Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Jokunen vuosi sitten appiukon hoitaminen oli 24/7 homma. Ei mitenkään verrattavissa lastenhoitoon.
Meitä oli 5 aikuista vuorotellen hänen kintereillään ja lapsillekin oli sanottu, että heti pitää kertoa aikuiselle kun näkee ukon pihalla ilman aikuista tai jos sisätiloissa huomaa jotain kummaa.
Ukko kun saattoi tosta noin vaan päättää lähteä hortoilemaan rollaattorilla autotielle tai pahassa tapauksessa autolla tai traktorilla! Kaikista menopeleistä piti AINA muistaa ottaa avaimet pois kun jätti käyttämättömänä pihaan. Tai pysäköidä ne jonnekin loitommas.
Nykyään asutaan sinkkutalouksissa eli ei ole edes mitään pihaa vaan olet jumissa pienessä kerrostaloyksiössä sitten tuollaisen ilkeän papparaisen kanssa 24/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.
Höpö höpö. Itse olen syntynyt 60-luvulla enkä tiedä ketään tämmöistä.
Olen törmännyt tuohon ainoastaan maaseudulla, tilan jatkaja on huolehtinut vanhemmistaan. 70-luvulla oli ns. syytinki.
Maaseudulla tämä on itsestäänselvyys edelleen, tänäkin päivänä.
Paitsi, että tiloilla ei ole jatkajia. Puoliso itse ja kaikki sisaruksensa ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän opiskeluiden ja töiden perässä. Tilaa ei jatka kukaan. Vanhukset hoiti kotihoito ja hoivakoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on ollut aina ilkeä, nyt alzheimerin alkaessa myös itsesäälinen (ymmärrän, se olisi paha paikka itsellekin).
Ilkeys ei ole vanhetessa vähentynyt yhtään. Pysyn kaukana niin kauan, kuin on se mahdollisuus. Olis mulla huoneita, mutta mutta.
Ollaanko me oltu kaikki ihania lapsia heille? Tottakai on inhimillistä jos on kaunaa vanhempiaan kohtaan, ajatella, että en hoida. Mutta sukupolvitrauman ja koston kautta ajattelu on aika lapsellista. Me ollaan tilanteessa, joka on tiedetty jo kauan tulevan; vanhuksia on paljon, sos. ja terveydenhuolto on kriisissä ja jotenkinhan ne vanhukset pitää hoitaa. Mielummin hyvin (myös ne ilkeät) kuin huonosti.
Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä tänne. Vanhemmat taas ovat päättäneet lapset tehdä ja on heidän velvollisuutensa tarjota turvallineen lapsuus ja tarjota lapselle rakkautta. Miksi pilata oma aikuisikänsä hoitamalla ilkeää ja väkivaltaista vanhusta, joka jo pilasi sinun lapsuutesi? Puolestani saa maata yksin vaipoissa vanhainkodissa ja en todellakaan ole ainut, joka näin ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.
Mutta et sä teinejä hoida.
Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym.
Vahditaan ettei hortoile yöllä ulkona.
Harva 15 v. on harhaluuloinen dementikko vaipoissaan.
Vierailija kirjoitti:
En ketään. Vanhetessaan ovat tulleet itsekkäiksi. Ei oteta neuvoja vastaan, apua ei suoraan pyydetä, vaan oletetaan että kaikki tehdään pyytämättä ja ilmaiseksi. Ikinä en pystyisi asumaan saman katon alla.
Eivätkö he ole ilmaiseksi sinut kasvattaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ketään. Vanhetessaan ovat tulleet itsekkäiksi. Ei oteta neuvoja vastaan, apua ei suoraan pyydetä, vaan oletetaan että kaikki tehdään pyytämättä ja ilmaiseksi. Ikinä en pystyisi asumaan saman katon alla.
Eivätkö he ole ilmaiseksi sinut kasvattaneet?
Lapset tehdään ihan vapaaehtoisesti itse.
