Älykkäillä ihmisillä ei ole juurikaan ystäviä
Ihan tutkittu tieto. Tunnistan itsessänikin tämän. En kestä juoruilevia, pahantahtoisia, kateellisia ja katkeria ihmisiä. Yhdistän noihin piirteisiin tietynlaisen vähä-älyisyyden. Heidän oma elämä pyörii muiden ihmisten asioiden ympärillä, kuunnellaan juoruja ja levitetään niitä ottamatta selvää onko niissä perää vai ei.
Kommentit (74)
Kyllä älykkäällä ihmisellä on usein ystäviä. Ystävät suojelevat monelta sosiaaliselta väliinputoamiselta ja muutenkin tuovat näkökulmia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava kävi kääntymässä Mensassa. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt niin kuppikuntaista touhua. Ihmiset arvotettiin testituloksen mukaan (silloin kun annettiin tarkemmat tulokset). Kaikkia "huonompia" katsottiin nenänvartta pitkin ja katkeroiduttiin kun ei "parempiin" piireihin päästy.
Eli "älykkäät" eivät kestä edes toisiaan. Ei kyse ole mistään juoruilusta yms. vaan itsensä jalustalle nostamisessa.
Ei Memsassa ole kuin koulussa pärjänneet itseään pönkittävät henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt sitten on älykäs ja kuka ei. Kaikkihan itseään älykkäänä pitävät.
Tämä! Jos keneltä tahansa kysytään, niin pitävät itseään älykkäinä, ja muita ei.
En tiedä. Lyhyen tutustumisen jälkeen useat ihmiset tituleeravat minua älykkääksi. Varsinkin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä älykkäällä ihmisellä on usein ystäviä. Ystävät suojelevat monelta sosiaaliselta väliinputoamiselta ja muutenkin tuovat näkökulmia elämään.
Kyllä älykäs rakentaa luottamuksensa tulevaisuuteen muuhun kuin ystävien kannatteluun. Yleensä ihmiset eivät tue kun on hätä.
Tunnistan tämän ilmiön. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkaisi vaivatta, on ylipäätään olemassa verrattain vähän. Muiden ihmisten kanssa täytyy mukautua ja pysyä pintatasolla kaikessa kommunikaatiossa, eikä yhteisiä kiinnostuksenkohteitakaan oikein ole. Onneksi puolison kanssa kohtaamme tässä asiassa ja myös lapsemme ovat samalla aaltopituudella. Olen iloinen siitä, että lastemme ei tarvitse kasvaessaan kokea itseään oudoiksi, kuten itse koin omassa lapsuudenperheessäni.
Allekirjoitan tutkimustuloksen omalla kohdallani. Hitautta on pakko sietää, epäloogisuuttakin, järjettömiä päättelyketjuja - harvoin löytää todella hauskan, luovan, innovatiivisen tyypin jonka kanssa heittää sekä kevyttä tilannehuumoria että siirtyä samantien abstraktin teorian puolelle. Huippuälykkäitä tunnen niin väliinputoajissa kuin korkealle koulutetuissa. Sosiaalisiakin älykköjä tunnen. Ehkäpä tähän liittyy se, että suurin osa nk. älyköistä on teoreettisia/taiteellisia introvertteja, suurin osa ekstroverteista taas perheenperustajia/ ihmisläheisissä ammateissa toimivia, lisääntymishaluisia tyyppejä. Silloin ei äo pelkästään selitä yksinoloa, myös intro-ekstro-aspekti.
Onhan se sellainen tyhmien piirre pitää tarkoituksenmukaista ilkeyttä, tai vattuilua älykkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän arvostan hyväsydämisiä, kilttejä ja mukavia ihmisiä älykkäiden ihmisten sijaan.
Valitettavasti niitä on vielä vaikeampi löytää kuin älykkäitä ihmisiä.
Älykäs voi olla kiltti ja hyväsydämminen. Silloin vasta elämä onkin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava kävi kääntymässä Mensassa. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt niin kuppikuntaista touhua. Ihmiset arvotettiin testituloksen mukaan (silloin kun annettiin tarkemmat tulokset). Kaikkia "huonompia" katsottiin nenänvartta pitkin ja katkeroiduttiin kun ei "parempiin" piireihin päästy.
Eli "älykkäät" eivät kestä edes toisiaan. Ei kyse ole mistään juoruilusta yms. vaan itsensä jalustalle nostamisessa.
Mun mies kävi Mensan testissä ja olisi päässyt heittämällä sisään. Nauroi ajatuksellekin; mitä hyötyä siitä muka olisi? Jatkoi tyytyväisenä elämäänsä duunarina ja perheenisänä.
