Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Enemmän aikaa tuo on ollut suomalaista(kin) kulttuuria ja vasta vajaa satavuotta on ollut niin, että ihmiset on olleet omillaan. Suomi on ollut agraaliyhteiskunta vielä 70-luvullakin ja se on ollut sitä, että useampi sukupolvi on asunut samassa taloudessa.
Vasta kaupunkilaistuminen ja maatalouselinkeinon väheneminen on tuonut asiaan muutoksen.
Eihän tuo ole ollut laajempaa faktaa kuin talollisilla.
Muut muuttivat työn perässä, osa ulkomaille, tai vanhukset jäivät entisen työnantajansa nurkkiin. Joku lapsista saattoi olla siinä, ehkä, tai ottaa leskimummon/vaarin kotiinsa ( jos tämä ei avioitunut itse uudelleen).
Olot eivät olleet vanhalla ja vaivaisella usein juhlimisen arvoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomesta duunataan kehitysmaata. Varmaan asukitkin on parinkymmenin vuoden päästä kehitysmaista ja kulttuuri sen mukaista. Pahinta on tässä vielä, että ratkaisua asiaan ei taida saada mitään nykypuoluetta äänestämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
Enemmän aikaa tuo on ollut suomalaista(kin) kulttuuria ja vasta vajaa satavuotta on ollut niin, että ihmiset on olleet omillaan. Suomi on ollut agraaliyhteiskunta vielä 70-luvullakin ja se on ollut sitä, että useampi sukupolvi on asunut samassa taloudessa.
Vasta kaupunkilaistuminen ja maatalouselinkeinon väheneminen on tuonut asiaan muutoksen.
Kyllä se oli hyvin harvinaista jo 70-luvulla että samassa taloudessa olisi asuttu. Maataloissakin vanhalle parille hankittiin yleensä erillinen asunto sukupolven vaihtuessa.
Oikeastaan 50-luku on se viimeinen vuosikymmen jolloin vanhukset jäi useammin jälkipolvien hoidettavaksi.
Jos joku heistä oli hengissä. Tavallisesti 1/4.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.
On se kuulunut suomalaiseen kulttuuriin. Ja myös eurooppalaiseen. Yleensäkin joka kulttuuriin, että läheisistä pidetäään huolta. No kieltämättä Suomessa ei edes perheestä tule välttämättä läheisiä. Ja vain rikkailla jää se lasten huone tyhjäksi. Me klyhät muutamme pieneen vuokra-asuntoon, kun lapset muuttaa omilleen.
Mistä ne mummonmökit sitten on tulleet?
Suomalainen vanhus on aina pärjännyt itse. Ja halunnutkin pärjätä.
Miten hoidetaan tilanne jossa anoan lapsen vanhemmat ovat eronneet ja toisella vanhemmalla uusi puoliso jolla ei lainkaan lapsia? Miten mä saan ton konkkaronkan mahtumaan kahden ihmisen pieneen rivitaloon? :D Eihän tossa kerkeäisi muuta tehdäkkään kuin "hoivata" ja repiä niitä irti toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän aivopieru tuo oli? Ei se HUONE riitä mihinkään. Pitäisi olla myös esteetön wc ja tietenkin joku myös hoitamassa sitä vanhusta.
Vanhuksen pitäisi pärjätä yksikseen sillä välin kun lapsensa ovat töissä, harrastuksissa, kaupassa, ystävien luona jne. Miten se onnistuu, jos vanhus ei esimerkiksi pääse vessaan omin avuin, pysty syömään itse tai yrittää lähteä ulos?
Ainakin kerrostaloasunnon on pitkään pitänyt rakentaa esteettömiksi. Eteisessä, kylpyhuoneessa ,vessassa pitää olla pyörätuolin kääntymisen verran tilaa.
Ja kuinka monella on tällainen asunto?
Hissi? Ei kierreportaita?
Ei minulla ainakaan. Ja äitini jalat ovat huonossa kunnossa.
Mitä jos lapsi on vanki, vammainen, sairas?
Seniori ei tahdo muuttaa kenenkään luokse?
On mahdoton ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohiksena, mutta tuli tästä keskustelusta mieleen...
Tässä 58-vuotiaana kun tapailee miehiä ajatuksella, että olisi kiva löytää se loppuelämän kumppani, melkein kaikissa tapauksissa tulee sama asia eteen: miehet etsivät tulevaisuuden omaishoitajaa. Kaikilla on sama toive, että nainen olisi sitten se sairaanhoitaja ja auttaja, kun itse ei enää pysty liikkumaan. Toki niin se pitäisi parisuhteessa mennäkin, että jos tulee jotain sairauksia ym. niin autetaan ja ollaan tukena. Mutta kun se näyttää olevan se ykköskriteeri, että naisen pitäisi olla hyvässä kunnossa ja nuorekas, jotta jaksaa sitten hoitaa miehen, kun mies on vanha ja sairas. Missään kohtaa ei puhuta siitä, että kukas sen naisen hoitaa. Ei tietysti kukaan, kun naisen tehtävä on olla se hoituri. Ja minuun on ottanut yhteyttä siis 70-80 -vuotiaat miehetkin...