Voin auttaa kuskauksissa, kauppakäynneissä, ruoanlaitossa, laskuissa, muistuttaa lääkkeistä ja siivota, mutta varsinaista hoitotyötä en suostu tekemään. Se kuuluu yhteiskunnalle ja vaatii nimenomaan sitä laitoshoitoa, jota ollaan lakkauttamassa. Yleisesti ottaen juuri ne muistisairaat ja vaikeimmin liikuntarajoitteiset ovat niitä vanhuksia, joiden kanssa omaiset eivät yksin jaksa. Ja juuri nämä vanhukset, joille ei pelkkä avustava kotihoito riitä, halutaan nyt jättää omaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se autettava ole pakko olla äiti, isä, appiukko tai anoppi. Voit auttaa iäkästä ystävää tai naapuria tai saada seurakunnan, Punaisen Ristin tai muun järjestön/yhdistyksen kautta ystävän tai läheisen, jota auttaa. Ei ole pakko auttaa sukulaista, jos välit huonot tai ei aikaa/voimia. On mukava auttaa ihmistä, josta pitää. Ei tehdä tästä auttamisesta hampaat irvessä pakkopullaa tai itkien ylirasittuneena. Kiva, jos se on lähisukulainen, mutta yhtä arvokasta on jos autat ystävää tai muuta mukavaa tuttua. Itse autan monia iäkkäitä tuttavia ja ilo myös minulle, ei kärsimys rasite. Teen sen mukaan, kuin minulla on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ketään. Vanhetessaan ovat tulleet itsekkäiksi. Ei oteta neuvoja vastaan, apua ei suoraan pyydetä, vaan oletetaan että kaikki tehdään pyytämättä ja ilmaiseksi. Ikinä en pystyisi asumaan saman katon alla.
Eivätkö he ole ilmaiseksi sinut kasvattaneet?
Eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.
Mutta et sä teinejä hoida.
Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym.
Vahditaan ettei hortoile yöllä ulkona.
Harva 15 v. on harhaluuloinen dementikko vaipoissaan.
Täyspäiselle teille voi asettaa rajoja, kuten vaikka kotiintuloajan. Dementikolle ei. Jos pappa päättää lähteä talviyönä klo 03 paitahihasillaan ulos, niin hän lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Voin auttaa kuskauksissa, kauppakäynneissä, ruoanlaitossa, laskuissa, muistuttaa lääkkeistä ja siivota, mutta varsinaista hoitotyötä en suostu tekemään. Se kuuluu yhteiskunnalle ja vaatii nimenomaan sitä laitoshoitoa, jota ollaan lakkauttamassa. Yleisesti ottaen juuri ne muistisairaat ja vaikeimmin liikuntarajoitteiset ovat niitä vanhuksia, joiden kanssa omaiset eivät yksin jaksa. Ja juuri nämä vanhukset, joille ei pelkkä avustava kotihoito riitä, halutaan nyt jättää omaisille.
Jos väkisin yhteiskunta hoidattaisi lapsilla vanhukset, niin voisi myös saada tuplavahingon.
Vanhusta hoidettaisiin väärin, ja tämä pitäisi laittaa laitokseen. Lapsi sitten laitettaisiin toiseen laitokseen, eli vankilaan, kun hoiti väärin.
Tuplavahinko, kun kaksi tyyppiä laitoksessa yhteiskunnan varoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin.
Mun isäni ehtii kuolla ennenkuin tuollainen lakimuutos tulisi.
Mutta JOS tulisi tuollainen laki, niin pitäisi muuttaa monia muitakin lakeja. Mm vanhusten itsemääräämisoikeus. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että vanhus voidaan lukita yhteen huoneeseen omaistensa ollessa töissä ja lääkitä vanhus yöksi niin tainnoksiin, että nukkuu yöt. Myös hyväksyä moni muukin asia, jolla vanhuksen ihmisarvo laskee. Hoivakodeissa erilaisiin rajoitustoimiin edellytetään lääkärin lupaa, mutta kotioloissa omaiset saisivat pääättää, milloin vanhus on tarpeellista köyttää sänkyyn kiinni tai pukea vaikka pakkopaitaan.
