Syyllinen olo kun lapsi kipeä ja joutuu olla töistä pois

 Siitä muuttuu niin iso ongelma, ettei pysty follaa

Tuokin riippuu osittain työstä. Jos on sellainen työ, joka kaatuu muille eikä sijaisia oteta, niin totta kai tuntee syyllisyyttä, kun työkaverit joutuvat huhkimaan äärirajoilla. Jos on sellainen työ, jota kukaan ei paikkaa ja jonka joutuu kirimään itse takaisin, niin enemmän stressaa se, millaisia ne töihinpaluun jälkeiset päivät ja jopa viikot ovat, jos oikein kiireaikaan kasautuu.

Kannattaa kirjoittaa oikein jotta tekstiä edes tekee mieli lukea.  Eri asia jos on menossa hätäpuhelu tahi sähkötysviesti morse-aakkosin niin sillon riittää kokömpihi kielioppi

Sinä olet nyt äiti ja lapsi on pieni vani vähän aikaa. Tätkeintehtäväsi on nyt huolehtia hänestä, varsinkin, kun hän on sairas.  Kyllä työtä sitten taas riittää vuosikymmeneksi.  Nyt luot hyvän pohjan lapsen tulevaisuudelle.  Työstä ei kannata nyt kantaa huonoa omaatuntoa.  Asiat tärkeysjärjestykseen.

Se voi olla, että olet ainakin sisäisesti vähän kokoomuslainen. Heillä se tuppaa tuo työ olemaan elämän tärkein asia ja työn tekeminen ihmisen ainoa tarkoitus. Siinä sitten on ristiriitaa, kun joku oma lapsi estää toteuttamasta tätä ihmisen perimmäistä tavoitetta.

Pakko hoitaa itse. En kehtaa pyytää mummoa tms sairaan lapsen hoitajaksi, ettei tauti tartu.

Vierailija kirjoitti:

Pakko hoitaa itse. En kehtaa pyytää mummoa tms sairaan lapsen hoitajaksi, ettei tauti tartu.

Noi samat pöpöt kyllä kiertää missä tahansa liikkuu ja käsihygienia on hyvä tapa pitää pöpöt kurissa. 

Meillä oli aikoinaan poika ensimmäisellä luokalla vesirokossa kaksi viikkoa. Ensin oli kotona lapsen isä 3 pv, sitten minä . Jouduin ottamaan töistä vielä palkatonta perään, koska lapsi ei vaan parantunut. Näppylöitä tuli lisää ja lisää. Oli se stressaavaa. Tiesin, että töitä kasaantuu. Tiesin, että toisetkin joutuvat tekemään extraa. Meillä ei ollut isovanhempia auttamassa, minun vanhemmat oli kuolleet ja miehen äiti oli vielä työelämässä ja isä oli itse vammautunut, tarvitsi päin vastoin toisten apua arkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko hoitaa itse. En kehtaa pyytää mummoa tms sairaan lapsen hoitajaksi, ettei tauti tartu.

Käsien pesu ei kylläkään suojaa tartuntataudeilta, mikäli olet samassa huoneessa ja vieläpä lähikontaktissa. Lähes kaikki yleisimmät tartuntataudit tarttuvat myös pisaratartuntana ja jotkin virukset aerosolina hengitysilmasta. Oma immunologinen järjestelmä tunnnistas osan viruksista ja osaa suojautua niiltä, esimerkiksi sairastetun taudin seurauksena vastustuskyky kohenee. Vaikeaa voi olla tietää, minkä viruksen on sairastanut ja milloin, kun ei niitä testata. 

Suomessa on outo laki, että työnantaja joutuu maksamaan, jos on kotona hoitamassa lasta. Siinä ei ole mitään järkeä. Laki pitäisi olla niin, että jos ei tee töitä, palkkaakaan ei tule. Se pistäisi miettimään, mikä on paras tapa ratkaista asia, eivätkä ulkopuoliset joutuisi kärsimään. Jos valtio haluaisi helpottaa lapsiperheiden tilannetta, se voisi maksaa osan. 

