Miten älykkyyden taso näkyy ihmisissä?

Siinä onko ottanut asuntolainaa, käykö töissä ja onko ostanut asunnon.

Sarkasmi . 
 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pään päällä on sellainen vihreä palkki, jossa lukee äo taso. Vain älykkäimmät näkevät tämän.

🙄 

Minulla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka juurikin kääntyy heikkolahjaisuudeksi, ja autismi. Osaamisprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen. Matriisitehtävä keskitasoa ja yleistieto hyvä. Tämä tuorein tulos näin aikuisiällä. ÄO:ta ei ilmeisesti nykyään arvioida lukuina, mutta annanpa karkean arvion omastani; 80-85 eli noin 15 pisteen päässä 70:stä, jolloin puhutaan vielä normaalista, mutta alhaisesta älykkyydestä. Tämä arvio siksi, koska olen käynyt vastoin suosituksia tavalliset ammattikoulut (tarjoilija ja merkonomi), tiedän miten töitä haetaan, mikä on CV ja miten se tehdään, miten haetaan Kelan etuuksia, mitä tehdä jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua sekä opin itseäni kiinnostavat asiat jos edes niitäkään: noin 30 vuoden iässä opin järjestelmäkameran käytön sekä sen logiikan, alkanut sisäistämään oman äidinkielen sanojen merkityksiä ja sananlaskuja tai ainakin ymmärrän niiden tarkoituksen, mutta tuntuu että kirjoitusasun ja merkityksen sisäistämisessä menee ikuisuus ja olen surkea selittämään, ja aloin täydentämään kesätauolla olevaa B2-tason englannin kielikurssia Duolingolla, josta oppinut nopeasti uusia sanoja. Kuullun ymmärtämisen tehtävät ovat tosin heikkoja tai sitten siitä tajuaa jotakin lähinnä. Ennestään olen sisäistänyt muodolliset subjektit (it ja there are/is) ja ehtolauseet (2. kondiotionaalin kanssa oli alkuun hemmetinmoista säätämistä, kun riittää sitä havea ja hadia sekä -isi -päätteitä, mutta tiedän nyt että if-lauseeseen ei koskaan -isiä).

No, miten se sitten on näkynyt lapsuudessa ja nyt aikuisuudessa? Lapsesta alkaen oli selvää, etten ollut normaalisti kehittynyt. Tämä havaittiin noin 3-vuotiaasta ylöspäin, mitä tulee kielenkehityksen viivästymiseen, häilyvään katsekontaktiin, kapeaan sanavarastoon, kaikupuheeseen (sarjoista hoettuja fraaseja), syrjähtelevään puheeseen yms. mutta toisaalta yksikseni saatoin selata kuvakirjaa nimeten kuvassa olevia asioita jopa kaksiosaisilla sanoilla esim. "iso kala", mutta vanhempien pyynnöstä sitä en tehnyt. En kuitenkaan täyttänyt tarpeeksi autismidiagnoosin kriteereitä, olin piirteinen, ja olin jopa kehitysvammaisen tasoinen kielen kehityksen suhteen. Diagnoosi vaikea semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Koulu suoritettu pidennetyllä oppivelvollisuudella ja koko opetussuunnitelma piti yksilöllistää. Olin omaehtoinen ja hankala, en hyväksynyt helposti aikuisen ohjausta. Neljännestä alkaen kouluosaaminen koheni ahkeruudella ja hyvällä muistilla, mikä oli pelkkää mekaanista osaamista. Stressasin viidennestä luokasta alkaen kokeisiin lukemista. Minulla oli tuolloin merkkejä motorisesta levottomuudesta, omiin ajatuksiin vaipumisesta ja olin ahdistusherkkä, ja tätä tutkittiin ja tulikin diagnoosi lievä kehitysvamma, joka sitten myöhemmin kumottiin yläasteella osaamisen mennessä laaja-alaisten oppimisvaikeuksien puolelle. Olin noina aikoina altis kiusatuksi tulemiselle, ja minusta keksityistä väitteistä syntyikin aikamoinen soppa, syyllinen kaikkiin muiden sepittämiin juttuihin. Olin helposti altavastaava. Ujouduin, en uskaltanut lähestyä ketään pelätessäni negatiivisia reaktioita. Yläasteella oppimisen vaikeudet näkyivät siten, ettei jäänyt päähän eikä huvittanut lukea kokeisiin, ellei aihe kiinnostanut tai ollut helppo. Ryhmätyöt pelotti kiusaajien takia, pelkäsin liikkua jopa koulun ulkopuolella päänaukojien takia. Olisin halunnut tehdä yksin, olla näkymätön ja äänetön. Netti on ollut ala-astelaisesta alkaen ainoa turvapaikka ja keino päästä lähemmäs maailmaa, kirjaimet olivat minulle turvallinen keino ilmaista itseäni sillä ne eivät auonneet päätä kuin oikeat ihmiset. Lopulta keskiarvo oli 7,5 päästyäni yläasteelta, ja matematiikka ja fysiikka olivat yksilöllistettyjä. 

