Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Maailma on oikeasti väärällään miehiä ja todella monella niistä on sekä erinomainen luonne, että urheilullinen elämäntapa ja sen mukainen vartalo. 

Tämäkin on ihan totta. Juuri eilen tilasin Verkkarista, toimitus on nopea, kuten mainostavatkin, iltapäivällä odotan saapuvaksi!

Kävin aamulla jättämässä miehen, jolla on todella mahtava luonne ja meillä oli aivan ihanaa yhdessä, seksi loistavaa, sillä jippii, parempi painos on jo postissa matkalla!

Ei ole omaa kokemusta, mutta toinen vanhemmistani on kova liikkumaan ja toinen ei. Tämä asia ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia heidän suhteessaan, muut jutut kyllä. Toinen harrastaa ja liikkuu niin paljon kuin haluaa ja toinen tekee omia asioitaan. Parisuhteessa kaikista eniten merkkaa yhteiset arvot ja halu sitoutua suhteeseen.

Täsmäohjeet

1. Lähde siitä perusolettamasta, että mies ei muutu

2. Mieti tarkkaan, onko tämä sulle parisuhteessa yksi tärkeimmistä asioista. Voi olla hankala löytää suhdetta, joka täyttää kaikki tarpeet. Samalla voit otaksua, että miehelle voi tulla terveyshaasteita. Kyllä niitä silti voi tulla sinullekin. 

3. Onko mies myös tekojen tasolla ihana? Onko empaattinen? Näkeekö vaivaa? Joskus pulska kumppani on valmiimpi vastavuoroiseen rakkauteen kuin fitti kaveri, jolla omat projektit ajavat ohi. 

4. Jos jatkat, ota aikaa tutustumiseen. 

Ei kai miehen tarvitse mikään liikuntahirmu olla, että elämäntapanne sopivat yhteen, jos muuten sovitte yhteen. Ei tarvitse olla kuin paita ja p e r se. On aivan tervettä, että molemmilla on omia harrastuksia. Eikö se olisi hyvä kompromissi, jos mies kasvattaisi kuntoaan sen verran, että voisi osallistua palauttaville kävelylenkeille kanssasi ja pysyisi esimerkiksi lomamatkoilla ja kaupunkikävelyillä mukana menossasi? Voisit ihan sanallistaa tällaiset toiveet hänelle. Vaikka hän ei nyt pystyisi, niin luultavasti voisi pystyä, jos ottaisi asiakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne 
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,

Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?

Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?

Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään. 

Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂

Haluan antaa miehelle mahdollisuuden kehittyä asian suhteen vaikka tiedän, että se ei mikään pikainen muutos varmasti olekaan. Se on sitten hänestä kiinni, että miten aikoo edetä ja ottaako asian tosissaan. En voi tietää, että miten suuriin muutoksiin toinen pystyy ellei anna edes mahdollisuutta yrittää. Ehkä se sitten on ajan tuhlausta, ehkä ei. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tosi. Ei vaikka useasta viestistä täällä saakin sen kuvan, että täydellisesti itselle sopivia miehiä/naisia löytyy ihan joka oksalta, sen kun menee ja poimii mieluisan.
Mikäli miehellä ei olisi lainkaan motivaatiota lähteä kanssani liikkumaan ja/tai kieltäytyisi siitä kokonaan, niin en usko että katsoisin suhdetta pidemmälle.

Et todellakaan ilmaise itseäsi kovin selkeästi, mikä saa ajattelemaan, että mahdatko selkeästi edes itse tietää, mihin pyrit.

Joten herää pari kysymystä: annat siis mahdollisuuden kehittyä, joten lopputulema lienee, että tällaisenaan mies ei tule sinulle pidemmän päälle kelpaamaan?  Oletko määritellyt, mitä oikeastaan tämä "kanssasi liikkumaan" tarkoittaa? Mikä on siis riittävä "kanssasi liikkumisen" taso?

No, onnea matkaan. Itse en lähtisi ihanan miehen kanssa siltä pohjalta, että koska minä rakastan Waltaria ja olen lukenut koko hänen tuotantonsa, haluan pystyä keskustelemaan näistä hänen kanssaan. Joten katsotaanko, mikä on halukkuutesi kehittyä. Ymmärrän, että muutos voi olla hidas, mutta jos nyt ei tule luettua edes tuota Appelsiinipuuta niin tuskin tällä tulevaisuutta on.

