Lue keskustelun säännöt.
viisikymppisten sukupolvi onnistui kasvattamaan lapsia, jotka puhuvat nyt avoimesti kaikesta.
05.04.2026 |
"... raja tarkoitti Neuvostoliiton rajaa ja ahdistuksen sijaan sanoimme että vituttaa.
Me nuoret hoidimme mielenterveyden haasteitamme istumalla kaupan portailla ja räkimällä maahan.
Siitä mistä ei voinut puhua, piti huutaa.
Se, että tunteita ei osattu nimetä, ei tarkoittanut, etteikö niitä olisi ollut. Tunteita oli liikaa ja liian monenlaisia yhtä aikaa.
Sydänsurut, vanhempien avioerot, kaveriporukoiden päätökset että jostakusta ei pidetä eikä enää edes moikata. Perjantai-illan kulkua saatoimme kuvailla toisillemme näin: joku jätkä kopeloi, tarttui perseeseen tai tunki kielen korvaan.
Rajojamme ylitettiin, kehorauhaamme rikottiin.
Utopistinen ajatus, että olisimme kertoneet siitä aikuiselle tai viranomaiselle. Somea ei ollut, #metoo tapahtuisi seuraavalla vuosituhannella.
Silloin kun juotiin lonkeroa tai omenaviiniä, toki avauduttiin – ja itkettiin.
Noin muuten tunteita väheksyttiin ja ennen kaikkea peiteltiin.
Ja nyt meillä 80-luvun teineillä on lapsia, jotka erittelevät tuntemuksiaan kuin puhuisivat säästä."
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Häveliäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vanhemmat, jotka haluavat lapsillensa parempaa, mitä itse ovat saaneet. Ja uskovat ettei puhumattomuus, mustasukkaisuus ja muut vanhat käytännöt ole hyviä arvoja elämässä. N75 (lapsi 20+)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juonut, enkä räkinyt maahan, mutta en tunteistakaan todellakaan puhunut. Muistan kerran, kun yritin puhua äidilleni. Hän suuttui minulle, vaikka tunteeni eivät edes liittyneet mitenkään äitiin. Hän ei kyennyt ottaa niitä vastaan.
T: vm 72
Minä join! Ja kaikki kaverit joi se oli meidän nuoruuden terapiaa. (räkiminen oli samanikäisten poikien juttu)
Vm-74
Minä ja kaverini emme juoneet.
Toinen vm-72.
Nuorten juominen lisääntyi teidän jälkeen, huippu taisi olla 70-luvun lopulla syntyneillä. Onhan tästäkin kirjoitettu miten X-sukupolvi oli eniten viinaa kuluttanut nuorisosukupolvi. Toki osa oli silloinkin esimerkiksi perhetaustasta johtuen täysin absolutisteja. Mutta vähemmistöä he taisivat olla, itse muistan omalta luokaltani vain kaksi jotka eivät juoneet.
Moni kyllä joi, ja 60-luvulla syntyneet joivat vielä enemmän. Kirkasta viinaa yleensä. Niin heidän isänsäkin tekivät.
Joo mutta etenkin tyttöjen "teinijuopottelu" lisääntyi X-sukupolvessa. Ei 60-luvun teinitytöt ja nuoret naiset juurikaan juoneet, eiväthän he päässeet edes ravintolaan ilman miestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Puhuttiin Z-sukupolvesta, eihän sun lapsi kuulu siihen.
Viidikymppiset onnistuivat kasvattamaan lapsia, jotka.. Olen viisikymppinen ja minulla on lapsia, joten aihe koskee minua.
Joo, mutta jutussa puhutaan nuorista ja mainitaan nimenomaan z-sukupolvi. Et varmaankaan laske 6-vuotiaita nuorisoon?
Lasken itseni viisikymppiseksi ja jutussa puhutaan näin ollen minun lapsistani.
Ymmärrän että haluat laskea vanhempana itsesi tuohon joukkoon, mutta viisikymppisillä äideillä on yleensä teinejä ja sitä vanhempia lapsia, harvalla on alle kouluikäisiä lapsia. Ja jos lukisit jutun (aloituksessa on vain pieni pätkä) niin näkisit että siinä puhutaan z-sukupolvesta eli 1997-2012 syntyneistä. Sun lapsi on 10 vuotta nuorempi.