Ohitan. x

Jos älykkäät ihmiset olisi niin kykeneviä ja kompetensseja niin tämän maailman pitäisi olla huomattavasti parempi paikka elää. Koko ajanhan älyköt kehuvat itseään, mutta näyttää vain huonompaan suuntaan asiat ja talouskin menevän joten sanoisin, että itsekeskeinen omanapainen älykkö on turhempi kuin tavallinen duunari joka pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja viisaus on se mitä tarvitaan eikä välttämättä jatkuvaa älyllä vouhkaamista, mikä ei ratkaise ongelmia. Älyköt tykkää nostaa itsensä jalustalle. Minusta se on väärin, koska itse ainakin mittaan omaa onnistumistani siinä, että toimiiko joku teoriani käytänössä ja auttaako se oikeasti mihinkään. Ei riitä että teen sunnitelman tai raportin tai jotakin muuta vaan että mikä on tulos. Oikeasti viisas ihminen ei kuvittele olevansa muiden yläpuolella tärkeämpi tai takerru johonkin kirjoitusvirheisiin tai kielioppiin. Ei niillä maailmaa pelasteta kuten ei ole tähänkään asti. Älykkö ilman nöyryyttä on kuin tomuttuva patsas, seisoo siinä tärkeänä, mutta mitenkään se ei muuten ympäristöönsä vaikuta. 

>Miten älykkyyden taso näkyy ihmisissä?
Ei se näy, mutta kuuluu. Keskustelu paljastaa armotta älykkyyden tason. Älykkään ihmisen kanssa keskustelu on helppoa, inspiroivaa ja tuo tunteen että keskustelun myötä itsekin ymmärtää asioita laajemmin. Vähemmän älykään kanssa keskustelu on raskasta, koska koko ajan pitää sovittaa oma ulosanti niin matalalle tasolle että toinen ymmärtää, ja ennen kaikkea ei ymmärrä väärin ja suutu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka juurikin kääntyy heikkolahjaisuudeksi, ja autismi. Osaamisprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen. Matriisitehtävä keskitasoa ja yleistieto hyvä. Tämä tuorein tulos näin aikuisiällä. ÄO:ta ei ilmeisesti nykyään arvioida lukuina, mutta annanpa karkean arvion omastani; 80-85 eli noin 15 pisteen päässä 70:stä, jolloin puhutaan vielä normaalista, mutta alhaisesta älykkyydestä. Tämä arvio siksi, koska olen käynyt vastoin suosituksia tavalliset ammattikoulut (tarjoilija ja merkonomi), tiedän miten töitä haetaan, mikä on CV ja miten se tehdään, miten haetaan Kelan etuuksia, mitä tehdä jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua sekä opin itseäni kiinnostavat asiat jos edes niitäkään: noin 30 vuoden iässä opin järjestelmäkameran käytön sekä sen logiikan, alkanut sisäistämään oman äidinkielen sanojen merkityksiä ja sananlaskuja tai ainakin ymmärrän niiden tarkoituksen, mutta tuntuu että kirjoitusasun ja merkityksen sisäistämisessä menee ikuisuus ja olen surkea selittämään, ja aloin täydentämään kesätauolla olevaa B2-tason englannin kielikurssia Duolingolla, josta oppinut nopeasti uusia sanoja. Kuullun ymmärtämisen tehtävät ovat tosin heikkoja tai sitten siitä tajuaa jotakin lähinnä. Ennestään olen sisäistänyt muodolliset subjektit (it ja there are/is) ja ehtolauseet (2. kondiotionaalin kanssa oli alkuun hemmetinmoista säätämistä, kun riittää sitä havea ja hadia sekä -isi -päätteitä, mutta tiedän nyt että if-lauseeseen ei koskaan -isiä).

