Nyt päiväkodissa loukkaantunut lapsi on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jättäydyin pois pk-työstä, koska sydämeen sattui niin paljon lasten puolesta.  Työ on suurimmaksi osaksi pelkkää säilytystä nykyisin, ei ole aikaa eikä voimia tehdä enää muuta kuin koittaa pitää lapset hengissä.

 

1980-luvun lopussa ryhmässä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja sekä päiväkotiapulainen/ harjoittelija. Sama koko yhden toimintakauden.  Erittäin hyvä vuosi esimerkiksi alalle aikoville lukion jälkeen. He tekivät avustavia tehtäviä.

 

Kyseistä onnettomuutta ei esimerkiksi olisi voinut tapahtua. Harjoittelija laski sängyt alas nukkumavalmiiksi lapsiryhmän ollessa ihan muualla. Samaten hän nosti sängyt ylös lapsiryhmän ollessa  jo syömässä välipalaa.

Meidän lapsen ryhmässä on edelleen 2 opettajaa, 1 lähihoitaja ja 2 apulaista.

Missähän päin tällainen ihmeryhmä on???

Ettet nyt sekoita päiväkotiapulaista henkilökohtaiseen avustajaan?

Henkilökohtainen avustaja on myönnetty lapselle joka sen todella tarvitsee, eli tämä ihminen on vain sitä yhtä lasta varten koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen monesti ihmetellyt sitä kuinka muutaman kuukauden ikäinen vauva viedään päiväkotiin.Eikö silloin,kun suunnitellaan lapsen tekoa,ole mietitty sitä;että myös halutaan/jaksetaan hoitaa-ja kantaa vastuu omasta lapsesta kotona riittävän pitkään?Eikä kiirehtiä liikaa lapsen toimittamisesta päiväkotiin hoitoon.Paras yhteys omaan lapseen saadaan niistä ensimmäisistä päivistä,viikoista ja kuukausista.Ja näen sen siksi tärkeänä asiana.Työ-ja muut ura-asiat voivat odottaa.Lapsen omaa hoitoa ja etua ajatellen.Äiti,isä tai molemmat vanhemmat antaa usein sen  parhaan mahdollisen hoidon ja lähtökohdan lapsen hyvään elämään ja kasvuun..Sitä yhteistä aikaa täytyy pystyä vaalimaan huolellisesti.Se ei ole pois heitettyä aikaa.

Harvemmin kuule viedään muutaman kk ikäistä?? Eiköhän ikärajakin ole 9kk ja sekin sangen harvinaista. Eikä muutenkaan liity tähän, kun tapauksen lapsi oli 2v, eli ihan normaali ikä olla päivähoidossa, kun yhteiskunta haluaa vanhemmat kipin kapin töihin, eikä sitä, että jäisivät kotiin lapsiaan hoitamaan. 

 

Eikä sitä paitsi nykyään yhden ihmisen palkka riitä elättämään koko perhettä, molempien on käytävä töissä. Vain todella rikkailla on tämäkin etuoikeus. Vai olisiko sitten parempi, että vain ne harvat rikkaat täällä Suomessa hankkii lapsia?? Vähiin voisi lapset käydä.

9kk sangen harvinaista? Kuule kasvava trendi on se, että päiväkodeissa 8kk ikäiset lapset aloittaa päivähoidon. Yhdellä aikuisella saa olla 4lasta. Ryhmässä kolme aikuista =12 lasta. Aamuvuorolainen lähtee kotiin, 2 aikuista paikalla, voi olla edelleen 12 lasta kun vanhemmat töissä. Yhdellä tai kahdella tai enemmälläkin paskat housussa, yksi kerrallaan vaihdetaan. Ei voi ottaa vessaan muita pyörimään jaloissa odottamaan vaihtoa, joten nämä itkevät paskahousuiset lapset niiden muiden kanssa, yht 11 kpl yhdellä aikuisella. Joku vanhempi tulee siihen hetkeen hakemaan, sun pitää luovuttaa lapsi. Pitää vahtia, ettei kukaan pieni laita mitään suuhun. Pitää vahtia, ettei pystyyn nousemaan opetteleva lennä selälleen. Joukossa voi olla 2v joka puree, lähemmäs 3v, joka heittää palikalla päähän tai tahallaan tönii. Jne jne. Ettei vaan menisi jollain joku lelu suuhun.