Naisen hedelmällinen ikä kestää yli 30 vuotta. Hyvin monen ikäisiä lapsia voi 5-kymppisenä olla.
Ja jos lapsi on syntynyt 1997-2012 eikä äiti ole nyt viisikymppinen, niin tuo juttu ei koske häntäkään. Lapseni on syntynyt tuona aikana eikä puhu avoimesti juuri mistään, mutta se kai selittyy sillä, etten ole nyt viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Ai, mun mielestä on päinvastoin hienoa että nykyään tyttö voi kertoa esimerkiksi kuukautiskivusta yhtä arkisesti kuin päänsärystä. 80-luvulla ei tullut kuuloonkaan.
Ja se on mielestäsi hyvä keskustelunavaus kahvipöytään? Entä nuorenmiehen huoli kivespussiin ilmaantuneesta rasvapatista?
No herranjestas jos pojallani olisi sellainen huoli, toivottavasti kertoo siitä oli tilanne ihan mikä vaan. Mikä siinä kahvipöydässä nyt on niin pyhää? Eilen mekin viisikymppiset viinipöydässä käytiin läpi kaikkien terveysasiat, niinkuin tässä iässä jo tulee tehtyä. Miksi nuori ei saisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Miksi? Mistä kahvipöydässä saa puhua? Kautta aikojen kahvipöydissä on AIKUISET ihmiset juorunneet ja puhuneet paskaa muista ihmisistä... Miksi nuori ei saisi kertoa asioistaan, jos kokee kahvipöydän siihen luontevaksi paikaksi?
Minua ei vaivaa puhe kuukautisista. Mutta joillekin ihmisille voi tulla kovat mielikuvat tiettyihin aiheisiin ja sanoihin liittyen, ja ruokahalu menee.
Kyllä sitä itsellekin tulee oksennuksen maku suuhun ja alkaa miettimään oksennusta, kun joku ruokapöydässä kertoo hassun hauskan tarinan siitä kuinka henkilö z vuonna y oksensi paikassa x ja sitten henkilö k oksensi myös ja... (Oikeasti tapahtunutta)
Ei toki voi tietää, miten kukakin reagoi. Mutta harva kyllä haluaa kuulla oksu, paska tai kusijuttuja ruokapöydässä, se on varmaa.
Ei tietenkään halua kuulla mitään huvikseen kerrottuja oksettavia juttuja, mutta kyllä läheisten vaivat ja ongelmat kiinnostavat. Minut saa nuori vaikka herättää keskellä yötä, jos hänellä on huoli jostain, vaikkapa terveyteen liittyvästä.
Melko vähän kiinnostaa kahvipöydän etiketti siihen verrattuna, että nuori hiljaa kärvistelee jonkun ison ongelman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Häveliäisyyttä.
Miksi kuukautisia pitäisi hävetä? Miksi hammastahnaa ei pidä säilyttää piilossa? Tai korvapuikkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Mitä sairasta siinä on ollut, vai takoita oikeammin häveliäisyyttä. Osalla on varsin puutteellinen sanavarasto nykyään, ei ole riittävän rikasta kielenmallia kun kaunokirjallisuuden lukeminen vähentynyt ja kaikki on pelkkää videota missä kuva kattaa osan kielellisestä ilmaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Kun hankkii lapsen liian vanhana on suuri riski että siitä tulee tuollainen kehvana.
Jotkut ovat pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat hedelmällisiä vielä 5-kymppisenäkin. Kauheaa olisi tulla nuorena mummoksi.
Mitä kauheaa nuorena mummoksi tulemisessa on? Minä olen vielä hedelmällinen 50v ja minulla on kaksi lapsenlasta eli olen mummo. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän katkeroiduin ysärillä ja 00-luvulla kotona tietokoneen äärellä kun en naisille kelvannut, jäi 7 oikein saamatta synnytyslaitoksella. Alkoholi ei pahemmin kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Önnönnöö. Olet juuri niitä, jotka ovat vaan jostain keksineet, että tietyt asiat ei kuulu kahvipöytään. Miksi? Jos nuorella on mielen päällä asia, josta haluaa avautua, niin miksi tätä ei saisi kahvipöydässä tehdä? Kyllä ne aikuisetkin avautuu kahvipöydässä ties mistä.