 

No, miten se sitten on näkynyt lapsuudessa ja nyt aikuisuudessa? Lapsesta alkaen oli selvää, etten ollut normaalisti kehittynyt. Tämä havaittiin noin 3-vuotiaasta ylöspäin, mitä tulee kielenkehityksen viivästymiseen, häilyvään katsekontaktiin, kapeaan sanavarastoon, kaikupuheeseen (sarjoista hoettuja fraaseja), syrjähtelevään puheeseen yms. mutta toisaalta yksikseni saatoin selata kuvakirjaa nimeten kuvassa olevia asioita jopa kaksiosaisilla sanoilla esim. "iso kala", mutta vanhempien pyynnöstä sitä en tehnyt. En kuitenkaan täyttänyt tarpeeksi autismidiagnoosin kriteereitä, olin piirteinen, ja olin jopa kehitysvammaisen tasoinen kielen kehityksen suhteen. Diagnoosi vaikea semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Koulu suoritettu pidennetyllä oppivelvollisuudella ja koko opetussuunnitelma piti yksilöllistää. Olin omaehtoinen ja hankala, en hyväksynyt helposti aikuisen ohjausta. Neljännestä alkaen kouluosaaminen koheni ahkeruudella ja hyvällä muistilla, mikä oli pelkkää mekaanista osaamista. Stressasin viidennestä luokasta alkaen kokeisiin lukemista. Minulla oli tuolloin merkkejä motorisesta levottomuudesta, omiin ajatuksiin vaipumisesta ja olin ahdistusherkkä, ja tätä tutkittiin ja tulikin diagnoosi lievä kehitysvamma, joka sitten myöhemmin kumottiin yläasteella osaamisen mennessä laaja-alaisten oppimisvaikeuksien puolelle. Olin noina aikoina altis kiusatuksi tulemiselle, ja minusta keksityistä väitteistä syntyikin aikamoinen soppa, syyllinen kaikkiin muiden sepittämiin juttuihin. Olin helposti altavastaava. Ujouduin, en uskaltanut lähestyä ketään pelätessäni negatiivisia reaktioita. Yläasteella oppimisen vaikeudet näkyivät siten, ettei jäänyt päähän eikä huvittanut lukea kokeisiin, ellei aihe kiinnostanut tai ollut helppo. Ryhmätyöt pelotti kiusaajien takia, pelkäsin liikkua jopa koulun ulkopuolella päänaukojien takia. Olisin halunnut tehdä yksin, olla näkymätön ja äänetön. Netti on ollut ala-astelaisesta alkaen ainoa turvapaikka ja keino päästä lähemmäs maailmaa, kirjaimet olivat minulle turvallinen keino ilmaista itseäni sillä ne eivät auonneet päätä kuin oikeat ihmiset. Lopulta keskiarvo oli 7,5 päästyäni yläasteelta, ja matematiikka ja fysiikka olivat yksilöllistettyjä. 