 

Tällaista joka ikinen iltapäivä LAADUKKAASSA SUOMEN VARHAISKASVATUKSESSA. vanhemmat ummistaa vaan silmänsä, pomot laittaa sisäiseen viestikanavaan viestiä, että pääsisikö joku auttamaan ryhmään X. Itse ei kuitenkaan tulla koska on omat hommat tehtävänä ja ei ne tule tehtyä, jos joka iltapäivä pitöisi olla auttamassa. Sitten toisissa "isojen lasten" 3-4, 5-6, eskariryhmissä resurssit on tiukassa, kun ryhmään tuen tarpeisten lasten takia palkattu ehdottoman tarpeellinen lastenhoitaja siirretään auttamaan muualle. Ja kun "isojen" ryhmästä aamuvuorolainenkin lähtenyt, jäljellä kaksi aikuista ja 21 lasta, joiden joukossa aggressiviista, kekseliästä (minäpä karkaan/testaan jotain kielettyä jne.) uhmakasta, HYVIN ehtivää. Ja joukossa ne hiljaiset, arat parat joita ei kerkeä auttamaan tai tukemaan.

 

Tervetuloa töihin! 

 

Minä lähden tämän kauden jälkeen.

Vanhemmat ummistaa silmänsä? Ootko ihan varma ettei vanhemmat kanna huolta lapsistaan. Eihän vanhemmille jumakauta kerrota mitään! Kerrotko tuon saman vanhemmalle, joka tulee halemaan lastaan. Et taatusti. Hymistelet vaan, että kivasti päivä sujunut. Työntekijöiden pitää nostaa ne epäkohdat esiin ja vaatia muutosta.

Aika jännä juttu, että paljon on 8kk ikäisiä, kun 9kk tosiaan on se ikäraja... 

Lapsi voidaan laittaa hoitoon sinä kuukautena kun täyttää 9kk... eli on vielä 8kk.

Muistan, kun oma lapseni aloitti hoidossa. Oli jo lähemmäs 3 v. Jäänyt mieleen, kun siellä oli tollanen vauva. Ei meinannut jaksaa muiden mukana päivärytmiä. Muistan, kun sanoivat katso nyt karstakin vielä päässä. 

Mä koitin laittaa 9kk ekaa lastani yksityiselle niin sanoivat sieltä että eivät halua pieniä ottaa. Kunnalliselle vaan. Ne ymmärtää sielä kertoa totuuden. Jäin sitten kotiin lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kuollut lapsi oli somppu hyvä Suomelle mitä enempi nitä kuolee jos eivät tajua häipyä maasta johon eivät kuulu sinne omaan lähtömaahan takaisin.

Valtavasta suruliputuksesta päättäen oli?  Vanhempia se tuskin lohduttaisi mutta niitä tuhansia yhteisön jäseniä. 

Vierailija kirjoitti:

Sänky on noin 140cm pitkä. Nostaminen ja laskeminen tapahtuu ilmeisesti kaasujousien avulla eli sänky tuntuu kevyeltä. Kaasujousia on mm. korkeussäädettävissä työpöydissä ja työtuoleissa. Usein sänkyjen yläasennossa on automaattinen turvalukitus ja sängyn avaus on sijoitettu korkealla. Kun sänky on alhaalla, kaapiston ovi lukittuu kiinni sängyn laitaan.

Työntekijä huomasi lapsen sängyssä, mutta avasi jo kaapin oven lukituksen. Sen jälkeen huomio meni toiseen lapseen. Sitten hän nosti nopeasti ja ajattelematta sängyn ja kaappi lukittui. Onko se voinut mennä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää oli vaan ajan kysymys, kun lukee juttuja jo tapahtuneista kaappisänkyonnettomuuksista ja lisää tulee ellei noita pureta ja korvata normaaleilla sängyillä. Ylöjärvelläkin oli joku toinen lapsi pamauttanut sängyn kiinni yhden lapsen nukkuessa yläpedissä. Lapset voi kiusallaan jotain tollasta keksiä, koska eivät ymmärrä vaaraa, vaikka sellasta ei olis vielä tapahtunut. 

Miten sä laitat 21 tavallista sänkyä yhteen huoneeseen? Tavalliset kerrossängytkin on vaarallisia, lapsia tippunut niistä.

 

Kylmällä lattialla kamala olla patjalla. Täit, pöly, kaverin levottomuus jne.