Ehkä ei kuitenkaan ota puheeksi tuollaisia asioita silloin, kun syö? Kaikkia eritteisiin liittyvää. Joillain voi mennä ruokahalu. Toki riippuu seurasta.
Yleensä pöydässä on hyvä hetki puhua monista asioista. Se on luontevaa. Jos nuori istuu äitinsä kanssa kahvipöydässä, niin miksi hän ei saisi kertoa kuukautisistaan, jos kokeen sen hetken juuri hyväksi ja turvalliseksi? Äiti istuu vastapäätä ja hänellä on aikaa kuunnella.
Riippuu aina ihmisestä.
Kyllä hyvä äiti kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Puhuttiin Z-sukupolvesta, eihän sun lapsi kuulu siihen.
Viidikymppiset onnistuivat kasvattamaan lapsia, jotka.. Olen viisikymppinen ja minulla on lapsia, joten aihe koskee minua.
Joo, mutta jutussa puhutaan nuorista ja mainitaan nimenomaan z-sukupolvi. Et varmaankaan laske 6-vuotiaita nuorisoon?
Lasken itseni viisikymppiseksi ja jutussa puhutaan näin ollen minun lapsistani.
Ymmärrän että haluat laskea vanhempana itsesi tuohon joukkoon, mutta viisikymppisillä äideillä on yleensä teinejä ja sitä vanhempia lapsia, harvalla on alle kouluikäisiä lapsia. Ja jos lukisit jutun (aloituksessa on vain pieni pätkä) niin näkisit että siinä puhutaan z-sukupolvesta eli 1997-2012 syntyneistä. Sun lapsi on 10 vuotta nuorempi.
Naisen hedelmällinen ikä kestää yli 30 vuotta. Hyvin monen ikäisiä lapsia voi 5-kymppisenä olla.
Ja jos lapsi on syntynyt 1997-2012 eikä äiti ole nyt viisikymppinen, niin tuo juttu ei koske häntäkään. Lapseni on syntynyt tuona aikana eikä puhu avoimesti juuri mistään, mutta se kai selittyy sillä, etten ole nyt viisikymppinen.
Niinkö? Lapsi on syntynyt 2000-luvun alussa ja on juuri tuollainen avoimesti asioista kertova. Itse olen nyt 59 v. Täytän loppuvuodesta 60 v. Eli ihan kuusikymppinen olen.
Itseäni ahdistaa ja oksettaa ajatus, että olisin puhunut vanhemmilleni mitään seksiin, sekuaalisuuteen tai sukupuoliasioihin liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus on hyvä asia.
Kaikesta ei kuitenkaan pidä puhua kahvipöydässä. Tilanteissa ON eroja.
Tilannetaju. Tunneäly. Kohteliaisuus. Käytöstavat.
Miksi? Mistä kahvipöydässä saa puhua? Kautta aikojen kahvipöydissä on AIKUISET ihmiset juorunneet ja puhuneet paskaa muista ihmisistä... Miksi nuori ei saisi kertoa asioistaan, jos kokee kahvipöydän siihen luontevaksi paikaksi?
Minua ei vaivaa puhe kuukautisista. Mutta joillekin ihmisille voi tulla kovat mielikuvat tiettyihin aiheisiin ja sanoihin liittyen, ja ruokahalu menee.
Kyllä sitä itsellekin tulee oksennuksen maku suuhun ja alkaa miettimään oksennusta, kun joku ruokapöydässä kertoo hassun hauskan tarinan siitä kuinka henkilö z vuonna y oksensi paikassa x ja sitten henkilö k oksensi myös ja... (Oikeasti tapahtunutta)
Ei toki voi tietää, miten kukakin reagoi. Mutta harva kyllä haluaa kuulla oksu, paska tai kusijuttuja ruokapöydässä, se on varmaa.
