Kun lapsettomalta aina kysytään että "kuka sinut hoitaa" niin hoidatteko te lapselliset sitten itse omat vanhempanne?

Sitten kun on tosi kysymyksessä eli vanhus on oikeasti sairas, niin ei siinä auta, vaikka olisi sata omaa lasta. Kyllä tarvitaan ammattiapua. Jokainen on lopulta yksin vanhuutensa luopumisen edessä. Hoitokodissa auttaa enemmän, jos hoidokki on luonteeltaan mukava ihminen eikä se, kuinka monta jälkeläistä siellä käy. Omaa vanhusaikaansa voi myös helpottaa myöntämällä tosiasiat ja irroittautumalla omista pakkomielteistään loppuelämän suhteen. Siinä lapseton on hyvässä tilanteessa, kun omaa luopumistaan ei voi väistellä iskemällä kaikki omat vaikeat ratkaisunsa seuraavan polven niskaan, kun oma luonto ei kestä tehdä järkeviä päätöksiä ja omat lapset ovat ikuinen tekosyy ja kävelykeppi kaikkeen päättömyyteen. Voi sitä hullu olla ilman lapsiakin.

En ole koskaan kysynyt koska en ole idiootti, enkä todellakaan hoida. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kysynyt kuka sinut hoitaa, vaikka lapseton olenkin.

Sukulaisia nuoria jos on niin varmaan joku auttaa kun/jos tietää saavansa vastineeksi perintöä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit pitäs jäädä töistä pois että vois hoitaa täyspäiväisesti. Kuka mun talolainan sitten maksaa?

Jos saisit ennakkoperinnön.

Köyhältä eläkeläiseltä?

Vierailija kirjoitti:

Yrittääkää nyt ymmärtää ettei ole mikään pakko auttaa. Kukaan ei pidä aset__ta sinun ohi__molla ja pakota. 

Osalla on satoja kilometrejä vielä välimatkaakin vanhempiinsa eli a__se ohi__molla ei ole realistisestikaan mahdollista. 

Silloin voi vastata puheessa ettei pääse, en tule ja sulkee puhelimen.

Ongelma ratkaistu.

Näin helppoa se on kun ymmärtää ettei mitään pakkoa ole olemassa.

Ei ole pakko tietystikään, mutta onneksi suurin osa meistä kantaa vastuuta läheisistään.

Itse ainakin koen, että minulla oli moraalinen velvollisuus ottaa hoitovastuuta omista vanhemmista. 

Enkä kyllä tunne ketään ystävä- tai lähipiirissäni, joka pystyisi kieltäytymään omien vanhempiensa auttamisesta, sanomalla, ettei kuulu minulle.

Pitää olla todella poikkeavan huono lapsuus sillä, joka näin tekee.

Omat 80-vuotiaat vanhempani eivät paljoa apua tarvi, joskus jotain teknistä netin tai television kanssa. Puoliso sen sijaan käy sisaruksineen suvun leskeytyneen 90-vuotiaan vanhuksen luona niin, ettei tämä viikossa ole yleensä kuin max. pari yötä yksin, muuten on joku lapsi luona. Kyse ei niinkään ole hoidosta, vaan seurasta yksinäiselle vanhalle. Mitähän maksaisi avoimilta markkinoilta ostettuna?

Olen lapseton, olen omista vanhemmistani traumatisoitunut, ja auttelen etäältä. Tarjoan ikäänkuin palveluja, en mene iholle. Tästä on psykiatrian lausunnot, eli ei edes tarvitse. Mutta niin kauan kuin asuvat kotonaan, voin käydä silloin tällöin siivous-, ruokakuski- tms apuna. Toisen voin hoitaa iholle asti, ei traumoja. 

Muut omista vanhemmistanne traumatisoituneet; käykää teettämässä itsestänne kaikki testit että saatte tilanteestanne diagnoosin. Se suojaa teitä omaishoitovelvoitteelta tilanteessa, jossa päänne ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljä sisarusta, joista kahdella lapsia ja kaksi lapsetonta. Meistä lapsettomista itse en saanut hoidoista huolimatta jälkikasvua ja toinen voi ikänsä ja sukupuolensa puolesta vielä saadakin, mutta ei ilmeisesti halua.

 

Jokaikinen kerta kun vanhemmille on tarvittu apua tähän mennessä niin se joka hoitaa on ollut lapseton. Oli kyse sitten paperiasioista tai siitä miten kesämökille jäänyt ajokortiton pääsee ambulanssilla sairaalaan viedyn perässä kaupunkiin, kun on seuraavana päivänä luvannut hoitaa lapsenlasta. 

 

Näin oli edellisessä sukupolvessakin ja lapsetonta tätiä on hoitanut äitini, mutta nyt kun alkaa olla itse hoidon tarpeessa, niin jaa-a.

Äidilläsihän on neljä lasta ja on vielä hoitanut tätinsäkin tähän päälle?

Vaikka omista vanhemmista olisi kuinka huonot muistot, näet lopulta edessäsi apua tarvitsevan vanhuksen. Taistelu voi olla pitkä, jos traumat ovat hallinneet koko elämääsi ja olet esim jäänyt lapsettomaksi, mutta lopulta silmäsi näkevät sen; äiti kaatuu matkalla jääkaapille ja jää maahan makaamaan.

Mitä sinä tekisit?

Varmaan nyt ainakin moni katsoo päältä, ettei niitä vanhainkodissa rääkätä ja ryöstetä.

No mulla ei oo lapsia. Osin valinta, osin ajautumista tällaiseen tilanteeseen. Autan iäkästä äitiäni. Ei nyt vielä ainakaan tarvitse varsinaisesti hoitaa. Ei ole tietokoneen käytön suhteen mikään täysi tumpelo, koska käytti työssään, mutta maksan välillä hänen laskujaan tms. Eikä äiti ollut mikään täydellinen äitihahmo, kun olin lapsi. 

Itse luotan siihen, että kun on talous kunnossa, saa ostettua palveluja kotiin, kun tarvitsee apua. En murehdi tulevaa vanhuutta, koska ei sitä tiedä, elääkö edes vanhaksi. Yhteiskunnan apuun en luota.