Hänellä tuo äly näkyy mm. siten, että oppii ihan minkä tahansa taidon lähes heti. Käytiin kokeilemassa ampumista hiljattain; kukaan muu ei saanut tauluun kuin yhden-kaksi laukausta, miehellä osui joka ikinen luoti ympyrän sisälle. Hän osti viime vuonna kanteleen, ja oppi virittämään sekä soittamaan sitä korvakuulolta yhdessä iltapäivässä. En tajua.
Muuten meni läpi mutta tuo yllättävä musikaalisuus oli jo vähän paksua. Ellet tarkoittanut että rämpytti vain kieliä rytmissä ja omasta mielestään pisti soittimen vireeseen. Se ei onnistu ilman aiheen tuntemusta vaikka olisi kuinka älykäs.
En tämän enempää ystäviä tarvitse.Tykkään olla paljon omissa oloissani.Olen enemmän vaikuttunut aistielämyksistä kuin ihmisten seurasta.On niin jännittävää olla yksin ja omissa oloissani,minulle tulee siitä hyvä olo.Olen osittain autistinen ja sosiaalisissa tilanteissa joudun kauheasti esittämään ja vetämään roolia,se väsyttää,jos joutuu suorittamaan sosiaalisia tilanteita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemillani älykkäillä ihmisillä on kyllä laajat ystäväpiirit ja kansainväliset sosiaaliset verkostot. Eri asia jos on lisäksi jotenkin yhteiskuntaan sopeutumaton tai ikävä ihminen.
Jos puhutaan äärimmäisen korkeasta älykkyysosamäärästä, niin tällaisilla ihmisillä on äärimmäisen vähän sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, koska tällaisten ihmisten aivot toimivat aivan eri aallonpituudella kuin muiden ihmisten aivot. Jokainen ihminen etsii vertaistansa seuraa, ja äärimmäisen älykkäälle ihmiselle sellaista seuraa ei vain ole olemassa, mikä johtaa loogisesti sosiaaliseen eristäytyneisyyteen.
Tästä johtuu myös se, että älykkäät juovat usein viinaa ja ovat yksinäisiä.
On kyllä totta, että älykkäillä ihmisillä myös todennäköisyys päihteiden käyttöön on keskimääräistä suurempi. Tosin se ei aiheuta heille sillä tavoin haittaa kuin jollekin 100 äo keskivertokallulle tai sitä tyhmemmille, joista yleensä sitten tulee ne kaikki ongelmakäyttäjät ja riehujat. Tätähän on tutkittukin aika paljon. Yksi selitys on varmaan tylsistyminen ja keskimääräisiä ihmisiä varten suunnitellusta leikkikenttäyhteiskunnasta tulevat rajoitteet. Vähän sama kuin 100 äo aikuinen keskivertokallu joutuisi viettämään kaikki päivänsä jossain eskarissa tai ala-asteella. Kyllähän se alkaisi nopeasti korpeamaan mutta silti pakotettaisiin vain leikkimään mukana kun yhteiskunnasta on nykyisin todella vaikea irtautua kovin paljon erilleen ilman isoa perintöä tai lottovoittoa joka sen mahdollistaisi.
En kestä paljon elämää ympärilläni,väsyn ja uuvun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä älykkäällä ihmisellä on usein ystäviä. Ystävät suojelevat monelta sosiaaliselta väliinputoamiselta ja muutenkin tuovat näkökulmia elämään.
Harrastuksissa tapaa hyvin erilaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa tullaan mukavasti toimeen ja syntyy mielenkiintoisiakin keskusteluja. En kuitenkaan pidä heitä varsinaisesti ystävinäni. Ystävinä ovat enmmän samankaltaiset ihmiset, mutta opin eniten erilaisista ajatusmaailmoista harrastustuttavien/kaverien kautta.
elämä pyörii muiden ihmisten asioiden ympärillä, kuunnellaan juoruja ja levitetään niitä ottamatta selvää onko niissä perää vai ei
Tällainen on tosiaan liian yleistä, eikä nuo latteamieliset ihmiset koskaan mitään älykköjä ole - vaikka liitänkin sen enemmän nimenomaan siihen "latteamielisyyteen", eli jos vain mieli on vähemmän lattea, niin ihminen ei ole tuollainen, vaikka ei mikään älykkö olisikaan.
Mutta kyllä älykkäillä on usein myös hyvä sosiaalinen elämä, vaikka osa jääkin syrjään. Älykkäät on usein sellaisia monilahjakkaita elämässä onnistujia, joilla menee hyvin ja se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Toki otsikossakin luki, että "juurikaan ystäviä", eli on kuitenkin joitain ystäviä, vaikka ei monia olisikaan. Ja kavereita, tuttavia, sosiaalisiin piireihin kuuluvia kontakteja voi olla hyvinkin paljon, vaikka varsinaisia ystäviä olisikin vaikka kaksi, yksi tai ei yhtään.
