Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
30.03.2026 |
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (92)
Vähän samoja fiiliksiä. Menestyin työelämässä hyvin, tienaan paljon ja omaisuutta on kertynyt, mutta nyt 43 vuotiaana olen yksinäisempi kuin koskaan. Ei kumppania, eikä lapsia, vaikka unelmoin aina omasta perheestä. Jokainen ystäväni on nykyään naimissa ja äiti, ja tunnen olevani joka vuosi enemmän ulkopuolinen.
Herään nykyään joka yö 3-4 aikaan semmoiseen voimakkaaseen ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteeseen. En tiedä miten kauan enää pysyn kasassa, jos tämä sama olotila jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on työmarkkinat ihan paskat ja ylikoulutetaan ihmisiä. Oikeasti opintoihin ohjataan nuoria ja aikuisiakin ihmisiä, että eivät jäisi heti työttömiksi vaan ovat siellät koulussa työmarkkinoiden ulkopuolella ainakin muutaman vuoden ajan. Kuin päivähoidossa opinnoissa, kun työmarkkinat eivät vedä. Tämä ei ole yksilön syy.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pilata elämäänsä katkeruudella. Ajattele, että sulla ei ainakaan ole pelkkää surua aiheuttavaa narkkarilasta eikä tylsää tai juoppoa väkivaltaista miestä. Työtkin ovat vaihtelevia, et ole jumiutunut yhteen työpaikkaan. Olet vapaa tekemään mitä haluat, voit muuttaa paikkakuntaa vaihtelun halusta, voit harrastaa villiä seksiä lomamatkalla ulkomailla ja muutenkin elää ilman, että täytyy huomioida muita. Nauti niistä asioista mitä sinulla on.
villiä seksiä lomamatkalla 🤢
Etsikää hyvä seurakuntaperhe. Itselle yksi onnea tuottava asia on yhteys seurakuntaan: on juttukaveria kaikenikäisisstä. Voidaan jakaa asioita ja uskallan luottaa ihmisiin kun tiedän arvoperistan. Vajavaisia, keskeneräisiä ja tarvitsevia ovat muutkin, kuten minäkin, en voi odottaa mitään se kummempaa. Mutta olen kokenut että se yhteys on kuitenkin aitoa. Ja kaipasin, kun olin välillä itse sivussa.
"Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, "
No niinhän se on että noita ammatteja ja varsinkaan perheitä ei saa automaattisesti yhtään sen helpommin elämällä jotenkin siivommin kuin ikätoverit. Maailma on rakennettu aika lailla niin että sillä keskivertobailajalla on oikein hyvät mahdollisuudet saada ne normaalit asiat maailmassa.
Sinulla on ehkä ollut itselläsi se ajatus että noista bailaajista ei tule mitään ja sinusta tulee jos et ole kuin he. Mutta se on ollut väärä käsitys. Ihminen voi valita oikein ja väärin ihan noista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta olen kokenut että se yhteys on kuitenkin aitoa. Ja kaipasin, kun olin välillä itse sivussa."
Hyvä jos toimii sinulla. Itse olen kokenut uskonnolliset piirit nimenomaan sellaisiksi että pitää olla sen uskon kanssa tietyssä muotissa tai ei oikein kelpaa joukkoon. Tai ainakin yritetään kovasti käännyttää siihen samaan uskoon koko ajan.
Se on voi voi sitten, elämä tai universumi ei ole mitään kellekään velkaa. Tässä elämässä on jokainen vastuussa itsestään eikä se ole niiden menestyneiden syytä, ettet saanut mitään aikaiseksi. Se, että valitat muiden onnistumisista ei auta sua nyt pätkääkään. Katsos; ne, jotka muistivat nuorena myös elää eli sinun sanoillasi sekoilla, tekivät siinä ohella todennäköisesti paljon töitä unelmiensa eteen samalla kun sä keskityit itsesääliin ja raavit takamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaverit ovat nepobabyjä eli tän korruptoituneen p- läven maan tapa tyyppejä, ei muuta.
Olet liian nuori katkeroitumaan ja katumaan. Olet elämän käännekohdassa, kuten monet muutkin nelikymppiset. Tästä se elämä vasta alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee elämässäsi asioita joista itse tykkäät. Elämä ei ole missään nimessä vielä ohi. Ehdit opiskella, harrastaa ja vaikka löytää uuden puolisonkin mikäli haluat.
Katkeruus ja negatiivisuus vain vievät elämästä kaiken ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen viisikymppinen lyödään hynttyyt yhteen niin meillä on 90 katkeraa vuotta takanamme.
Elämä ei ole mikään suoritus.
Paljon vastoinkäymisiä olen kohdannut monella tasolla, kaikki ollut niin hemmetin takkuista. Ihmiset pettäneet, osoittautuneet muuksi mitä ovat. Elämäntarinani voisi olla näyttämöllä tragedia tai ehkä tragikoominen farssi. Ajattelen usein olevani täysi epäonnen magneetti. Vältän kertomasta elämästäni vieraille kun pelkään että ahdistuvat, tai etteivät millään pysty samaistumaan.
