Kun lapsettomalta aina kysytään että "kuka sinut hoitaa" niin hoidatteko te lapselliset sitten itse omat vanhempanne?

Vierailija kirjoitti:

Siinähän tarkoitetaan sukupolvien ketjua, ei mitään henkilökohtaista vastuuta.

Lisäksesi on näköjään paljon muitakin idiootteja. 

Yhä useampi vanhustenhuollon työntekijä on jo nyt muu kuin kantasuomalainen.  Just olin isän luona,  missä käytiin hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaajan kanssa läpi isän pärjäämiseen liittyviä asioita.  En tiedä, mistä on kotoisin,  mutta äidinkielensä ei kuitenkaan ollut suomi.  Ihan riittävän hyvin suomea kuitenkin puhui.  Isä käyttää jonkin verran murresanoja ja vanhoillista kieltä,  joten niitä mä "tulkkasin" tälle palvelutarpeenohjaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on hoitaa, kun ei niiden eläke mihinkään riitä ja onhan ikiaikainen tapa, että vanhuksista pidetään huolta.

Molemmilla vanhemmillani oli isompi eläke, kuin minulla palkka. Kuitenkin minut ja sisareni "kutsuttiin" usein suursiivouksiin ja pihatöihin. Tuli kalliita viikonloppuja matkustaa junalla ja bussilla 500 km, ostaa ja valmistaa viikonlopun ruokailut.

Kyllähän tuommosia koko perheen juttuja, talkoita on kiva tehdä... Mutten mä mihinkään arkihoitorumbaan lähde. Kaupassa voin käyttää/käydä kerta viikkoon, mutta että olisin passissa koko päivän. Siivoisin, pyykkäisin, tekisin ruokaa, pesisin muijan... Ei kiitos.

Hoidin aika pitkälle ja autoin, kun vanhenivat. Toivottavasti omat lapset auttavat sitten, kun ei enää pysy mukana tässä muuttuvassa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on hoitaa, kun ei niiden eläke mihinkään riitä ja onhan ikiaikainen tapa, että vanhuksista pidetään huolta.

Molemmilla vanhemmillani oli isompi eläke, kuin minulla palkka. Kuitenkin minut ja sisareni "kutsuttiin" usein suursiivouksiin ja pihatöihin. Tuli kalliita viikonloppuja matkustaa junalla ja bussilla 500 km, ostaa ja valmistaa viikonlopun ruokailut.

Olisit sanonut, että ei ole rahaa. Olisivat varmaan maksaneet bussilippusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuskin on syy hankkia lapsia. Ei kuitenkaan eletä enää 1800-lukua.

Ja kuitenkin tämä on ensimmäinen kommentti jos joku on lapseton. 

Ilmeisesti sun tuttavat elää 1800-luvulla.

Ei, vaan tätä hokee ne lapselliset mammat.

Kyllä ikääntyvät vanhemmat tarvitsevat monenlaista huolehtimista, vaikka ei aivan vaippoja olisikaan vaihtamassa. Omat vanhempani asuivat n 300 km:n päässä ja aika paljon minä ja sisareni heistä huolehdimme. Kävimme tekemässä suursiivouksia, hankkimassa erilaisia tarvikkeita, hankkimassa vanhemmille hoitoapua, huolehtimassa asioista viranomaisiin päin.

 Saatoin tehdä esim viikonlopuukäynnilläni suuremman määrän ruokaa pakasteeseen ja puhelimella ohjeistin, mitä sieltä kannattaa ottaa. Äitini oli tuolloin jo huonommassa kunnossa ja vanha isäni oli omaishoitaja. Sisareni oli välillä vuorotteluvapaalla hoitamassa vanhempia.

Lomat menivät aika monena vuotena vanhempia autellessa ja tämän lisäksi minulla oli kuitenkin myös oma perhe ja työ.

Aikanaan pääsivät vuorollaan hoitokotiin ja sieltä kautta haudan lepoon.

Toki jäi se syrjäkylällä oleva  rintamamiestalo, joka jäi minulle ja siskolleni "perinnöksi".

Minulla on muutama lapseton, sinkkunaisystävä ja kyllä päälle 70-vuotiaana heistä jokainen on sanonut kokevansa turvattomuutta juuri siitä, kun on niin yksin käytännön asioidensa kanssa. Keneltä voi esim kysyä neuvoa tietoteknisissä ongelmissa, kuka voisi auttaa, kun itse ei enää pysty, kehen voi luottaa.

Tämähän ei ole pieni ongelma nykyisenkään vanhusväestön kohdalla, miten se sitten helpottuisi muutaman vuosikymmenen päästä, kun Suomi ikääntyy edelleen  kovaa vauhtia ja sinkkutaloudet lisääntyvät.