Alle 3- vuotiaiden ryhmässä ei ole noin monta lasta. Olen ollut hoitajana monessa päiväkodissa joissa on ollut tavalliset sängyt. Patjakaan ei ole huono ratkaisu. Eihän siinä suoraan lattialla olla palelemassa. Täit ja pöly leviävät kyllä kaikkialla. Levottomia kavereitakin on mutta ei sitä minkäänlainen sänky estä.

On se voinut mennä noin.

Alle 3-vuotiaiden ryhmäkoko on 12 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sänky on noin 140cm pitkä. Nostaminen ja laskeminen tapahtuu ilmeisesti kaasujousien avulla eli sänky tuntuu kevyeltä. Kaasujousia on mm. korkeussäädettävissä työpöydissä ja työtuoleissa. Usein sänkyjen yläasennossa on automaattinen turvalukitus ja sängyn avaus on sijoitettu korkealla. Kun sänky on alhaalla, kaapiston ovi lukittuu kiinni sängyn laitaan.

Työntekijä huomasi lapsen sängyssä, mutta avasi jo kaapin oven lukituksen. Sen jälkeen huomio meni toiseen lapseen. Sitten hän nosti nopeasti ja ajattelematta sängyn ja kaappi lukittui. Onko se voinut mennä näin?

Miksi avata lukitus tässä tilanteessa?

Mä pelkään enemmän sen ylösnostetun sängyn rämähtämistä takaisin. Onneksi sinne asti ei taida kukaan lapsi ylettää.

Vaikka se on sellaisella puisella salvalla siellä seinässä kiinni, ja osassa päivähoitopaikoista siinä kaapin ovessakin on oma lukitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän tuli jo pyydettynä, asiat varhaiskasvatuksessa ovat olleet tiedossa jo vuosia nyt vain odotettiin katastrofia ja saatiin se. Ei yhtään yllättänyt meikäläistä joka on alalla.

Olen monesti pelännyt ja toivonut etten ole työvuorossa kun jotain sattuu. Oma psyyke on niin hauras tässä hullunmyllyssä. Ja vanhemmilla ei ole aavistustakaan siitä kuinka paljon vaaratilanteita on päivittäin. Päivittäin. Raha ratkaisee, säästöt. Päiväkodin johtajat kieltävät kertomasta vanhemmille tosiasioita, kulissien tulee olla kunnossa. Voi kun vanhemmat oikeasti tajuaisi, ketkä jä millä resursseilla päiväkodeissa pyörii.

Mistä tajuaisi, kun te lampaat valehtelette vasten kasvoja, että kivasti menee?

Meillä lampailla on perhe elätettävänä. Olen usein ajatellut, että lähden pois alalta, en kestä tätä kulissia, mutta nyt ei ole enää töitä tarjolla millään alalla. Hymyilen ja sanon että ihan kivasti on mennyt päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sänky on noin 140cm pitkä. Nostaminen ja laskeminen tapahtuu ilmeisesti kaasujousien avulla eli sänky tuntuu kevyeltä. Kaasujousia on mm. korkeussäädettävissä työpöydissä ja työtuoleissa. Usein sänkyjen yläasennossa on automaattinen turvalukitus ja sängyn avaus on sijoitettu korkealla. Kun sänky on alhaalla, kaapiston ovi lukittuu kiinni sängyn laitaan.

Työntekijä huomasi lapsen sängyssä, mutta avasi jo kaapin oven lukituksen. Sen jälkeen huomio meni toiseen lapseen. Sitten hän nosti nopeasti ja ajattelematta sängyn ja kaappi lukittui. Onko se voinut mennä näin?

Miksi avata lukitus tässä tilanteessa?

Onpas outoa, jos on toiminut noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sänky on noin 140cm pitkä. Nostaminen ja laskeminen tapahtuu ilmeisesti kaasujousien avulla eli sänky tuntuu kevyeltä. Kaasujousia on mm. korkeussäädettävissä työpöydissä ja työtuoleissa. Usein sänkyjen yläasennossa on automaattinen turvalukitus ja sängyn avaus on sijoitettu korkealla. Kun sänky on alhaalla, kaapiston ovi lukittuu kiinni sängyn laitaan.

Työntekijä huomasi lapsen sängyssä, mutta avasi jo kaapin oven lukituksen. Sen jälkeen huomio meni toiseen lapseen. Sitten hän nosti nopeasti ja ajattelematta sängyn ja kaappi lukittui. Onko se voinut mennä näin?

