Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Vierailija kirjoitti:

Nämä keskustelut ovat outoja. Ikäihmisen itsemääräämisoikeus vedetään vessasta ja muut pohtivat kenelle mummin ja papan hoito kuuluu. 

Kyllä se itsemääräämisoikeus usein päättyy samalla kun ei enää kykene itsestään huolehtimaan. 

Ainoa elossa oleva on anoppi, eikä kyllä ole tänne tulossa. Minä ehkä voisin ottaakin jos ihan pakko olisi, mutta mieheni ei äitiään saman katon alle huoli, sen verran pahoin on välit tulehtuneet aikanaan. 

Oma äiti hoidettiin vuosia kotiinsa me siskokset yhdessä: siivous, ulkoiluttaminen, kaupassa käyttö, ruoanlaitto, lääkkeitten anto, asioitten hoito, maksut. Työn ohella. Loppuun asti ei pystytty, kun oli omat perheet ja omat työpaikat ja äiti alkoi jo karkailla ulos yövaatteissa. Jatkettiin vielä kotihoidon turvin vuoden pari, sitten vanhainkotiin joksikin vuodeksi. Isä sairastui jo nuorempana, äiti hoiti hänet loppuun asti, kuoli aika nuorena. Apen hoiti anoppi ja anopin omat lapset kotiinsa, kuolemaansa asti. Ei tämä mikään ihan uusi juttu kyllä ole.

Mihin näissä pienissä kerrostaloasunnoissa vielä vanhukset pistettäisiin?  Turha vedota muinaisiin aikoihin ja maaseudun maatilaelämään.  Raskasta työtä tekevät ihmiset kuolivat nuorina, ja jos eivät, karmea saattoi olla vanhuksen kohtalo sukulaisten nurkissa.  Kyllä mummosta taitaisi nykysuomalaisellekin kelvata vain eläke. Yhä julmempia tarinoita saisimme lehdistä lukea, jos tämä omaishoidon malli toteutettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

En ota. Lapset kun lentävät pesästä, niin vaihdetaan pienempään asuntoon miehen kanssa ja ostetaan matkailuauto. Mulla ei ole mitään velvoitetta hoitaa omi eikä kenenkään muunkaan vanhempia.

Höpön höpön.

PerSSuista tulee seuraava pääministeripuolue niin sitten saadaan hoitaa itse itsemme ja omat vanhuksemme.

Ei yhteiskunnan kuulu kaikesta olla osallinen. 

Pelkästä verojen keruustakin on ihan riittävästi kuluja sen verran että pitäs kehittää veronkeruumaksu joka tulisi kaiken muun lisäksi. 

Yhteiskunnan palveluìitten tulee olla kustannusvastaavia kuten lupapalvelut jo lähes on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.

Se nimenomaan kuului suomalaiseen  kulttuuriin vielä-60-luvulla, nykynuoret ovat poistamassa sitä tapaa.

60-luvulla vielä valtaosa suomalaisista sai elantonsa maataloudesta.  Kaupungistuminen, siis maaltamuutto ja tämä lähiöasumismuoto alkoivat vasta silloin.  Naiset myös olivat vielä enemmän kotona kuin nykyään ja elämä kaikin tavoin köyhempää ja vaatimattomampaa.  Ei kannata haikailla niitä aikoja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa noin tehdäänkin,  vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on  varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan  varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.

Johtuisiko siitä, että iso osa boomereista ja x-sukupolven edustajista olivat vanhempina tunnekylmiä ja väkivaltaisia. Miksi välittää taksisin vanhemmasta, joka ei koskaan välittänyt sinusta, ei edes silloin kun olit pieni puolustuskyvytön lapsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä ei ole yksikään lastenhuone vapautunut, kaksi neljästä on kuollut ja yksi niin painava, etten pysty nostelemaan.

Sulla on siis kuolleita ja painavia lastenhuoneita?

Väärä paikka päteä.

-eri

Hoidan vanhempiani juuri sen saman verran, kuin he hoitivat omiaan. Eli hautaus ja perunkirjoitus.

Itsellä 50- ja 51- syntyneet vanhemmat. Ovat eronneet, asuvat 140km:n päässä meistä. Meillä kolme lasta, iältään 11, 7 ja 6v. Kaikilla lapsilla ei omaa huonetta.

Eli vielä hetkeen ei ole vapautumassa mitään tilaa.

Vanhempani riitelivät koko lapsuuteni ajan ja toisella uusi puoliso. Meille ei mahdu. Muuttaa ei voida, kun meillä on työpaikat täällä ja lapsilla koulut.

Käytännössä iäkkään äitini siirtäminen satojen kilometrien päähän on mahdottomuus. Hän ei jaksa eikä pysty matkustamaan. Minä en ole muuttamassa sille paikkakunnalle, perustuslaki onneksi vielä takaa suomalaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa.

