Pikkulapsiaikana “hyvästä” puolisosta eronneet - tekisittekö sen uudestaan? Kokemuksia oman pohdinnan tueksi

Toinen nainen sillä on, ja kiukuttelee sulle kun joutuu elämään perhe-elämää välillä pakosta. Kysy suoraan ja katso reaktio. Saattaa myös tunnustaa saman tein, mieti jo sen varalta toimintamalli, mitä haluat siinä tilanteessa tehdä, se on valtava shokki kun paljastuu, koko yhteinen elämä murenee ja haihtuu merkityksettömäksi. Sovi jonkun kaverin kanssa vaikka että on valmiina hakemaan sut ja lapset pois. 

Voimia

Jos ukko on vieläpä reissuhommissa, niin todellakin epäilen toista naista. Tuo kiukkuilu on noissa tapauksissa enemmän sääntö kuin poikkeus.  Ei noita reissutyöläisiä turhaan kutsuta ammattinimikkeellä "Matkamuna".

Vierailija kirjoitti:

"Hän kyllä vaihtaa vaippoja, kun on paikalla. Hän imuroi. Hän pyykkää. Hän tekee itse asiassa kaikkea sellaista, minkä voi helposti listata kun jossain kysytään, mitä hän tuo parisuhteeseen."

Eivät nuo ole asioita, joita hän tuo teidän suhteeseenne, vaan ihan välttämätöntä kodin- ja lastenhoitoa, joita jokaisen samassa tilanteessa on tehtävä. Sinusta ja parisuhteestanne hän ei tunnu välittävän ollenkaan, jos ei edes kuuntele tai ole yhtään kiinnostunut sinusta henkilönä. Olet ehkä hänen päässään vain joku ärsyttävä, huonosti toimiva kodinkone, jolta ei (luullakseni) saa edes seksiä enää. (Sanoit että hänen mielestään talossa ei ole tarpeeksi siistiä ja teillä ei ole romantiikkaa yms., en tarkoita että vika olisi oikeasti sinussa). 

Arvostus sinua kohtaan tuntuu olevan täysin kadonnut. Miehesi on ilkeä ja itsekäs, ei tuollaista mikään stressi selitä. Vaikeina aikoina (kuten pikkulapsiaikana) normaali puoliso olisi kanssasi samalla puolella, auttamassa arjen väsymyksen ja henkisenkin työtaakan kanssa, eikä tuollainen vaativa ja kiukutteleva riippakivi. Onko teillä siis vuosiin ollut minkäänlaisia hyviä hetkiä kahdestaan?

Ei tuossa taida mitkään pariterapiat auttaa, nyt on pikemminkin sinun aikasi miettiä, miten saisit tehtyä omasta elämästäsi parempaa (ilman häntä). Naiset usein katuvat vain sitä, etteivät lähteneet huonoista suhteista aiemmin, harvemmin sitä, että tekivät päätöksen joka johti positiiviseen muutokseen.

Näin. Kaiken tämän lisäksi näkee lapsetkin nimenomaan naisen kautta hänen jatkeenaan, joille myös kuuluu ilkeillä. Minusta kuviossa on pahinta tuo lapsien kaltoin kohtelu ja siksi kannattaa erota vaikka se tarkoittaisikin sitä että jossain määrin isän kanssa he joutuvat kuitenkin olemaan tekemisissä. Erolla kuitenkin viestittää niille lapsille, että äidin kanssa on aina turvallista, vaikka isä olisikin vaikea.