Hyvinvointialueen kotipalvelut eläkeläisille on maksullisia.

En todellakaan meinaa hoitaa. Ovat halunneet elää omaa elämää siitä lähtien kun ovat meidär saaneet kotoa pois. Sitä saa mitä tilaa, saavat siis pärjätä loppuunkin asti kuten ovat valinneet. Ei tule varmaan kauhean helppoa olemaan kun ovat vasta n. 65 v molemmat ja aika raihnaisia jo nyt. No, sellaista se on! 

Olkaa ihan vapaasti, lasoja, veloja, lösöjä ja lasoja. Minä olen äiti, en lapsellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä, läsnäoloa vaativaa hoitotyötä ei olla tehty, eikä tulla tekemään. Todella paljon yleistä auttamista ja ns. metatyötä on kuitenkin ollut. Asioidenhoitoa, laskujen maksua, viranomaisasioita, vaate ym. ostoksia, ruokaa viety, saatettu kaihileikkaukseen, hankittu apuvälineitä, ostettu uusia kännyköitä ja liittymiä vessanpönttöön tippuneiden tilalle, autettu lukittuneiden sim-korttien kanssa. Kaikkea käsittämätöntä esim. kun vanhempien TV:n kauko-ohjain katosi, soittivat minulle ja minä sitten etänä rauhoittelen ja neuvon mistä kannattaa etsiä, kun olivat ihan paniikissa. 

 

Ne ikäihmiset joilla ei ole ketään auttamassa, ovat todella pulassa nykyisin, digiaikana. 

Ne ikäihmiset ovat kuitenkin luoneet digiajan. Tietokoneet yleistyvät työelämässä jo 60-luvulla ja kaikkien saatavilla 90-luvulla. Tämäkin palsta oli jo 90-luvulla ja tänne vanhimmat kirjoittajat ovat kertoneet iäkseen yli 90v. 

Ei kaikille työpaikoille tullut vielä mikään digi-aika 90-luvulla ja oli paljon ammatteja, joissa ei tarvittu tietokoneita.

Moni hoitaa sitten kun tarvetta ilmenee. Hoitopaikkoja on vaikea saada ja ne ovat kalliita vanhukselle. Eikä hoidon laatu ole kovin mahtavaa.

Omassa ja puolison suvussa on hoidettu vanhuksia niin pitkälle kun se on ollut mahdollista.

Minä hoidin omat vanhempani. Tai no, isä sairastui ensin Alzheimeriin ja äiti hoiti häntä. Autoin minkä ehdin. Minulla on hoitoalan koulutus ja nimenomaan vanhuspuolelta kokemusta. 

Äidille tuli syöpä vähän isän poismenon jälkeen. Ajattelin että äiti ansaitsee olla kotona, koska oli hoitanut isää ja pelkäsi sairaaloita. Mieheni kanssa laskettiin, että pärjätään hyvin yhden ihmisen tuloilla. Lapsi oli juuri aloittanut koulun, joten ei ollut päivähoitomaksuja.

Surullista että menetin vanhempani varhain, mutta on tällä pilvellä hopeareunus. Nyt kun lapsi on teini-iässä ja me ollaan miehen kanssa alta 50v., niin eipä ole kohta enää huollettavia. Anoppi vielä porskuttaa ja on sanonut että palkkaa apua. On varoissaan, joten näin se varmaan menee.

Mites jos lapsi asuu kaukana, esim. 400km päässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä, läsnäoloa vaativaa hoitotyötä ei olla tehty, eikä tulla tekemään. Todella paljon yleistä auttamista ja ns. metatyötä on kuitenkin ollut. Asioidenhoitoa, laskujen maksua, viranomaisasioita, vaate ym. ostoksia, ruokaa viety, saatettu kaihileikkaukseen, hankittu apuvälineitä, ostettu uusia kännyköitä ja liittymiä vessanpönttöön tippuneiden tilalle, autettu lukittuneiden sim-korttien kanssa. Kaikkea käsittämätöntä esim. kun vanhempien TV:n kauko-ohjain katosi, soittivat minulle ja minä sitten etänä rauhoittelen ja neuvon mistä kannattaa etsiä, kun olivat ihan paniikissa. 

 

Ne ikäihmiset joilla ei ole ketään auttamassa, ovat todella pulassa nykyisin, digiaikana. 

Ne ikäihmiset ovat kuitenkin luoneet digiajan. Tietokoneet yleistyvät työelämässä jo 60-luvulla ja kaikkien saatavilla 90-luvulla. Tämäkin palsta oli jo 90-luvulla ja tänne vanhimmat kirjoittajat ovat kertoneet iäkseen yli 90v. 