Olen täysin helisemässä jo vanhan äitini kanssa. Aikuisen lapseni apuna olen ilman muuta, tuli mitä tuli, sen verran minusta ainoa irtoaa jaksamista.
Mutta...olen vaativassa työssä, teen pitkiä päiviä ja ylläpidän itse omakotitaloa ym. Siitä huolimatta minut naisena nähdään pelkästään hoivaviettisenä taloudenhoitajana ja sisarhentovalkoisena, jonka elämäntehtävänä muut surutta olettaa olevan kaikkien muiden hoitamisen vanhana. Eikä pelkästään omia vanhempien vaan myös niiden kumppanien. Älkää nyt jaksako. Kun minäkään en jaksa.
Tämä ! :) Kun vain pitää omista rajoistaan samalla huolta, niin vanhempien auttamisesta saa todellakin hyvää mieltä ja merkityksellisyyttä.
Vaikka he hiukan vaikeita tapauksia ovatkin.
Mitä pidempään ihminen elää, sitä enemmän myös ne ikävät piirteet tulevat esiin.
Lähestulkoon meillä kaikilla.
Jäämme jumiin tiettyihin tapoihin ja mielen joustavuus vähenee.
Autan silti
En usko, että itsekään olen sen parempi ihminen vanhana. Ehkä vähän :)
Sota-ajan traumat näkyvät heissä ja sen voin asioihin perehtyneenä tiettyyn pisteeseen antaa anteeksi.
Vaikea saada toisinaan sisarukset mukaan, mutta itse olen päättänyt, että jätän itselleni hyvää mieltä ja toisille empaattista hoivaa kykyni mukaan.
Jalanjälki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo tällä hetkellä monet ihmiset eli naiset paikkailevat kotona asuvan vanhuksen (en edes sano läheisen) kotihoitoa, jos vain etäisyyksien puolesta voivat. Hoitavat hoivakotiasukkaiden asioita.
Oman jaksamisensa, työnsä, lastensa ja lastenlastensa kustannuksella. Ja sitten kotona saattaa olla vielä 50-70 -vuotias miesvauva.
Miksi incelit eivät ole tässä ketjussa? Eikö heilä ole vanhempia? Missä on Andrew Taten fanit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidan oman äitini asioita. Veljeni hoitaa vielä enemmän, kun vanhassa omakotitalossa on työtä sisällä ja ulkona. Äiti alkaa olla muistisairas eikä hän kykene muuta kuin lämmittämään ruuan mikrossa ja käymään itse vessassa. Lääkkeet antaa automaatti, ranteessa on turvaranneke ja kotihoito käy illalla katsomassa, kun illat on hänelle vaikeaa aikaa.
Veli ja minä ollaan nyt jaksamisen äärirajoilla. Ikää meillä on yli 60 vuotta. Äiti tarvitsisi apua paljon enemmän mitä me kyetään antamaan. Ihminen se minäkin olen enkä taivu mahdottomuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ! :) Kun vain pitää omista rajoistaan samalla huolta, niin vanhempien auttamisesta saa todellakin hyvää mieltä ja merkityksellisyyttä.
Vaikka he hiukan vaikeita tapauksia ovatkin.
Mitä pidempään ihminen elää, sitä enemmän myös ne ikävät piirteet tulevat esiin.
Lähestulkoon meillä kaikilla.
Jäämme jumiin tiettyihin tapoihin ja mielen joustavuus vähenee.
Autan silti
En usko, että itsekään olen sen parempi ihminen vanhana. Ehkä vähän :)
Sota-ajan traumat näkyvät heissä ja sen voin asioihin perehtyneenä tiettyyn pisteeseen antaa anteeksi.
Vaikea saada toisinaan sisarukset mukaan, mutta itse olen päättänyt, että jätän itselleni hyvää mieltä ja toisille empaattista hoivaa kykyni mukaan.
Jalanjälki
Ota minun omaiseni. Saat ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ja aiemmin vanhukset kuolivat tauteihin ja sairauksiin nopsaan, ei ne olleet sängynpohjalla vaipoissa 10 vuotta. Ei silloin ollut väkisin henkeä ylläpitäviä lääkityksiä. Väitän, ettänennenvanhaiset sitkeät ihmidet eivät olisi kestäneet jos heidän olisi ollut pakko hoitaa sairasta vanhusta 10-15 vuotta oman työn ohessa omassa kodissa.
Tai sitten ne olivat paketteina siellä sängyn pohjalla. Joskus nousivat reunalle istumaan.
Vanhainkodeissakin maattiin sängyissä, jos ei oltu niin virkeitä, että tehtiin vielä talon töitä. 1960-luvulla oli esim. karjakkoja, joilla ei ollut ikinä ollut omaa asuntoa. He menivät kunnalliskotiin 60-vuotiaina ja osallistuivat mm. tiskaamiseen.