Ei tietenkään tule. Aikuiset ihmiset, haloo nyt. Miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös kovat paineet asiasta. Teen kaikkeni, että saan esim mummon hoitamaan kipeää lasta. Vaikka minulla olisi täysi oikeus jäädä itse. Koen vahvasti, että petän työkaverini/olen epäluotettava työntekijä jos jään kotiin lapsen, tai oman sairauden takia. Minulle on tärkeää maine työntekijänä joka ei ole ikinä pois.

En ymmärrä, mistä tämä kumpuaa. Enkä tietenkään vaatisi keltään muulta samaa. Kun saan järjestettyä kipeälle lapselle hoitajan, olen aivan helpottunut että pääsenkin töihin (vaikka työni on hyvin kuormittavaa, enkä erityisesti nauti siitä koskaan. Poisjäänti ahdistaa silti vielä enemmän). Minulla on monta lasta ja pelkään, että kadun tätä syvästi myöhemmin, kun lapset kasvaneet. Olen aivan käytännössä laittanut työn lasteni edelle.

Se sairasvapaahan on nimenomaan sitä varten, että ollaan pois töistä sen aikaa kunnes löydetään lapselle hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomasta ei kuulu potea tunnontuskia. Pakene tuollaisesta paikasta. En uskalla mennä saikulle koska pelkään pomon henkistä väkivaltaa on mennyttä aikaa. Lopeta. Menköön firma vaikka konkkaan. Varoita muita ihmisiä menemästä töihin paskaputiikkiin. Pomo hoitakoot paskaputiikkinsa itse.

Saikuttelija löysi palstalle. Kuinka monta päivää aiot saikuttaa tällä viikolla? Koko viikon?

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla, että olet ainakin sisäisesti vähän kokoomuslainen. Heillä se tuppaa tuo työ olemaan elämän tärkein asia ja työn tekeminen ihmisen ainoa tarkoitus. Siinä sitten on ristiriitaa, kun joku oma lapsi estää toteuttamasta tätä ihmisen perimmäistä tavoitetta.

No, jonkun ne työtkin täytyy tehdä. Jos kukaan ei tee, niin sinun lapsesikin jää vaille lääkäriä, opetusta, ruokaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet nyt äiti ja lapsi on pieni vani vähän aikaa. Tätkeintehtäväsi on nyt huolehtia hänestä, varsinkin, kun hän on sairas.  Kyllä työtä sitten taas riittää vuosikymmeneksi.  Nyt luot hyvän pohjan lapsen tulevaisuudelle.  Työstä ei kannata nyt kantaa huonoa omaatuntoa.  Asiat tärkeysjärjestykseen.

Niin, joku muu huolehtii niistä ap:n töistä omiensakin lisäksi.

Esimerkiksi pappina, kun on päivän ohjelmassa parit hautajaiset ja seuraavan viikon vainajien omaisten tapaamiset ja tilaisuuksien kulusta sopiminen, on hankalaa, kun nuo jääkin itseltä väliin lapsen sairastumisen takia.

Älä ole pahoillasi. Toi on vaan tilapäistä elämänvaihetta. Lapsesi tarvitsee sinua enemmän. 

Älkää viekö kipeitä ja puolikuntoisia tarhaan, pöpöt ei leviä silloin niin paljoa.

Hämmästelen välillä miten vähän mun sairaanhoitajakollegoiden lapset sairastelee, kun harvoin saikuttelevat.

Mulla on ihan sama juttu. Ahdistaa siksi, koska ne ensimmäiset päivät ovat palkallisia. Minulla on työ, jossa hommat ei kaadu työkavereiden niskaan, joten siitä ei tarvitse ahdistua.

Itsellä ei ole lasta, mutta olen kokenut samankaltaista syyllisyyttä silloin kun olen ollut itse kipeänä. Kerran oli salaa flunssassa töissä ja kerroin kaikille että nenän vuotaminen oli vain allergiaa.