Tavallisen, raihnaisen vanhuksen voisin hoitaakin. Mutta dementikkoa en. En jaksa valvoa öisin, en jaksa olla kotona 24/7, en jaksa syyttelyä ja aggression kohteena olemista. 

On kaksikin huonetta vapaana mutta vanhempani ovat jo kuolleet, ennenkuin lapset muuttivat pois kotoa.

Anoppi asuu omassa kodissaan ja hänellä on ikää jo lähes sata. Hän ei takuulla halua muuttaa meille asumaan,vaan asuu kodissaan loppuun asti. Olen ymmärtänyt, että näin kaikki vanhukset tulevat tulevaisuudessakin asumaan.

Katsotaan.

Olen hoivannut vanhempiani ennen kuin he pääsivät hoivakotiin. 

On aivan eri juttu huolehtia iäkkäästä läheisestä kuin huolehtia muistisairaasta. Meidän tapauksessa toinen on muistisairas ja toinen "vain" vanha ja hauras.  Saisivat Riikat, Petterit ja Mikat viettää viikon (yksin) 24/7 muistisairaan seurassa, niin siinä saattaisi ymmärrys kasvaa. 

Naurattaa ajatus että tänne kirjoittelevat miehet alkaisivat hoitaa vanhempiaan. Ne samat jotka haukkuvat naisia täällä ja ovat syrjäytyneitä. Tämä koskee myös heitä. 

Suomen sosiaaliturva on mahdollistanut aika epäterveen kehityksen, joka poikkeaa paljon esim. Etelä-Euroopan tavasta elää. Väitän, että siellä ollaan onnellisempia. Äidit eivät jää yksin, kun lapset syntyvät. Sukulaiset auttavat ja tukevat. Ajatus siitä, että joku jää kerrostaloon yksin hoitamaan yksin vauvaa, on siellä hyvin vieras. Samoin lapset hoitavat vanhempiaan, kun nämä ovat vanhoja. Asuvat lähistöllä ja käyvät auttamassa.

Suomessa halutaan elää itsenäisesti ja yksin. On totuttu siihen, että yhteiskunta tarjoaa vain oikeuksia ja apua. Velvollisuuksia ei ole mihinkään suuntaan. Avioeroja tapahtuu, kun ihmiset eivät mieti nenäänsä pitemmälle eivätkä jousta missään. Koska minä, minä, minä...

Sitten itketään yksin vauvan kanssa, itketään yksinäisiä nuoria, itketään yksinäisiä vanhuksia.... Ihminen tarvitsee ihmisten tukea. Jos aikuinen ihminen riitelee tiskivuoroista jotain perustavanlaatuista on jäänyt oppimatta, eli se vastuunkanto itsestä ja muista, rakastaminen ei vain rakastuminen. Huolenpito läheisistä ja velvollisuudet. Meillä lapsia tapetaan päiväkodeissa, vanhuksia tapetaan hoivakodeissa. Ehkäpä pitäisi tehdä jotain toisin. Ihan itse. Mitä jos jätettäisiin päiväkodit vain työssäkäyvien vanhempien lapsille, hoidettaisiin vanhuksia itse ja jätettäisi kaikkea yhteiskunnan harteille? Yhteiskunta toki huolehtii sairaalakuntoisista vanhuksista ja työssäkäyvien vanhempien lapsista vanhempien työn ajan, opettaa ja hoitaa terveyden, eli ne perustehtävät. 

Aloituksen lausahdus on tosiaan peräisin budjettipäällikkö Mika Jotain hesariin antamasta ylimielisestä lausunnosta. Poliitikoilta saamansa kritiikin jälkeen budjettipäällikkö yritti antaa KORJAAVAN haastattelun, jossa kertoi että ei tarkoittanut, että vain naiset olisivat hoivavastuussa. Ja että eihän se ole edes kansantaloudellisesti kannattavaa, jos ihmiset jäävät pois palkkatyöstä hoivailemaan tukien varassa.

Eilen yle:n väittelyssä Orpo määkäisi, että ihmisten on otettava yhä enemmän hoivavastuuta. Sama mies, jonka rakas äiti kuoli toissapäivänä hoivakodissa.

Omaishoitajaliiton mukasn 70% omaishoitajista on naisia ja 90% erityislasten hoitajista on naisia.

Yhtäkkiä miehet kuitenkin alkaisivat hoitamaan vanhempiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni haluaa hoitaa vanhempansa ottamalla ne tänne kotiimme asumaan niin siitä vaan. Tosin minä en todellakaan siinä kohtaa aio enää asua täällä 😅

Aivan. Hoitajalle voi tulla noutaja, ero tai sairaus. 

Ei edes ole omia lapsia, ja asuntooni on pieni, ei sinne mahdu ketään muuta. Missään nimessä: EN !!!!!!! Se asia ei kuulu sukupuoli lasten hoitaa, siks on olemassa ne kaikki hoivakodit.