Kuitenkin täällä heilun kuten muutkin, kummallisine kokemuksineni, omaisuus vietynä, työttä, rahatta ym mutta niin älyttömän vapaana kaikista keskiluokkaisuuden kahleista. Kaikilla on oikeus elää ja pyrkiä olemaan onnellinen. Etkä voi täysin tietää mitä muiden täydelliseltä näyttävän elämän, menestyksen ja pinnan alla piilee. Kulissi monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko käynyt niin että kokkosi on poltettu, olisiko käynyt niin että vihtaasi on kustu, olisiko käynyt niin että sinua on huijattu....
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ja sympatiseeraan.
Mutta samoja asioita ei nyt sitten varmaankaan enää saa neljästäkymmenestä ikävuodesta eteenpäin kuin olisi ollut mahdollista saada nuorempana. Mutta aina voi koittaa parantaa elämäänsä tästä eteenpäin tai aloittaa asiat alusta, ettei se elämän jälkipuoliskokin menisi penkin alle. Koska elämää on hyvässä lykyssä vielä puolet jäljellä.
Tämä on nyt vähän sellinen lasi puoliksi tyhjä vai lasi puoliksi täynnä -asia, jonka vain sinä voit ratkaista, kumpi asenne voittaa.
Näinhän se on, mutta jotenkin tuntuu tekemättömältä paikalta yrittää rakentaa loppuelämäänsä kun siitä tulee puuttumaan kaikki itsella aidosti tärkeä ja merkityksellinen sisältö. Ei auta vaikka sen kuinka tajuaa ettei niitä enää voi saada, koska ensinnäkin niiden puuttuminen muistuttaa itsestään ihan joka ikinen päivä ja toisaalta sitten se sisältö mitä olisi tarjolla on sellaista, ettei se juurikaan kiinnosta.
No äkkiähän sun elämä meni 🤣mikäpä siinä.
On porukkaa joilla vakavia sairauksia ym. ja silti halu elää.
Älä vielä heitä toivoasi. Olet tosiaan vielä melko nuori. Ehdit vielä vaikka mitä. Jos kaipaat lapsia, ota niitä kavereilta hoitoon viikonlopuksi. Ai miten ihanaa on palauttaa ne koteihinsa!
Ei kannata verrata muihin. Jokaisella on omat taakkansa ja murheensa, vaikka ulospäin näyttäisi kaikki olevan hyvin. Ei kannata käyttää energiaa siihen, että miettii mitä muilla on ja mitä itsellä ei ole. Ei kannata kadehtia eikä kilpailla.
Katso itseäsi peiliin, laita lenkkarit jalkaan ja lähde lenkille (jos voit). Ilmoittaudu avoimen yliopiston kurssille, avoimeen ammattikorkeakouluun tai aloita ammattikoulussa ympärivuotisessa haussa vaikka huomenna. Mene kirjastoon, mene salille, mene lenkille, jumppaa kotona, opiskele uusi kieli, aloita taideharrastus. Mene vapaaehtoistoimintaan jne. Elämä on nyt.
Monen mies voi olla sika? Miksi yksin ei voisi asua ja laittaa.
Jätä some. Kaikki näyttää kauniilta, mutta todellisuudessa ne itkee räkäitkua öisin.
Lapset on hirviöitä, mies on puhelimella ja työ on sekin paska.
Elämä on aina paska. Jollakin trumpillakin.
Ja ne lapset. Ikinä ei tiedä millaisen saa. Joku saa kiltin toinen mahdottoman jääräpään.
Ja vaikka kaikki olisi ok, netin synkkä maailma saattaa nielaista sen lapsen ja se lapsi tappaa itsensä tai sinut.
20v sitten olisin kannustanut perustamaan perheen. 8v sitten kun sain omani,pohdin paljon mitä menin tekemään. Nyt sanon ei missään nimessä. Tässä maailmassa ei pysty kasvattamaan tervettä (mieletään) lasta. Eristää ei tahdo, mutta muilla lapsilla on vapaa pääsy tuben kaikkiin videoihin. Ne katsoo ne yhdessä, jopa 3,4,5vuotiaat.
Ja sitten se kaikki muu.. leviävät sodat-> energia kriisi, joka kohta muuttuu ruokakriisiksi. Hallituset haluaa uuden koronan ja teljetä ihmiset näkemään nälkää koteihinsa.
Nauti, että sinulla on vapaus. Sinulla ei ole lapsia harteilla, kun maailma taas kaatuu. Matkusta, käy teatterissa, festareilla. Tänä päivänä lapsettomia alkaa olla enemmän kuin perheellisiä. Ja perheelliset on salaa katkeria, koska ei se perheelämä ole niin häävi.