Perusteluni vaatimukselleni (niin, sitä se on), että vain lukeva ihminen on kykenevä täysipainoiseen henkiseen elämään, kaikilla muilla on suuri mahdollisuus tylsistyä telkkaa tuijottaviksi pöntöiksi ja voivat vaikka siinä hommassa syrjäytyä tai saada masennusta tai muuta mt-ongelmia. Ihan terveysvinkki tämä. Lisäksi tiedustelen tietysti lempeästi, että onkos tullut luettua mitä nyt kun minä en ole ollut siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos kirjoittaisin aloituksen uudelleen, niin en varmaan käyttäisi sanaa "suorittaa". Ehkä muotoilisin tekstin muutenkin hieman eri tavalla. Mutta ihmiset vetää omat johtopäätöksensä, käytti sitten mitä sanaa tai sanoja hyvänsä. 
Osa kommenteista menee kyllä totaalisen huti. Ymmärrettävää tietysti ja oikeastaan nekin on olleet ihan huvittavaa luettavaa. Olen huomannut, että en saa pelkän tekstin välityksellä täydellisesti avattua omaa ajatusmaailmaa tämän asian osalta ja siitä on hetki kun on viimeksi tullut mihinkään omia ajatuksia kirjoiteltua. Hyvä kuitenkin, että keskustelua on syntynyt siitä huolimatta.

 

Edelleenkään en ole hiki hatussa aamusta iltaan treenaava (Vai oliko "treeni" sanakin varattu pelkille huippu-urheiluun tähtääville) "sähköjänis" jolla ei ole muuta elämää, vaan ihan normaalisti itsestään ja (perus)kunnostaan huolehtiva, liikunnallinen ihminen. Minulla on ystäviä, joiden kanssa voin kaikkia omia kiinnostuksen kohteita harrastaa. En tarvitsemalla tarvitse miestä siihen.
Niille jotka miettivät, että miksi liikunnallinen ihminen ei etsi liikunnallista kumppania. Omalla kohdalla kun törmäsin tähän kyseiseen mieheen, niin en ollut etsimässä parisuhdetta. Se oli sattumanvarainen kohtaaminen netissä ja ajan mittaa suhde muodostui sellaiseksi kuin se on nyt. Omissa harrastuksissa on hyvin epätodennäköistä edes tavata miehiä, suurin osa on naisia. Pitäisi siis ihan varta vasten lähteä vaikkapa sinne salille, jos tarkoitus olisi etsiä sporttinen kumppani.

 

Asia ei alkuvaiheessa ollut näin paljoa mielessä, ei vaikka tiesin jo silloin ettei mies ole urheilullinen. Tapaamisten ja suhteen kehittymisen myötä se on alkanut realisoitumaan, enkä ole aiemmin tätä asiaa joutunut miettimään. Kuitenkin näin sen isona positiivisena, että oli jo niinkin paljon tehnyt töitä pudottaakseen painoa. Joku kommentoi, että pitää itsekin olla positiivisella mielellä kun lähdetään yhdessä liikkumaan ja tekemään asioita. Näin olen todella ollutkin ja aion olla jatkossakin. Osaan olla kannustava ja tietenkin iloinen jos ja kun mies lähtee kanssani vaikka sinne lenkille. Ei ole ongelma kävellä sellaista vauhtia ja sellaista reittiä, että molemmat jaksaa.

 

AP

Ap, sain kyllä kiinni sun aloituksesta, enkä todellakaan saanut käsitystä, että olisi mistään verenmaku suussa urheilusuorittamisesta, mutta täällä on tahallisen väärinymmärtämisen ja vänkäämisen ammattilaisia joka ketjussa vääntämässä "ai tykkäät koirista, sitten tietysti vihaat kissoja"-tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlainen tilanne, itse juoksen maratoneja harrastusmielessä. Liikunnallinen elämäntapa kiinnosti miestäkin ja välillä siitä innostunutkin, mutta se oli kausittaista ja lyhyt kestoista. Tämä ei ole ollut sinänsä parisuhteelle mikään ongelma, mutta siitä alkoi vuosien mittaan tulla ongelma, koska sillä alkoi olla terveydellisiä vaikutuksia.

 

15 vuotta mentiin näin ja yritin kannustaa parempiin elämäntapoihin laihoin tuloksin. Ei siihen sinänsä parisuhteen osalta ongelmia liittynyt, mutta huoli alkoi kasvaa kun ikää tuli lisää. Sitten sai lääkäriltä karua ennustetta ja oikeasti alkoi pitää itsestään huolta ja panostaa siihen elämäntapamuutokseen. Nyt menty jo jokunen vuosi näin ja se on tuonut meitä lähemmäs kun liikuntaakin harrastetaan yhdessä ja omilta harteilta on pudonnut se huoli, kun puoliso on saanut kaikki arvot kohdilleen ja ensimmäistä kertaa suhteemme aikana on päässyt normaalipainoon. Toki rankemmat treenit teen edelleen itsekseni, mutta se nyt ei haittaa mitään.