Suurimmat laumat tuntuu kyllä olevan niillä, jotka ovat sellaisia keskivertoja hyvin monella tavalla. Ja sehän on ihan loogista, että kaikin puolin keskiverroilla ihmisillä on suurimmat laumat, koska heitä on eniten. Nämä myös löytävät aina uuden parisuhteen nopeasti, jos edellinen loppuu.
Minun tuntemillani älykkäillä on järjettömän kokoinen ystäväpiiri, mutta he ovatkin myös sosiaalisesti älykkäitä.
Minulla ei ole juuri ystäviä, vaikka äo on korkea, sillä olen sosiaalisesti täysi uuno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräällä kovalla lörppösuujuoruiijalla on facebook-kavereita ihan käsittämätön määrä, en sano tarkkaa määrää mutta käsittämätön määrä. On semmoinen ihminen että jos sille sanoo jonkun asian se lörpöttelee sen menemään tyyliin 200 ihmiselle. Suu käy ennen kuin järki ehtii mukaan..tuskin sitä järkeä onkaan edes.
Minä saatan lörpötellä ihmisten asioita eteenpäin ihan siksi, etten voi käsittää miten kukaan voi mustasukkaisesti varjella niitä omia typeriä, banaaleja ongelmiaan ja pitää niin ihmeellisinä, ettei kukaan missään koskaan vaan voi tietää, että A petti B:tä tai että C leikkautti nenänsä tai että D voitti lotosta miljoonan. Entä sitten? Jos et halua kenenkään tietävän, älä kerro kellekään, so simple.
Hyvä, että sentään tunnustat yksinkertaisuutesi 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt sitten on älykäs ja kuka ei. Kaikkihan itseään älykkäänä pitävät.
Tämä! Jos keneltä tahansa kysytään, niin pitävät itseään älykkäinä, ja muita ei.
En tiedä. Lyhyen tutustumisen jälkeen useat ihmiset tituleeravat minua älykkääksi. Varsinkin naiset.
Minuakin muut pitävät usein älykkäänä, näin on ollut lapsesta lähtien. Pari kertaa aikuisena on tullut poikkeus vastaan, ja se oli hassu kokemus :D
Mutta en ole mitenkään erityisen älykäs, ja tuntuu, että ihmiset yliarvioivat älyni ja onnistun vain vaikuttamaan älykkäämmältä kuin olen. Olen huomannut myös sellaisen seikan, että selvästi tyhmemmät pitävät helpommin jotenkin "kylmänä", kun taas minua älykkäämpien mielestä olen "empaattinen". Itseäni ei edes kiinnosta oma äly suoraan sanoen yhtään, mutta tuo muiden suhtautuminen on ihan mielenkiintoista havainnoida.
Laitahan, ap, lähteesi tuolle "tutkitulle tiedolle". Yleisälykkyyshän esiintyy yleensä sosiaalisen älykkyyden kanssa. Sosiaalisesti älykkäät taas osaavat luoda ihmissuhteita.
Big Five -persoonallisuustestin piirre avoimuus on yleensä korkea älykkäillä ihmisillä.
Avoimuuden (Openness) keskeiset piirteet:
Älyllinen uteliaisuus: Kiinnostus uusia ideoita, taidetta ja kulttuuria kohtaan.
Mielikuvitus ja luovuus: Rikas sisäinen maailma ja kyky ajatella luovasti.
Vaihtelunhalu: Halu kokeilla uusia asioita, harrastuksia ja matkustaa.
Tunteiden avoimuus: Kyky tunnistaa ja kokea omia tunteita syvällisesti.
Kukaanhan ei halua ystäviksi tuollaisia ihmisiä? Tuollaiset ihmiset ei koe muita ihmisiä mielenkiintoiseksi?
Minä olen nainen joka ei koskaan ole esiintynyt sellaisessa somekuvassa jonka kuvateksti kuuluu esim. "Nää naiset <3" tai "Ladies night". Tämän voi joku ajatella niin että mulla ei ole ystäviä. Itse ajattelen että luen mieluummin kirjaa yksin kotona kuin osallistun tuollaisiin juttuihin. Jos olisinkin ystävien seurassa, tuollaista kuvaa ei otettaisi. Tehtäisiin ehkä musiikkia eikä otettaisi yhtään kuvaa. Tuollaiset pää kallellaan ystävyyskuvissa poseeraavat ihmiset tuntuu olevan aivan eri lajia kuin minä. Ja ovatkin, koska tuo taitaa olla ns. normaalia ja minä olen adhd.
Kaikki muut paitsi älykkäät pitåvät itseään älykläinä koska he ymmärtävät kuinka vähän tietävät asioista ja kuinka rajallinen aikamme täällä on. Olen myös mielelläni yksin mutta en tunne olevani yksinäinen.