Työelämä minulle on ollut helpompaa, vaikka alkuun minulla oli haasteita työn organisoinnissa, aikatauluttamisessa, kokonaisuuksien hallinnassa aloittaessani ammattikoulun. Siis minä, jolle työelämä tuli pintapuolisesti tutuksi TET-jaksojen kautta kaupoissa, joissa työtehtävä oli selkeä kunnes ammattikoulun aloittaessa tuli kokonaisuuksia hallittavaksi. Olin alussa oikeasti ulkoaohjattava käytännön työtä opetellessa, olin epävarma kaiken ollessa epäselvää; mistä aloittaa ja milloin. Kirjallisen näyttösuunnitelman avulla aloin oivaltamaan aikataulutuksen, vaikka ensimmäinen näyttö meni läpi T1:llä. Kevättalvella minulla alkoi kuitenkin kehitystä karttua, tiesin mistä aloitan ja miten päätän työni. Arvosanat nousivat H2:een ja K3:iin. Merkonomiksi opiskellessakin nämä asiat tulivat kuin vettä vaan niin harjoitteluissa kuin opiskeluissa, sillä johan minulla oli takana yksi suoritettu tutkinti - tosin talousmatematiikassa ei rautalankakaan tepsinyt. Sama juttu oli yrittäessä opiskellessa nuorisonohjaajaksi, mutta piti autismin oireiden takia todeta että annetaan olla, vaikka olin etsinyt kiitettävästi tietoa omalla ajalla ja omaksunut mm. lastensuojelulain käsitteet, vaikka olin ensin kauhuissani, että mitä sosiaalitiedettä siellä pitää lukea. Pilkkomalla osiin kappaleet ja käyttämällä 1-2 h asioihin paneutumiseen sisäistin ja ymmärsin heprealta kuulostavat käsitteet. 

Myyjänä työskennellessä en ole herättänyt epäilystä matematiikan taitotasosta. Huomaan helposti, jos laskinkin väärin tai minulle on annettu vähän käteistä. Jotain osaan päässä laskea. Lasken aika tarkkaan. Minulle jo kellotaulun ja desimittojen oppiminenkin oli hankalaa kunnes myöhemmin ala-astelaisena pyysin jelppiä kellotaulun oppimiseen ja opin sen. Desimitat opin itse seitsemännellä luokalla, kun alkoi kotitalous. Jo se kotitalous tuotti alkuun hankaluuksia käytännön suhteen, olin kädestä pidettävä kunnes kehityin enkä tarvinnut enää avustajaa. Sama mittaamisen vaikeus seurasi ravintola-alan opiskelun aloittaessa: en hahmottanut vaa'an näyttämiä lukuja. Olin ymmärtänyt desien päälle ja tilalle tuli uusia vaikeuksia. Ymmärsin kyllä kilon olleen suurempi mittayksikkö kuin gramman, mutta ne luvut ja nollat, kunnes jotenkin näkömuistin avulla aloin keksiä ne milloin vaaka näyttää numeroina kiloa ja milloin grammaa.

Älykkyyden mittaaminen on aihe,josta ei koskaan tulla yksimielisyyteen. Jos ihminen,joka on älykäs,voi olla jopa keskivertoa "arki"älykkäämpi,voi olla täysin sokea joillekkin vahngollisille asioille ihan vain siksi, että hän on niistä TIETÄMÄTÖN. Tietämättömyys ei ole sama asia kuin tyhmyys tai heikkolahjaisuus,mutta yleensä ihmiset (tyhmyydessään,keskinkertaisuudessaan ja juluudessaan)kääntävät sen sellaiseksi. Jos ihmisellä ei ole kuin pieni muutaman vuosikymmen aikajakso,jolloin hän kykenee oppimaan ja omaksumaan tietoa, mutta hänellä ei ole ketään,kuka kertoisi ja jakaisi tietoa, tai mahdollisuuksia kouluttautua,ehkä terveys on pettänyt ja opiskelu ei ole mahdollista jne. niin on todella paitsi epäoikeudenmukaista ja moraalitonta,mutta myös tyhmää väittää tietämättömyyden olevan sama asia kuin alhainen älykkyysosamäärä tai ymmärryksen puute. 

