Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*
Kommentit (884)
Niin makaa kuin petaa, eli oma vanhempani saa mennä laitokseen makaamaan p-skavaipoissa. Liekö hirveästi ruuhkaa vierailijoista kun ensin ornistaa koko elämänsä muiden haukkumiselle, sättimiselle ja manipuloinnille. Aviomiehensä ajoi it-emurhaan jo vuosikymmen sitten.
Mistään hinnasta en ota tuollaista omiksi riesoikseni ja pilaamaan omaa turvaani ja rauhaani. Ilkeä pahansuopainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat teki jo 70-luvulla aika vanhana lapsia. Itse en ole vielä 50 ja vanhemmat täytti 80.
Molemmat vanhempani saivat syöpädiagnoosin ennen kuin täyttivät 70 vuotta. Itse jätin lapset hankkimatta ja päätin etten osta omistusasuntoa ennen kuin vanhemmat ovat kuolleet. Minun kannattaa asua vuokralla kerrostalokaksiossa (hissitön talo) tehdä töitä ja säästää rahaa.
En voi ottaa majoittaa vanhempia, koska asuntoni on liian pieni ja talo on hissitön. Minulla ei ole aikaa hoitaa vanhempia, koska joudun käymään töissä.
KELA voi toki maksaa minulle asumistukea isompaan asuntoon ja "kotihoidontukea" vanhusten hoitoon. Jos nämä etuudet ovat riittävän suuret (4000 euroa/kk puhtaana käteen) niin sitten voin harkita päivätyön lopettamista ja isomman asunnon vuokraamista.
Pärjätkööt itsekseen, niin on minunkin pitänyt ihan pikkulapsesta.
Helppo päättäjien vaatia tällaista (jos on edes totta) kun heillä on varaa palkata hoitajat kotiin. Tai ostaa yksityiseltä hoitopaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Joo, lapsethan kuuluisasti viedäänkin synnäriltä heti armeijaan ja omaan opiskeluasuntoon aloittamaan omaa elämää.
Mieti nyt vähän? Olet itse 30, lapset juuri tehty, sinut kolmekymppisenä tehneet vanhemmat on 60. Parikymmentä vuotta tulevaisuuteen, lapset lentää pesästä, itse olet 30+20=50 ja omat vanhempasi 60+20=80.
Mitä sitten?
Äiti on ollut aina ilkeä, nyt alzheimerin alkaessa myös itsesäälinen (ymmärrän, se olisi paha paikka itsellekin).
Ilkeys ei ole vanhetessa vähentynyt yhtään. Pysyn kaukana niin kauan, kuin on se mahdollisuus. Olis mulla huoneita, mutta mutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on ollut aina ilkeä, nyt alzheimerin alkaessa myös itsesäälinen (ymmärrän, se olisi paha paikka itsellekin).
Ilkeys ei ole vanhetessa vähentynyt yhtään. Pysyn kaukana niin kauan, kuin on se mahdollisuus. Olis mulla huoneita, mutta mutta.
Ollaanko me oltu kaikki ihania lapsia heille? Tottakai on inhimillistä jos on kaunaa vanhempiaan kohtaan, ajatella, että en hoida. Mutta sukupolvitrauman ja koston kautta ajattelu on aika lapsellista. Me ollaan tilanteessa, joka on tiedetty jo kauan tulevan; vanhuksia on paljon, sos. ja terveydenhuolto on kriisissä ja jotenkinhan ne vanhukset pitää hoitaa. Mielummin hyvin (myös ne ilkeät) kuin huonosti.
En voisi kuvitella asuvani muistisairaiden vanhempieni kanssa. Isältäni on päivärytmi kadonnut täysin ja hän voi alkaa huutamaan vaikka keskellä yötä niin että muut herää. Kerrostalosta tulisi äkkiä häätö jos isä muuttaisi tänne. Molemmat ottaa ruokia likaisilla ruokailuvälineillä suoraan purkeista, sotkee muutenkin paikkoja, päästää kaikki ovelta ovelle kiertävät kaupustelijat ja muut sisään yms. Yhteiselosta ei enää tässä vaiheessa tulisi mitään, ellen lopettaisi työntekoa ja laittaisi omaa elämääni tauolle ja keskittyisi vanhempiini 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Joo, lapsethan kuuluisasti viedäänkin synnäriltä heti armeijaan ja omaan opiskeluasuntoon aloittamaan omaa elämää.
Mieti nyt vähän? Olet itse 30, lapset juuri tehty, sinut kolmekymppisenä tehneet vanhemmat on 60. Parikymmentä vuotta tulevaisuuteen, lapset lentää pesästä, itse olet 30+20=50 ja omat vanhempasi 60+20=80.
Mitä sitten?