Miksi avata lukitus tässä tilanteessa?

No oli ottamassa sitä ekaa lasta, huomio meni toiseen lapseen ja ajatellen ehkä sitä tokaa lasta unohti ekan. Ehkä katse siinä tokassa lapsessa mutta kädet kippas sängyn automaationa. Väsy&aivosumu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos ei ole työkunnossa, sairasloma. Onko käynyt mielessä?" 

 

Ottamatta kantaa tähän traagiseen tapaukseen, totean vain, että sairasloma on jotain, mitä ei haeta, vaan saadaan, jos saadaan. Olen itse pyytänyt sairaslomaa vakavan uupumuksen vuoksi, mutta en saanut. Valitettavasti Suomessa on ihmisiä, jotka työkseen ovat vastuussa toisista ihmisistä, mutta joiden ei oikeasti pitäisi olla työssä, vaan sairaslomalla. 

Mikä tässä ammatissa uuvuttaa enemmän kuin muissa vastuullisissa tehtävissä?  Kuinka monta tuntia työpäivä on? Minä luulen, että se, kun on niin monta henkilöä yhtä samaa tehtävää suorittamassa. 21 paria pipoja ja 21 kappaletta lautasia ja samaan aikaan nukkumaan, ja tätä tekee monta henkilöä  juoksevat toistensa ohi ja kääntyvät sinne ja tänne. 

Sitten kun ollaan pareittain kävelemässä, niin siinä on aikaa palautua. Eihän tuo voi niin liukuhihnalta mennä, mutta liian monta kättä hoitamassa samoja asioita.

No niin, nyt on taas näkemystä ja tietämystä...

 

Työ on hektistä ja siihen sisältyy valtavasti muistettavaa, jatkuvaa vuorovaikutusta ja saatavilla oloa, täytyy organisoida mutta suunniteltu ei toteudu, vaan täytyy joustaa päivittäin resurssien mukaan. Nämä vielä menisi, mutta onko JOKA ammatissa JOKA työpäivä kauhea riittämättömyyden tunne, vastuu ihmishengistä ja jatkuva valppauden vaatimus, kun voi käydä mitä tahansa, milloin tahansa, missä tahansa tilanteessa? 

Minusta hoitoala ja varhaiskasvatus on molemmat yhtä suossa nykyisin, karmea resurssivaje toisten ihmisten kustannuksella!

 

Haluaisin oikeasti kuulla ihmisten kuvailuja työpäivästään esim. kaupoissa, toimistoissa, teollisuudessa. Niin ehkä sitten meillä onkin helppo työ, kun sitä niin arvostelette. Ihmeellistä, että ei sitten ole tunkua alalle 😂

Arvaa mitä? Siellä päiväkodissa ei kenenkään ole pakko olla töissä, mikäli kokee ympäristön ja työolosuhteet liian stressaavaksi tai haastavaksi itselleen. Ketään ei ole tultu kotoa hakemaan ja pakotettu päiväkotiin töihin, kyllä sinne on jokainen ihan itse hakemuksen laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän tuli jo pyydettynä, asiat varhaiskasvatuksessa ovat olleet tiedossa jo vuosia nyt vain odotettiin katastrofia ja saatiin se. Ei yhtään yllättänyt meikäläistä joka on alalla.

Olen monesti pelännyt ja toivonut etten ole työvuorossa kun jotain sattuu. Oma psyyke on niin hauras tässä hullunmyllyssä. Ja vanhemmilla ei ole aavistustakaan siitä kuinka paljon vaaratilanteita on päivittäin. Päivittäin. Raha ratkaisee, säästöt. Päiväkodin johtajat kieltävät kertomasta vanhemmille tosiasioita, kulissien tulee olla kunnossa. Voi kun vanhemmat oikeasti tajuaisi, ketkä jä millä resursseilla päiväkodeissa pyörii.

Mistä tajuaisi, kun te lampaat valehtelette vasten kasvoja, että kivasti menee?

Meillä lampailla on perhe elätettävänä. Olen usein ajatellut, että lähden pois alalta, en kestä tätä kulissia, mutta nyt ei ole enää töitä tarjolla millään alalla. Hymyilen ja sanon että ihan kivasti on mennyt päivä.

Sitten ei parane hurskastella, että voi kun vanhemmat tajuaisivat tai tekisivät jotain. Sitten kannattaa rehellisesti myöntää olevansa itse osa ongelmaa. "Noudatin vain määräyksiä."

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotiaiden ryhmäkoko on 12 lasta.

Nykyään on paljon sisarusryhmiä joissa voi olla vaikka 18 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään enemmän sen ylösnostetun sängyn rämähtämistä takaisin. Onneksi sinne asti ei taida kukaan lapsi ylettää.

Vaikka se on sellaisella puisella salvalla siellä seinässä kiinni, ja osassa päivähoitopaikoista siinä kaapin ovessakin on oma lukitus. 

Lisäksi siellä sänkyjen välissä on aika vaikea istua ja varsinkin pitkien aikuisten on vaikea päästä pois sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse jättäydyin pois pk-työstä, koska sydämeen sattui niin paljon lasten puolesta.  Työ on suurimmaksi osaksi pelkkää säilytystä nykyisin, ei ole aikaa eikä voimia tehdä enää muuta kuin koittaa pitää lapset hengissä.

 

1980-luvun lopussa ryhmässä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja sekä päiväkotiapulainen/ harjoittelija. Sama koko yhden toimintakauden.  Erittäin hyvä vuosi esimerkiksi alalle aikoville lukion jälkeen. He tekivät avustavia tehtäviä.

 

Kyseistä onnettomuutta ei esimerkiksi olisi voinut tapahtua. Harjoittelija laski sängyt alas nukkumavalmiiksi lapsiryhmän ollessa ihan muualla. Samaten hän nosti sängyt ylös lapsiryhmän ollessa  jo syömässä välipalaa.

Ensimmäinen harjoittelupaikkani oli päiväkodissa pienten lasten ryhmässä. Kaksi lastenhoitajaa ja päiväkotiapulainen. Ihana paikka jossa jokainen lapsi sai huomiota eikä ollut mitään jatkuvaa kirjoittamista joka asiasta. Seuraava ryhmä oli isompien lasten ryhmä jossa oli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Tämä 1980- luvun lopulla. Ymmärrettiin mikä se tärkein asia oli eli lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän tuli jo pyydettynä, asiat varhaiskasvatuksessa ovat olleet tiedossa jo vuosia nyt vain odotettiin katastrofia ja saatiin se. Ei yhtään yllättänyt meikäläistä joka on alalla.

Olen monesti pelännyt ja toivonut etten ole työvuorossa kun jotain sattuu. Oma psyyke on niin hauras tässä hullunmyllyssä. Ja vanhemmilla ei ole aavistustakaan siitä kuinka paljon vaaratilanteita on päivittäin. Päivittäin. Raha ratkaisee, säästöt. Päiväkodin johtajat kieltävät kertomasta vanhemmille tosiasioita, kulissien tulee olla kunnossa. Voi kun vanhemmat oikeasti tajuaisi, ketkä jä millä resursseilla päiväkodeissa pyörii.

Mistä tajuaisi, kun te lampaat valehtelette vasten kasvoja, että kivasti menee?

Meillä lampailla on perhe elätettävänä. Olen usein ajatellut, että lähden pois alalta, en kestä tätä kulissia, mutta nyt ei ole enää töitä tarjolla millään alalla. Hymyilen ja sanon että ihan kivasti on mennyt päivä.

Sitten ei parane hurskastella, että voi kun vanhemmat tajuaisivat tai tekisivät jotain. Sitten kannattaa rehellisesti myöntää olevansa itse osa ongelmaa. "Noudatin vain määräyksiä."

Valinta valehdella että oma työ pysyy. sairasta.

Olisiko kyseessä olleet saman kerrossängyn lapset? Toinen oli ylhäällä ja toinen oli alhaalla. Vain toinen lapsi ehti pois ennen sängyn nostamista.

Vierailija kirjoitti:

"MITÄ tapahtui näiden 7 minuutin aikana päiväkodin henkilökunnan toimesta????"

 

Minä ihmettelen samaa. Miksi päiväkodin henkilökunta ei purkanut sänkyä ja vapauttanut lasta puristuksesta? Miksi vain odoteltiin? Jos ihminen on puristuksessa, silloin on kiire. Silloin ei odoteta, vaan vapautetaan ihminen puristuksesta. Toki jos päällä on 1000 kg paino niin sitten ei voi kuin odotella, jos ei saada riittävää määrää miehiä paikalle.

Millä ne olisivat sitä sänkyä purkaneet? Saksilla ja leikkisahalla?