Vierailija kirjoitti:

>Miten älykkyyden taso näkyy ihmisissä?
Ei se näy, mutta kuuluu. Keskustelu paljastaa armotta älykkyyden tason. Älykkään ihmisen kanssa keskustelu on helppoa, inspiroivaa ja tuo tunteen että keskustelun myötä itsekin ymmärtää asioita laajemmin. Vähemmän älykään kanssa keskustelu on raskasta, koska koko ajan pitää sovittaa oma ulosanti niin matalalle tasolle että toinen ymmärtää, ja ennen kaikkea ei ymmärrä väärin ja suutu.

Keskustelu älykkään ihmisen kanssa voi olla aivan yhtä raskasta. Olin itse ns. "älykkönä" ja "viisaana" duunareiden porukoissa ja he tuntevat aivan samoin, että ompa raskasta kuunnella tuota viisastelevaa kirjaviisasta älykköä joka puhuu koko ajan niin vakavia ja isoja asioita. Minusta nää ns. vähemmän älykkäät duunarit osasi ottaa paljon rennommin ja höpsötellä töissä eikä ne miettinyt eikä pohtinut turhia vaan heillä oli hauskaakin ja vitsit ja jutut lentää mihin me ns. älykkäämmät ei päästä osaksi. Minusta ei ole oikein sanoa, että pitää madaltaa itseään ja ainakin itse arvosta kaikkia duunareita paljon! 

Kehitysvammaiset ainakin onnellisia. Ei ihme, miksi näin: ei stressiä, ei murheita. Ei samoja velvollisuuksia mitä muilla. 

44 % suomalaisista kannattaa vihervasemmistolaista politiikka joka pyrkii elintason madaltamiseen ja perheyhteisön ja yhteiskunnan hajottamiseen. 

Nämä ihmiset eivät edusta korkeinta älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🧠 Korkea kognitiivinen kyvykkyys – tyypillisiä piirteitä

1. Abstrakti ajattelu

Ymmärtää nopeasti monimutkaisia kokonaisuuksia

Näkee yhteyksiä asioiden välillä, joita muut eivät heti huomaa

2. Nopea oppiminen

Tarvitsee vähemmän toistoa uuden asian omaksumiseen

Yleistää opittua tehokkaasti uusiin tilanteisiin

3. Hyvä ongelmanratkaisu

Jakaa ongelmat osiin

Keksii useita vaihtoehtoisia ratkaisuja

4. Metakognitio (ajattelun tarkkailu)

Tiedostaa, mitä tietää ja mitä ei tiedä

Osaa muuttaa ajattelutapaansa tarvittaessa

5. Kielellinen tarkkuus

Ilmaisee ajatuksia selkeästi ja täsmällisesti

Ymmärtää vivahteita ja monimerkityksisyyttä

6. Pitkäjänteinen keskittyminen

Jaksaa työskennellä monimutkaisten asioiden parissa pitkään

7. Uteliaisuus

Kysyy “miksi” ja “miten”

Hakeutuu uuden tiedon pariin oma-aloitteisesti

8. Epävarmuuden sietokyky

Hyväksyy, ettei kaikkeen ole heti vastausta

Sietää keskeneräisyyttä paremmin

 

Matalampi kognitiivinen kyvykkyys – tyypillisiä haasteita

1. Konkreettinen ajattelu

Vaikeus käsitellä abstrakteja tai monitasoisia käsitteitä

Ajattelu painottuu “tässä ja nyt” -tasolle

2. Hitaampi oppiminen

Tarvitsee enemmän toistoa ja selkeitä ohjeita

Uuden tiedon siirtäminen uusiin tilanteisiin voi olla vaikeaa

3. Ongelmien hahmottaminen

Vaikeus pilkkoa monimutkaisia tehtäviä

Jää helposti yhteen ratkaisutapaan

4. Heikompi metakognitio

Yli- tai aliarvioi omaa osaamistaan

Ei aina huomaa virheitään

5. Kielelliset vaikeudet

Ajatusten ilmaiseminen voi olla epätarkkaa

Monimutkaisten tekstien ymmärtäminen vaikeampaa

6. Kuormittuvuus

Väsyy nopeammin monimutkaisissa tehtävissä

Tarvitsee enemmän taukoja ja tukea

7. Mustavalkoinen ajattelu

Vähemmän joustavuutta näkökulmissa

Vaikeus nähdä asioiden eri puolia

Tärkeä tarkennus

Arjessa nämä erot sekoittuvat muihin tekijöihin:

