillä, on parempi harrastaa vaikka luistelua.
Ai? Minä löysin heti.
https://www.hjk-j.fi/joukkueet/joukkuetoiminta/aloita-jalkapalloharrast…
https://www.hjk-j.fi/site/assets/files/1369/hjk_pelaajan_saannot.pdf