Työkoneet alkoivat yleistymään vasta ihan 1980-luvun lopulla, eikä millään 1960-luvulla :D

Hyvin vaatimatonta se oli vielä 90-luvulla esim keskussairaaloissa. 

Oli oman talon verkko, josta tehtiin tavaratilaukset ja tilattiin potilaiden labratutkimukset.

Ei ollut vielä mitään yleistä digiosaamista, joka olisi ollut koko hoitohenkilökunnan hallinnassa.

Kyllä hoidan vanhempiani ja tiedän että lapseni hoitavat minut, vaikken sitä edellytäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä argumenteista huvittavin. Asun satojen kilometrien päässä vanhemmistani, joten minun varaan ei voi laskea. Viimeksi olen käynyt viime toukokuussa.

Sinulla varmaan on omat syysi, kun et käy vanhempiasi katsomassa tuon useammin. 

Itsekin asuin 550 km:n päässä vanhemmistani (lapsuudenkodistani), mutta kävin heitä katsomassa välillä jopa kuukausittain.

Toki hoidin heidän asioitaan paljon myös puhelimitse, halusin pitää vanhemmistani huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä, läsnäoloa vaativaa hoitotyötä ei olla tehty, eikä tulla tekemään. Todella paljon yleistä auttamista ja ns. metatyötä on kuitenkin ollut. Asioidenhoitoa, laskujen maksua, viranomaisasioita, vaate ym. ostoksia, ruokaa viety, saatettu kaihileikkaukseen, hankittu apuvälineitä, ostettu uusia kännyköitä ja liittymiä vessanpönttöön tippuneiden tilalle, autettu lukittuneiden sim-korttien kanssa. Kaikkea käsittämätöntä esim. kun vanhempien TV:n kauko-ohjain katosi, soittivat minulle ja minä sitten etänä rauhoittelen ja neuvon mistä kannattaa etsiä, kun olivat ihan paniikissa. 

 

Ne ikäihmiset joilla ei ole ketään auttamassa, ovat todella pulassa nykyisin, digiaikana. 

Kaikki palvelut tarjotaan edelleen myös fyysisesti puhelimella soittamalla, palvelutiskillä, suoraveloituksella ja niin edelleen.

Jos haluat palvelua suomeksi paina yksi

Jos haluat palvelua ruotsiksi paina kaksi

Jos haluat palvelua englanniksi paina kolme

Jos haluat palvelua muulla kielellä paina neljä

Puhelinpalvelussamme on ruuhkaa

Palvelemme teitä mahdollisimman pian

Kyllä kauppa tuo ruoat kotiin, mutta ottaa kotiinkuljetusmaksun. Hyvinvointialue tuo mikrossa lämmitettävän lämpimän ruoan, maksaa noin 200 euroa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotipalvelut eläkeläisille on maksullisia.

Tietenkin on.  Osaa hyvinvointialueen palveluista ei edes saa,  jos vanhuksen tulot ovat liian suuret. Pienituloinen voi saada joihinkin palveluihin palvelusetelin.  Lisäksi eläkeläinen voi saada Kelasta hoitotukea.  

Hyvinvointialue ei kanna lämmityspuita sisälle. Sen palvelun eläkeläinen voi ostaa yksityiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä, läsnäoloa vaativaa hoitotyötä ei olla tehty, eikä tulla tekemään. Todella paljon yleistä auttamista ja ns. metatyötä on kuitenkin ollut. Asioidenhoitoa, laskujen maksua, viranomaisasioita, vaate ym. ostoksia, ruokaa viety, saatettu kaihileikkaukseen, hankittu apuvälineitä, ostettu uusia kännyköitä ja liittymiä vessanpönttöön tippuneiden tilalle, autettu lukittuneiden sim-korttien kanssa. Kaikkea käsittämätöntä esim. kun vanhempien TV:n kauko-ohjain katosi, soittivat minulle ja minä sitten etänä rauhoittelen ja neuvon mistä kannattaa etsiä, kun olivat ihan paniikissa. 

 

Ne ikäihmiset joilla ei ole ketään auttamassa, ovat todella pulassa nykyisin, digiaikana. 

Ne ikäihmiset ovat kuitenkin luoneet digiajan. Tietokoneet yleistyvät työelämässä jo 60-luvulla ja kaikkien saatavilla 90-luvulla. Tämäkin palsta oli jo 90-luvulla ja tänne vanhimmat kirjoittajat ovat kertoneet iäkseen yli 90v. 

Jep, mutta 90-luvulla minunkin toimistotyöpaikallani työt tehtiin vielä yleensä paperilla. Tiedot kyllä tallennettiin koneelle ja tietokone laski lopputuloksen, mutta lomakkeet, hakemukset yms. asiakirjat olivat paperilla.