HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten jotkut pahastuu että Muuta pois jos ei kelpaa! Olisi ihana että voisimme yhdessä rakentaa omasta kotimaasta onnellisemman paikan elää, ei niin että paremmasta haaveilevien pitää muuttaa pois yleisen apatian takia.

Tarkoitat, että meidän pitäisi yhdessä rakentaa onnellisempi maa sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin. 

Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.

Tätä n. 40-50 vuotta.

Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.

Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.

Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi? 

Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten jotkut pahastuu että Muuta pois jos ei kelpaa! Olisi ihana että voisimme yhdessä rakentaa omasta kotimaasta onnellisemman paikan elää, ei niin että paremmasta haaveilevien pitää muuttaa pois yleisen apatian takia.

Tämä! Rakastan Suomea, sen ainutlaatuista luontoa ja puhdasta vettä. Mutta valtio täällä sisältä mätä ja ihmiset niin turtuneita että eivät jaksa tai näe järkeä ajaa muutoksia parempaan.

Mutta onko sinullakaan ajatusta, mitä ne muutokset olisivat ja miten ne toteutettaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista. 

Kerrotko tyhmälle, minkälaisia rakenteellisia ongelmia?

Esimerkiksi se, että kaikkialla pitää käyttää rahaa, mutta sitä rahaa ei saa tarpeeksi muuta kuin tekemällä töitä. Pitäisi joko poistaa raha käytöstä tai varmistaa, että kaikilla on sitä tarpeeksi onnelliseen elämään. 

 Totta että kaikki on kallista. Mutta vainko Suomessa näin? 

Kyllä. Esimerkiksi Euroopassa ei tarvitse raataa elantonsa eteen, vaan voi elää aidosti vapaana ja huolettomana. 

Tänä on totta. Asuin Madridissa pitkään,ei ollut huolta rahasta vaikka palkka ei ollut kummoinen. Matkustelin älyttömästi ja muutenin ravintolassa söin päivittäin. Siellä se on normaali asia joka kuuluu arkeen. 

Suomessa kun asuu ei edes ymmärrä elintasokuilua muiden maiden välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista. 

Kerrotko tyhmälle, minkälaisia rakenteellisia ongelmia?

Esimerkiksi se, että kaikkialla pitää käyttää rahaa, mutta sitä rahaa ei saa tarpeeksi muuta kuin tekemällä töitä. Pitäisi joko poistaa raha käytöstä tai varmistaa, että kaikilla on sitä tarpeeksi onnelliseen elämään. 

Käy metsässä lenkillä, ei paljon maksa. Samalla voit pohtia miten parannat omaa elämääsi niin ettei tarvitse kituuttaa. Epärealistinen toiveajattelu rahattomasta maailmasta tai rahataikaseinästä ei tule toteutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten jotkut pahastuu että Muuta pois jos ei kelpaa! Olisi ihana että voisimme yhdessä rakentaa omasta kotimaasta onnellisemman paikan elää, ei niin että paremmasta haaveilevien pitää muuttaa pois yleisen apatian takia.

Tarkoitat, että meidän pitäisi yhdessä rakentaa onnellisempi maa sinulle. 

Onnellisempi maa kaltaisilleni normaaleille ihmisille, ei sadisteille jotka nauttii muiden kepittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin. 

Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.

Tätä n. 40-50 vuotta.

Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.

Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.

Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi? 

Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.

Lopetetaan sitten se passivoiva kyttäys. Työttömät ja sairaat pärjätköön omillaan. Näin tehdään onnellinen Suomi. 

Toimittaja vaikuttaa kaupunkilaiselta, jota pitää viihdyttää palveluilla.

Mualla myö männää het kallaa ku jiät lähtöö, ny ei parane männä pilikkimmään ennöö, ja naotittaan elämän tojellisuuvesta.

Suomi on slaavimaa haluttiin tai ei, kansa on harmaata ja kaikki on synkkää..

Halusin jo lapsena Suomesta pois. Tuntui ettei täällä eletty. Aikuisena muutin 15 vuodeksi muualle ja tyhmä minä palasin vanhempani sairastumisen takia Suomeen. Nyt olen  jumissa yksinhuoltajana täällä, en voi lähteä kun lapsella koulu ja vanhempi täällä enkä itse ulkomailla asuneena halua lähteä lapsen kanssa tuntematta ketään etukäteen ulkomaille asumaan. Jos olisin nyt yksin asuva lähtisin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin. 

Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.

Tätä n. 40-50 vuotta.

Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.

Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.

Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi? 

Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.

Lopetetaan sitten se passivoiva kyttäys. Työttömät ja sairaat pärjätköön omillaan. Näin tehdään onnellinen Suomi. 

Huoh. En jaksa taas alkaa mantraa esim. Perustulosta, miten se purkaisi passivoinnim ja siitä miten se voitaisiin rahoittaa kun et kuitenkaan halua sisäistää lukemaasi. Sama kuin seinälle puhuisi ja sekin on miellyttävämpää.

Hyvä laukoa kun ei täsmennä mitään.