 

Ei siis ole minusta automaattisesti mikään ongelma, mutta pitkällä tähtäimellä siitä voi sellainen tulla, jos toinen ei pidä itsestään huolta.

Tähän huomauttaisin, että liikkumattomuus ei välttämättä kovin pian aiheuta kaikille terveysongelmia. Asia riippuu paljon myös geeneistä ja liikunnan lisäksi muista elämäntavoista.

Kyllä huonokuntoinen ihminen on aina jaksamaton arjessa. Eikä ihminen voi olla hyväkuntoinen ellei harjoita kuntoaan. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ymmärrä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja miten sitä voi liikkumalla systemaattisesti kehittää.

Minun luontaisesti hoikka maratoonarinieheni kävi pallolaajennuksessa ja syö useampaa lääkettä. Minä, luontaisesti matalaverenpaineinen läski en ainuttakaan. Ne geenit. Urheileminen ei suojele kaikelta pahalta, sillä olettamalla voi jäädä vakavatkin jutut löytämättä ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Pitkät ja railakkaat seksisessiot, seikkailut kauniissa luonnon maisemissa, yhteiset arjen ja vapaapäivien hetket pitkillä kävelyillä ja terveellistä ruokaa laittaen jne jne jne 🦍🦍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlainen tilanne, itse juoksen maratoneja harrastusmielessä. Liikunnallinen elämäntapa kiinnosti miestäkin ja välillä siitä innostunutkin, mutta se oli kausittaista ja lyhyt kestoista. Tämä ei ole ollut sinänsä parisuhteelle mikään ongelma, mutta siitä alkoi vuosien mittaan tulla ongelma, koska sillä alkoi olla terveydellisiä vaikutuksia.

 

15 vuotta mentiin näin ja yritin kannustaa parempiin elämäntapoihin laihoin tuloksin. Ei siihen sinänsä parisuhteen osalta ongelmia liittynyt, mutta huoli alkoi kasvaa kun ikää tuli lisää. Sitten sai lääkäriltä karua ennustetta ja oikeasti alkoi pitää itsestään huolta ja panostaa siihen elämäntapamuutokseen. Nyt menty jo jokunen vuosi näin ja se on tuonut meitä lähemmäs kun liikuntaakin harrastetaan yhdessä ja omilta harteilta on pudonnut se huoli, kun puoliso on saanut kaikki arvot kohdilleen ja ensimmäistä kertaa suhteemme aikana on päässyt normaalipainoon. Toki rankemmat treenit teen edelleen itsekseni, mutta se nyt ei haittaa mitään.

 

Ei siis ole minusta automaattisesti mikään ongelma, mutta pitkällä tähtäimellä siitä voi sellainen tulla, jos toinen ei pidä itsestään huolta.

Tähän huomauttaisin, että liikkumattomuus ei välttämättä kovin pian aiheuta kaikille terveysongelmia. Asia riippuu paljon myös geeneistä ja liikunnan lisäksi muista elämäntavoista.

Kyllä huonokuntoinen ihminen on aina jaksamaton arjessa. Eikä ihminen voi olla hyväkuntoinen ellei harjoita kuntoaan. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ymmärrä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja miten sitä voi liikkumalla systemaattisesti kehittää.

Minun luontaisesti hoikka maratoonarinieheni kävi pallolaajennuksessa ja syö useampaa lääkettä. Minä, luontaisesti matalaverenpaineinen läski en ainuttakaan. Ne geenit. Urheileminen ei suojele kaikelta pahalta, sillä olettamalla voi jäädä vakavatkin jutut löytämättä ajoissa.

Kyllä se paljolta suojelee. Ilman hyvää fyysistä kuntoa miehesi olisi varmaan jo kuollut, kun siitä huolimatta suonet on noin tukossa. Taitaa olla vahva geneettinen rasitus. Vai onko elämäntapa muuttunut, suonet ehtineet plakkiintua liian pahoin jo aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei selvästikään ole kemiaa miehen kanssa, joten eroa ja jätä mies jollekin jolle liikunta ei ole kynnyskysymys.

Fiksu mies on paljon vaikeampi löytää kuin treenaava mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen sukupuolet toisinpäin ja ap olisi foorumin mielestä vittum#inen rahkaniilo, kontrollifriikki, alistajamanipuloija eikä oikeasti rakastaisi puolisoaan vaan lähinnä nauttisi hänen piinaamisestaan.