Mistä sä vedit nuo virtsan, oksennuksen ja ulosteen tähän, kukaan ei ole sellaisesta puhunut. Kuukautiskipu on lihaksen kramppaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä "kahvipöytä", joka on nyt saanut suorastaan pyhän aseman?
Jos ollaan perheen kesken, niin voihan sitä keskustella elämän tärkeitä asioita vaikka ruokapöydässä. Tai sohvapöydän äärellä.
Monissa perheissä ei edes juoda kahvia, ei yksin eikä yhdessä.
Etkö ikinä käy kahvilassa? Eihän "kahvipöytä" jne. tarkoita että sananmukaisesti pitää juuri kahvia juoda.
Joo, ymmärrän hyvin, että voi juoda vaikka mehua.
Mutta sitä en ymmärrä, että kahvipöydässä ei saisi keskustella muusta kuin kepeistä aiheista. Ikäänkuin se kahvipöytä määräisi, miten ihmiset vuorovaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei osoita erityisen hyviä tunnetaitoja, jos kahvipöydässä alkaa rupattelemaan kuukautisistaan, sukupuolitaudistaan. Tai vaikka ummetuksestaan.
" Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden."
Önnönnöö. Olet juuri niitä, jotka ovat vaan jostain keksineet, että tietyt asiat ei kuulu kahvipöytään. Miksi? Jos nuorella on mielen päällä asia, josta haluaa avautua, niin miksi tätä ei saisi kahvipöydässä tehdä? Kyllä ne aikuisetkin avautuu kahvipöydässä ties mistä.
Ehkä ei kuitenkaan ota puheeksi tuollaisia asioita silloin, kun syö? Kaikkia eritteisiin liittyvää. Joillain voi mennä ruokahalu. Toki riippuu seurasta.
Yleensä pöydässä on hyvä hetki puhua monista asioista. Se on luontevaa. Jos nuori istuu äitinsä kanssa kahvipöydässä, niin miksi hän ei saisi kertoa kuukautisistaan, jos kokeen sen hetken juuri hyväksi ja turvalliseksi? Äiti istuu vastapäätä ja hänellä on aikaa kuunnella.
Riippuu aina ihmisestä.
Kyllä hyvä äiti kuuntelee.
Tai siis, tarkoitin, että riippuu aina seurasta.
Samaa mieltä olen kyllä siitä, että äidille pitäisi voida kertoa vaikka mitä. Jos siis on turvallinen ja hyvä suhde, kaikilla ei harmillisesti ole. Äiti on nähnyt sinut lapsesta saakkaa, paskavaippa-ajoista lähtien. On hoitanut sinua kun olet ollut kipeänä. Ei luulisi, että sellaista ihmistä moni asia tosiaan hetkauttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Mitä sairasta siinä on ollut, vai takoita oikeammin häveliäisyyttä. Osalla on varsin puutteellinen sanavarasto nykyään, ei ole riittävän rikasta kielenmallia kun kaunokirjallisuuden lukeminen vähentynyt ja kaikki on pelkkää videota missä kuva kattaa osan kielellisestä ilmaisusta.
Sanotaan sitten näin: sairaalloista häveliäisyyttä. Onko nyt hyvä?
Vierailija kirjoitti:
*Ystäväni kertovat lapsistaan, jotka ottavat kahvipöydässä puheeksi kuukautiset, sukupuolitautitestit, mustasukkaisuuden, suhteen avaamisen ja panseksuaalisuuden.
Nuoret käyvät puhumassa koulupsykologille epävarmuuden tunteista ja kertovat kesätyöhakemuksissa mielenterveysongelmistaan."
Hyi sattana, mitä rrroska.rrrroska.väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Häveliäisyyttä.
Hyi mikä sana. Kuulostaa ummehtuneelle.
Ja äidit hakevat myös apua tyttäriensä pahoihin kuukautiskipuihin, koska syy voi olla endometrioosi. Oma sairaanhoitajaäitini totesi 80-luvulla kuukautiskipujen olevan psykosomaattisia, eikä niitä tarvitse lääkitä. Hän ei osannut sanoa miten heräsin keskellä yötä "psykosomaatisiin" kipuihin, kun kuukautiset alkoivat.
Onneksi isällä oli särkylääkkeitä.