Persoonallisuus (esim. tunnollisuus voi “kompensoida” paljon)

Koulutus ja ympäristö

Motivaatio

Sosiaalinen älykkyys (joka on eri asia kuin perinteinen IQ)

On hyvin tavallista, että:

Korkean kognitiivisen kyvykkyyden omaava henkilö toimii huonosti (esim. impulsiivisuus, laiskuus)

Keskitasoinen henkilö menestyy erinomaisesti (esim. kurinalaisuus, sosiaaliset taidot)

🧩 Yksi keskeinen havainto tutkimuksesta

Älykkyys näkyy selvimmin uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa
ei niinkään tutuissa rutiineissa

Myös tekoälyn käyttämistä vauva.fi palstalla esitettyihin kysymyksiin vastaamiseen voidaan pitää merkkinä vähä-älyisyydestä.

Näkyy kyllä äo-tason lasku. Se on alkanut 90-luvulta alkaen, ja samalla fyysinen kunto on laskenut. Tekoälyä käytetään, ja opettajalle palautetaan sivistyssanoja vilisevä kirjallinen työ. Yhdessä yössä huonokin oppija on muuttunut kiitettävän tasoiseksi osaajaksi. Tästä on koitunut ongelmia lukiossa. Tai sitten kirjoitetaan pari lausetta mukamas esseevastauksina. Näille pitää vielä heti ensimmäisenä lukiossakin opettaa yhtälöt ja prosentit, niin ja liian rankkaa opetella kokonaisuuksia, mutta ei ymmärretä että yhdessä isossa kokeessa pitää hallita kokonaisuuksia. Lukiolaiselle vielä epäselvää onko Afrikka lääni, valtio vai maanosa. Sama hölmöily näkyy amiksissa: sähköalan opiskelijaa ei voi päästä tekemään käytännön työtä aiheuttaessaan vaaratilanteita, kokkiopiskelija luulee persiljaa tilliksi ja puualan opiskelija ei osaa käyttää hiomapaperia. Ihan alkeellisten taitojenkin kanssa ollaan hukassa, eikä kellotaulua, eris- ja yleisnimien eroa tunneta jne. Idioluutio on oikeasti totta.

Vierailija kirjoitti:

Hahmotuskyky on yksi asia mikä selvästi näkyy arjessa. Osaako ennakoida liikenteessä, ymmärtääkö että tämä tuoli ei mahdu tuohon rakoseen, hahmottaako aikaa ja osaako tehdä realistisia aika-arvioita... Ihminen voi vaikuttaa heikkolahjaiselta, jos hahmotuskyvyssä on puutteita.

Sellainen loogisen päättelykyvyn heikkous näkyy myös. Jos sinulla on jo viisi omenaa, ostatko kaupasta viisi omenaa lisää ja sitten oletkin PA ja omenat pilaantuvat? Mikä on todennäköisyys sille, että pärjäät ulkona pelkällä hupparilla jos lämpöä on +2 astetta? 

Yksi arjessa näkyvä älykkyyden heikkous liittyy jotenkin itsereflektioon. Tekeekö ihminen samanlaisia valintoja uudestaan, vaikka hänen pitäisi jo tietää mikä lopputulos tulee olemaan? Pystyykö ihminen oppimaan omien virheiden lisäksi myös muiden virheistä, tai parhaassa tapauksessa jopa välttämään tiettyjä virheitä ottamalla asioista selvää etukäteen ja opiskelemalla asioita?

Lisäksi on tietysti tunneälyä ja sosiaalisia taitoja, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiin ja kielellistä älykkyyttä, joka vaikuttaa ihmisten käsityksiin henkilön älyllisistä kyvyistä. Monimutkainen aihe!