Ihan yhtä sairaalloista toisen kontrollointi on siitä riippumatta onko aloittaja mies vai nainen. Ja lisäksi tämä ravaamisen ja painavien asioiden nostelun ihannointi on yhteiskunnassamme sairaalloisessa mittakaavassa. Nimenomaan sillä ihmiskunta ei olisi koskaan kehittynyt mihinkään, jos kaikki juoksentelisivat ympyrää kehittelemässä lihaksiaan. Ihmiskuntaa edistää ajatustyö ja se vaatii liikkumattomuutta ja korkeampien toimintojen, kuin lihasten käyttämistä. 

Aikoinaan intellektuellin ei tosiaan pidetty sopivana urheilla. Kävelemistä pidettiin sentään suotavana, niin kuin edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Täsmäohjeet

1. Lähde siitä perusolettamasta, että mies ei muutu

2. Mieti tarkkaan, onko tämä sulle parisuhteessa yksi tärkeimmistä asioista. Voi olla hankala löytää suhdetta, joka täyttää kaikki tarpeet. Samalla voit otaksua, että miehelle voi tulla terveyshaasteita. Kyllä niitä silti voi tulla sinullekin. 

3. Onko mies myös tekojen tasolla ihana? Onko empaattinen? Näkeekö vaivaa? Joskus pulska kumppani on valmiimpi vastavuoroiseen rakkauteen kuin fitti kaveri, jolla omat projektit ajavat ohi. 

4. Jos jatkat, ota aikaa tutustumiseen. 

Kyllä on myös tekojensa tasolla ihana. Luettelin alussa muutamia positiivisia adjektiiveja, joista varmasti voi joku sanoa että ihan "perus" asioita, itsestäänselvää. No ei ole olleet oman kokemuksen mukaan. Ja tietysti kirjoitettuna ne asiat ei välttämättä kuulosta mitenkään ihmeellisiltä, mutta nimenomaan teoilla mies on jo todistanut olevansa tosi paljon enemmän kuin mitä olen aiemmissa suhteissa saanut kokea. Tottakai haluan ja yritän olla näitä asioita vastavuoroisesti myös hänelle ja tämä toimii meillä hyvin, tunnen että kummatkin arvostaa toisiaan ja näyttää sen sekä sanoilla että teoilla.

Jos mies ei olisi mitään edellä mainittua tai hänestä ei tulisi mitään erityisiä fiiliksiä muuten, niin sittenhän tämä olisi helppoa.

Lapsia meille ei ole ikinä tulossa kun sitäkin joku mietti. Ja se on asia joka varmasti toisi entisestään lisää ajateltavaa tähän aiheeseen.

AP

Koko keskustelun voi tiivistää siihen, että kyseessä on apn unelmien mies, mutta fyysisesti vähän tökkii. Jos se laihduttais niin ok. Ja siinähän se sitten oppii muutenkin apn tavoille ja myöntää, että paaaljooon kivempaa ravata täällä tunturissa hyttysten syömänä kuin tehdä jotain rentoa kotosalla.

Hieman OT, mutta on mielenkiintoista näitä kommentteja lukiessa ajatella, kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut vain muutamassa sukupolvessa. Ennen työ oli fyysistä JA muukin elämä aktiivista, ei mätetty itseä herkuilla tukkoon tai ainakin kalorit poltettiin tehokkaasti ja elintasosairauksia ei paljon esiintynyt, kun nykyään ollaan ylipainoisina ruutujen ääressä ja sohvaperunoina vs. sitten aktiivisesti urheilevat ihmiset kuten saleilla treenaajat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa kokemusta, mutta toinen vanhemmistani on kova liikkumaan ja toinen ei. Tämä asia ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia heidän suhteessaan, muut jutut kyllä. Toinen harrastaa ja liikkuu niin paljon kuin haluaa ja toinen tekee omia asioitaan. Parisuhteessa kaikista eniten merkkaa yhteiset arvot ja halu sitoutua suhteeseen.

Tunnen myös tällaisen pariskunnan, heillä yhteistä taivalta takana melkein 50 vuotta. Vähemmän liikkuva vaimo on taannut sen, että perhearki on pyörinyt vaikka mies ja lapset ovat harrastaneet kilpatasolla.

Pitkät ja railakkaat seksisessiot, seikkailut kauniissa luonnon maisemissa, yhteiset arjen ja vapaapäivien hetket pitkillä kävelyillä ja terveellistä ruokaa laittaen jne jne jne 🦍🦍

Nää ois kivoja, mutku tää treenaaminen on tavoitteellista, niin jää nyt väliin, kun on tänään kahdet treenit ja ruokaakin on jääkaapissa, sitä eilistä kanaa, laitan siihen vaan salaatin kylkeen. Turha tässä on muuta väsätä.