Toisaalta nuorten naisten niskoille kasattiin sielläkin vastuu vaarallisista dementikoista. Heitä piti vartioida, etteivät he hyökkää sängystä muiden kimppuun, kuten eräässä saariston pikkukunnassa. Ylihoitajaa kiinnosti enemmän viivasuora lakanapino.
Toisessa paikassa tupakkamiehet räkivät lattioille ja aiheuttivat tulipalon vaaraa. Heitäkin vartioitiin (näin on ex-hoitaja minulle kertonut). Oma ruokailu hoidettiin jossain välissä seisten ja melkein juosten.
Noita kotihoito käyntejä pitää lisätä, tai sitten hänet on saatava johonkin palveluasuntoon tai vastaavaan.
Kunnat on nykyään ihan pääsemättömissä näitten vanhusten kanssa, jotka vielä jotenkuten pärjäsivät kotonaan, jos saisivat sinne riittävästi apua. Ja tietenkin ovat tyytyväisiä, jos on yksikin omainen, jota voidaan ikään kuin velvoittaa, vaikka periaatteessa heillä ei velvollisuutta olisikaan.
Lapset alkaa olla eläkeiässä, joten heitä painaa jo työssä käyminen ikänsäkin takia. Eihän kuusikymppinen ole verrattavissa kolme-ja neljäkymppiseen, sitä kaipaisi jo enemmänkin lepoa töiden jälkeen. Silti onkin toinen työmaa odottamassa, ja se työ vain lisääntyy.
Harva sitä pystyy olemaan niin julma, että kylmästi kieltäytyy auttamasta vanhaa vanhempaansa.
Joillekin voi tulla aivan kohtuuton työtaakka vielä siitäkin, että omat lapset vaatii itselleen vielä lastenhoito apua. Veny siinä sitten joka suuntaan!
On vain sitkeästi otettava yhteyttä vanhushoitopalveluyksikköön ja vaadittava sitä hoitokoti- tai palveluasuntopaikkaa.
Jos vanhus itse on vielä sitä mieltä, että ei suostu mihinkään lähtemään, niin sitten on lisättävä kotikäyntejä. Ei mitään muuta mahdollisuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa noin tehdäänkin, vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.
Kummat näissä muissa maissa muuttaa: vanhus lähelle lapsiaan vai lapset lähelle vanhusta? Miten työssäkäynti onnistuu, jos lapset ovat nämä muuttajat eikä vanhuksen kotipaikkakunnalla ole työpaikkoja? Kuka tässä tapauksessa elättää nämä aikuiset lapsensa? Se vanhusko? Vai maksetaanko näissä maissa niin hyvää omaishoidontukea, että töissä ei tarvitse käydäkään? Suomessa kun aika iso ongelma on, että vanhukset eivät halua muuttaa lähemmäs lapsiaan. Ei vaikka sen kotitönön saisikin myytyä.
Kiitos tarjouksesta :)
Kuten tekstissäni vihjaisin, omien rajojen puitteissa.
Eli vain omia rakkaita suostun hoivaamaan ja just sen verran, etten itse uuvu.
Liikaa.
Omat rajat tarkoittaa myös sitä, että olemme suoraan puhuneet vaikeista kohdista.
Tosin se on ollut monen vuoden projekti ennen kuin tapahtuu edes pikkuinen muutos.
En ole edes odottanut, että mikään muuttuu.
Vie kyllä hitokseen voimia :(
Vilpittömästi toivon, että just sinulle ja vanhemmillesi löytyy sopiva ratkaisu ! <3
Meillä on nyt kovan väännön kautta saatu ministi ulkopuolista apua
Ja kannassani pysyn, että jaan läheisilleni mieluusti apua (rajojen kanssa) ja saan siitä myös hyvää mieltä itselleni.
Ymmärrän, et toisilla vielä haastavammat olosuhteet.
Kukin tekee omanlaiset ratkaisunsa <3
En tiedä miten tämä hoiva ongelma pitäisi ratkaista,
enkä lähde sillä tämän tekstin enempää vaivaamaan päätäni, kun jo oma työ on erittäin haastavaa.
Mielelläni toki kuulen uutisista kehittyneempiä ratkaisuja, kuin nyt esitetyt !
Voimia kaikille ja oivaltavia ehdotuksia valtaa pitäville <3
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin.
Minköhänlainen sellainen laki olisi joka velvottaisi hoitamaan. Velvoittaako joku laki hoitamaan ylipäätään ketään. Alaikäisellä on huoltaja mutta lapsen vanhempiakaan on vaikea velvoittaa huoltajuuteen. Jos huoltajuus ei toteudu lapsi otetaan huostaan. Millainen velvoite vanhusten kohdalla hänen perillisilleen tulisi ja entä jos he eivät velvoitteesta kykene huolehtimaan?
Omaishoitajaliiton mukaan:
70 % omaishoitajista on naisia
90% erityislasten hoitajista on naisia
Edelleen se hoitovastuu kasaantuu pääosin naisille.
50 % pitää kuitenkin samalla osallistua perheen kuluihin?
Kyllä se on kuulunut ihan 80 luvulle saakka.