Noin alkajaisiksi olisi hyvä tietää mitä tarkalleen ottaen on se "elämä" joka jää elämättä?

Kiertää maailman sukupuolitautiklinikat?

Vierailija kirjoitti:

Halusin jo lapsena Suomesta pois. Tuntui ettei täällä eletty. Aikuisena muutin 15 vuodeksi muualle ja tyhmä minä palasin vanhempani sairastumisen takia Suomeen. Nyt olen  jumissa yksinhuoltajana täällä, en voi lähteä kun lapsella koulu ja vanhempi täällä enkä itse ulkomailla asuneena halua lähteä lapsen kanssa tuntematta ketään etukäteen ulkomaille asumaan. Jos olisin nyt yksin asuva lähtisin heti.

Muista myös kertoa lapsellesi, että hän pilaa elämäsi. 

En ole lukenut alkuperäistä Hesarin juttua (kun kukaan ei sitä linkittänyt - ja olisi varmaan maksumuurin takana muutenkin?), mutta itse en onneksi tunnista itseäni tuosta ap:n kuvauksesta.

Koen elämäni olevan ihan onnellista, vaikka olenkin tilanteiden pakottamana joutunut "tyytymään" vähään jo todella pitkään. Nyt olen kuitenkin työssä josta todella nautin (vaikkakin toistaiseksi vain osa-aikaisena), minulla on mieleisiä harrastuksia, läheisiä ihmissuhteita, ja raaskin kuukausitasolla ostaa välillä ns. turhuuksiakin eikä aina vain tarpeeseen. :P

Toki, jonkun muun mielestä arkeni voi vaikuttaa tylsältä kun minulla ei ole jatkuvasti jonossa jotain "mieltä räjäyttäviä kokemuksia", mutta itse koen itseni todella onnekkaaksi, sillä vielä ihan muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että joskus saattaisin luonnehtia elämääni onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin. 

Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.

Tätä n. 40-50 vuotta.

Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.

Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.

Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi? 

Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.

Lopetetaan sitten se passivoiva kyttäys. Työttömät ja sairaat pärjätköön omillaan. Näin tehdään onnellinen Suomi. 

Huoh. En jaksa taas alkaa mantraa esim. Perustulosta, miten se purkaisi passivoinnim ja siitä miten se voitaisiin rahoittaa kun et kuitenkaan halua sisäistää lukemaasi. Sama kuin seinälle puhuisi ja sekin on miellyttävämpää.

Mikähän siinä on, että suomalainen ei voi olla onnellinen, jos hänelle ei jaeta vastikkeetonta rahaa? 

Että tico tico ja fuki fuki läpi elämän on "elämistä"..no, onhan suomessa toki sellaisiakin...mutta ettäkö enemmänkin pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Missäköhän on se utopia, jossa kaikki on paremmin. Anna kun arvaan, Välimeren maissa. Siellä jopa cat calling ja rannalla lähestymiset ovat IHANAA. 

Mummoille se on Gambia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän monia, jotka elää noin, mutta sitten on myös meitä muita 😆🤭

Liity joukkoomme iloiseen.

VARO liittymistä, katkera sisaresi, tuttavasi, naapurisi tms ilmiantaa sinut jollekin yli-iloisten ihmisten virkamiesvartijalle, joka toimii Stasin periaatteilla ja löytää kyllä keinot sinun palauttamiseksi kitkeräksi, murheenmurtamaksi surkimukseksi, nyrpeänaamaiseksi, selkään puukottajaksi jne. ET SAA näyttää ja olla iloinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin. 

Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.

Tätä n. 40-50 vuotta.

Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.

Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.

Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi? 

Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.

Lopetetaan sitten se passivoiva kyttäys. Työttömät ja sairaat pärjätköön omillaan. Näin tehdään onnellinen Suomi. 

Huoh. En jaksa taas alkaa mantraa esim. Perustulosta, miten se purkaisi passivoinnim ja siitä miten se voitaisiin rahoittaa kun et kuitenkaan halua sisäistää lukemaasi. Sama kuin seinälle puhuisi ja sekin on miellyttävämpää.

Mikähän siinä on, että suomalainen ei voi olla onnellinen, jos hänelle ei jaeta vastikkeetonta rahaa? 

Perustulon idea ei ole ensisijaisesti rahan jako vaan turhan byrokratian ja kyttäyksen purku. Ota lukulasit nenälle ja mene lukemaan lisää aiheesta itse.

No mutta onhan toi totta aika lailla! Ollaan me suomalaiset sellasia aika vaatimattomia. Töissä käynnin palkinto on kun riittää rahat just jatkuvasti nouseviin asumiskuluihin ja ruokaan. Kaupassa on kahvitarjous niin lähdetään kansana hakemaan alekahvia innostuneesti ihan kun se olisi joku mailman 7. ihme.

Itsekin tähän syyllistyn ja koen myös morkkista jos ostan itselleni vaikka uuden 70 e takin. "Tulipa törsättyä!"  Sitten koen häpeää, että "en mä olisi tätä tarvinnut". Kaikki ylimääräinen tuntuu "turhalta törsäämiseltä".