Lue keskustelun säännöt.
viisikymppisten sukupolvi onnistui kasvattamaan lapsia, jotka puhuvat nyt avoimesti kaikesta.
05.04.2026 |
"... raja tarkoitti Neuvostoliiton rajaa ja ahdistuksen sijaan sanoimme että vituttaa.
Me nuoret hoidimme mielenterveyden haasteitamme istumalla kaupan portailla ja räkimällä maahan.
Siitä mistä ei voinut puhua, piti huutaa.
Se, että tunteita ei osattu nimetä, ei tarkoittanut, etteikö niitä olisi ollut. Tunteita oli liikaa ja liian monenlaisia yhtä aikaa.
Sydänsurut, vanhempien avioerot, kaveriporukoiden päätökset että jostakusta ei pidetä eikä enää edes moikata. Perjantai-illan kulkua saatoimme kuvailla toisillemme näin: joku jätkä kopeloi, tarttui perseeseen tai tunki kielen korvaan.
Rajojamme ylitettiin, kehorauhaamme rikottiin.
Utopistinen ajatus, että olisimme kertoneet siitä aikuiselle tai viranomaiselle. Somea ei ollut, #metoo tapahtuisi seuraavalla vuosituhannella.
Silloin kun juotiin lonkeroa tai omenaviiniä, toki avauduttiin – ja itkettiin.
Noin muuten tunteita väheksyttiin ja ennen kaikkea peiteltiin.
Ja nyt meillä 80-luvun teineillä on lapsia, jotka erittelevät tuntemuksiaan kuin puhuisivat säästä."
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Kun hankkii lapsen liian vanhana on suuri riski että siitä tulee tuollainen kehvana.
Jotkut ovat pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat hedelmällisiä vielä 5-kymppisenäkin. Kauheaa olisi tulla nuorena mummoksi.
Niitä viisikymppisinä lapsen saavia on tilastollisesti noin 5 ja ne on todennäköisesti hoidoilla saatu aikaan. 45 -50 v synnyttäjiä on vain 200 vuodessa. Mutta tämä ei ollut ketjun aihe, joten ei mulla aiheesta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Önnönnöö. Olet juuri niitä, jotka ovat vaan jostain keksineet, että tietyt asiat ei kuulu kahvipöytään. Miksi? Jos nuorella on mielen päällä asia, josta haluaa avautua, niin miksi tätä ei saisi kahvipöydässä tehdä? Kyllä ne aikuisetkin avautuu kahvipöydässä ties mistä.
Ehkä ei kuitenkaan ota puheeksi tuollaisia asioita silloin, kun syö? Kaikkia eritteisiin liittyvää. Joillain voi mennä ruokahalu. Toki riippuu seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Miksi? Mistä kahvipöydässä saa puhua? Kautta aikojen kahvipöydissä on AIKUISET ihmiset juorunneet ja puhuneet paskaa muista ihmisistä... Miksi nuori ei saisi kertoa asioistaan, jos kokee kahvipöydän siihen luontevaksi paikaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Ai, mun mielestä on päinvastoin hienoa että nykyään tyttö voi kertoa esimerkiksi kuukautiskivusta yhtä arkisesti kuin päänsärystä. 80-luvulla ei tullut kuuloonkaan.
Ja se on mielestäsi hyvä keskustelunavaus kahvipöytään? Entä nuorenmiehen huoli kivespussiin ilmaantuneesta rasvapatista?
Ei päde minuun viiskymppiseen ja minun aikuiseen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Poika puhuu urheilun aiheuttamasta selkäkivusta: ok
Tyttö puhuu kuukautiskrampeista: ei ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Ai, mun mielestä on päinvastoin hienoa että nykyään tyttö voi kertoa esimerkiksi kuukautiskivusta yhtä arkisesti kuin päänsärystä. 80-luvulla ei tullut kuuloonkaan.
Ja se on mielestäsi hyvä keskustelunavaus kahvipöytään? Entä nuorenmiehen huoli kivespussiin ilmaantuneesta rasvapatista?
Kyllä. Riippuu tietysti siitä, keitä kaikkia kahvipöydässä on. Nykyään kyllä aika harvoin kokoonnutaan kahvipöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Önnönnöö. Olet juuri niitä, jotka ovat vaan jostain keksineet, että tietyt asiat ei kuulu kahvipöytään. Miksi? Jos nuorella on mielen päällä asia, josta haluaa avautua, niin miksi tätä ei saisi kahvipöydässä tehdä? Kyllä ne aikuisetkin avautuu kahvipöydässä ties mistä.
Ehkä ei kuitenkaan ota puheeksi tuollaisia asioita silloin, kun syö? Kaikkia eritteisiin liittyvää. Joillain voi mennä ruokahalu. Toki riippuu seurasta.
Yleensä pöydässä on hyvä hetki puhua monista asioista. Se on luontevaa. Jos nuori istuu äitinsä kanssa kahvipöydässä, niin miksi hän ei saisi kertoa kuukautisistaan, jos kokeen sen hetken juuri hyväksi ja turvalliseksi? Äiti istuu vastapäätä ja hänellä on aikaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin? Mulkoilu ja kiusaaminen ei kuulu työpaikalle. Hyvä, että tietynlaiset ihmiset joutuvat vastuuseen käytöksestään...
Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä tarkoitaa, että se on totta? (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Miksi? Mistä kahvipöydässä saa puhua? Kautta aikojen kahvipöydissä on AIKUISET ihmiset juorunneet ja puhuneet paskaa muista ihmisistä... Miksi nuori ei saisi kertoa asioistaan, jos kokee kahvipöydän siihen luontevaksi paikaksi?
Minua ei vaivaa puhe kuukautisista. Mutta joillekin ihmisille voi tulla kovat mielikuvat tiettyihin aiheisiin ja sanoihin liittyen, ja ruokahalu menee.
Kyllä sitä itsellekin tulee oksennuksen maku suuhun ja alkaa miettimään oksennusta, kun joku ruokapöydässä kertoo hassun hauskan tarinan siitä kuinka henkilö z vuonna y oksensi paikassa x ja sitten henkilö k oksensi myös ja... (Oikeasti tapahtunutta)
Ei toki voi tietää, miten kukakin reagoi. Mutta harva kyllä haluaa kuulla oksu, paska tai kusijuttuja ruokapöydässä, se on varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juonut, enkä räkinyt maahan, mutta en tunteistakaan todellakaan puhunut. Muistan kerran, kun yritin puhua äidilleni. Hän suuttui minulle, vaikka tunteeni eivät edes liittyneet mitenkään äitiin. Hän ei kyennyt ottaa niitä vastaan.
T: vm 72
Minä join! Ja kaikki kaverit joi se oli meidän nuoruuden terapiaa. (räkiminen oli samanikäisten poikien juttu)
Vm-74
Minä ja kaverini emme juoneet.
Toinen vm-72.
Nuorten juominen lisääntyi teidän jälkeen, huippu taisi olla 70-luvun lopulla syntyneillä. Onhan tästäkin kirjoitettu miten X-sukupolvi oli eniten viinaa kuluttanut nuorisosukupolvi. Toki osa oli silloinkin esimerkiksi perhetaustasta johtuen täysin absolutisteja. Mutta vähemmistöä he taisivat olla, itse muistan omalta luokaltani vain kaksi jotka eivät juoneet.
Moni kyllä joi, ja 60-luvulla syntyneet joivat vielä enemmän. Kirkasta viinaa yleensä. Niin heidän isänsäkin tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei päde minuun viiskymppiseen ja minun aikuiseen lapseen.
Aina on poikkeuksia.
Minuun ja minun nuoriin pätee ja olen onnellinen siitä.
Mikä on tämä "kahvipöytä", joka on nyt saanut suorastaan pyhän aseman?
Jos ollaan perheen kesken, niin voihan sitä keskustella elämän tärkeitä asioita vaikka ruokapöydässä. Tai sohvapöydän äärellä.
Monissa perheissä ei edes juoda kahvia, ei yksin eikä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Önnönnöö. Olet juuri niitä, jotka ovat vaan jostain keksineet, että tietyt asiat ei kuulu kahvipöytään. Miksi? Jos nuorella on mielen päällä asia, josta haluaa avautua, niin miksi tätä ei saisi kahvipöydässä tehdä? Kyllä ne aikuisetkin avautuu kahvipöydässä ties mistä.
Ehkä ei kuitenkaan ota puheeksi tuollaisia asioita silloin, kun syö? Kaikkia eritteisiin liittyvää. Joillain voi mennä ruokahalu. Toki riippuu seurasta.
Yleensä pöydässä on hyvä hetki puhua monista asioista. Se on luontevaa. Jos nuori istuu äitinsä kanssa kahvipöydässä, niin miksi hän ei saisi kertoa kuukautisistaan, jos kokeen sen hetken juuri hyväksi ja turvalliseksi? Äiti istuu vastapäätä ja hänellä on aikaa kuunnella.
Riippuu aina ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin? Mulkoilu ja kiusaaminen ei kuulu työpaikalle. Hyvä, että tietynlaiset ihmiset joutuvat vastuuseen käytöksestään...
Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä tarkoitaa, että se on totta? (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Kyllä hyvin moni ihminen harrastaa ihan tietoisesti kiusaamista ja yksi tapa on juuri tämä mulkoilu. "En mä voi mitään, että mun perusilme on tällainen", mutta kuitenkin heti alkaa pahan puhuminen, haukkuminen ja arvostelu.
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Ne nyt voi nuorella olla vielä hakusessa. Parempi että puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä "kahvipöytä", joka on nyt saanut suorastaan pyhän aseman?
Jos ollaan perheen kesken, niin voihan sitä keskustella elämän tärkeitä asioita vaikka ruokapöydässä. Tai sohvapöydän äärellä.
Monissa perheissä ei edes juoda kahvia, ei yksin eikä yhdessä.
Etkö ikinä käy kahvilassa? Eihän "kahvipöytä" jne. tarkoita että sananmukaisesti pitää juuri kahvia juoda.
Suomessa löi läpi jotain jopa poppersia ja LSD:tä hienompaa! Se tuli Yhdysvalloista. Ensin tuli Facebook- ja sen jälkeen muut sosiaaliset mediat. Sosiaalinen media teki meistä kaikista parempia. Ihminen toimii moraalisemmin ja paremmin, kun sillä on yleisö. Sosiaalinen media tekee meistä parempia, koska voimme kertoa kaikille mistä muut ovat epäonnistuneet.
Niin? Mulkoilu ja kiusaaminen ei kuulu työpaikalle. Hyvä, että tietynlaiset ihmiset joutuvat vastuuseen käytöksestään...