Syyllinen olo kun lapsi kipeä ja joutuu olla töistä pois
Mistä tämä ahdistava tunne tulee? Ajattelen todellakin lapsen parasta ja järjellä ajateltuna ymmärtää, ettei lapsen kuumeelle tms voi mitään. Mutta silti on joku syyllistävä ääni sisimmässä joka kerta, vaikka nytkin on ollut pitkään aika hyvää tuuria, ettei lapset ole edes sairastelleet kovasti. Onko muita, joille tulee hankala olo kun pitää töihin ilmoittaa ettei pääsekään?
Kommentit (27)
Tuokin riippuu osittain työstä. Jos on sellainen työ, joka kaatuu muille eikä sijaisia oteta, niin totta kai tuntee syyllisyyttä, kun työkaverit joutuvat huhkimaan äärirajoilla. Jos on sellainen työ, jota kukaan ei paikkaa ja jonka joutuu kirimään itse takaisin, niin enemmän stressaa se, millaisia ne töihinpaluun jälkeiset päivät ja jopa viikot ovat, jos oikein kiireaikaan kasautuu.
Kannattaa kirjoittaa oikein jotta tekstiä edes tekee mieli lukea. Eri asia jos on menossa hätäpuhelu tahi sähkötysviesti morse-aakkosin niin sillon riittää kokömpihi kielioppi
Sinä olet nyt äiti ja lapsi on pieni vani vähän aikaa. Tätkeintehtäväsi on nyt huolehtia hänestä, varsinkin, kun hän on sairas. Kyllä työtä sitten taas riittää vuosikymmeneksi. Nyt luot hyvän pohjan lapsen tulevaisuudelle. Työstä ei kannata nyt kantaa huonoa omaatuntoa. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Se voi olla, että olet ainakin sisäisesti vähän kokoomuslainen. Heillä se tuppaa tuo työ olemaan elämän tärkein asia ja työn tekeminen ihmisen ainoa tarkoitus. Siinä sitten on ristiriitaa, kun joku oma lapsi estää toteuttamasta tätä ihmisen perimmäistä tavoitetta.
Pakko hoitaa itse. En kehtaa pyytää mummoa tms sairaan lapsen hoitajaksi, ettei tauti tartu.
Vierailija kirjoitti:
Pakko hoitaa itse. En kehtaa pyytää mummoa tms sairaan lapsen hoitajaksi, ettei tauti tartu.
Noi samat pöpöt kyllä kiertää missä tahansa liikkuu ja käsihygienia on hyvä tapa pitää pöpöt kurissa.
Siitä muuttuu niin iso ongelma, ettei pysty follaa