Nähty, koettu ja jätetty. Nykyinen mies kyllä antaa ihania seksituokioita, seikkailee luonnossa kun ei ravaa jotain mäkeä vain ylös alas verta pärskien ja kävelyt voi olla lyhyempiä, mutta sen antoisampia. Ruokaa laitetaan terveellistä ja epäterveellistä sen mukaan, mitä mieli tekee.

Tuo lukemiseen vertaaminen oli kyllä aika hyvä. Se on ihmisessä ihan samanlainen ominaisuus kuin liikunnallisuus, eli osaa nappaa tosissaan, osaa ei ollenkaan ja monia vähän siitä välillä. Silti hyvin harva kuvittelee, että olisi mitenkään järkevää määritellä suhde sen mukaan, että toinen lukee yhtä paljon ja samanlaisia kirjoja kuin itse. 

Lukeminen on myös siinä samankaltaista kuin liikkuminen, että monella se on lapsuudesta asti opittu tapa tai sitten jotain, johon hurahdettu aikuisempana. Kyllä kai joku ihan itseään kehittääkseenkin on opetellut lukemaan enemmän, vaikka se ei ihan luontaista mielipuuhaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Heh, ainahan sitä menettää monta hyvää tyyppiä alkaessaan parisuhteeseen jonkun kanssa. En teistä muista tiedä, mutta ainakaan mä en tunne kaikkia maailman miehiä, että osaisi valkata niistä kaikista sen parhaimman. 

Olen eri, mutta luulen, että pointti oli, että jos pitää kiinni jääräpäisesti jostain yhdestä ominaisuudesta, kuten liikunnallisuus, voi menettää tyypin, joka itse asiassa sopisi itselle paremmin, vaikka tämä yksi ominaisuus ei niin vallalla olekaan.

Olen samaa mieltä. Jos itse olisin pitänyt kiinni esim. siitä, että mies lukee kirjoja, en olisi tänään ihanan mieheni kanssa. Häntä ei lukeminen kiinnosta juuri tippaakaan, mutta kaikki muut arvot, kuten elämänkatsomus ja luonne ovatkin sitten täysin kohdallaan.  Oli kuitenkin aika, jolloin en voinut kuvitellakaan, että mistään tulisi mitään tyypin kanssa, joka ei suhtaudu lukemiseen yhtä intohimoisesti kuin minä.

Minun ajatukseni oli, että lukematon ihminen ei muutenkaan ole kiinnostunut mistään syvällisemmästä tai maailmasta yleensä. Väärässä olin.

Ihan yhtä hyvin se normisti arjessa liikkuva voi olla terveempi kuin säännöllisesti itsensä piippuun vetävä ja sitä paitsi usein onkin. Kaikilla "liikkuvilla" ihmisillä jotka tunnen on jotain hajalla tai muuten kremppaa.

"Minun ajatukseni oli, että lukematon ihminen ei muutenkaan ole kiinnostunut mistään syvällisemmästä tai maailmasta yleensä. Väärässä olin."

Tuossahan tapauksessa se vaatimuksesi oli oikeasti se että toinen on kiinnostunut syvällisemmistä asioista ja maailmasta yleensä, siitä et lähtenytkään tinkimään, hyvä niin, ihan asiallinen vaatimus. Olit vain ahdasmielisesti vetänyt mutkia suoriksi ja olettanut että tuo on mahdollista vain kirjoja lukemalla. Eihän AP vaadikaan että mies olisi liikunnallinen juuri esim. tekemällä juoksulenkkejä tai treenamalla kuntosalilla, vaan se pohjimmainen vaatimus on se että häntä kiinnostaisi hoitaa ja ylläpitää terveyttään ja liikkuvuuttaan edes jotenkin, ei se ole jääräpäisyyttä. 

Onko ylipainoa paljonkin miehellä? Minun mitat on 175/90 kg eli noin 10-12 kiloa ylimääräistä.

Kyllähän joskus näkee mittaisiani, todella lihavia miehiä. Painavat noin 120-140 kiloakin.

Pyöräilen paljon kuntomielessä, vuodessa 2000-3000 kilsaa. 

Olisihan tuo kiva löytää samanlaisilla arvoilla varustettu nainen, mutta minulla hermosto menee jumiin jos pitäisi luoda jotain romanttista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. Vaikka haluaisin, niin hermosto on eri mieltä.

M41