Hahmotuskyvyllä tarkoitat varmaan toiminnanohjausta? Hyvä toiminnanohjaus liittyy näihin aikatauluihin ja asioiden tekemiseen oikeassa järjestyksessä. On älykkäitäkin ihmisiä, joilla ei ole kykyä suunnitella tekemistään.

Oma luonne ja asioiden arvotus, ideologia vaikuttaa myös päätösten järkevyyteen muiden silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Moni älykäs viihtyy yksin mutta varmasti sosiaalinen taidokkuus on myös yhdenlaisen älyn merkki.

Puhutaanhan erilaisista älykkyyksistä ja herkkyyksistä. Ja että kaikilla on vahvuuksia ja lahjoja jotka tarvitsevat vain suotuisat olosuhteet. Yksi älyn merkki on kyky oppia, siis myös virheistään. Tätä sotkee traumatausta joka usein ilmenee toistamispakkona jota ei itse voi järjellä ymmärtää. Eli kaikki mielen moniulotteisuus tekee persoonallisuuden. Älykäs voi hyvin olla ilkeä ja itsetiedoton. Siis ovelastikin paha. Tämäkin kannattaa muistaa. Tyhmän pahuus on karkeampaa ja helpommin havaittavissa.

Totta, että erityisesti kehityksellinen trauma pysäyttää kasvun ja täten älykkään potentiaali jää helposti piiloon, kun kaikki energia menee selviytymiseen. On ikään kuin vain tämä hetki, johon ihminen pyrkii hakemaan helpotusta keinolla millä hyvänsä, koska jatkuva selviytymistilassa oleminen on uuvuttavaa. Tällöin älykäskin sortuu usein toimimaan tavoilla, jotka päälle päin vaikuttavat täysin järjenvastaisilta ja kaikkea muuta kuin älykkään ihmisen tekemisiltä.

Myös akuutti päihdeongelma sabotoi mm. toiminnanohjausta ja tietoisuutta sekä omasta itsestä että ympäröivästä maailmasta, jolloin ihmisen käytös voi olla hyvin impulsiivista ja matalamielistä korkeasta älykkyydestä huolimatta. Jos taas älykäs ihminen on kasvanut tai elänyt pitkään häiriintyneessä ympäristössä, jossa häntä on pyritty latistamaan ja muut ovat projisoineet häneen omia vajavaisuuksiaan, niin lopputuloksena voi olla "tyhmän" lailla käyttäytyvä ihminen, joka ei tiedosta omaa älykkyyttään. Ihminen siis omaksuu identiteetin, joka ei vastaa hänen oikeaa minäänsä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni älykäs viihtyy yksin mutta varmasti sosiaalinen taidokkuus on myös yhdenlaisen älyn merkki.

Puhutaanhan erilaisista älykkyyksistä ja herkkyyksistä. Ja että kaikilla on vahvuuksia ja lahjoja jotka tarvitsevat vain suotuisat olosuhteet. Yksi älyn merkki on kyky oppia, siis myös virheistään. Tätä sotkee traumatausta joka usein ilmenee toistamispakkona jota ei itse voi järjellä ymmärtää. Eli kaikki mielen moniulotteisuus tekee persoonallisuuden. Älykäs voi hyvin olla ilkeä ja itsetiedoton. Siis ovelastikin paha. Tämäkin kannattaa muistaa. Tyhmän pahuus on karkeampaa ja helpommin havaittavissa.

Totta, että erityisesti kehityksellinen trauma pysäyttää kasvun ja täten älykkään potentiaali jää helposti piiloon, kun kaikki energia menee selviytymiseen. On ikään kuin vain tämä hetki, johon ihminen pyrkii hakemaan helpotusta keinolla millä hyvänsä, koska jatkuva selviytymistilassa oleminen on uuvuttavaa. Tällöin älykäskin sortuu usein toimimaan tavoilla, jotka päälle päin vaikuttavat täysin järjenvastaisilta ja kaikkea muuta kuin älykkään ihmisen tekemisiltä.