Mulla, eri, isä 73 v on jo hoivakodissa käänneltävänä ja äiti 78 laiskan pumppunsa kanssa asiointiavun tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Joo, lapsethan kuuluisasti viedäänkin synnäriltä heti armeijaan ja omaan opiskeluasuntoon aloittamaan omaa elämää.
Mieti nyt vähän? Olet itse 30, lapset juuri tehty, sinut kolmekymppisenä tehneet vanhemmat on 60. Parikymmentä vuotta tulevaisuuteen, lapset lentää pesästä, itse olet 30+20=50 ja omat vanhempasi 60+20=80.
Mitä sitten?
Mulla, eri, isä 73 v on jo hoivakodissa käänneltävänä ja äiti 78 laiskan pumppunsa kanssa asiointiavun tarpeessa.
Harmillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Joo, lapsethan kuuluisasti viedäänkin synnäriltä heti armeijaan ja omaan opiskeluasuntoon aloittamaan omaa elämää.
Mieti nyt vähän? Olet itse 30, lapset juuri tehty, sinut kolmekymppisenä tehneet vanhemmat on 60. Parikymmentä vuotta tulevaisuuteen, lapset lentää pesästä, itse olet 30+20=50 ja omat vanhempasi 60+20=80.
Mitä sitten?
Mulla, eri, isä 73 v on jo hoivakodissa käänneltävänä ja äiti 78 laiskan pumppunsa kanssa asiointiavun tarpeessa.
Harmillista.
No ei oikeastaan. Mulla on lapsihommat jo hoidettu ja nämä vanhushommatkin loppusuoralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.
Höpö höpö. Itse olen syntynyt 60-luvulla enkä tiedä ketään tämmöistä.
Olen törmännyt tuohon ainoastaan maaseudulla, tilan jatkaja on huolehtinut vanhemmistaan. 70-luvulla oli ns. syytinki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.
Höpö höpö. Itse olen syntynyt 60-luvulla enkä tiedä ketään tämmöistä.
Olen törmännyt tuohon ainoastaan maaseudulla, tilan jatkaja on huolehtinut vanhemmistaan. 70-luvulla oli ns. syytinki.
Maaseudulla tämä on itsestäänselvyys edelleen, tänäkin päivänä.
Kukas persu se olikaan, jonka mielestä vanhemmat pitää hoitaa kotona?
Tuskin itse ottavat muistisairasta kotiinsa, mutta poliitikoilla onkin varaa pistää vanhemmat laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan vuoroviikkojärjestelyihin uusi aspekti. Vanhukset saa vaihtaa kotia viikon välein, kun hoitovastuu jaetaan sisarusten kesken. Vuoroviikkovanhuus.
Vuosittain ennen vaihdettiin.
Miksi pitäisi olla armollisempi vanhuksille kuin lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.
Höpö höpö. Itse olen syntynyt 60-luvulla enkä tiedä ketään tämmöistä.
Olen törmännyt tuohon ainoastaan maaseudulla, tilan jatkaja on huolehtinut vanhemmistaan. 70-luvulla oli ns. syytinki.
Maaseudulla tämä on itsestäänselvyys edelleen, tänäkin päivänä.
Kyllä, juuri näin. Se on luonnollisin tapa hoitaa asiat. Vanhukset laitetaan laitokseen ja sitten ihmetellään kun heillä on paha olla.
Sääntöihin pitää sitten kuulua edes se reiluus, että hoidon taso on samaa, kuin mitä itse lapsena sai. Tällä periaatteella jos mennään, niin vanhempieni hoito ei tule minkäänlaiseksi rasitteeksi. Riittää, kun on joku nurkka mihin heidän komentaa olemaan.
Jokunen vuosi sitten appiukon hoitaminen oli 24/7 homma. Ei mitenkään verrattavissa lastenhoitoon.
Meitä oli 5 aikuista vuorotellen hänen kintereillään ja lapsillekin oli sanottu, että heti pitää kertoa aikuiselle kun näkee ukon pihalla ilman aikuista tai jos sisätiloissa huomaa jotain kummaa.
Ukko kun saattoi tosta noin vaan päättää lähteä hortoilemaan rollaattorilla autotielle tai pahassa tapauksessa autolla tai traktorilla! Kaikista menopeleistä piti AINA muistaa ottaa avaimet pois kun jätti käyttämättömänä pihaan. Tai pysäköidä ne jonnekin loitommas.
Joo, lapsethan kuuluisasti viedäänkin synnäriltä heti armeijaan ja omaan opiskeluasuntoon aloittamaan omaa elämää.
Mieti nyt vähän? Olet itse 30, lapset juuri tehty, sinut kolmekymppisenä tehneet vanhemmat on 60. Parikymmentä vuotta tulevaisuuteen, lapset lentää pesästä, itse olet 30+20=50 ja omat vanhempasi 60+20=80.