Eihän se tuollaista ole. Vanhuksella on oikeudet vaikka asutaan yhdessä. Useimmat pystyy liikkumaan rollaattorilla ja käyttää vaippoja. Työaikana käy kotihoitaja vilkaisemassa, kuinka vanhus voi.
Niin on talon väelläkin oikeudet - omaan elämään.
Jonka se vanhus on antanut. Ihan kauheaa huomata miten omia vanhempia tai appivanhempia pidetään taakkana, roskana ja oman elämän pilaajina.
Lapset eivät ole ikinä mitään velkaa vanhemmilleen - lain(kaan) mukaan.
Lapset eivät ole pyytäneet syntyä.
PISTE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vapautuu ehkä ei. Lapset saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin.
Mun isäni ehtii kuolla ennenkuin tuollainen lakimuutos tulisi.
Mutta JOS tulisi tuollainen laki, niin pitäisi muuttaa monia muitakin lakeja. Mm vanhusten itsemääräämisoikeus. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että vanhus voidaan lukita yhteen huoneeseen omaistensa ollessa töissä ja lääkitä vanhus yöksi niin tainnoksiin, että nukkuu yöt. Myös hyväksyä moni muukin asia, jolla vanhuksen ihmisarvo laskee. Hoivakodeissa erilaisiin rajoitustoimiin edellytetään lääkärin lupaa, mutta kotioloissa omaiset saisivat pääättää, milloin vanhus on tarpeellista köyttää sänkyyn kiinni tai pukea vaikka pakkopaitaan.
Eihän se tuollaista ole. Vanhuksella on oikeudet vaikka asutaan yhdessä. Useimmat pystyy liikkumaan rollaattorilla ja käyttää vaippoja. Työaikana käy kotihoitaja vilkaisemassa, kuinka vanhus voi.
Niin on talon väelläkin oikeudet - omaan elämään.
Jonka se vanhus on antanut. Ihan kauheaa huomata miten omia vanhempia tai appivanhempia pidetään taakkana, roskana ja oman elämän pilaajina.
Jospa ne ovat pilanneet sen elämän. Jo lapsuudessa.
Taidan itse mennä takaisin sinne lastenhuoneeseen kun ei ole itsellä mikään perhe-elämä lähtenyt tulille.
Muuttaisin ulkomaille, jos Suomeen säädettäisiin joku typerä laki jonka mukaan lapsilla on velvollisuus huolehtia vanhemmista.
Raja on auki. Nopea lähtö Ruotsiin tai Norjaan olisi helppo. Setä oli monta vuotta töissä Norjassa ja sanoi, että mukava paikka asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.
Höpö höpö. Itse olen syntynyt 60-luvulla enkä tiedä ketään tämmöistä.
Olen törmännyt tuohon ainoastaan maaseudulla, tilan jatkaja on huolehtinut vanhemmistaan. 70-luvulla oli ns. syytinki.
Maaseudulla tämä on itsestäänselvyys edelleen, tänäkin päivänä.
Paitsi, että tiloilla ei ole jatkajia. Puoliso itse ja kaikki sisaruksensa ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän opiskeluiden ja töiden perässä. Tilaa ei jatka kukaan. Vanhukset hoiti kotihoito ja hoivakoti.
Ikävä kyllä kuolevia maaseutuja on koko ajan enemmän. Pikkupaikkakunnilla, ei siis vain maataloudessa tai tiloilla kuitenkin vanhukset (ei välttämättä edes oma vanhempi) hoidetaan itse siihen asti kunnes joutuvat sairaalahoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina.
Höpö höpö.
Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v.
Ettekö osaa laskea.
Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.
Vahditaan ettei hortoile yöllä ulkona.