Myös akuutti päihdeongelma sabotoi mm. toiminnanohjausta ja tietoisuutta sekä omasta itsestä että ympäröivästä maailmasta, jolloin ihmisen käytös voi olla hyvin impulsiivista ja matalamielistä korkeasta älykkyydestä huolimatta. Jos taas älykäs ihminen on kasvanut tai elänyt pitkään häiriintyneessä ympäristössä, jossa häntä on pyritty latistamaan ja muut ovat projisoineet häneen omia vajavaisuuksiaan, niin lopputuloksena voi olla "tyhmän" lailla käyttäytyvä ihminen, joka ei tiedosta omaa älykkyyttään. Ihminen siis omaksuu identiteetin, joka ei vastaa hänen oikeaa minäänsä ollenkaan. 

Mä tiedän erään aikuisen, joka vankilasta vapauduttuaan sai apua sosiaalihuollosta jja päihde- ja mielenterveshoitajalta. On ollut pitkä päihdehistoria taustalla. Hänen käytös oli kuin lapsella: hammaslääkäriä pelkäsi ja häntä piti pitää kädestä kiinni toimenpiteen aikana. Kun hänet ilmoitettiin työkkärin, suu loksahti auki: mikä se työkkäri on. Lapsena ei ollut tuollainen. Kehitys oli normaali. Koulusta ei tosin kiinnostunut mutta tykkäsi puuhailla teknisten juttujen ja asennus/korjaustöiden kanssa. 

Älykkäät on kovia pieremään

Matalaälyisen ihmisen maailma on binäärinen. 

Maailma on keskinkertaisten. Tämä pätee ihan yliopistoonkin, missä huippu ei saa kaipaamaansa haastetta vaan lähdetään ulkomaille toteuttamaan potentiaaliaan. Kansaa halutaan korkeakouluttaa ja samalla se tarkoittaa tason laskemista. Kaikista voi tulla lääkäreitä ja tekoälytutkijoita, jos vain kovasti yrität. Amkeihin halutaan oma tohtorin koulutus. Gaussin käyrä ei katoa mihinkään. Peruskoulu on liian haastava hyvin heikolle, hyvin lahjakkaalle liian puuduttuva kun mennään keskinkertaisen massan mukaan. Entisaikaan maalla jokaiselle oli jotakin työtä, myös lukutaidottomalle apupojan töitä. Sitten tuli teollistuminen ja kaupungistuminen, löytyi samanlaisena toistuvaa liukuhihnatyötä tehtaalla. Vielä kasarilla tarvittiin apulaisia ja näin ollen alle 80 iq varustettu ihminen sai hankittua elantonsa kunnes automatisaatio alkoi korvaamaan töitä. Monelle keskinkertaisellekaan ei kohta tahdo olla töitä tekoälymurroksen takia, mm. sairaalan tekstinkäsittelijä on turha kun tekoäly kaiken hoitaa nopeasti, mutta lääkäri oman työnsä lisäksi käyttää ajan tekoälyn korjaamiin virheisiin, ja hallinnollisissa hommussa koulutettu toimii oman työnsä lisäksi sihteerinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nobelisti William Shockley (fysiikka, 1956): Transistorin keksijänä tunnettu Shockley oli myöhemmällä iällään kiinnostunut eugeniikasta ja levitti rasistisia teorioita, joissa hän väitti mustien olevan älyllisesti alempia kuin valkoisten.

Pahoittelut, mutta hänen väite ei ole mitenkään väärä. Se ei ole poliittisesti korrektia tietenkään sanoa ääneen, mutta totuusarvo ei silti muutu.

Olen huomannut, että ihmiset, jotka toistavat papukaijamaisesti rasisti sanaa, kuten eräät poliitikot, eivät lainkaan vaikuta järjen jättiläisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehti ylistää:

 

Nat-si-johtajat loistivat älykkyystesteissä

Natsijohtajista monet olivat erittäin älykkäitä, osa jopa neroja. 👍

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2010111112682998

Hyvä esimerkki siitä, miten älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia.