Miksi jotkut kysyy treffeillä jostain viisivuotissuunnitelmista ja musiikkimauista?

Ihmisillä hirveä vauhti päällä näissä tutustumisissaan tai tutustumisen yrityksissä, ja kysymyspatterin kanssa laukkovat treffeiltä toisille.

Saa siinä sitten ihmetellä tulosten laatua, kun eivät vain osaa pysähtyä aitojen ihmisten kohdalla ja ottaa aikaa isoille asioille. Sellasta se on, kukin taaplaa tyylillään ja makaa kuten petaa :D

Mistä te sitten juttelette treffeillä, jos musiikkimaku on liian tunkeileva kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee viisivuotisuunnitelmasta mieleen Stalin ja Neuvostoliiton suunnitelmatalous.

Osuvasti sanottu! Mullekin tuli tämä mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä viisi vuotta on niin pitkä aika, että ei ihme jos tuntuu älyttömältä kysyä. 35+ vuotiaana sen sijaan se on todella oleellinen kysymys: onko suunnitelmissa vaativa uravaihe, entä mahdolliset muuttohalut, entä lapset, onko vanhemmat siinä kunnossa että niitä pitää alkaa pian hoitaa, onko tulossa kahdeksan kanan maatila Kuopion liepeille vai vuokra-asunto New Yorkiin. Onhan ne aika oleellisia kysymyksiä, toki jos toinen on sellaista  mallia, että kaikki käy ja joustaminen onnistuu miten vaan, niin sittenhän sillä ei ole niin väliä.

Toisaalta itse en kyllä haluaisi tuommoista 'kaikki käy, en tiedä mitä haluun' -kumppania. Kuulostaa, että tuollainen ihminen ei ole vielä täysin henkisesti kypsä eikä ole löytänyt itseään kunnolla.

Tai sitten on jo sen ikäinen, että on elämä opettanut viisautta, ettei mitään kannata suunnitella liian kiveen hakatusti, koska elämässä voi sattua mitä vaan kuten esim. vakavia sairastumisia, yt:itä, jne.

 

Toki joku lastenhankintahalukkuus on oleellinen asia ja elämän perusarvot ja elämäntapa, mutta muuten kyllä punainen lippu liehuu itsellä, jos jollakulla on liian tarkat ja joustamattomat suunnitelmat. 

Mun mielestä elämää ei kannata elää niin, että jättää tulevaisuuden suunnitelmat tekemättä vain siksi, että pelkää sairastuvansa tai että jotain voi tapahtua. Totta kai voi sattua mitä vain, mutta pikemminkin päinvastoin se suunnitelmallisuus auttaa selviämään vastoinkäymisistä paremmin.

Esimerkiksi jos olet suunnitelmallisesti säästänyt ja sijoittanut, yt-neuvottelut eivät tunnu yhtä romahduttavilta. Ja jos viiden vuoden suunnitelmiisi on kuulunut osaamisen kehittäminen, verkostoituminen ja erilaisten vaihtoehtojen miettiminen etukäteen, sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin. Sinulla voi olla jopa valmiina suunnitelma B  esim. sivubisnes, jota olet rakentanut osana sitä viiden vuoden suunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

5-vuotissuunnitelma on sanana tylsä, mutta ymmärrän pointin. Ehkä parempi olisi selvittää ihmisen haaveita ja miten vakavissaan hän on niiden kanssa. Aikuinen jolla ei ole mielessä mitään edes pientä juttua mitä haluaisi tavoitella ja joka on valmis vuodesta toiseen elämään samaa kuviota on kyllä raskas tapaus.

Haaveet ja tavoitteet on kyllä ihan eri asia, kuin joku autistinen viisivuotissuunnitelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä nuo on huonoja kysymyksiä, niin mistä te itse sitten juttelette treffeillä? 

 

 

 

 

Yleisistä asioista, ei liian henkilökohtaisuuksista. Työhaastattelussa viisivuotissuunnitelman kysyminen on eri asia, koska siinä kysytään nimenomaan spesifisti uran kannalta. Treffi-aspektissa viisivuotissuunnitelma taas on henkilökohtaista elämää koskeva kysymys, ja liian aikainen joillekin.

Itse näkisin treffit tunnusteluna, enkä tod halua avautua itsestäni, elämästäni saati unelmistani jollekin käytännössä randomille. Paneminenkin on paljon vähemmän personal, kuin unelmistaan ja henkilökohtaisen elämän suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kertominen. Siis paljon vähemmän personal. Sitähän voi panna tietämättä toisesta oikein mitään. Sit taas toiset odottaa, että pitäisi avautua nopeasti. Utelevat ja kyselevät. Parhaan pelkän panon kanssa juteltiin ensin monta tuntia, mutta vain maailmasta, taiteesta ym. emmekä toistemme elämistä.

Parisuhde on vielä henkilökohtaisempi ja läheisempi asia kuin työsuhde, joten siksi niitä henkilökohtaisia asioita kysytään. Tällöin ei päädy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka unelmat ja tavoitteet ei ole yhteensopivia omien unelmien ja tavoitteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-vuotissuunnitelma on sanana tylsä, mutta ymmärrän pointin. Ehkä parempi olisi selvittää ihmisen haaveita ja miten vakavissaan hän on niiden kanssa. Aikuinen jolla ei ole mielessä mitään edes pientä juttua mitä haluaisi tavoitella ja joka on valmis vuodesta toiseen elämään samaa kuviota on kyllä raskas tapaus.

Haaveet ja tavoitteet on kyllä ihan eri asia, kuin joku autistinen viisivuotissuunnitelma. 

Lue melkein mikä tahansa tavoitteiden saavuttamiseen ja menestymiseen keskittyvä kirja, niin yksi keskeisimmistä asioista on juuri se, että tehdään konkreettiset, aikajanalle sidotut suunnitelmat siitä, miten tavoitteet oikeasti saavutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä nuo on huonoja kysymyksiä, niin mistä te itse sitten juttelette treffeillä? 

 

 

 

 

Yleisistä asioista, ei liian henkilökohtaisuuksista. Työhaastattelussa viisivuotissuunnitelman kysyminen on eri asia, koska siinä kysytään nimenomaan spesifisti uran kannalta. Treffi-aspektissa viisivuotissuunnitelma taas on henkilökohtaista elämää koskeva kysymys, ja liian aikainen joillekin.

Itse näkisin treffit tunnusteluna, enkä tod halua avautua itsestäni, elämästäni saati unelmistani jollekin käytännössä randomille. Paneminenkin on paljon vähemmän personal, kuin unelmistaan ja henkilökohtaisen elämän suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kertominen. Siis paljon vähemmän personal. Sitähän voi panna tietämättä toisesta oikein mitään. Sit taas toiset odottaa, että pitäisi avautua nopeasti. Utelevat ja kyselevät. Parhaan pelkän panon kanssa juteltiin ensin monta tuntia, mutta vain maailmasta, taiteesta ym. emmekä toistemme elämistä.

Parisuhde on vielä henkilökohtaisempi ja läheisempi asia kuin työsuhde, joten siksi niitä henkilökohtaisia asioita kysytään. Tällöin ei päädy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka unelmat ja tavoitteet ei ole yhteensopivia omien unelmien ja tavoitteiden kanssa.

Nimenomaan, ei tuntemattomalta kysellä henkilökohtaisuuksia. 

Vuonna 2026 on lähinnä osoitus miehen/naisen matalasta älykkyysosamäärästä jos kuvittelee että tätä helvettiplaneettaa voi mallintaa eteenpäin edes 5 viikkoa saatika sitten 5 kuukautta tai 5 vuotta.

Ei enää ole lainkaan etäinen skenaario että täällä voidaan käydä sotaa 2030-luvulla. Siihen loppuvat urat ja verkostoitumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisissa ihmetyttää enemmän se, että on joku kielettyjen aiheiden lista treffeille. Joku musamaku nyt on ihan perus small talk kysymys, josta vois sitten poikia enemmän jutun juurta tai ei. 

Itse en jotenkin tykkää keskustella tuosta yhtään.

No jos se toinen henkilö on puolestaan sellainen, joka rakastaa musiikista keskustelua, niin juuri siksi tuo kysymys on tärkeä tuoda esille. Musiikkimaku liittyy usein elämäntyyliin, arkeen ja siihen, mitä tykkää tehdä vapaa-ajalla. Se voi myös paljastaa aika nopeasti, että teidän kiinnostuksen kohteet ovat melko erilaiset, mikä taas viittaa siihen, että ehkä te ette ole kovin yhteensopivia. Tällöin toiselle voisi sopia paremmin kumppani, joka suhtautuu musiikkiin yhtä intohimoisesti kuin hän itse ja sinä taas voit etsiä jonkun muun, jolle se ei ole niin iso juttu.

Musiikkimaku kertoo kyllä todella paljon henkilön persoonallisuudesta. Tossa aiemmin joku vertasi humppaa ja technoa ja ihan tottahan se on, että erittäin epätodennäköistä se, että sama ihmistyyppi viihtyisi sekä lavatansseissa että techno-bileissä. Ja se, että et kuuntele musiikkia juuri ollenkaan tai että kuuntelet vain listahittejä kertoo sekin myös paljon sinun luonteestasi. 

Mitä se kertoo luonteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-vuotissuunnitelma on sanana tylsä, mutta ymmärrän pointin. Ehkä parempi olisi selvittää ihmisen haaveita ja miten vakavissaan hän on niiden kanssa. Aikuinen jolla ei ole mielessä mitään edes pientä juttua mitä haluaisi tavoitella ja joka on valmis vuodesta toiseen elämään samaa kuviota on kyllä raskas tapaus.

Haaveet ja tavoitteet on kyllä ihan eri asia, kuin joku autistinen viisivuotissuunnitelma. 

Mulla on ollut useampikin paperille kirjattu selkeä viisivuotissuunnitelma, mutta en ole oikein osannut toteuttaa niitä :D

Et tämäkin näkökulma: suunnitelmia voi olla, toteutus voi olla vähän niin ja näin. Toiset toki onnistuu siinäkin tai ylipäätään pysyy suunnitelmissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-vuotissuunnitelma on sanana tylsä, mutta ymmärrän pointin. Ehkä parempi olisi selvittää ihmisen haaveita ja miten vakavissaan hän on niiden kanssa. Aikuinen jolla ei ole mielessä mitään edes pientä juttua mitä haluaisi tavoitella ja joka on valmis vuodesta toiseen elämään samaa kuviota on kyllä raskas tapaus.

Haaveet ja tavoitteet on kyllä ihan eri asia, kuin joku autistinen viisivuotissuunnitelma. 

 

 

 

 

Mulla on ollut useampikin paperille kirjattu selkeä viisivuotissuunnitelma, mutta en ole oikein osannut toteuttaa niitä :D

Et tämäkin näkökulma: suunnitelmia voi olla, toteutus voi olla vähän niin ja näin. Toiset toki onnistuu siinäkin tai ylipäätään pysyy suunnitelmissaan. 

hikarit yhteen sopii <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä viisi vuotta on niin pitkä aika, että ei ihme jos tuntuu älyttömältä kysyä. 35+ vuotiaana sen sijaan se on todella oleellinen kysymys: onko suunnitelmissa vaativa uravaihe, entä mahdolliset muuttohalut, entä lapset, onko vanhemmat siinä kunnossa että niitä pitää alkaa pian hoitaa, onko tulossa kahdeksan kanan maatila Kuopion liepeille vai vuokra-asunto New Yorkiin. Onhan ne aika oleellisia kysymyksiä, toki jos toinen on sellaista  mallia, että kaikki käy ja joustaminen onnistuu miten vaan, niin sittenhän sillä ei ole niin väliä.

Toisaalta itse en kyllä haluaisi tuommoista 'kaikki käy, en tiedä mitä haluun' -kumppania. Kuulostaa, että tuollainen ihminen ei ole vielä täysin henkisesti kypsä eikä ole löytänyt itseään kunnolla.

Tai sitten on jo sen ikäinen, että on elämä opettanut viisautta, ettei mitään kannata suunnitella liian kiveen hakatusti, koska elämässä voi sattua mitä vaan kuten esim. vakavia sairastumisia, yt:itä, jne.

 

Toki joku lastenhankintahalukkuus on oleellinen asia ja elämän perusarvot ja elämäntapa, mutta muuten kyllä punainen lippu liehuu itsellä, jos jollakulla on liian tarkat ja joustamattomat suunnitelmat. 

Mun mielestä elämää ei kannata elää niin, että jättää tulevaisuuden suunnitelmat tekemättä vain siksi, että pelkää sairastuvansa tai että jotain voi tapahtua. Totta kai voi sattua mitä vain, mutta pikemminkin päinvastoin se suunnitelmallisuus auttaa selviämään vastoinkäymisistä paremmin.

Esimerkiksi jos olet suunnitelmallisesti säästänyt ja sijoittanut, yt-neuvottelut eivät tunnu yhtä romahduttavilta. Ja jos viiden vuoden suunnitelmiisi on kuulunut osaamisen kehittäminen, verkostoituminen ja erilaisten vaihtoehtojen miettiminen etukäteen, sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin. Sinulla voi olla jopa valmiina suunnitelma B  esim. sivubisnes, jota olet rakentanut osana sitä viiden vuoden suunnitelmaa.

"Mun mielestä elämää ei kannata elää niin, että jättää tulevaisuuden suunnitelmat tekemättä vain siksi, että pelkää sairastuvansa tai että jotain voi tapahtua."

Eihän se sitä tarkoita, että suunnitelmat jättäisi tekemättä, tai haaveet toteuttamatta, jos tiedostaa ettei joku joustamaton viisivuotissuunnitelma välttämättä toteudu kun kaikkea voi tulla matkan varrelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen haluaa ostaa asunnon, toinen vaihtaa alaa ja opiskella 5 vuotta, yksi perustaa yrityksen, joku jättäytyä töistä pois ja kalastella päivät putkät. Kyllä nuo on tärkeä tietää. Miksi tuhlata aikaa, jos suunnitelmat täysin päinvastaiset tai yhteensopimattomat

No ei ihmissuhteet toimi ns. kirjojen mukaan. Jos rakastamasi ihminen haluaa opiskella niin normaalisti halutaan tukea tätä.

Vaikka se tarkoittaisi muuttoa 500 kilometrin päähän viideksi vuodeksi?

Vaikka niin. Ei ole ainakaan meidän 25 vuotta kestänyt liitto kaatunut toisen opiskeluihin tai reissutöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä nuo on huonoja kysymyksiä, niin mistä te itse sitten juttelette treffeillä? 

 

 

 

 

Yleisistä asioista, ei liian henkilökohtaisuuksista. Työhaastattelussa viisivuotissuunnitelman kysyminen on eri asia, koska siinä kysytään nimenomaan spesifisti uran kannalta. Treffi-aspektissa viisivuotissuunnitelma taas on henkilökohtaista elämää koskeva kysymys, ja liian aikainen joillekin.

Itse näkisin treffit tunnusteluna, enkä tod halua avautua itsestäni, elämästäni saati unelmistani jollekin käytännössä randomille. Paneminenkin on paljon vähemmän personal, kuin unelmistaan ja henkilökohtaisen elämän suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kertominen. Siis paljon vähemmän personal. Sitähän voi panna tietämättä toisesta oikein mitään. Sit taas toiset odottaa, että pitäisi avautua nopeasti. Utelevat ja kyselevät. Parhaan pelkän panon kanssa juteltiin ensin monta tuntia, mutta vain maailmasta, taiteesta ym. emmekä toistemme elämistä.

Parisuhde on vielä henkilökohtaisempi ja läheisempi asia kuin työsuhde, joten siksi niitä henkilökohtaisia asioita kysytään. Tällöin ei päädy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka unelmat ja tavoitteet ei ole yhteensopivia omien unelmien ja tavoitteiden kanssa.

Onpas ihmiset nykyään joustamattomia.

Onko parisuhde sinulle joku väline, millä taloudellisesti mahdollistat omien tarkkojen suunnitelmiesi toteutumisen, vai mikä on ylipäätään motiivisi hakea parisuhdetta? Kuulostaa välinearvolta. 

Ei minulla ole minkäänlaista ongelmaa olla ihmisen kanssa, jolla on ihan omat haaveensa ja minulla omani. Kumpiakin toteutellaan mahdollisuuksien mukaan. Ne on ihan muut asiat, jotka pitää meitä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä nuo on huonoja kysymyksiä, niin mistä te itse sitten juttelette treffeillä? 

 

 

 

 

Yleisistä asioista, ei liian henkilökohtaisuuksista. Työhaastattelussa viisivuotissuunnitelman kysyminen on eri asia, koska siinä kysytään nimenomaan spesifisti uran kannalta. Treffi-aspektissa viisivuotissuunnitelma taas on henkilökohtaista elämää koskeva kysymys, ja liian aikainen joillekin.

Itse näkisin treffit tunnusteluna, enkä tod halua avautua itsestäni, elämästäni saati unelmistani jollekin käytännössä randomille. Paneminenkin on paljon vähemmän personal, kuin unelmistaan ja henkilökohtaisen elämän suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kertominen. Siis paljon vähemmän personal. Sitähän voi panna tietämättä toisesta oikein mitään. Sit taas toiset odottaa, että pitäisi avautua nopeasti. Utelevat ja kyselevät. Parhaan pelkän panon kanssa juteltiin ensin monta tuntia, mutta vain maailmasta, taiteesta ym. emmekä toistemme elämistä.

Parisuhde on vielä henkilökohtaisempi ja läheisempi asia kuin työsuhde, joten siksi niitä henkilökohtaisia asioita kysytään. Tällöin ei päädy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka unelmat ja tavoitteet ei ole yhteensopivia omien unelmien ja tavoitteiden kanssa.

 

 

 

 

 

 

Nimenomaan, ei tuntemattomalta kysellä henkilökohtaisuuksia. 

 Ei kukaan ole sanonut, että sinun on hiivatulehduksestasi ruvettava ekoilla treffeillä puhumaan, mutta jos sä välttelet kaikkea itsestä puhumista niin miten pystyt saamaan selville oletteko yhteensopivia? Esim. tuo musakysymys ei todellakaan ole mikään tungetteleva kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä nuo on huonoja kysymyksiä, niin mistä te itse sitten juttelette treffeillä? 

 

 

 

 

Yleisistä asioista, ei liian henkilökohtaisuuksista. Työhaastattelussa viisivuotissuunnitelman kysyminen on eri asia, koska siinä kysytään nimenomaan spesifisti uran kannalta. Treffi-aspektissa viisivuotissuunnitelma taas on henkilökohtaista elämää koskeva kysymys, ja liian aikainen joillekin.

Itse näkisin treffit tunnusteluna, enkä tod halua avautua itsestäni, elämästäni saati unelmistani jollekin käytännössä randomille. Paneminenkin on paljon vähemmän personal, kuin unelmistaan ja henkilökohtaisen elämän suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kertominen. Siis paljon vähemmän personal. Sitähän voi panna tietämättä toisesta oikein mitään. Sit taas toiset odottaa, että pitäisi avautua nopeasti. Utelevat ja kyselevät. Parhaan pelkän panon kanssa juteltiin ensin monta tuntia, mutta vain maailmasta, taiteesta ym. emmekä toistemme elämistä.

Parisuhde on vielä henkilökohtaisempi ja läheisempi asia kuin työsuhde, joten siksi niitä henkilökohtaisia asioita kysytään. Tällöin ei päädy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka unelmat ja tavoitteet ei ole yhteensopivia omien unelmien ja tavoitteiden kanssa.

Onpas ihmiset nykyään joustamattomia.

 

Onko parisuhde sinulle joku väline, millä taloudellisesti mahdollistat omien tarkkojen suunnitelmiesi toteutumisen, vai mikä on ylipäätään motiivisi hakea parisuhdetta? Kuulostaa välinearvolta. 

 

Ei minulla ole minkäänlaista ongelmaa olla ihmisen kanssa, jolla on ihan omat haaveensa ja minulla omani. Kumpiakin toteutellaan mahdollisuuksien mukaan. Ne on ihan muut asiat, jotka pitää meitä yhdessä. 

No kerro, miten onnistuu yhteiselämä, jossa sinun suunnitelmana on asua luksuskattohuoneistossa New Yorkissa, rakentaa kansainvälistä uraa, verkostoitua, käydä fine dining -ravintoloissa, matkustaa jatkuvasti ja elää nopearytmistä kaupunkielämää ja toisen tavoitteena on hankkia iso lapsikatra, asua sukutilalla Pohjois-Pohjanmaalla, herätä aamulypsyyn, elää hyvin paikallista, rauhallista ja perhekeskeistä arkea ja sitoutua yhteen paikkaan vuosikymmeniksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea se on tehdä suunnitelmia kun ei voi sietää miehiä eikä työpaikkoja.

Kuulostaa itseasiassa melko helposti ennustettavissa olevalta. Elät vuokrayksiössä ja metsästät punaisen lapun tuotteita, jos terveyttä riittää.

Mitä pahaa on punalapuissa tai vuokra-asumisessa? Itse en onneksi tällä hetkellä joudu asua vuokralla, mutta en yhtään katso alaspäin ihmisiä ketkä joutuu. Enkä sen kaltaista ihmistä sietäisi parisuhteessa, joka pitää itseään muita parempana.

Jatkan, vielä kun niin monet asiat elämässä riippuvat tuurista. Ne eniten töitä tekevät eivät ole niitä rikkaimpia.

Lenin-sedällä oli viisivuotissuunnitelmia. Puhuttiin ns. NEP-politiikasta. Ei ehtinyt Lenin näkemään edes ensimmäistä viisivuotiskautta.

Everyones got a plan until the get punched in the face

Täysin hullua kuvitella että pystyy mitenkään tekemään mitään ton mittakaavan suunnitelmia. Sopeutuminen, nopea reagointi muutoksiin ja luova hulluus voittaa kaikki nuo suunnitelmat. Autistiset suunnittelijat päätyvät puiston penkeillä nauttimaan pussikaljaa kun "elämän kova koulu" ei sattunutkaan toimimaan niinkuin nuo main-character-syndroomalaiset kuvittelivat.