Syyllinen olo kun lapsi kipeä ja joutuu olla töistä pois

... ja joutuu OLEMAAN töistä pois.  Näin suomeksi.

kun lapsi ON kipeä ja joutuu OLEMAAN

Ei ahdistanut yhtään. Mun lapset ei mennyt vauvoina hoitoon (lue:pienten ryhmään) niin ei niitä sairasteluja kertynyt kuin pari kertaa vuodessa muutama päivä kerrallaan. Enemmän ahdistaa oma sairastelu, koska aina sitä pohtii onko varmasti riittävän kipeä, että voi olla pois. Kuitenkin sairaana joutuu kotona pakosti hoitamaan lasten asioita oli kunto mikä hyvänsä niin joskus töihin meno ei kuulosta yhtään raskaammalta. 

Lapsettomilla työkavereilla niitä saikkua on parin kolmen viikon välein, joten se antaa perspektiiviä

Hämmentävää miten yleistä tämä syyllisyyden tunteminen on! Luulen, että se on tunnollisten ihmisten "vaiva". Ei halua, että työkavereiden niskaan kasaantuu heidän omien hommien lisäksi muidenkin hommat. Se on käsittämätöntä, miten jotkut pystyy "hupisaikuttelemaan". Itsestäni se tuntuisi varastamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdistanut yhtään. Mun lapset ei mennyt vauvoina hoitoon (lue:pienten ryhmään) niin ei niitä sairasteluja kertynyt kuin pari kertaa vuodessa muutama päivä kerrallaan. Enemmän ahdistaa oma sairastelu, koska aina sitä pohtii onko varmasti riittävän kipeä, että voi olla pois. Kuitenkin sairaana joutuu kotona pakosti hoitamaan lasten asioita oli kunto mikä hyvänsä niin joskus töihin meno ei kuulosta yhtään raskaammalta. 

Lapsettomilla työkavereilla niitä saikkua on parin kolmen viikon välein, joten se antaa perspektiiviä

Aha. Minä olen lapseton enkä saikuta kuin ehkä kerran kolmessa vuodessa, ja silloinkin max kaksi päivää. Lapsellisille kollegoille tulee omien sairastelujen lisäksi lastensa sairastelut päälle.

Mun lapsi oli pienempänä jotenkin niin vähän kipeänä, että taisin olla max kerran vuodessa sen muutaman päivän. Sitten tuli korona. Sairastettiin koko perhe se pariin kertaan. Nyt minä ja tytär ollaan jatkuvasti kipeitä. Tänä vuonna saatiin joku viikkoja kestävä monsteritauti, jonka kourissa minulla meni kuukausi ja lapsella kaksi viikkoa.

Tuon huonon omantunnon tunnistan silti. Mutta nimenomaan omista sairastelusta. Hävettää aina ilmoittaa töihin, että olenpa taas kipeänä. 

Etätöitä voi tehdä ihan hyvin.

Onneksi hoidan kissaa tällä hetkellä palkan kanssa. Tulee tuo työ välistä makoilemaan rinnan päälle ja kehräämään. Voi laiskotella töissä kuhan viettää aikaa kissan kanssa ja seuraa että sillä on kaikki hyvin.

Oli aina tuo sama tunne, mutta silloin olikin huonon ilmapiirin ja johtamisen työpaikka. Nykyisessä ei taatusti tulisi samaa tunnetta, mutta nyt lapset on jo isoja.

Vierailija kirjoitti:

Etätöitä voi tehdä ihan hyvin.

Omassa työpaikassani eikä monissa muissakaan etätyöt ole mahdollisia. Riippuu alasta.

Vierailija kirjoitti:

Etätöitä voi tehdä ihan hyvin.

Ei voi koska LAPSI.

T. Saikutteleva av-mamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdistanut yhtään. Mun lapset ei mennyt vauvoina hoitoon (lue:pienten ryhmään) niin ei niitä sairasteluja kertynyt kuin pari kertaa vuodessa muutama päivä kerrallaan. Enemmän ahdistaa oma sairastelu, koska aina sitä pohtii onko varmasti riittävän kipeä, että voi olla pois. Kuitenkin sairaana joutuu kotona pakosti hoitamaan lasten asioita oli kunto mikä hyvänsä niin joskus töihin meno ei kuulosta yhtään raskaammalta. 

Lapsettomilla työkavereilla niitä saikkua on parin kolmen viikon välein, joten se antaa perspektiiviä

Aha. Minä olen lapseton enkä saikuta kuin ehkä kerran kolmessa vuodessa, ja silloinkin max kaksi päivää. Lapsellisille kollegoille tulee omien sairastelujen lisäksi lastensa sairastelut päälle.

Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Tämä oli vain oma kokemukseni. Osalle on jäänyt päälle luultavasti korona ajoista, että pois pitää olla jos kerran aivastaa. Sama koskee mielenterveys poissaoloja, että asenne muuttunut. Ennen niitä hävettiin tai salailtiin, nykyään on avointa ja hyväksytympää. Sitten työnantajat ihmettelee, että miten ne nyt on lisääntynyt huimasti.

Vierailija kirjoitti:

Sietää ollakin. Mikään ei töissä vituta niin paljon kuin kakaroiden jatkuvan sairastamisen vuoksi töistä poissa olevat.

Epäironisesti tämä. Ärsyttää kun joutuu tekemään ylimääräistä kun ollaan kotona tenavan flunssan takia. Minulla ei ole edes varaa jäädä kotiin lasten takia. Ala jolla työskentelen ei sovi ihmiselle, kenellä on pieniä lapsia. Ja tätä tapahtuu joka helvetin viikko. Tai sitten lähdetään kesken päivän kun "täytyy mennä neuvolaan". Naljailin työkaverille että hänetkö siellä neuvolassa punnitaan? Miksi sen miehenkin täytyy mennä neuvolaan jos muija on sen kakaran kanssa menossa? Työnteosta ei tule mitään kun juostaan lasten asioilla melkein joka päivä. Olisipa irtisanomisperuste lasten takia poissaoloista.

Vierailija kirjoitti:

Oli aina tuo sama tunne, mutta silloin olikin huonon ilmapiirin ja johtamisen työpaikka. Nykyisessä ei taatusti tulisi samaa tunnetta, mutta nyt lapset on jo isoja.

Luuletko, että työpaikassa aina riemastutaan, että jee, nyt on taas tuo yksi työntekijä poissa? Jos teet yhtään tärkeää työtä, niin kyllä ne poissaolot sotkevat työpaikan toimintaa ja aikatauluja ja usein tuovat lisätöitä kollegoille.

Miksi se olet aina sinä eikä lapsesi toinen vanhempi, joka jää hoitamaan sairasta lasta?

Tiesittekö, että joissakin työehtosopimuksissa ne sairaan lapsen hoitopäivät ovat palkallisia? Ehkä lapsen isälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Etätöitä voi tehdä ihan hyvin.

Vain osassa töitä mahdollista mutta ei kaikissa. Etätyöhön kykenevät ovat etuoikeutettuja.

Joutuu olla? PerSu yrittää kirjoitella,mitä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aina tuo sama tunne, mutta silloin olikin huonon ilmapiirin ja johtamisen työpaikka. Nykyisessä ei taatusti tulisi samaa tunnetta, mutta nyt lapset on jo isoja.

Luuletko, että työpaikassa aina riemastutaan, että jee, nyt on taas tuo yksi työntekijä poissa? Jos teet yhtään tärkeää työtä, niin kyllä ne poissaolot sotkevat työpaikan toimintaa ja aikatauluja ja usein tuovat lisätöitä kollegoille.

Asioihin voi suhtautua neutraalisti, tämä on nyt tilanne. Juuri niissä huonon ilmapiirin työpaikoissa "riemastutaan" ja samalla syyllistetään pienten lasten vanhempia. Juuri tuo "riemastuminen" puuttuu mun nykyisellä työpaikalla keinovalikoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aina tuo sama tunne, mutta silloin olikin huonon ilmapiirin ja johtamisen työpaikka. Nykyisessä ei taatusti tulisi samaa tunnetta, mutta nyt lapset on jo isoja.

Luuletko, että työpaikassa aina riemastutaan, että jee, nyt on taas tuo yksi työntekijä poissa? Jos teet yhtään tärkeää työtä, niin kyllä ne poissaolot sotkevat työpaikan toimintaa ja aikatauluja ja usein tuovat lisätöitä kollegoille.

Asioihin voi suhtautua neutraalisti, tämä on nyt tilanne. Juuri niissä huonon ilmapiirin työpaikoissa "riemastutaan" ja samalla syyllistetään pienten lasten vanhempia. Juuri tuo "riemastuminen" puuttuu mun nykyisellä työpaikalla keinovalikoimasta.

Siellä työpaikassa tehdään töitä. Jos yksi on pois, totta kai se vaikuttaa asiaan. Mieti vaikka pienyrittäjää. Ja on töitä, missä työntekijän poisjäänti sotkee usean muun ihmisen aikataulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee, vaikka olisin itse kipeänä. Heti töihin soittamisen jälkeen, etten pääse tulemaan, tulee tunne, että olisinkohan mä nyt sittenkin kyennyt.

Tämä myös niin tuttua. Kyseenalaistaa viimeiseen asti, että onko nyt tarpeeksi kipeänä.

Ja sitten kun menet töihin kipeänä, jos joten kuten pystyt, työkaverit vihaa kun tulet tartuttamaan kaikki. :(